Olen viiskymppistä lähestyvä nainen ja omaa ikäluokkaani olevia ihannemiehihiä ei vaan ole. Kun olen itsekin sportti, aktiivinen ja työelämässä vahvasti kiinni, haluaisin tietysti samanhenkisen kumppanin. Ne miehet jotka menestyvät työssä ja viihtyvät vaikka rinteillä tai motoillen -tekevät sitä perheensä kanssa. Baarista löytyy petetyt ja jätetyt, tai sitten vatsakkaat soffaperunat. Tämä on oma kokemukseni eikä tarkoitus ole loukata ketään, toiveena vain yksi kaunis päivä törmätä häneen joka vie jalat alta.
Ihannemiehet ovat varattuja
kun vuosimalli on 60
14758
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
vanhanaikainen. Minä menestyn työelämässä, mutta miksi sinun pitäisi kelvata minulle. Ne vatsakkaat ovat sitä sinun tasoasi.
Olen niin samaa mieltä! Kun itseltä löytyy älyä, rahaa, asemaa, urheilullisia harrastuksia ja fiksuja ystäviä ei kaipaa vierelleen elämän juoksussa ilman mitalia jääneitä. Mutta et löydä niitä baareista. Oma rakkauteni käveli vastaan oman firman käytävällä. Tuollaiset kirjoitukset kuin "sellaista et löydä" otsikolla ovat juuri niitä luusereita joita emme haluakaan.
Minä löysin vatsakkaan, rahakkaan, seksikkään ja älykkään miehen. Ruipelot ei edes kelpaisi, miehellä pitää olla miehen mitat niin aivoissa, massissa kuin fysiikassakin.
Minä olen 24v. Miksi minä haluaisin jotain 50v. Sun tehtävä tässä maailmassa on valmistautua kiikustuoliin. Mun tehtävä on ottaa se rooli joka mulle kuuluu.
"...luusereita joita emme haluakaan."
jos sä näkisit mun hyvin muodostuneen rintakehän voi sun mieli muuttua aika äkkiä?
50:n iässä kiikkustuoliin? olipas hauskasti murjaistu. siinähän sitä taas aletaan elämään kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja voi omistautua taas täysin itselleen ja kumppanilleen.
ainakin omat vanhempani kuten appivanhempanikin ovat vielä intoa täynnä, kiikkustuolia ei nähdä vielä aikoihin. omat isovanhempani taas ns. istuvat kiikkustuoleissa, molemmat kylläkin jo kahdeksankymppisiä. siltikin ukilla välillä tuntuu löytyvän virtaa ties miten ihmeelisimpiin pikku projekteihin..
mutta aloittajalle, eipä se ole koskaan myöhäistä, setäni meni juuri uusiin naimisiin ja voi miten ilo sitä on katsella :) onnellisuuden huomaa, mitä ei setäni ollessa ex-vaimonsa kanssa vielä naimisissa juuri näkynyt. ja ikää siis yli 50:n :)
Itse olen 46 vuotias enkä todellakaan halua mitään 24 ikäistä opetettavaa koulupoikaa elämääni ja varsinkaan sänkyyni. Tässä iässä osaan jo arvostaa kokemusta niin ihmissuhteissa kuin seksissäkin. Kumpaakaan ei tasan saa keskenkasvuisilta -sen verran kokemusta heistäkin löytyy.
ole vielä ollenkaan ymmärtänyt mistä naiset tykkää, kaukana siitä. Hyvin muodostunut rintakehä tehoaa vain megabimboon, muille naisille se on vain hmmm sanotaan vaikkapa vitsi, joka ei oikeasti kiihota tai kiinnosta.
Mutta vastakkaista sukupuolta.En liiemälti vatsakaskaan.Teen tavallista työtä teollisuudessa.Asun ok-talossa perinnemaisema-alueella teiniikäisten lasten kanssa.Tulen toimeen omillani.Miksiköhän oon
yksin?Olenko kranttu? Ikää on 48v täynnä.Aikaakin parisuhteelle jo olisi.Kaukosuhteet ei kuitenkaan
pahemmin innosta.Siinäkö se suurin pulma...
...tulihan se totuus tuossa välissä.
No eipä vanhemmista sinkkunaisistakaan kovin montaa laadukasta tapausta näytä enää löytyvän. Ilmeisesti laadukkaimmat ovat saaneet aikaiseksi pysyvän parisuhteen, tai erotessaan löytävät heti itselleen uuden hyvän kumppanin?
Samanlaista roskasakkia on suurin osa sinkkunaisista. On katkeroituneita, vainoharhaisia, lihavia, ikiteinejä, itsekeskeisiä pikkuprinsessoja, kontrolihulluja, epävakaita, rahan perässä juoksijoita (itse köyhiä), kevytkenkäisiä jne jne. Ei voi kyllä sanoa, että vanhemmat sinkkunaiset olisivat mitään rotunaisia. Ongelmatapauksia toinen toisensa perään. Tuon lisäksi monelle naiselle näyttää se viinakin nykyään maistuvan ja se alkaa tuon ikäisellä jo näkymään naamassakin.
Kun ei halua sekaantua varattuihin eikä pilata muiden suhteita, niin on kai pakko olla sitten yksin. Minkään ongelmakimpun elämän kustantajaksi en aio ruveta.
Laadukas nainen tai laadukas mies on jokaisen oman pään sisäinen juttu. Minulle laadukas mies on hyvännäköinen sillä tavalla, jota minä pidän hyvännäköisenä, älykäs niinkuin minä pidän älykkäänä monta muuta asiaa. Tuossa pari juttua joiden merkitys on ihan erilainen eri ihmisille. Itse en pidä kovinkaan "laadukkaana" toimintana syöksyä suhteesta suoraan toiseen ja viedä omat selvittämättömät ongelmansa uuden kumppanin riesaksi. Minä olen ollut kauan yksin, koska kukaan ei ole oikeasti "kolahtanut" eikä huvita olla yhdessä vain tavan tai huvin vuoksi. Monia mukavia ihmisiä olen tavannut, mutta se jokin on jäänyt puuttumaan. Roskasakiksi en menisi ketään haukkumaan, jokaisella on oma elämäntarinansa, toisilla vähän kumruraisempi kuin toisella ja kauneushan (niin ulkoinen kuin sisäinen) on tunnetusti katsojan silmässä, negatiivinen näkee vain negatiivista...
No, 50 ei tietty enää ole se naisen paras ikä miehenmetsästystä ajatellen , aika on tehnyt tehtävänsä mutta sydän voi olla kultaa tai sitten ei, tapauskohtaista. Yleisesti voi kait todeta, että 50 naisten kohdalla korostuu ns. sisäinen kauneus, mitä se siten onkaan.
Olen 27-v. Omanlaista miestä en oo löytäny, kaikki huipputyypit on varattuja! Baarista en enää ees kuvittele löytäväni miestä joka ois se oikea. Sieltä löytyy juuriki ne petetyt ja jätetyt sekä tottakai varatut. Mistä kummasta enää edes löytäis sen huipputyypin joka ois vapaa ja juuri minua varten?