Työttömyys hävettää entistä harvempia nuoria

Ensinnäkin, jos PALKALLISIA työpaikkkoja löytyy riittävästi, niihin säntää kyllä suhteellisen kevyesti reilu 500 000 halukasta jaolle, oli virallinen työttömyysluku mitä oli.

Itseäni työttömyys ei suinkaan edes hävetä. TIEDÄN olevani erittäin hyvä siinä mitä olen työkseni tottunut tekemään, minulla on CV:ssä asiasta myös näyttöjä. Olen DI ja opiskelen (omaehtoisesti) myös koko ajan lisää - voinkin sanoa, että en koskaan ole ollut paremmassa työntekovalmiudessa kuin nyt.

Työpaikkoja ei tosin juurikaan ole, eikä niihin juurikaan näytä työttömiä kelpuutettavan.

Mitä minä häpeämään - pystyn selkeästi jättämään taakseni osaamisessa erittäin ison osan työssäolevia. Niin oli ennen ja vielä selvemmin niin on nyt, kun taitoja on aktiivisesti joka päivä kehitetty.

Tosin eipä taidot ja osaaminen työllistymisessä merkitse muuta kuin kynnysarvon verran - pääsee siihen porukkaan, mistä ne hyvät tyypit ja nuorekkaan dynaamiset osaajat valitaan. Ja meikäläiset 15 vuoden uran tehneet jäävät edelleen kortistoon.

Hävetä ? kirjoitti:

Ensinnäkin, jos PALKALLISIA työpaikkkoja löytyy riittävästi, niihin säntää kyllä suhteellisen kevyesti reilu 500 000 halukasta jaolle, oli virallinen työttömyysluku mitä oli.

Itseäni työttömyys ei suinkaan edes hävetä. TIEDÄN olevani erittäin hyvä siinä mitä olen työkseni tottunut tekemään, minulla on CV:ssä asiasta myös näyttöjä. Olen DI ja opiskelen (omaehtoisesti) myös koko ajan lisää - voinkin sanoa, että en koskaan ole ollut paremmassa työntekovalmiudessa kuin nyt.

Työpaikkoja ei tosin juurikaan ole, eikä niihin juurikaan näytä työttömiä kelpuutettavan.

Mitä minä häpeämään - pystyn selkeästi jättämään taakseni osaamisessa erittäin ison osan työssäolevia. Niin oli ennen ja vielä selvemmin niin on nyt, kun taitoja on aktiivisesti joka päivä kehitetty.

Tosin eipä taidot ja osaaminen työllistymisessä merkitse muuta kuin kynnysarvon verran - pääsee siihen porukkaan, mistä ne hyvät tyypit ja nuorekkaan dynaamiset osaajat valitaan. Ja meikäläiset 15 vuoden uran tehneet jäävät edelleen kortistoon.

Tuttu juttu, sama ittellä. Vaikka varastomieheksi olisin menny, mutta aina vastaus oli, että me ei uskota, että sun kokemuksella ja koulutuksella motivoituisit näissä tarjotuissa töissä, ei me haeta sun tasoista kaveria, varmaan sut palkataan vauhdilla.

No nyt mä olen tehny näitä DI:n hommia viimeiset seittemän vuotta ja vaikka rahaa tuleevähemmän, niin onpa vastuukin kevyempi. Joutaa aikaa muillekin kuin duunille, elämän laatu on kohentunut selvästi.

Mutta kyllä siinä usko itseensä aikoinaan ropisi, vaikka olisin jättänyt taakseni ketä, niin ei tarvittu. Onko se sitten häpeää se tunne, mene ja tiedä.