Romanssin taas kaaduttua saan minäkin työntää pahaa mieltä tuutin täyteen, eikös joo.
Sen verran kerron taustaa että minä olen nelikymppinen mies, ulkoiset ja sisäiset puitteet aikalailla kunnossa. Sinkkuja on oltu kolme vuotta, muutama parisuhteen yritelmä mahtuu tuohon aikaan.
Kovalla työllä hankittu suhde menee satavarmasti karille aika pahasta syystä: minulla on lapsia. Lasten kanssa eletään aivan tavallisessa yhteishuollossa, syitä tähän on minun tahtoni lasten tahto eksän tahto ja koko joukko käytännön syitä.
Tuttu nainen sanoi joskus kauan sitten, että "nainen vihaa aina miehen lapsia". En tajunnut tuolloin, mutta nyt siitä on tullut totta. Lapsekas mies kelpaa yleensä muutamaksi viikoksi, lopun alkua on vihjailu siitä että eikö niillä ole ikävä äitiänsä jo? Seuraava ongelma on jo natisevan kandidaatin esittely lapsille, tuonko sen näytille vaikka se on ollut kuvioissa vasta kuukauden ja se kuopii maata jo? Näytänkö jälkeläisille taas jonkun jota ei ensi viikolla ole?
Lapsellinen pätkäseurustelu ja kapakoista iltalihan hakeminen alkaa nelikymppiselle todella riittää jo...voiko kukaan ajatella päivänvalossa asuvansa uusioperheessä? Siis sellaisessa jossa niitä toisen lapsia ei ainakaan puolta ajasta edes näy?!
Sen verran kerron taustaa että minä olen nelikymppinen mies, ulkoiset ja sisäiset puitteet aikalailla kunnossa. Sinkkuja on oltu kolme vuotta, muutama parisuhteen yritelmä mahtuu tuohon aikaan.
Kovalla työllä hankittu suhde menee satavarmasti karille aika pahasta syystä: minulla on lapsia. Lasten kanssa eletään aivan tavallisessa yhteishuollossa, syitä tähän on minun tahtoni lasten tahto eksän tahto ja koko joukko käytännön syitä.
Tuttu nainen sanoi joskus kauan sitten, että "nainen vihaa aina miehen lapsia". En tajunnut tuolloin, mutta nyt siitä on tullut totta. Lapsekas mies kelpaa yleensä muutamaksi viikoksi, lopun alkua on vihjailu siitä että eikö niillä ole ikävä äitiänsä jo? Seuraava ongelma on jo natisevan kandidaatin esittely lapsille, tuonko sen näytille vaikka se on ollut kuvioissa vasta kuukauden ja se kuopii maata jo? Näytänkö jälkeläisille taas jonkun jota ei ensi viikolla ole?
Lapsellinen pätkäseurustelu ja kapakoista iltalihan hakeminen alkaa nelikymppiselle todella riittää jo...voiko kukaan ajatella päivänvalossa asuvansa uusioperheessä? Siis sellaisessa jossa niitä toisen lapsia ei ainakaan puolta ajasta edes näy?!
Vastaukset 44
Vanhimmat
etsiä kumppania niittten naisten joukosta, joilla on lapsia jo? Luulisi lapsia hankkineen naisen ymmärtävän muita paremmin uusperheen ongelmia.
Melkeinpä pahempi ollut noinpäin.
Miksi lapsettomalla ihmisellä pitäisi olla ymmärrystä uusioperhettä kohtaan, kun kerran omia lapsia ei edes ole hankittuna ?
Lapsettomana miehenä etsin kumppania lapsettomien naisten joukosta.
Perusteluita: Uusiosuhde tarjoaa lähinnä velvollisuuksia hoitaa ja elättää muiden lapsia, kasvatuksesta puhumattakaan. Haluan jossain vaiheessa myös omia lapsia, mutta yh:lla on jo omansa ja usein lisää ei tule. Normaali parisuhde on kahden aikuisen ihmisen kauppa, mutta uusiosuhteessa jaloissa pyörivät myös kolmannet pyörät - exät. Lapseton osapuoli on uusiosuhteessa aina altavastaajan asemassa oli kyseessä mikä asia tahansa.
Lapsettoman kumppanin kanssa on aina se etu, että silloin voi rauhassa tutustua ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta, johon kuuluu myös perhe ja omat lapset. Tuolloin ei ole sidottu muiden tekemisiin.
Ihmettelen vain, miksi yh:t hakevat väkisin lapsettomia kumppaneita, vaikka oikeampi kohderyhmä olisi toiset yh:t...
"Miksi lapsettomalla ihmisellä pitäisi olla ymmärrystä uusioperhettä kohtaan, kun kerran omia lapsia ei edes ole hankittuna?"
Miksi lapsettoman pitää yleensäkään yrittää jo vanhemmaksi tulleen kanssa mitään jos tietää että ei pysty?
Ainiin. Mutta naisilla ei ollut mitään ymmärrystä itsensäkään suhteen tai kykyä hahmottaa asioiden tarkoitusta. Jos sanon naiselle että olen joka toinen viikonloppu lasteni kanssa ja melkein joka toinen arkipäivän ilta myös niin mikä siinä on niin vaikea hahmottaa että elämäntapani joko soveltuu tai ei sovellu sinkkunaiselle ja jättää minut väliin jos vanhemmuuteni on rasite?
Ovatko naiset tälläisten asioiden suhteen aivan umpi-idiootteja: "En käsitä mitä tämä tarkoittaa minun kannaltani"?
"Lapsettoman kumppanin kanssa on aina se etu, että silloin voi rauhassa tutustua ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta, johon kuuluu myös perhe ja omat lapset. Tuolloin ei ole sidottu muiden tekemisiin."
Heureka! Hyvä, älynkäyttöä! Nytkun tiedät tämän osaat sanoa sinkkuisälle että : "en sovellu" ja sillä siisti.
Se on voi voi jos ei ole valmis joustoon ja kohtaamaan lapsia vaikka mies olisi upea, ihana ja todella miellyttävä. Suorastaan unelmalöytö. Jos sillä on lapset ja se ei sovi niin silloin naisen on jätettävä sellainen uros toiselle - paremmalle - naiselle.
"Itse en ota lapsettomia naisia vakavasti ennenkuin he ottavat minut vakavasti. Sitä ennen voi huvitella niin kauan kuin se molemmille ok. AP:n ongelma on siis ehkä liika vakavuus."
Kysymys kuuluu: kerrotko näille naisille asian suoraan että et ota suhdetta vielä vakavasti vai hurvitteletko heidän kanssaan tekemättä asiaa naisille selväksi että vielä ei ole kysymys vakavasta suhteesta? Oletko ottanut huomioon mahdollisuutta että joku saattaa ottaa suhteen vakasti vaikket itse tee niin joten pidätkö siis naista ajan tasalla siitä että missä mennään?
On se että kaikki alkavat samalta tasolta ja itse pyrin kohti parasta mahdollista eli hyvää molemmille sopivaa rakkaudentäyteistä vakavaa suhdetta.
Vastuuni kannan siten että tavallaan itse käyttäydyn aina kuin olisin suhteessa - tosin en oleta että toinen käyttäytyy tai että hän on suhdekelpoinen. Se on asia joka sen kanditaatin tulee itse osoittaa käytöksellään, suhtautumistavoillaan ja valinnoillaan. Tällöin siis säästän itseäni pettymykseltä mikäli ja kun (tätä tapahtuu väistämättä) joku ei sovi kuvioon - sulkematta sitä mahdollisuutta että tämä voisi olla se oikea tai itse luomatta tilannetta jossa karkoittaisin omilla typeryyksilläni toista (esimerkiksi hölmöilemällä monen kanssa tai pettämällä tms idiotismilla).
Tällöin jokainen ehdokas saa mahdollisuuden olla se elämäni rakkaus vaikka alunalkaen hänellä ei ole vakavuutta, suhde kaatuu siihen ristiriitaan joka ei ihan oikeasti sovi kuvioon - koskekoon se sitten vaikka lapsia. Hurvittelu tapahtuu nimenomaan sen jälkeen kun on selvinnyt että tämä ei ole ainakaan se oikea, voin tarjota hupailumahdollisuuksia ilman sitoomuksia kunnes löydän jotain uutta (tai kunnes hän löytää) - tämä olisi varmaankin se kertominen mitä haet takaa.
Tälläistä elämistä, hyvää toivoen, huonoa vältellen ja mahdollisuuksista selvää ottaen.
On se että kaikki alkavat samalta tasolta ja itse pyrin kohti parasta mahdollista eli hyvää molemmille sopivaa rakkaudentäyteistä vakavaa suhdetta.
Vastuuni kannan siten että tavallaan itse käyttäydyn aina kuin olisin suhteessa - tosin en oleta että toinen käyttäytyy tai että hän on suhdekelpoinen. Se on asia joka sen kanditaatin tulee itse osoittaa käytöksellään, suhtautumistavoillaan ja valinnoillaan. Tällöin siis säästän itseäni pettymykseltä mikäli ja kun (tätä tapahtuu väistämättä) joku ei sovi kuvioon - sulkematta sitä mahdollisuutta että tämä voisi olla se oikea tai itse luomatta tilannetta jossa karkoittaisin omilla typeryyksilläni toista (esimerkiksi hölmöilemällä monen kanssa tai pettämällä tms idiotismilla).
Tällöin jokainen ehdokas saa mahdollisuuden olla se elämäni rakkaus vaikka alunalkaen hänellä ei ole vakavuutta, suhde kaatuu siihen ristiriitaan joka ei ihan oikeasti sovi kuvioon - koskekoon se sitten vaikka lapsia. Hurvittelu tapahtuu nimenomaan sen jälkeen kun on selvinnyt että tämä ei ole ainakaan se oikea, voin tarjota hupailumahdollisuuksia ilman sitoomuksia kunnes löydän jotain uutta (tai kunnes hän löytää) - tämä olisi varmaankin se kertominen mitä haet takaa.
Tälläistä elämistä, hyvää toivoen, huonoa vältellen ja mahdollisuuksista selvää ottaen.
On se että kaikki alkavat samalta tasolta ja itse pyrin kohti parasta mahdollista eli hyvää molemmille sopivaa rakkaudentäyteistä vakavaa suhdetta.
Vastuuni kannan siten että tavallaan itse käyttäydyn aina kuin olisin suhteessa - tosin en oleta että toinen käyttäytyy tai että hän on suhdekelpoinen. Se on asia joka sen kanditaatin tulee itse osoittaa käytöksellään, suhtautumistavoillaan ja valinnoillaan. Tällöin siis säästän itseäni pettymykseltä mikäli ja kun (tätä tapahtuu väistämättä) joku ei sovi kuvioon - sulkematta sitä mahdollisuutta että tämä voisi olla se oikea tai itse luomatta tilannetta jossa karkoittaisin omilla typeryyksilläni toista (esimerkiksi hölmöilemällä monen kanssa tai pettämällä tms idiotismilla).
Tällöin jokainen ehdokas saa mahdollisuuden olla se elämäni rakkaus vaikka alunalkaen hänellä ei ole vakavuutta, suhde kaatuu siihen ristiriitaan joka ei ihan oikeasti sovi kuvioon - koskekoon se sitten vaikka lapsia. Hurvittelu tapahtuu nimenomaan sen jälkeen kun on selvinnyt että tämä ei ole ainakaan se oikea, voin tarjota hupailumahdollisuuksia ilman sitoomuksia kunnes löydän jotain uutta (tai kunnes hän löytää) - tämä olisi varmaankin se kertominen mitä haet takaa.
Tälläistä elämistä, hyvää toivoen, huonoa vältellen ja mahdollisuuksista selvää ottaen.
Not.
Vaikka olisi kuinka hyvä mies tahansa, ykkös kriteerini on näin lapsettomana naisena se ettei miehelläkään ole lapsia. Harva lapseton pystyy hyppäämään täyteen perhe-elämään tottumattomana ja siten syntyy todellisia konflikteja.
Lapsettomalle toisen lapset ovat este ja rasite useimmiten, ei pääse lähtemään extempore samoin miten lapseton, lapset tulevat aina ykkösenä (ja sen toki ymmärrän), lapsia omaava mies ei enään useimmiten tahdo lisää vaan hänelle riittää nykyiset.
Tässä muutama syy siihen etten huoli lapsellista miestä, tahdon itse kasvaa äidiksi oman lapsen myötä, en hypätä siihen olemassaolevaan perhe-elämään täysin ulkopuolisena.
paikkaansa. Minä ( 40 ) eronnut ja äiti, etsin ensisijaisesti miestä, jolla on jo lapsia. Siksi, etten aio enää itse lapsia saada ja siksi, että tällainen mies on (tod.näk.) oppinut mitä on elämä arjessa lasten kassa. Ne ilot ja surut. Tällainen mies osaa jakaa muomiotaan naisellensa ja lapsillensa. Samoin hän ymmärtää naisensa jakavan huomionsa hänen lisäkseen lapsilleen.
No tässähän sen huomaa, etteivät naiset ole sen jalonpia tai ymmärtäväisempiä kuin miehetkään, vaikka naisilla on aina tapana syyllistää ja haukkua miehiä. Naiset siis eivät ole valmiita hyväksymään miehen lapsia, mutta syyllistävät aina miehiä siitä jos ei Yh-äiti kelpaa, tai mies ei palvo ja paijaa heidän lapsiaan? Tosi nerokasta. Siinä se naisten itsekkyys taas nähdään.
Aloittajalle kysymys. Miksi aikanaan valitsit lapsettoman naisen, etkä ottanut yksinhuoltajaa ?
En ole aloittaja, mutta lapsia jo on ja eronneena uutta naista etsin.
"Miksi aikanaan valitsit lapsettoman naisen, etkä ottanut yksinhuoltajaa ?"
Siksi, koska alle 16 vuotiaana kun aloin seurustella lapsieni äidin kanssa, olisi ollut erittäin epäilyttävää, jos olisinkin alkanut seurustelemaan naisen kanssa jolla lapsia jo on. Eiköhän siihen olisi puuttunut jo eri viranomaisetkin.
Tämä siis 16 vuotta sitten. Tällä hetkellä en ylenkatso lapsia tehneitä tai lapsettomia naisia.
Ja kaltaisellenni rimpan päälle kolmekymppiselle sinkkuisille erittäin läheistäkin.
Uskallan vetää sen johtopäätöksen että osa - merkittävä osa - naisista on sielutonta oman navan ympäristöä yksinomaan ajattelevaa kuraa joka ei hetkeäkään harkitse tilannetta miehen kannalta.
Miksi vaivautua? Jos hän on sellainen - silloin hän ei ole kumppanikelpoinen miehellekään. Sama itsekkyys tulee koskemaan myös kumppanuudessa suhdetta. Joko hoksaat miksi tuollaiset naiset ylipäänsä ovat sinkkuna?
Osa naisista on valveutuneita ja osaavat suhtautua lapsiin oikein ja aikuismaisesti. Eniten vapaita naisia on niissä joilla on sekä omat lapset että jotka ovat karanneet paskasta suhteesta tai jätetty. Sinkkuna ja lapsettomana näitä "hyviä" on hyvin vähän, ehkä joka kahdeskymmenes vapaista naisista.
Mielestäni selvä vinkki siihen että nainen on oikeasti hyvä tapaus on siinä että hän tahtoo tavata lapset ja tutustua heihin ja että kontakti lapsiin on luonteva. Parhaat (lasten kannalta) erottuvat siten että he ottavat kontaktin ensin lapsiin ja sitten vasta mieheen, puhuttakoon hiekkalaatikostakin tutustumispaikkana... Aikuisuus, älykkyys, terve ja realistinen suhtautuminen kyllä näkyvät naisessa jos sellaista hyvää naisessa on tarjolla.
Sanoisin siis: Luota elämään sillä jokainen väärä nainen jonka saat eliminoitua pois elämästäsi itseasiassa kohottaa elämänlaatuasi kuin jos he roikkuisivat väkisin taakkana! Bonuksena tässä prosessissa saat usein myös seksiä joka onkin ainut mitä senlaatuisilla väärillä naisilla on oikeasti tarjota. Täten saavutat kaiken mikä on saavutettavissa tavalla joka ei vähennä elämänlaatuasi lainkaan. Jos löydät hyvän niin saat pitää hänet, tällöin elämänkaava on että nautitaan elämästä, toivotaan parempaa ja raivataan paska pois hyvän elämän tieltä sitämukaa kun itsekkäät örkkimörkkinaiset paljastaa itsensä.
Miksi lapsettoman pitäisi huolia lapsia omaavan henkilön????? Se ei todellakaan ole itsekkyyttä, vaan se että lähes kaikki tahtovat itse kasvaa vanhemmiksi (siis ne jotka lapsia tahtoo) OMAN lapsen myötä, ei toisen. On se yks helvetti kun tätä ei lapselliset ihmiset tajua...
"Miksi lapsettoman pitäisi huolia lapsia omaavan henkilön?"
Käsitätkö että juuri siitä tässä olen puhunutkin?
Jos lapseton ei halua pehdata lapsia omaavan kanssa niin SITTEN EI PEHTAA. Mutta kuten ap. totesi niin naiset kyllä alkavat romanssiin miehen kanssa jolla on lapset mutta jossain vaiheessa alkavat sitten haluamaan että ne lapset heitetään järveen.
Ongelma eivät ole ne naiset jotka savonvat heti "kiitos ei" kun käy ilmi että miehellä on lapset. He ovat järkeviä ja kunnioittavat tilannetta. Mutta kun näitä järkeviä on vähemmistö etenkään kun kyse on sellaisesta miehestä jolla on ominaisuuksia jotka ovat hänestä tehneet isäkelpoisen alunalkaen. Mukaanluettuna se että he hoitavat isyyttään eivätkä hylkää lapsiaan vaikka se heidän asemaansa näennäisesti parantaisi naismarkkinoilla.
Isä joka pit'äytyy kiinni lapsissaan on luotettava, rakastava sekä sitoutuva. Onko siis ihme että itsekkäät naiset haluavat väkisin riistää tuollaisen miehen vain itselleen - eivätkä osaa jättää vanhemmanvastuuta kantavaa suoraan rauhaan - tai joustaa tilanteessa?
Asia ei ole mitenkään vaikea jos viitsii sitä yhtään ajatella.
"Se ei todellakaan ole itsekkyyttä, vaan se että lähes kaikki tahtovat itse kasvaa vanhemmiksi (siis ne jotka lapsia tahtoo) OMAN lapsen myötä, ei toisen."
Esimerkiksi minä en tarvi kumppania missään muodossa vanhemmaksi lapsilleni. Lapsillani on jo kaksi välittävää aikuista puolellaan. Mistähän tämä harha on peräisin että uudelle kumppanille tulisi jotenkin automaattisesti vanhemmanvastuuta lainkaan? (ok, kyllä jotkut vanhemmat haluavat jakaa tuskaansa, tiedän toki sen.) Toki odotan kunnioitusta lapsiani kohtaan sekä heidän kohtaamistaan jossain hyvässä muodossa mutta en koe että kumppanini tarvitsisi olla lapsille mukavaa naapurintätiä kummempi ellei kumppani itse halua kehittää suhdetta heihin.
Haluan kumppanin itselleni, mutta sille on nyt hiukan laajemmat ja velvoittavammat ehdot kuin jos olisin velvollisuuksista vapaa sinkku.
Jos nainen haluaa välttämättä omat lapset osaan itse sanoa "kiitos ei" koska lisäntymiseni olen jo lisääntynyt. Kumppanin pyynnön vasektomiasta sensijaan voisin otta vakavasti ;-)
Unelmanainen (lapsettomista) olisi nainen joka ei halua omia lapsia mutta muuten pitää lapsista. Nainen joka haluaa sekä kiinteän suhteen että paljon myös omaa aikaa omille jutuilleen. Hän sopisi kuvioon täydellisesti, osan aikaa voitaisiin olla kaksin, osan aikaa lapsien kanssa yhdessä ja kun olen lapsien kanssa voisi nainen mennä tekemään mitä lystää jos haluaa koska haluan jokatapauksessa olla myös lasteni kanssa ihan keskenäänkin. Oman vapaa-aikani saan silloin kun lapset ovat äitinsä luona.
Joten jättäkää sitten rauhaan sekä arvostelematta lapsettomat naiset ja keskittykää nähin yh-äiteihin, koska pidemmän korren meidän silmissämme vie lapseton mies.. Sorry vaan..
>>> "Se ei todellakaan ole itsekkyyttä, vaan se että lähes kaikki tahtovat itse kasvaa vanhemmiksi (siis ne jotka lapsia tahtoo) OMAN lapsen myötä, ei toisen."
>> Esimerkiksi minä en tarvi kumppania missään muodossa vanhemmaksi lapsilleni. Lapsillani on jo kaksi välittävää aikuista puolellaan. Mistähän tämä harha on peräisin että uudelle kumppanille tulisi jotenkin automaattisesti vanhemmanvastuuta lainkaan? (ok, kyllä jotkut vanhemmat haluavat jakaa tuskaansa, tiedän toki sen.) Toki odotan kunnioitusta lapsiani kohtaan sekä heidän kohtaamistaan jossain hyvässä muodossa mutta en koe että kumppanini tarvitsisi olla lapsille mukavaa naapurintätiä kummempi ellei kumppani itse halua kehittää suhdetta heihin.
>> Haluan kumppanin itselleni, mutta sille on nyt hiukan laajemmat ja velvoittavammat ehdot kuin jos olisin velvollisuuksista vapaa sinkku.
Lapsettomana miehenä en ala suhteeseen, jossa naisella on jo lapset, ja lapsilla kaksi välittävää aikuista. Syy on juuri siinä, että en halua suhteeseen, jossa koen itseni tavalla tai toisella ulkopuoliseksi. Teen ennemmin itse omat lapseni, jolloin olen myös vastuussa niiden elatuksesta ja kasvatuksesta.
Vanhemmuus on sen verran kokonaisvaltainen asia, että kyllä oma vanhemmuus aina kolmantena pyöränä olemisen voittaa 10-0.
Ette hänen suhteensa pysyneet. Eikä pysynyt sekään lapseton nainen joka luo menen huomenna viihtymään.
Itse en ota lapsettomia naisia vakavasti ennenkuin he ottavat minut vakavasti. Sitä ennen voi huvitella niin kauan kuin se molemmille ok. AP:n ongelma on siis ehkä liika vakavuus.
Sua vituttaa että mies oli tällä kertaa viisaampi, myönnä niin ei tarvi leimata heikkoitsetuntoiseksi ;-)
Vanhemmatkin on kakkosia lapsiinsa nähden. Ulkopuoleisuus on oma valinta eikä oma vanhemmuus estä ulkopuoleiseksi joutumista (työvanhempi usein ajautuu erilleen perheestä omaksi yksikökseen, vierailijaksi toisten joukossa) saati sitte mukaan tulo kesken kaiken estä sitä. Tosin se nyt vaatii sitä että muksuista on piitattava ja heihin tutustuttava - kaikista ei siihen ole.
Miksi niin moni mies hylkää omat lapsensa erossa?
Koska ne ei ole koskaan olleetkaan vanhempia -vaikka ne lapset on omia.
"Sua vituttaa että mies oli tällä kertaa viisaampi, myönnä niin ei tarvi leimata heikkoitsetuntoiseksi ;-)"
Siis täh??? Mua vituttaa että olet lapsia omaava ja hurvittelet jonkun mimmin kanssa aina silloin tällöin??? Etpä kuule viisaalta ainakaan kuulosta....
Olen kokenut suhteen lapselliseen mieheen ja se todisti että suhde kaltaisiisi miehiin on yhtä helvettiä. Ja mikäs siinä, jokaisella on valinnan oikeus niin sinulla kuin minullakin, en vaan huoli lapsellista miestä niiden kaikkien ongelmien myötä ja se, ettei koskaan pääse lähtemään tuosta vaan vaikka reissulle tai sukuloimaan 500km päähän.
Ja se että tahdon sellaista ihanaa yhdessäoloa miehen kanssa, en sitä että mukulat pomppivat jaloissa. Sekä se, että tahdon itse kasvaa äidiksi, enkä jaksa sitä pakotettua perhe-elämää johon en ole kasvanut, enkä tarkoita sitä että olisin joku "varaäiti" toisen lapsille vaan se, että kun menee kimppaan lapsellisen miehen kanssa, on ne lapset samassa asunnossa ja perhe-elämän keskelle sitä hypätään kun muutetaan kimppaan.
Liian monet lapselliset miehet eivät tajua/tahdo tajuta sitä että lapset todellakin ovat esteenä suhteelle, kyllä suurinosa naisista tahtoo sen miehen jolla niitä lapsia ei vielä ole. Jokaiselle tuntemalleni naiselle/miehelle on tullut ongelmia uusperhe kuvioissa kun toisella ei ole ollut lapsia.
Ei ole itsekästä ajattelutapaa se ettei huoli miestä jolla jälkikasvu jo tehty, se on ennemminkin järkevää ajattelua.
"Ja mikäs siinä, jokaisella on valinnan oikeus niin sinulla kuin minullakin, en vaan huoli lapsellista miestä "
Luepa nuo tekstit uudelleen. Noiden miesten pointtihan ei ole se, että haluaa lapsettoman miehen ja jättää lapselliset väliin, vaan se, että tuuliviirimäisesti ollaan valmiita hyväksymään lapset, mutta sitten parin kk seurustelun kuluttua halutaan kipata lapset järveen.
Koko tekstisi vuodatus siitä, kuina uusioperhe on huono vaihtoehto, menee niin täydellisesti pointin ohitse että oikein kolisee.
Itse olen lapseton kolmikymppinen mies, enkä kyllä ota lapsellista naista, mutta sanon kyllä suoraan sen, enkä pyörittele niitä.
Taidat itse tarvita jotain terapiaa?????
"Noiden miesten pointtihan ei ole se, että haluaa lapsettoman miehen ja jättää lapselliset väliin"
No niin.. lueppa viestit uusiksi, tässä ei ole kyse homopareista.. Eihän tuosta tekstistäsi saa kirotusvirheiltään edes selvää.
Älä yleistä! Mulla on lapsi, enkä edes harkitsis lapsettoman kanssa seurustelua... ykkösvaatimus on se että miehellä pitää olla oma lapsi/omia lapsia joiden elämässä myös on. Lapsettoman kanssa en enää lähtisi suhteeseen, ennemmin olen vaikka sinkkuna.
hakea kumppania niiden joukosta,jotka eivät ole aidosti OK sinun isyytesi kanssa ja jotka yrittävät savustaa lapsia elämästäsi. Ihan sama pätee naisiin ja miehiin. Toinen pointti, jonka totean näin sinkkuisänä isolla I:llä on, että ei ehkä myöskään kannata ryhtyä säätöihin YH:ien kanssa. Jos heidän kanssaan päätyy myöhemmin esim. yhteen asumaan hänen lapsensa ovat ympärillä osin sinun hoidossa 24h vuorokaudessa, kun taas omasi tulevat ikään kuin vieraaseen kotiin esim. toissa viikoin. Parempi keskittyä joko niihin lapsettomiin, joille sinun lapsesi ovat OK tai sitten sellaisiin joilla on samanlainen yhteishuoltajuuskuvio kuin itselläsi.
Mistä näitä _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ oikein tulee?
sellainen "muumitalo" malli, eli kaikki paitsi mörkö tervetulleita, omien ja vieraiden välille ei niin suurta eroa laiteta. jos tulee tiukka paikka, niin keitetään pannullinen teetä.
naapuri sanoi "testamenttaavansa" lapsensa minulle, jos hänelle jotain käy. toivottavasti ei tarvi sellaisia miettiä.
Miksi et vain etsi niitä yh-äitejä, luulisi teillä muutenkin olevan jo valmiiksi jotain keskusteltavaa kun voisitte niistä lapsista höpistä ja samanlainen arki olisi molemmille jo tuttua. En itsekään lapsettomana ikinä seurustelisi naisen kanssa jolla on lapsi, muutenkaan niistä lapsista paljoa välitä.
Ja luulisi tälläisiä naisia tapaavan paljon juuri jossain lasten päiväkodeissa tai muissa tapahtumissa (riippuen lastes iästä) tai jos ihan pieniä on niin puistoissa/leikkikentillä yms. Ei pitäisi olla vaikeata löytää samanlaisia. Saisi lapsenneki siinä samalla leikkikavereita lisää joten pitäisi olla ihan hyvä diili.
En yhtään ihmettele kuinka nelikymppisenä varsinkin pienten lasten yh isänä on hankalaa löytää uutta kumppania. Ja mikä ihmeen pakko on perustaa välttämättä uusperhe kun se ensimmäinenkään ei ole onnistunut? Parhainta jos löytäisit jonkun itsenäisen yh naisen jolla ei ole mitään pakko perheen perustamis vimmaa enään. Aika itsekästä vaatia lapsetonta hyväksymään valmis perhe, tietty jotkut harvat voivat sellaisen halutakkin mutta se on aika harvinaista. Niihän ne miehetkin "vihaa" naisen lapsia edellisestä suhteesta muistellen helvetin ankaraa isäpuoltani. Myöhemmin hän sai omia lapsia lapsettoman naisen kanssa eikä niitä kuritettu remmillä kuin koiria niin kuin toisten kakaroita. Olen uusperhe- helvetin kokenut lapsuudessani ja kokemukseni mukaan viisaita uusperhe vanhempia taitaa olla harvassa. Sellainen laajasydäminen ihminen joka voisi vaikka rakastaa adoptio lastakin niin kuin omaansakkin on hyvä uusperheen perustamiseen. Ihminen joka ei ole niin itsekäs että lapsen pitää olla juuri oma et häntä kykenee rakastamaan.
Sano heti alkuun suoraan ja selvästi niille naiskandidaateille: "Minulla on lapsia ja sinun kanssasi en koskaan tule lapsia tekemään, enkä tule mieltäni muuttamaan".
Se karsii heti kätevästi alkuunsa sellaiset naiset, jotka haluavat ihan omia lapsia (99,9 %) naisista ja voit siten ehkä löytää ne naiset, jotka suostuvat elämään ilman omia lapsia ja hoitamaan sinun lapsiasi.
arvostettavaa, jos kanttia flirttailla tai peräti treffeille pyytää lasten läsnäollessa esim. jossain leffajonos tai ulkoilutapahtumassa:)
Että lasten kanssa kirmaava mies saa automaattisen "varattu" leiman ja jos sormusta ei ole sormessa se on pistetty taskuun eli mies on vielä täys sikakin?
Miksi te yh-ihmiset ette voi pariutua keskenänne? Yh-äitejä on muutenkin liikaa markkinoilla, saati sitten vielä että te yh-isätkin yritätte muita kuin yh-äitejä.
No, jos tarkemmin ajatellaan, lapsellisena miehenä olet todellakin varattu. Et siis aito, yksinelävä ja vapaa sinkku. YH:lla on lapset ja edelleen se ex-kumppani, joka pyörii mukana kuvioissa. Miksi sinkun pitäisi tyytyä kolmantena pyöränä olemiseen, kun täysin vapaita kumppaniehdokkaita on tarjolla ?
Veikkaan, että olemassa myös naisia, jotka haluavat aloittaa parisuhteen ja perhe-elämän täysin puhtaalta pöydältä. Kokea siis kaiken sen, mikä kuuluu ydinperheeseen ja parisuhteeseen.
Aika monelle ihmiselle sana parisuhde tarkoittaa kahden aikuisen ihmisen välistä suhdetta, johon exsät ja muut säädöt eivät kuulu.
Että luonnonvalinta hoitaa oikeat parit yhteen. Mä jätän päätöksen siitä kuka on sopiva kumppani ja sopiiko kuvio naiselle itselleen.
Hae omas pois niin ei tarvi murehtia. Niin simppeliä se on.
Aikataulussani on varattuja kohtia. Niin on kaikilla niilläkin joilla on ura, harrastuksia tai muuten vain halu olla välillä omissa oloissaan. Romanttisesti tai seksuaalisesti en todellakaan ole varattu.
"Miksi sinkun pitäisi tyytyä kolmantena pyöränä olemiseen, kun täysin vapaita kumppaniehdokkaita on tarjolla ?"
Täysi vapaus ei ole ainoa arvo maailmassa. Yhtähyvin voidaan kysyä että miksi sinkun pitäisi tyytyä kumppanissaan epävarmuuteen siitä että hoitaako hän jälkikasvuaan loppukädessä asiallisesti? Sekin on arvo jota voidaan soveltaa. Sinä tai minä emme päätä toisten ihmisten - vapaiden naisten - mielihaluista ja siitä mitä he miehessä arvostavat.
Analogiasi kolmannesta pyörästä on myös hyvin hyvin kyyninen eikä siihen ole tarvetta.
"Aika monelle ihmiselle sana parisuhde tarkoittaa kahden aikuisen ihmisen välistä suhdetta, johon exsät ja muut säädöt eivät kuulu."
Exä on exä eikä hän kuulu uuteen suhteeseen ja jos yrittää kuulua niin exä saa terävän muistutuksen asemastaan, siinä ei ole mitään "säätöä". Ja jos kumppani on mustasukkainen niin ainakin minun tapauksessani hän on sitä täysin turhaan, sekään ei itseasiassa ole ainakaan minun ongelmani.
On luontevaa ja hyödyllistä että lasten vanhemmilla on vanhemmuuden kautta jonkinlainen yhteys. Se suojelee lapsia. Itse ainakin kunnioitan ja voisin ehdoitta luottaa sellaiseen naiseen joka on samanlaisessa tilanteessa kuin itse olen, joten vaikea tässä mitään ongelmaa on nähdä - ellei sitä sitten väkisin halua ongelmaksi tehdä.
"Aikataulussani on varattuja kohtia. Niin on kaikilla niilläkin joilla on ura, harrastuksia tai muuten vain halu olla välillä omissa oloissaan. Romanttisesti tai seksuaalisesti en todellakaan ole varattu."
Sinä haluat romantiikkaa ja seksiä, mutta sinkku haluaa elämäänsä vähän muutakin sisältöä kuin olla vain yh:n panokoneena...
"Täysi vapaus ei ole ainoa arvo maailmassa. Yhtähyvin voidaan kysyä että miksi sinkun pitäisi tyytyä kumppanissaan epävarmuuteen siitä että hoitaako hän jälkikasvuaan loppukädessä asiallisesti? Sekin on arvo jota voidaan soveltaa. Sinä tai minä emme päätä toisten ihmisten - vapaiden naisten - mielihaluista ja siitä mitä he miehessä arvostavat."
Ihme läsytystä. Tosiasia on se, että tulevaisuutta ei voi ennustaa, Esimerkiksi meteoriitti voi osua huomenna kohdalle, mutta voi olla hyvin osumatta. Tästä nyt ei kuitenkaan ole kyse.
Täysi vapaus kahden lapsettoman sinkun kohdalla tarkoittaa sitä, että parilla on mahdollisuus hankkia tai olla hankkimatta lapsia. Jos lapsia hankitaan, niitä voidaan hankkia yksi tai useampi. Myös tällöin on kyse vapaudesta ja valinnasta. Mitä lasten kasvattamiseen ja elättämiseen tulee, tässäkin tapauksessa parilla on mahdollisuus tehdä kuten parhaaksi katsoo. Kukaan muu (ulkopuolinen) ei ole vieressä vaatimassa tai käskemässä.
Sinä olet aikanaan rakentanut omaa perheidylliäsi eksäsi kanssa. Myös sinkulla on oma näkemys siitä, mitä parisuhteelta haluaa. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että sinun ja sinkun näkemykset parisuhteesta eivät kohtaa.
"Analogiasi kolmannesta pyörästä on myös hyvin hyvin kyyninen eikä siihen ole tarvetta."
No, kävisikö termi aisankannattaja paremmin ? Siitähän tarkemmin ottaen on kyse, koska saa velvollisuuden hoitaa muiden rakkauden hedelmien tuotoksia eli lapsia, vaikka ei ole ollut niitä edes tekemässä.
Jos kuule vaippa korvatulehdusrumbaa kaipaan, teen sen ennemmin omien lasten kohdalla.
"Exä on exä eikä hän kuulu uuteen suhteeseen ja jos yrittää kuulua niin exä saa terävän muistutuksen asemastaan, siinä ei ole mitään "säätöä". Ja jos kumppani on mustasukkainen niin ainakin minun tapauksessani hän on sitä täysin turhaan, sekään ei itseasiassa ole ainakaan minun ongelmani."
Puhu vain joulupukille. Turha väittää, etteikö eksää kohtaan olisi tunteita.
Oletusarvoisesti eksät ovat uudelle suhteelle aina riski tavalla tai toisella. Voi olla jopa niin, että uusi suhde on aloitettu heti, ennen kun vanhasta suhteesta on päästy edes kunnolla eroon. Tälläin uusi ns. laastarisuhde on sinkkua kohtaan lähinnä karu vedätys.
Tänä päivänä ihmiset menevät kimppaan ja varsinkin eroavat liian helposti, joten jo pelkästään siksi yh:t eivät ole otollisinta kohderyhmää.
"On luontevaa ja hyödyllistä että lasten vanhemmilla on vanhemmuuden kautta jonkinlainen yhteys. Se suojelee lapsia. Itse ainakin kunnioitan ja voisin ehdoitta luottaa sellaiseen naiseen joka on samanlaisessa tilanteessa kuin itse olen, joten vaikea tässä mitään ongelmaa on nähdä - ellei sitä sitten väkisin halua ongelmaksi tehdä."
Minulla taas ei ole minkäänlaista yhteyttä tai sidettä yh:n lapsiin, ja siksi en koe lapsia omanani. Sen sijaan oma vanhemmuus ja lapset muuttavat asiaa ja suhtautumista hyvin oleellisella tavalla. Mutta tätähän yh:n on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta ymmärtää.. ?
Helppohan tommoisen "osa-aika yhteishuoltaja-iskän" on suhteita yrittää kehitellä, vaikkakin aika luonnevikaiselta vaikutatkin ylimielisine mielipiteinesi. Ei se helppoa ole tälläisellä kokoaika yksinhuoltaja-iskälläkään, kun ei ole edes sitä exääkään enään hengissä, etsiä uusia suhteita.... siis olen luovuttanut jo yrittämisen ja tyytynynyt kohtalooni elää loppu elämäni yksin lapseni kanssa.
"Helppohan tommoisen "osa-aika yhteishuoltaja-iskän" on suhteita yrittää kehitellä"
Ota huomioon:
Helpompaa olisi minullakin ilman lapsia. Valitsin kuitenkin toisin.
Se ettet yritä poistaa mahdollisuutesi täydellisesti, täydellisemmin kuin yh-isyytesi. Muista se.
Nyt sulla on joku herne nenässä, otappa se pois ja mieti asia uudelleen, syytät minua asioista täysin perusteetta ja vieläpä määrittelet sen mitä muut voisivat haluta kanssani siinä samalla kun heti perään alat vääntämään "se on parin asia mitä tahtoo". Joka kyllä tarkoittaa myös sitä että kumppanin valmiisiin lapsiin voi alkaa kehittämään suhdetta ja valita seurustelun joko uusperhekuviossa tai ilman sitä. Se on parin asia, ei sinun asiasi.
"Turha väittää, etteikö eksää kohtaan olisi tunteita."
Miksi olisi kun itse jätin? Exällä on tunteita minua kohtaan toki, mutta antaa olla. Eivät ne minua haittaa.
Tiedän olevani ärsyttävä. Oikeutan sen olemalla oikeassa. Milläs sä ajattelit oikeuttaa alkavan mesoamisesi? :)
Mitäs valitset vääränlaisia naisia. Minä kahden lapsosen yh en ainakaan miestä lasten vuoksi jättäisi. Kerran tosiaan löysin kultakimpaleen...miehen jota rakastin ja jolla oli kaksi ihanaa lasta...voi että olisivat olleet mukavat velipuolet lapsilleni (vaikka tekivätkin minulle aina tepposia kuten että laittoivat roskiksen huoneen, jossa nukuin, oven päälle, että sulkiessani oven roskakori putoaisi niskaan ja sen semmoisia tepposia)...mutta mies lopetti jutun etäisyyden vuoksi...että silleen...Ja vielä tänä päivänä, vaikka tuosta on jo joku vuosi, ikävöin miestä JA lapsia. En minä todellakaan vihannut hänen lapsiaan. Miten olisin voinut vihata? Mielelläni pesin lasten pyykin, vein heidät syömään, vahdin heitä, vein sairaalaan, kävin apteekissa jne. Ehkä valitset vaan nirppanokkia kaunottaria tai jotain semmoisia etkä kelpuuta meitä tavallisia naisia.
Että menettäisi sen aktiivisen isäroolinsa ja valuisi takaisin siihen auvoiseen perhe-olemiseen kun olisi aina läsnä nainen joka osaa... oman vanhemmuuden laatu nimittäin parani heti kun jouduin olemaan lasteni kanssa yksin enemmän. Aikaisemmin oli niin helppoa sysätä vastuuta sille kumppanille kun itseltä alkoi keinot loppua.
Sun tyylisissä naisissa on se vika ettei teissä ole sitä lappua niskassa joka kertoo että tässä olisi oiva, olen sitä mieltä että naisten tuoteselosteissa on muutenkin älyttömästi puutteita ;) ...