Olemme olleet yhdessä jo useamman vuoden ja kaksi pientä lasta. Parisuhteessa ollut ongelmia pitempään, olemme viettäneet elämää toisistamme etäällä. Mieheni halusi lopettaa tilanteen muuttamalla erilleen.
Hän on asunnut uudessa asunnossaan nyt muutaman viikon. Ei kuulemma kaipaa minua, vaan on tyytyväinen oloonsa, kun saa tehdä asioita omaan tahtiinsa ja mielensä mukaan. Mies ei halua tällä hetkellä panostaa suhteeseemme, mutta ei toisaalta ole halukas ottamaan avioeroakaan.
Itse en halua eroa. Ja vaihtoehdoksi minulle jääkin sitten kai vain odottaminen. Pitäisi keskittyä omaan elämään, mutta miten se on mahdollista? Olen ihan päästäni pyörällä, mitä tässä pitäisi tehdä. Miten voin jättää sivummalle nämä parisuhdekuviot? Kun en voi kuitenkaan tietääkseni tehdä mitään, mikä saisi miehen kiinnostuksen heräämään.
Auttakaa, jos jollain olisi jotain ajatuksia tähän!
Hän on asunnut uudessa asunnossaan nyt muutaman viikon. Ei kuulemma kaipaa minua, vaan on tyytyväinen oloonsa, kun saa tehdä asioita omaan tahtiinsa ja mielensä mukaan. Mies ei halua tällä hetkellä panostaa suhteeseemme, mutta ei toisaalta ole halukas ottamaan avioeroakaan.
Itse en halua eroa. Ja vaihtoehdoksi minulle jääkin sitten kai vain odottaminen. Pitäisi keskittyä omaan elämään, mutta miten se on mahdollista? Olen ihan päästäni pyörällä, mitä tässä pitäisi tehdä. Miten voin jättää sivummalle nämä parisuhdekuviot? Kun en voi kuitenkaan tietääkseni tehdä mitään, mikä saisi miehen kiinnostuksen heräämään.
Auttakaa, jos jollain olisi jotain ajatuksia tähän!
Vastaukset 19
Vanhimmat
teki. Hanki itsellesi asunto ja jätä vastuu lapsista exällesi. Alat nopeasti taas kiinnostaa exää, kun huolehtii lapsista 24/7.
Ihmeellisiä neuvoja tulee (aikuisilta?) ihmisiltä. Ei toista voi millään kiristämisellä saada haluamaan suhteen jatkamista. Ja varsinkin erittäin vastuutonta käyttää lapsia siinä välikappaleena. Voi jumalauta sentään! Kyllä se lähtee puolison omasta halusta yrittää. Ei tuon perusteella ystäväsi ainakaan mikään viisas ole.
joku osapuoli tosiaan kokea kauhukuvaksi lapsiensa huolehtimisen 24/7 ??
puolison vanhemmuus ole erilaista kuin sen joka huolehtii lapsista? On tosi kivaa viettää poikamieselämää ja jättää vastuu lapsista puolisolle. Kannattaa heiluttaa tätä asetelmaa ja ottaa ohjat omiin käsiin.
Avioerohakemuksen vireille, eli ensimmäisen vaiheen liikkeelle. Siitähän menee kuitenkin 6 kuukautta harkinta-aikaa ennen kuin kumpikaan voi varsinaista eroa hakea. Mahdollisen eron tullessa ainakin yhteisen omaisuuden arviointia varten on 1. hakemuksen päivämäärä olemassa.
No saisiko ongelma kohtia korjattua riitelemättä. Entä pariterapia. Että saisi suhteen toimimaan.
Miehen mukaan ei ole mitään ongelmakohtia, jotka voisi korjata. Ei hän tavallaan mua mistään syytä, ei sano, että mun pitäis jotain tehdä toisin. Meillä on ollut raskaita aikoja ja olemme ajautuneet kauas toisistamme henkisesti. Moni asia on vaikuttanut nykyiseen tilanteeseemme.
Miten voisi lähentyä miehen kanssa, jjoka ei halua parisuhdetta?
ei mitenkään. Et sinä voi lähentyä miehen kanssa, kun tämä ei kerran HALUA. Ei siinä auta Maamme-laulutkaan, jos toinen näin päättää. Voi olla, että routa porsaan kotiin ajaa - tai sitten ei. Tuskin lopputulosta tietää vielä mies itsekään, saati me ulkopuoliset täällä. Paska tilanne.
Alat nyt lämmittämään miestä uudelleen, laitat hänelle hyvää ruokaa, keskustelette, teet vaikka niska-hartia hieronnan. Yritä tavoitella sitä suhteenne alkuajan tunnetta ja toimia kuten silloin toimit.
Niin, en uskokaan, että olisi mitään ihmetemppuja, joilla saisin miehen päätä kääntymään mihinkään suuntaan, jos hän ei halua. Mietin vain lähinnä, että mitä ihmettä minä teen elämälleni. Miten kauan sitä voi jaksaa odottaa, tai miten voisin elää omaa elämääni ja kuitenkin antaa miehen miettiä asioita (kun itse en eroa toivoisi). Lähinnä siis ehkä toivoisin teiltä ajatuksia siitä, mitä itse tekisitte vastaavassa tilanteessa.
Minun tilanteeni oli varmaan siinä mielessä erilainen, että miehellä oli toinen nainen elämässään kun hän halusi miettiä sitä mitä elämältä haluaan. Hän ei halunnut erota, ei tehdä päätöstä kumman kanssa haluaa elämäänsä viettää eikä oikeastaan mitään päätöksiä minkään suhteen. Minun oli itse mietittävä se, miten haluan elämääni jatkaa tuossa epävarmassa tilanteessa. Heti alkuunsa päätin, että minun ja lasten elämä jatkuu parhaalla mahdollisella tavalla. Yritin tehdä asioita joista nautin ja jotka toivat minulle iloa elämään. Miehen annoin elää omaa elämäänsä ihan rauhassa. Tosin joskus laittelin viestiä että voisi jopa tavata lapsiaan eikä unohtaa heitä ihan kokonaan.
Tunteeni eivät kuolleet hetkessä joten mitään ratkaisevaa en heti tehnyt. Kun miehen muutosta kotoa oli aikaa n. 8 kuukautta niin laitoin erohakemuksen vireille. Kerroin miehelle että eroa olen hakenut koska mielestäni jotain konkreettista pitää tehdä. Ex ei halunnut eroa eikä oikeastaan tehnyt mitään sen eteen että meidän asiat olisi selkiytyneet. Sen verran hän puhui ettei halua erota mutta siitä huolimatta hän asui toisen naisen kanssa. Lopullista eroa hain yksikseni harkinta-ajan viimeisinä päivinä. Minä tein lopulta itse ratkaisut oman elämäni suhteen. Nyt miehen muutosta on kulunut yli 2 vuotta, avioeron sain tämän vuoden maaliskuussa. Jos itse en olisi mitään päätöksiä tehnyt niin olisin edelleen naimisissa miehen kanssa joka asuu kuitenkin toisen naisen kanssa. Elämässä on joskus otettava ohjat täysin omiin käsiinsä ja miettittävä mitä omalta, ainoalta elämältään haluaa.
höpönlöpöä! Kyse ei ole mistään kevyestä perheriidasta, vaan erilleen ajautumisesta pitemmän ajan kuluessa. Miten ihmeessä toinen voisi ruualla ja hieronnalla "tavoitella suhteen alkuajan tunnetta", kun toinen on sulkenut mielensä tällaiselta?!
Olisiko aloittajan syytä alkaa miettiä elämäänsä ja lasten elämään uutta järjestystä..? Nimittäin jos mies päättääkin, että perheen yhteinen elämä on ohi, aloittajalta vedetään uudemman kerran matto jalkojen alta... Miehenkin pitäisi tajuta se, ettei hän automaattisesti vain voi palata vanhoihin kuvioihin, kun kerran niistä on häipynyt - olkoon miten vaan "mietiskelmässä"!
Joskus ero auttaa ja saatetaan palata yhteen, mutta sinun kohdallasi ei näytä todennäköiseltä, koska sanoit, ettei hän kaipaa sinua ja on tyytyväinen oloonsa. Näyttää, että haluaa elää poikamiehenä ja pitää sinut passissa odottamassa....sitäkö todella haluat! Etkö ole enemmän arvoinen?
Minusta tuntuu vahvasti siltä, että miehelläsi on toinen nainen, mutta hän on epävarma sen suhteen jatkumisesta. Ehkä hän yrittää irtiottoa sinusta.
Varaudu siihen että miehellä on toinen nainen. Ehkä mies pelkää kertoa sinulle asiasta.
Koskaan ei voi sanoa ei koskaan, mutta uskon, ettei ole toista naista. Olemme mieheni kanssa keskustelleet asioista hyvin rehellisesti, ja hän on aina ollut hyvin ehdoton näissä pettämisasioissa. Hän ei myöskään koskaan ole ollut mikään naistenpokailija tai flirttailija.
Meillä on ollut parin viime vuoden aikana tosi rankkaa aikaa, jolla on ollut suuri vaikutus parisuhteeseemme ja myös miehen nykyiseen oloon.
Mies ei tosiaan tällä haavaa halua panostaa suhteeseen. En tiedä, kuinka kauan olen valmis odottamaan. En ikuisuuksia, mutten toisaalta ole parin kuukauden jälkeen valmis heittämään vuosia kestänyttä yhteiseloa romukoppaan kun on lapsiakin. Itselläni oli oma kriisi joku aika sitten (ei tällainen) ja nyt on miehen kriisi. Ei avioliittoa voi mielestäni heittää pois heti, kun koetellaan. Jos mies on sitä mieltä, että voi, niin sitten en sille mitään voi. Itse mietin nyt kuumeisesti, mitä itse haluan.
Minä en voinut jäädä yhteiseen kotiin vaimoni haluttua eroa, myhhemmin sanoi eron syyksi etten ollut enää aamulla kotona, olin ex-anoppini luona. Koko paska tuntui liian ahdistavalta. Asuin äitini luona kaksi viikkoa, sinä aikana ex-vaimoni ei ottanut yhteyttä, joten muutin toiseen kaupunkiin. Myöhemmin sain kuulla hänellä olevan toinen mies.
Et kertonut miten olette lasten tapaamiset järjestäneet, kun isä muutti pois kotoa. Huolehdi siitä, että isä tapaa säännöllisesti lapsiaan. Lapset viettävät isän luona viikonloppuja ja öitä. Siirrä myös miehelle selkeästi vastuuta lapsista.
Miehen suhteen sinun ei kannata tehdä mitään erikoisia liikkeitä. Hän palaa jos on palatakseen. Älä painosta häntä mihinkään päätöksen tekoon. Elä omaa eläämääsi. Voit mielessäsi asettaa jonkun aika rajan, johon asti odotat ja sen jälkeen laitat eron vireille.
Jos mies toimii noin, ja lapsenne ovat yhteiset, hän on yksinkertaisesti sika.
Unohda hänet äläkä mieti lasten parasta tuossa mielessä. Hänellä ei ole rakkautta
heihin eikä mitään muutakaan.
Kuinka saatanan pitkälle pitää naisten alentua ennen kuin tajuavat totuuden?
Käykö mies kuitenkin panemassa lastensa äitiä - kun ei muualta pesää saa?
Mies lähti "pohtimaan elämäänsä" ja muutti omilleen. Minussa ei kuulemma mitään erityistä vikaa. Ei halunnut eroa, ainoastaan omaa aikaa ja vapauden.
Tein kaikkeni saadakseni miehen kiinnostumaan minusta uudelleen. Kokeilin varmasti kaikki sirkustemput. Mikään ei tuntunut tepsivän. Kunnes siihen selvisi syykin: hänellä oli jo yhdessä asuessamme ollut toinen nainen. Erilleen muutto antoi hänelle vain vapaammat kädet riiailla uutta.
Tunsin itseni niin halvaksi! Olin alentunut kerjäämään rakkautta aviomieheltäni. Tarjosin hänelle rikkimennyttä sydäntäni ja kerroin hänelle syvimmät tuntoni. Ja hän oli jakanut kaiken sen uuden naisensa kanssa. Naureskellen heikkouttani. Vihdoin tajusin hakea eroa.
Hiukan ennen harkinta-ajan päättymistä mies oli tulossa takaisin. Uusi suhde olikin päätynyt eroon. Olin kuitenkin jo riittävän vahva (ja viisas) todetakseni, ettei tulisi mieleenkään!
Joku on joskus sanonut, että elämässä ei pidä riskeerata enempää, kuin minkä on valmis menettämään. Minä riskeerasin oman itsekunnioitukseni ja oli viittä vaille etten menettänyt sitä pysyvästi. Tuosta ajasta jäi syvät arvet. Ja niitä korjaan vielä pitkään.
Sinun tilanteesi ei välttämättä ole sama kuin minun. Mutta mieti kuitenkin myös se vaihtoehto, että ENTÄ JOS miehelläsi onkin joku toinen. Oletko silti valmis tekemään kaikkesi saadaksesi hänet takaisin?