Nokkahuilu

En osaa asettaa mainitsemiasi soittimia paremmuusjärjestykseen näkemättä ja kokeilematta niitä ensin. Yleisesti ottaen nokkahuilua hankittaessa kriteereinä voisivat mielestäni olla äänen laatu, sointi, huilun valmistusmateriaali sekä sen sormitus. Äänen tulisi olla kaunis ja puhtaasti soiva. Tähän vaikuttaa mm. soittimen valmistusmateriaali. Muovi on helppohoitoinen ja huoleton. Puu sen sijaan on vaativampi. Soitin pitää huolellisesti kuivata käytön jälkeen. Puuhuilu ei kestä "kovaa" käsittelyä. Sitä pitää öljytä kevyesti joskus ja liitoskohdan korkkitiiviste tarvitsee rasvausta murtumisen ehkäisemiseksi. Tärkein kohta lienee alkuvaiheessa kuitenkin sormitus. Ns. saksalaisotteisessa huilussa sormitus on loogisempi ja aloittelijan ehkä helpompi oppia. Soinnin puhtauden kannalta vaikeuksia tuottavat "puolireiät". Englantilaisotteisessa huilussa ei tätä ongelmaa ole, joskin otteet saattavat alkuvaiheessa tuntua vaikeammilta. Mielestäni on hyvä muistaa, että varsinkin lapselle tarkoitettu soitin ei saisi olla "lelu", vaan sellainen joka todella mahdollistaa soittamaan oppimisen. se on lapsen ensimmäinen kosketus musiikin tekemisen maailmaan ja tästä "ensi tuttavuudesta" riippuu paljolti tuleva suhtautuminen, sillä jos intoa riittää tästä on hyvä jatkaa puupuhallinten pariin (huilu, klarinetti, oboe..). Soittimen merkillä ei niinkään tässä vaiheessa liene merkitystä, sillä käsittääkseni hinta ja laatu vastaavat melko hyvin toisiaan. Yhtyesoittoa ajatellen olisi tosin hyvä jos huilut olisivat samalta valmistajalta, sillä se takaa parhaimman yhteissoinnin. Kaikenkaikkiaan nokkahuilu on ihan oikea soitin, jolle esim. barokin aikaan sävellettiin paljon ohjelmistoa (poikkihuilun äänenpuhtaus oli tuohon aikaan melko huono) esim. Bach, Händel, Telemann, Vivaldi jne.. Jos asia kiinnostaa niin voisit käydä Youtubessa vilkaisemassa tanskalaisen Michala Petrin esitystä Tartinin Paholaistrillisonaatista. Soittamisen iloa!