Neuvokaa hyvät viisaat ihmiset mitä minun pitäisi tehdä, kun vaimo pitää minua parisuhdevankina kuin jotakin häkkieläintä. On hänellä siihen tavallaan pätevä syy: petin häntä aikaisemmin toistuvasti. Nyt olen onnistunut pysymään uskollisena vuosia, mutta vanhat pelot jäytävät häntä yhä.
Parisuhteemme on muuten kunnossa, paljon yhteisiä harrastuksia, rakkautta, huomiointia, hellyyttä ja molempia tyydyttävää seksiä. Minä tarvitsisin tähän tiiviiseen parielämään pieniä breikkejä, hengähdystaukoja, jolloin saisin olla omissa oloissani. Muuten tukehdun häkkiini.
En haluaisi katkaista suhdettamme, koska se on muuten hyvä. Mitä tässä voi mies tehdä??
Parisuhteemme on muuten kunnossa, paljon yhteisiä harrastuksia, rakkautta, huomiointia, hellyyttä ja molempia tyydyttävää seksiä. Minä tarvitsisin tähän tiiviiseen parielämään pieniä breikkejä, hengähdystaukoja, jolloin saisin olla omissa oloissani. Muuten tukehdun häkkiini.
En haluaisi katkaista suhdettamme, koska se on muuten hyvä. Mitä tässä voi mies tehdä??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Et voi tehdä yhtään mitään. Kun se luottamus meni niin sitä et takas saa vaikka mitä yrittäisit lopun elämääs. Tiedän kokemuksesta miltä vaimostas tuntuu eikä se tunne häviä ikinä. Kirjaimellisesti ei ikinä! Oot osoittanu hänelle, että pystyt pettämään häntä ja vielä toistuvasti, joten se on enemmän kuin todennäköistä, että teet niin uudelleen kunhan saat tilaisuuden. Teetpä siis mitä tahansa, epäily on ja pysyy. Eroa tai elä vaimos ehdoilla. Sulla ei ole muita vaihtoehtoja.
Kiitos. Selkeä mielipide :)
niin sitä ei kyllä mitenkään takaisin saa. Mutta ketään ei sentään pitäisi ihan häkkiin sulkea, sentään pitäisi ihmisenä kohdella kuitenkin. Jos useamman kerran pettää niin on kyllä epävarmaa että pystyykö olemaan uskollinen. Tehtyäkään ei saa tekemättömäksi. Ei auta muu kuin yrittää jatkaa eteenpäin.
Et ole loppuelämän rangasistusvanki, elinkautisvangitkin saavat armon. Jos parisuhde perustuu tuolle hyvityspohjalle, on se väärin. Kyllä luotto pitää olla, jos kerran yhdessä jatketaan. Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään. Ehdot pöytään-otakoon tai jättäköön.
ITSE AIHEUTIT
jos mieheni pettäis minua en ikinä pystyisi pääsemään eroon siitä pelosta ja epävarmuudesta.
Emmäkään osaa tuohon mitään neuvoa antaa... Olisi eri asia, jos olisit pettänyt kerran, mutta toistuvasti... En usko minäkään, että voisit olla uskollinen, jos tilaisuus tulee, ja luulet, ettet jää kiinni.
Että sä käytit hyväksesi sitä luottamusta, mikä teillä oli, kun otit silloin niitä breikkejä ja "hengähdystaukoja", joten miten sitä nyt sitten todistaisi, että haluaa muka olla vain omissa oloissaan ja välillä vaan itsensä kanssa. Mäkin kaipaan sitä, ja ymmärrän sen, mutta mä en petä. Olen aina uskollinen, joten se vapaus myöskin säilyy ja on ansaittua luottamusta.
Lisäksi sä sanot "olen onnistunut olemaan uskollinen", niinkuin se olisi joku jatkuvaa kamppailua vaativa suoritus. Itselleni se on kovin helppoa: valinta. Olen valinnut sitoutumalla ja lupaamalla, että olen uskollinen, eikä siinä ole mitään "onnistumista", se on asia, mikä on ja itseasiassa koen sen vapauttavana, kun ei tarvitse miettiä koko asiaa. Voi tavata vaikka kuinka kivoja ihmisiä, eikä tarvitse silti miettiä "tulisko tästä jotain" koska ei tule. Samalla tavalla sinkkuna on helppoa, kun itsellä on niin selvät säännöt: varattuihin en koske. Yritystä voi olla ja tulla, mutta vastaus on selkeä. Ei. Siihen ei vaikuta mitkää tunteen heilahdukset, koska se on arvokysymys, ja mulla on täysin selkeää, mitkä mun arvot elämässä on.
Ehkä siinä voisi olla teidänkin ratkaisun avain, miettiä yhdessä mitkä arvot ovat ne tärkeät ja miettiä ne itselleen niin selviksi, ettei tarvitse katseen harhailla eikä käsien hiota, kun lupaa olla uskollinen. Ja kun sen on itselleen selväksi saanut, voi olla onnellinen ja rauhallisin mielin, koska on aivan sama, minkä väristä ruoho on aidan toisella puolella: tämä on minun pihani ja kotini ja tämä on minun ruohoni :)
Erotkaa - ennen kuin petät taas....siksi, että ahdistaa tuo häkkieläimenä olo.
Kiitos kaikille vastauksista tähän asti. Kateeksi käy ihmiset, joille uskollisena oleminen on helppoa. Itse olen joutunut tsemppaamaan, mutta olen nyt jo vuosia ollut uskollinen. Haluaisimme kumpikin jatkaa liittoa, koska se on muuten hyvä, lukuunottamatta tuota epävarmuutta jonka vanha uskottomuuteni on vaimolle aiheuttanut ja tätä minun ahdistustani liian ahtaalla elämisestä. Hyvä yhteiselämä tuntuu kuitenkin tärkeämmältä kuin nämä kaksi ongelmaa. Alan olla vakuuttunut noista vastauksista, että tilanteelle ei todella ole mitään tehtävissä. On vaan kärsittävä loppu elämänsä nuoruuden hairahduksista.
noin mammanpoika?? Ei voi olla totta...
siitä saakka kun sai tietää sinun pettämisestäsi. Siitä johtuu käytös. Hänet tyydytetään muualla.
Muuta pois, niin vaimollasi on 1 lapsi vähemmän.
Miten jollekin voi olla niin vaikeaa olla pettämättä? :D Kerroppas Hämis logiikastasi hieman? Onko toistuvaan pettämiseen taipuva ihminen niin heikko ettei muka pysty itselleen mitään, vai arvot perseestä? "Itse olen joutunut tsemppaamaan..." Mikset voi vaan päättää ettet petä ja se siitä (luulisi olevan itsestäänselvyys kun olet kuitenkin valinnut olla parisuhteessa)? Kannattaakohan tuollaisen ihmisen itse tajuta että hänestä on vaan haittaa parisuhteessa toiselle ja pysyä sinkkuna, eikä olla niin itsekäs? Hyvin outoa kyllä.
OK. Jos olet kiinnostunut tietämään, voin yrittää selittää. Olen itsekin miettinyt miksi minulle uskollisuus on ollut niin vaikeaa. Ihan alussa ehkä syynä oli huono ja toimimaton parisuhde ja epätyydyttävä seksielämä. Parisuhde on ajan myötä kehittynyt ja on nykyään hyvä ja kumpaakin tyydyttävä. Kyse ei nykyään ole seksin puutteesta, sitä saamme kumpikin kotona aina kun tarvitsemme. Olen tullut siihen tulokseen mietinnöissäni, että aikaisemmin tarvitsin ulkopuolisia suhteita kohottaakseni itsetuntoani ja todistaakseni että kelpaan. Itsetuntoni on nykyään parempi ja uskollisuuskin helpompaa.
Varmaan joitakin muitakin syitä uskottomuuteen on. Yksinkertaisesti vaihtelun halu? Pieni päihtymys heikentää arvostelukykyä.. Ehkä ihmiset vaan ovat erilaisia tässä suhteessa? Joillakin meillä arvot perseestä :) Minusta uskottomuutta voi verrata tupakan tai alkoholin himoon. Jos on koukussa ei voi vaan päättää, että nyt olen uskollinen ja that's it, vaan jou-tuu tekemään töitä pitääkseen päätöksensä.
Useampi on suositellut että vetäytyisin takavasemmalle, muuta pois, erotkaa. Ongelma on siinä, että en halua eikä vaimokaan halua erota. Parisuhde on hyvä ja toimiva lukuunotta-matta noita vanhoja muistoja ja niiden seurauksia.