Oon 23 vuotias ja jouduin pakkotilanteessa muuttamaan keväällä väliaikaisesti takaisin kotiin kuuden vuoden omillani olon jälkeen. Isäni on kuollut ja perintöä ei ole jaettu. Vanhin siskoni 34 vuotias muutti runsas vuosi sitten äidin luo työn takia ja haluaa ilmeisesti lunastaa talomme itselleen. Ongelma on vaan se että minä ja vanhin sisko ei olla koskaan tultu hyvin toimeen koska ollaan tosi erilaisia. Siskoni on insinööri ja hyvin toimeentuleva vanhapiika. Minä olen aina ollut perheen musta lammas käynyt amiksen ja kapinoinut kunnolla.
Minulla ei ole mahdollisuutta muuttaa heti poiskaan koska olen menettänyt luottotietoni ja olen työtön tosin kouluun toivottavasti menossa.
Siskoni voisi ostaa minut ulos jos tahtoisi mutta kun luulee että kaikkien elämä pyörii niinkuin hän haluaa. Minun pitäisi olla täällä joku kotiorja sanoi viimeksi eilen että kun minä asun ilmaiseksi täällä niin mun pitää tehdä kaikki työt. Käyn kyllä kaupassa ja yritän laittaa korteni kekoon että voitas elää sovussa.
Mutta nyt kun hain loput tavarani ex mieheni luota pesukoneen kun täällä meni rikki niin ei tarvinnut uutta ostaa mutta siinäkin oli vikaa kun en sitä perjantaina ruvennut yöllä puolen yön aikaan sitä asentaan. Ja aina mun tavarat on tiellä ja mä en saa tuoda omia kamojani varastoon. Mutta meidän keskimmäinen sisko saa sitä se muutenkin palvoo ja käy hoitamassa sen lapsia ja auttaa rahallisestikkin. Mutta mua ei sais kukaan auttaa eikä mulla saa olla omaa elämää kun teet niin tai näin niin aina väärinpäin. Oon tosi väsynyt tähän vahtimiseen ja varpaillaan oloon mä muuttaisin heti jos siihen ois mahdollisuus. Eniten pistää vihaksi ettei äitikään voi omassa kodissaan elää rauhassa eikä laittaa kotiaan kun ei sisko välttämättä tykkää. Ja äitikin on varmasti väsynyt tilanteeseen. En käsitä miksi isosiskoni ei voi myydä osakettaan ja ostaa taloamme niin päästäis tästä. 170neliöö tilaa ja sekin on liian vähän meille.
Minulla ei ole mahdollisuutta muuttaa heti poiskaan koska olen menettänyt luottotietoni ja olen työtön tosin kouluun toivottavasti menossa.
Siskoni voisi ostaa minut ulos jos tahtoisi mutta kun luulee että kaikkien elämä pyörii niinkuin hän haluaa. Minun pitäisi olla täällä joku kotiorja sanoi viimeksi eilen että kun minä asun ilmaiseksi täällä niin mun pitää tehdä kaikki työt. Käyn kyllä kaupassa ja yritän laittaa korteni kekoon että voitas elää sovussa.
Mutta nyt kun hain loput tavarani ex mieheni luota pesukoneen kun täällä meni rikki niin ei tarvinnut uutta ostaa mutta siinäkin oli vikaa kun en sitä perjantaina ruvennut yöllä puolen yön aikaan sitä asentaan. Ja aina mun tavarat on tiellä ja mä en saa tuoda omia kamojani varastoon. Mutta meidän keskimmäinen sisko saa sitä se muutenkin palvoo ja käy hoitamassa sen lapsia ja auttaa rahallisestikkin. Mutta mua ei sais kukaan auttaa eikä mulla saa olla omaa elämää kun teet niin tai näin niin aina väärinpäin. Oon tosi väsynyt tähän vahtimiseen ja varpaillaan oloon mä muuttaisin heti jos siihen ois mahdollisuus. Eniten pistää vihaksi ettei äitikään voi omassa kodissaan elää rauhassa eikä laittaa kotiaan kun ei sisko välttämättä tykkää. Ja äitikin on varmasti väsynyt tilanteeseen. En käsitä miksi isosiskoni ei voi myydä osakettaan ja ostaa taloamme niin päästäis tästä. 170neliöö tilaa ja sekin on liian vähän meille.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se on myös sinun kotisi, joten kyllä sinulla on oikeus tuoda tavarasi sinne varastoon. Siskon tykkäämisillä ei siinä ole mitään merkitystä. Jos rupeaa urputtamaan, niin kysy vaikka että "Oletko huomannut että täällä asuu muitakin kuin sinä?"
Juu, tiedän että helpommin sanottu kuin tehty (itsekin asun kotona väliaikaisesti ja äiti tuppaa välillä "määräilemään" ja puuttumaan asioihini, mutta annan jo sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos).
KIELTÄYDY olemasta kotiorja.
Oon kokeillut sanomista mutta ei oo vielä ainakaan menny jakeluun asti.
Aika paljon annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja siedänkin paljon urputusta. Mitta alkaa nyt vaan oleen täynnä kun toinen ei oo valmis joustaan missään mikä on tehtävä että voi asuu saman katon alla. Ymmärrän toisaalta että systeri on asunu yksin yli kymmenen vuotta ja sil on tosi tarkka maku asioihin. Pitää yrittää jatkaa sanomista nyt kun sil on kesälomaakin vielä kaksi viikkoo onneks mutsil on myös niin ei olla keskenämme=)
aloittajan äidin koti.
Aloittajan lapsuudenkoti se on, mutta esim. mitään asumisoikeutta ei kellään muulla kuin äidillä kyseissä asunnossa ole=)
Se että kyseessä on jakamaton pesä ei silti tee siitä kaikkien aikuisten lasten "kortteeria".
Ette ole kumpikaan nährävästi perehtynyt näihin lakiasioihin...
nim. mm. erinäisiä perunkirjoitusten tekoa takana ammatin puitteissa
Tiedän kyllä että äidilläni on oikeus asua täällä mutta puolet talosta on meidän kolmen tyttären omaisuutta. Oon sitä mieltä että äidillä on päätäntä valta omassa kodissaan mutta sekään ei oo siskon päähän mahtunut.
Äidillä ei oo varaa lunastaa meitä tästä ulos eikä halutakkaan että laittaa itsensä liemeen sen takia että me ei tulla toimeen.
Periaatteessahan systeri asuu täällä ilmaiseksi mitä nyt tosin laitto maalämmön kysymättä muilta ja jotain pientä mitä en kyllä tajua koska ei oo vissiin käsittänyt että kun aika koittaa että lunastaa meiät muut ulos joutuu maksaa enemmän kun talon arvo nousee. Mut kai se senkin jotenkin saa itselleen hyödyksi mikäli koskaan lunastaa ulos....
oikeutta automaattisesti asua jakamattomassa pesässä, vain äidillänne on se asumisoikeus, olkootkin että talosta puolet (rahallisesti!!!) kuuluu teille.
Kyllä se on niin jos isänne on kuollut niin äitisi omistaa talosta 75% ja lapset 25%.
Äitinne omistaa talosta 50% ja kun isänne on kuollut niin aviopuoliso perii puolison omaisuudesta puolet ja lapsille jää sen jälkeen 25%. Kyllä se on niin että jos äitinne päättää niin lennätte kämpästä heti ulos koska leskellä on asumisoikeus lopun eläämäänsä. Jos lapsista joku vastustaa talon myyntiä niin sitä ei voi myydä.
Väärin meni tuo perinnönjako. Jos mitään muuta omaisuutta tai lainoja ei ole, niin leski omistaa vain puolet, joka kuuluu hänelle avio-oikeuden nojalla. Kun isä kuoli, isän ja äidin omaisuudet laskettiin yhteen. Siitä potista puolet kuuluu äidille avio-oikeuden nojalla. Toinen puoli menee rintaperillisille, eli tässä tapauksessa lapsille. Leski jo omisti puolet, joten hänen omaisuutensa ei lisäänny eikä vähenny.
Jos rintaperillisiä on, leski ei peri killinkiäkään. Hän voi saada jotain avio-oikeuden nojalla, muttei peri mitään. Kaikki perittävä menee rintaperillisille. Jos heitä ei ole, puoliso perii.
Testamentti toki muuttaa suhteita, mutta tässä tapauksessa ei tainnut testamenttia olla. Äiti omistaa 50 %, mutta sillä ei sinänsä ole mitään merkitystä. Hänellä on elinikäinen hallintaoikeus asuntoon ja irtaimistoon.
ajattelemasta itsekkäästi itseänne, ja mietitte miltä äidistä tuntuu, kun ensin hänen kotiinsa muutatte, ja sitten myrkytätte ilmapiirin vaatimuksilla ja omistelevuudella. Jos ei muuten onnistu, niin mene kysymään äidiltä, mitä hän haluaisi ja toimi sitten sen mukaan. Ei yhdenkään lapsen ole oikeus tyrannisoida vanhemman kodissa.
Mä oon äidiltä kysynyt mitä tahtoo ja oon myös systerille sanonut että tää on äidin koti ja äiti saa päättää asioista.
Äidillä ei oo mitään sitä vastaan että asutaan täällä mutta tietty käy sen hermojen päälle. Mä kuuntelen ja ymmärrän äitiä toisin kuin siskoni joka on aina ollut päättäväinen ja tosi itsepäinen ihminen. Itse oon asuntojonossa ja ootan että saisin kämpän. Äiti tahtois kovasti että sisko ostas meiät ulos ja sais ostaa osakkeen kaupungista.
Aiempaan ihan papereissa lukee että puolet talosta on meiän kolmen ja äidillä puolet peltoo yms. Koska asutaan maatilalla jossa ei tosin viljelty oo vuosiin.
Siis tilanne on se, että kaikki asutte isänne kuoleman jälkeen kuolinpesän talossa. Leski saa aina puolisonsa jälkeen asua puolisoiden yhteisessä kodissa. Koti on siis äidin koti. Se ei ilman sopimista ole muiden koti.
Ja perunkirjoituksessa on tarkasti (hakekaa se paperi käteenne) eritelty kuolinpesän omaisuus. Missään nimessä lapset eivät voi noin vain muuttaa isän kuoltua lapsuudenkotiin. Ei yksikään teistä.
Mitäpä tehdä? Äiti lienee maksanut isän jälkeen teidänkin puolestanne perintöveron, eikö? Ei siis nokan koputtamista. Teillä on jakoa taloon vasta, kun äiti kuolee.
MIKÄLI äiti haluaa muuttaa pois kodistaan, hän voi myydä kanssanne perintötalon ja panna rahat uuden kodin ostamiseen. Näin on laki. Sen haluajan pitäisi olla äiti - em. syystä. Myydä voi myös julkisesti kenelle tahansa.
Te asutte siis näin ollen äitinne kodissa. Vaikea paikka äidille, kun jo kauan sitten kotoa muuttaneet lapset vängällä tunkevat kotiin.
Perintövero maksettiin kuolinpesän tililtä joten äitiä ei laitettu sitä maksamaan.
Tiedän että vois myydä ihan kenelle vaan mutta siihen tarvitaan kaikkien lupa joten ei äiti yksin voi määrätä myynnistä eikä varmaan ees haluaisi ulkopuoliselle myydä.
Äiti pyysi mua tänne asumaan kun tuli ero joten ei ees ollu mun alote mutta sisko muutti kun vaan halus eikä kyl vissiinkää ees kysyny pahemmin sopiiko kun minäkin kuulin asiasta vasta kun oli jo muuttanut. Mutta tais äiti kyl ihan tykätäkkin kun sai seuraa kun kuitenki iso talo yksin asua.
Olemme myös aikoinamme sopineet että jos syystä tai toisesta tulee jotain ongelmia niin ovi on aina auki kotiin joka tämä meille on.
Itse oon sitä mieltä että tää on ensisijaisesti äidin koti eikä siskon joka luulee että voi tehdä mitä haluaa. Hyvä että äiti uskaltaa ruokakaupassa käydä ilman että sisko valittaa siitäkin.