Asutaan apin ja anopin kanssa samassa koska mieheni teki sukupolven vaihdoksen ja vanhuksilla elinikäinen asumis oikeus. Yhteis eloa on nyt jatkunut noin 2.v. ongelma on se että appiukko on todella äkäinen ja pinnallinen ihminen pelkään jopa välillä.anoppi on vanhan kansan ihminen joka kerää kaiken krääsän ja hössöttää millon mistäkin.Kaikki ruuat jää huoneen lämpöön kun ruokailu lopetetaan tai kahvin juonnin jälkeen maito on pöydällä ja kaikki muu,itse menevät katsomaan televisioita?????olen monta kertaa nostanut maidon takaisin jää kaappiin koska itse tykkään juoda sen kylmänä.en uskalla asiata sanoa äänen koska en tunne appi vanhempia vielä niin hyvin ja pelkään että tulee riitaa.appi ukko paiskoo alkerran ovea aina siitä kulkiessaan niin että yläkerran ikkunat meinaa puota?eieln suutuin niin että 2 kertaa peräkkäin kun tulin alas oli maito pöydällä laitoin sen joka kerta kaappii,ja kirjoitin siihen lapun että laita jääkaappiin.tänä aamuna lähtivät jonnekkin matkalle ja huomasin jääkaapissa täyden maitopurkin johon ilmeisesti appiukko oli kirjoittanut "laita jiäkuoppaan tai kuopin taakse että silleen" ja se purkki mihin minä kirjoitin tekstin oli tyhjänä jääkaapissa....????vittuilua ihan selvästi aikuisilta ihmisiltä.miten saisin laadittua tänne yhteiset peli säännöt että kaikilla olisi kiva asua???kuitenkaan loukkaamatta ketään ja rikkomatta välejä..mitään eivät raivaa pöydästä pois vaan kaikki tavarat jopa likaiset astiat jää siihen...en edes uskalla kuvitella että meillä olisi lapsia joskus täällä.mieheni ei noteeraa asiaa mitennkään koska häntä ei häiritse.täytyisi selvitä yksin vieraiden asunnossa???
mitä teen????
mie vaan
1574998
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 157
Vanhimmat
Onko teillä eri taloudet vai samassako ruuassa olette?
Laitat sinulle ja miehellesi oam jääkaappi ja anopille ja appiukolle oma jääkaappi ja oamt ruuat omaan jääkaappiin niin eitertte tapella. Toinen vaihtoehto on että hommaatte siitä läheltä oman talon tai rakennatte ettei tarvitse asua anopin ja appiukon kanssa samassa taloudessa koska siitä ei pidemmän päälle tule mitään ja jätät vaan ne maitopurkit pöydälle lämpiamään niin juovat joskus hapanta maitoa niin oppivat jos oppivat. Kolamnneksi jos mahdollista niin puolittakaa se talo ettäkummallakin on oma asunto ja omat ruuat jos mahdollista.
Hanki taloudesta oma tila itsellesi. Pyydä oma huone tai huonealue, joka on vain sinun. Hommaa oma jääkaappi, vaikka sellainen pieni noin aluksi. Mieluiten hommatkaa pieni oma asunto jostain läheltä. Älä asu vieraiden asunnossa, tee siitä sinunkin asuntosi. Saavat olla erittäin kiitollisia, että asut siinä. Jos olet naimisissa miehen kanssa, hommaa oma tila talosta itsellesi. Kotiudu tavalla tai toisella. Älä välitä vanhusten oikuttelusta, eivät todennäköisesti kovasti enää osaa tapojaan parantaa. Jos et ole naimisissa, älä mene ennen kuin on paperilla aivan rauhallisesti suunniteltu miten kullakin on oma alue kotona. Olen itse asunut anopin kanssa aikoinani, koska anoppi oli niin sairas. Nyt tietäisin, että jokaisesta oikuttelusta ei kannata välittää- suoraan sanoen ei kannata edes kuunnella. Koeta pärjätä. Ole iloinen ja positiivinen. Kyllä se siitä. Niin minullakin.
Seurustelitko pitkäänkin ennen yhteen muuttoa? Etkö tuntenut appivanhempiasi ja heidän tapojaan?
Vaikuttaa siltä että olet muuttanut liian vieraaseen paikkaan ja outoihin olosuhteisiin, tuosta ei pidemmän päälle hyvää seuraa.
Nyt kiireesti etsimään omaa asuntoa miehellesi ja sinulle! älä tee lapsia ennen kuin oma koti on löytynyt.
mutta tämähän on mieheni asunto ja kaikki rakennukset ympärillä,metsät ja pellot.appi vanhemmilla vaan on elin ikäinen asumis oikeus.asuttiin aikaisemmin muualla mutta paperi töiden ja muittenkin maatilaan kuuuluvien asioiden hoito tahtoi jäädä.niin mieheni sanoi että hänen täytyy ainakin muuttaa asumaan tänne niin on helpompi hoitaa asioita.minulla ei ollu vaihtoehtoja. ei olla naimisissa kihloissa vasta.meillä on yläkerrassa kaksi huonetta ja oma vessa,alhaalla yhteinen keittiö ja suihkutilat ja sauna.yläkertaankaan kun ei oikein saa keittiötä omaa.pitäisikö minun vaan nyt olla kovana ja ruveta sanomaan asiat suoraan.koska hehän asuvat nyt periaatteessa meillä.mutta heillä on kuitenkin alakerta käytössä niin en viitsis tulla määräileen alas.en tiedä todella ahdistava ja kinkkinen tilanne.
"Hehän asuvat nyt periaatteessa meillä..."
Hei, sä et ole tainnut nyt ymmärtää pelin henkeä. Kun tehdään sukupolvenvaihdos, sovitaan tietyistä säännöistä. Niin miehesikin on tehnyt. Hänen vanhemmillaan luultavasti on asumisoikeus ainakin, lisäksi joitakin muitakin, esim. ruokailuun liittyviä oikeuksia.
Sinähän et oikeastaan taida olla asianomainen ollenkaan, koska ette ole naimisissa.
Se on ainakin varmaa, ettet voi muuttaa sovittuja sääntöjä yksipuolisesti. Otas nyt kihlattusi käsittelyyn. Hän kertoo sinulle tarkasti, mitä hän ja vanhemmat ovat sopineet.
Kiukuttelu jostain pöydälle jätetystä maitopurkista on lapsellista. Sinun on hankittava faktatietoa paljon isommista asioista.
no jos minäkin meinaan sitä maitoa juoda niin haluan juoda sen kylmänä.haluaisin että asunto pidettäisiin puhtaana ja siistinä,kun meitä asuu täällä nyt monta.jos minä olen joutunut elämän tapojani heidän takiaan muuttamaan niin haluaisin että hekin tekisivät niin.mutta ei, eletään kuin pellossa ja ei ajatella toisia ollenkaan.ovia paiskotaan niin kuin täällä ei asuisi muita,astiat jätetään raivaamatta pöydästä ja ruuat pidetään lämpimässä.!!!!!sukupolven vaihdoksen yhteydessä ei ole sovituu muuta kuin että mieheni osti kaiken tonttiin kuuluvan ja hoitaa peltotyöt ja muut maatilan hommat ja isänsä avustaa ja opettaa siinä niin kauan kuin pystyy.
Toistan sen mitä kurikkalainen jo sanoi. Vanhapari asuu edelleen vanhassa omassa kodissaan. Se on kai sovittu niin. Kai he elävät entiseen malliin.
Sopimuspaperissa on varmasti sanottu jotain ruokahuollosta, asumisestä ja elämisen säännöistä.
Miltä ihmeen pohjalta uuden isännän kihlattu kykenee sanelemaan, että talon tapojen on muututtava? Ei sinun nimesi ole luultavasti edes papereissa.
voit toivoa ihan mitä haluat, mutta vedä nyt isännän kanssa se paperi esiin. Siinähän se seisoo. Mitä syytinkiin kuuluu? Ja mitä ei?
Ja muista nyt ap sekin, että avoliittolainen elää tällaisessa tilanteessa aika heikoilla. Mieshän omistaa nyt kaiken, omistamisen rajoitteena ovat nämä "syytinkiehdot".
Toistan sen mitä kurikkalainen jo sanoi. Vanhapari asuu edelleen vanhassa omassa kodissaan. Se on kai sovittu niin. Kai he elävät entiseen malliin.
Sopimuspaperissa on varmasti sanottu jotain ruokahuollosta, asumisestä ja elämisen säännöistä.
Miltä ihmeen pohjalta uuden isännän kihlattu kykenee sanelemaan, että talon tapojen on muututtava? Ei sinun nimesi ole luultavasti edes papereissa.
voit toivoa ihan mitä haluat, mutta vedä nyt isännän kanssa se paperi esiin. Siinähän se seisoo. Mitä syytinkiin kuuluu? Ja mitä ei?
Ja muista nyt ap sekin, että avoliittolainen elää tällaisessa tilanteessa aika heikoilla. Mieshän omistaa nyt kaiken, omistamisen rajoitteena ovat nämä "syytinkiehdot".
Miehesi vanhemmat yrittävät tehdä sinusta piikaa taloon että teet ruuat ja siivoat pöydät ruokailun jälkeen ja niin edelleen. Jos tyyli ei muutu niin tehkää eriaikaan ruuat miehesi kanssa tai säännöt että jokainen korjaa omat astiansa pöydästä ja niin edelleen. Jos et tee sitä heti tai rupeat vain jättämään muiden astiat pöytään ja jos ne ovat siinä kun seuraavan kerran ruokailette niin silloin nostat metelin että et ole mikään piika talossa ja jokaisen on korjattava omat jäljet. Rakentakaa akkiä siihen lähelle oma talo niin saatte asua rauhassa eikä tartte ketään passata.
jätä maito pöydälle ja kun seuraavan kerran otat maitoa, niin avaa uusi purkki, kotipiikana taitaavat sinua vain pitää...
En tarkoita tuolla sanomalla ilkeillä,vaan sitä että itsekin miniäksi tulleena tiedän,että sitä kuvittelee,että yhdessä voi asua. Mutta ei se tule onnistumaan ja sinäkin se jo nyt huomaat. Jos ei synkkaa,niin sen huomaa aika pian. Maitopurkit tuntuu kymmenen vuoden päästä pikkujutuilta. Laittakaa kaksi keittiötä ja väliseinä,jos on pakko asua saman katon alla. Seki on parempi vaihtoehto kuin ikuinen hampaitten kiristely. Jos kymmenen vuotta nielet kiukkusi,olet katkera ja tulevat lapsennekin kärsivät tilanteesta. Ole jämäkkä ja vaadi oma rauha. Asumisoikeus ei tarkoita yhteistä hellaa,vaan pelkän katon heille ja teidän asumuksenne voi olla vaikka navetan eteläpuolella. Onnea elämääsi.
"Asumisoikeus ei tarkoita yhteistä hellaa,vaan pelkän katon heille ja teidän asumuksenne voi olla vaikka navetan eteläpuolella"
ihan riippuu sopimuksesta. Mitä muuten tark tuo navetan eteläpuolella?
ruokahuollosta on sovittu sen verran että yhteiselle laskulle ostetaan ja me maksamme sitte oman osamme niistä.jos minä talossa aijon asua niin kai minäkin saan esittää toiveita elämisen suhteen että kaikilla olisi mukava olla.he ovat olleet tietoisia että muutamme tähän olisivat suunnitelleen elämän tapansa uusiksi.tapojaan voi muuttaa vaikka asiat olisi tehty tietyllä tavalla aina.ymmärsin nyt edellisistä puheista että minun pitäisi vaan katsoa tätä siko lättiä ja yrittää elää täällä ja olla vaan hiljaa.???
".ymmärsin nyt edellisistä puheista että minun pitäisi vaan katsoa tätä siko lättiä ja yrittää elää täällä ja olla vaan hiljaa.??? "
Sulla on noiden vaihtoehtojen lisäksi mahdollisuus lähteä lätkimään, eipä juuri muita. Jos et saa puhuttua itsellenne omaa taloa.
Tuon appivanhempien "koulutuksen" voit unohtaa jo alkuunsa, koska siitä ei seuraa muuta kuin itkua ja hammasten kiristelyä loppuelämäsi ajaksi.. tai ainakii siihen asti kunnes joka tapauksessa päädyt lähtemään lätkimään.
Oleppa tarkkana ja mieti vuosia tästä eteenpäin......vanhukset vanhenevat ja muuttuvat entistä kiukkuisemmiksi.....alkavat dementoitua ja kunto käy yhä huononmaksi..kukahan heitä mahtaa silloin hoitaa...?Asiat ei tosiaankaan parane vaan pahanee,vaikka kuinka yrität kovasti muuttaa kaikkea parenmaksi.Miniä ei hän,vaan se,on piika omassa talossaan,kun sattuu olemaan kyliltä tullut!Jos alku on Sinulla noin huono älä missään tapauksessa odota ja luota siihen,että saisit asiat muuttumaan,niin ei tule käymään.Luultavasti olet syntynyt huonojen tähtien alla.....et ole suuren maatalon ainut tytär tai et muuten ole perinyt suuria rahoja,et ole missään "kurssissa" anopin ja appiukon silmissä vaan olet tullut suurien rahojen perässä heille.....Eivätkä piruuttaankaan aio haluta elää niinkuin toivoisit vaikka se olisikin ihan asiallinen toive.Seuraappa tarkkaan kihlattuasi.....taitaa olla niin että tais olla tekosyy päästä asumaan kotitilalleen....paperihommat hoituu ihan missä vaan....ja tietsikka toimii.....työt tulee tehtyä vaikka ajais työmatkaa saahan sen verovähennyksenä........mutta miks ihmeessä Sinut piti tuoda tuohon,kaiken keskelle???? Eipä riitä sanoja kertomaan sitä mitä tunnen puolestasi..... se on järkyttynyt....ja pelokas siitä mitä kaikkea joudut vielä kokemaan ja näkemään.Hanki kiireellä oma pieni kämppä jostain minne voit paeta,varsinkin jos olet töissä muualla......älä allekirjoita mitään papereita,niitä voit joutua vielä katumaan.....varsinkin kun ette ole viel naimisissa! 25vuoden kokemuksen syvällä rintaäänellä.....voi Sinua laps rakas, mihinkä olet näppis puuttanna? Itse selvisin sillä että annoin vanhuksien olla kuin olivat,ruuan tein ja syömään käskin,,....kyliltä kuulin kuinka oli haukuttu....se oli kuule vaikeaa elämää.Enkä toivois sitä kellekkään.Tsemppiä Sinulle!
Laittakaa kiireesti oma koti! Jos appiväki ei muuta muualle (ja tuskin muuttavat) niin muuttakaa te. Vaikka kuinka pieneen ja vaatimattomaan, mutta OMAAN kotiin. Nimittäin oli omistaja kuka hyvänsä, niin nyt olet appiväen nurkissa. Heidän kotonaan. Toki heidän touhunsa kuulostaa törkyiseltä, mutta se on heidän elämäänsä - he saavat omassa kodissaan elää niinkuin lystäävät.
Ja sinulla täytyy olla sama mahdollisuus - omassa kodissa omanlaista elämää. Jos jatkatte samaan malliin, niin vaikeudet ja harmituksenaiheet vain suurenevat ja lisääntyvät. Pian naurat lämmenneelle maidolle, sillä tulet itkemään paljon kipeämpiä asioita.
Jos on täysin mahdotonta muuttaa eri rakennukseen, niin tuohon rakennukseen teidän on saatava omat huushollit. Oma keittiö ja omat tavat.
Näin kirjoittaa emäntä, joka 20 vuotta asui appiväen kanssa samassa rakennuksessa. Omat huushollit oli, mutta sekään ei auttanut. Yksityisyyttä ei ollut silti. Joka osapuolesta nousi ne pahimmat piirteet pintaan. Lopulta vuosien jälkeen olin täysin uupunut tilanteeseen.
No nyt asutaan 20 km päässä toisistamme ja ollaan taas ihmisiä toisillemme.
jos vaan olisi mahdollista niin muuttaisin johonkin tähän lähelle.mutta meillä on hevostallin rakennus kesken ja meillä 2 hevosta täällä pihassa ,niin etä ei voi kyllä muuttaa,siitähän tulee hirvee sanominen että nuo elukat meille hoitoon jättivät.odotan vaainnolla millon rupeevat hevosen hoidossa neuvomaan.edelleen olen kyllä sitä mieltä että heidän on vaan ruvettava elämään siivommin ja jollain konstilla aijoin sen heille kyllä kertoa.vaikka kuin olis heidän talo tnm koti,niin asioitten on muututtava kun mekin asumme nyt täällä.la kun tulevat kotiin niin aijon ruveta paiskomaan ovia.katotaan kuin pitkään saan paiskoa enenkun siitä mainitaan.mutta sitten se paiskominen on loputtava myös appiukolta.kuulostaa lapselliselta mutta asiat täytyy ruveta tekemään niin kuin he tekevät jos ne sitten ymmärtää miltä se touhu näyttää.
ai niin unohtu vielä...en ole missään töissä tällä hetkellä.ruoka jutut olen antanut anopin tehdä koska appiukolla diapetes ja minun tekemä ruoka ei yleensä kelpaa,kuuluu vaan että mitähän myrkkyä tämäkin taas on???teen ruokaa ainoastaan itselleni ja miehelleni joskus jos anoppi ei ole kerennyt ruokaa tehdä.mutta meillä ruokaa muutenkin vähintään 2 tunnin välein että kestää appiukon sokerot kohillaan.en ole viitsinyt puuttua koko ruoka juttuihin ettei vaan tule sanomista.omat astiani raivaan pois aina.mutta kukaaan muu täällä ei raivaa astioita ei edes mieheni nykyään...(keltä lie oppinu).en viitsisi koko ajan olla aikuisten ihmisten perässä kulkemassa ja raivaamassa pöytää että ilkeää viereita pyytää.tosin eipä täällä kyllä paljon kavereita käy kun ei saa missään olla rauhassa,kun anoppi on kyselemässä kenenkäs tyttöjä,kukas se mummos on ,mistäs päin sie oo????
Voin vaan päivitellä sun tilannettasi. Pahaan jamaan olet itsesi saattanut.
Jos tosiaan aiotte siinä yhdessä asua (mitä pidän hyvin hyvin huonona ratkaisuna) niin nyt on palaverin paikka. Otatte asiat puheeksi ja yritätte luoda jonkinlaiset kaikkia tyydyttävät pelisäännöt.
Mutta jos alat venkoilemaan ja osoittamaan mieltäsi, että appelat siitä tajuaisivat ja alkaisivat elää mielesi mukaan, niin sanonpa, että turha toivo. Saat vain jatkuvan riidan ja kärhämän aikaiseksi.
Ymmärrän täysin kuinka tukalaksi tunnet olosi siinä. Mutta usko huviksesi, niin appeloiden olo lienee vielä tukalampi. Heidän kannaltaan katsottuna sinä olet tunkenut heidän kotiinsa ja heidän tarttis nyt säätää elämänsä uusille urille. Omassa kodissaan.
Jos siinä samassa rakennuksessa on ihan pakko asua, niin vähimmäisedellytys on oma huusholli molemmille. Muuten olette kohta kaikki raunioina.
Voin vaan päivitellä sun tilannettasi. Pahaan jamaan olet itsesi saattanut.
Jos tosiaan aiotte siinä yhdessä asua (mitä pidän hyvin hyvin huonona ratkaisuna) niin nyt on palaverin paikka. Otatte asiat puheeksi ja yritätte luoda jonkinlaiset kaikkia tyydyttävät pelisäännöt.
Mutta jos alat venkoilemaan ja osoittamaan mieltäsi, että appelat siitä tajuaisivat ja alkaisivat elää mielesi mukaan, niin sanonpa, että turha toivo. Saat vain jatkuvan riidan ja kärhämän aikaiseksi.
Ymmärrän täysin kuinka tukalaksi tunnet olosi siinä. Mutta usko huviksesi, niin appeloiden olo lienee vielä tukalampi. Heidän kannaltaan katsottuna sinä olet tunkenut heidän kotiinsa ja heidän tarttis nyt säätää elämänsä uusille urille. Omassa kodissaan.
Jos siinä samassa rakennuksessa on ihan pakko asua, niin vähimmäisedellytys on oma huusholli molemmille. Muuten olette kohta kaikki raunioina.
Viestini tuli kahteen kertaan . Miksiköhän?
ei se nyt oikein auta samassa on asuttava.onneksi on tuo yläkerta vähän niin kuin meidän aluetta siellä on vessa ja olohuone ja makkari.ruokailemassa täytyy käydä täällä alhaalla.ja saunassa.olisi kyllä kiva jos mieheni vähän auttaisi minua tässä tilanteessa mutta eihän sano mitään kun ei häntä häiritse.nyt on ollut niin hyvä olla kun ovat viikon pois,tosin huomenna se helvetti taas alkaa.ei kotona saisi tuntua tältä.
Tarkistakaa nyt tilanne, eikö sinne saa keittokomeroa järkätyksi? Jos on vessa, on vesijohtokin. Saa siitä vedet kyökin puolelle. Ala suunnitella. Innostu!
Ota mittanauha käteen ja esitä tulokset. Miehesi saattaa innostua myös.
Rahatilanteenne varmasti kestää remontin, koska asumisenne ei muuten ole kallista appelassa.
Sinuna etsisin edes osapivätyötä. Täytyisihän sinunkin päästä pois kotoa päivittäin.
opetella edes alkeellisimmat oikeinkirjoitussäännöt. Lause alkaa aina isolla kirjaimella, pisteen ja pilkun jälkeen tulee välilyönti. Yhdyssanat kirjoitat lähes säännönmukaisesti erilleen. Jää kaappi on jääkaappi ja paperi työt ovat paperityöt jne. Ja minä olen se alkuperäinen mie vain.
Tarkoitatko, että tällä palstalla nyt kirjoittaa kaksi samalla nimmarilla?
Aika paha!
Olen kirjoittanut nimimerkillä Mie vain, jo liki kaksi vuotta. Ehkä pitempäänkin, mutta ainakin tämän ajan.
Pysy siis poissa sotkemasta kuviota.
Sinulla ei ole mitään oikeutta vaatia nimimerkkiä omaan käyttöösi jos sitä ei ole virallisesti rekisteröity .. kuka täällä vatkaa läpi koko Suomi24 tuhansia aloituksia katsomassa mitä nimimerkkejä kenties jo käytetään.
Jos haluat jonkun nimimerkin omaan käyttöösi niin rekisteröi se.... muuten et voi vaatia mitään.
JÄTÄ MIES JA ETSI KIIREESTI UUSI UKKO!! Normaalista perhe-elämästä ei tarvi haaveilla jos vittumaiset appivanhemmat saman katon alla ja ukkos ei selvästikään tee asialle mitään eli tyypillinen mammanpoika. Lähde ennenkuin on lapset ja muut sitoumukset sen suvun suuntaan.
en oikein voi lähtee hevosineen täältä nyt minnekkään.monesto oon kyllä sitäkin vahtoehtoo miettinymutta ajatellu kuitenkin että kyllä se tästä.
joo tulin siihen tulokseen että antaa asioiden olla.tää on miun kohtalo asua täällä ja pitää olla tyytyväinen että on katto pään päällä ja ruokaa.yrittää nyt vaaan olla hermoilematta kaikista muista pikkuasioista.
Myy hevoset ja pakkaa laukkusi.
Kukaan ei ole tilanteen vanki, ellei i t s e itsestään vankia tee.
Kukaan ei myöskään tee muutoksia puolestasi. Muiden muuttumista on turha odotella.
Olet itse itsellesi vastuussa elämästäsi, onnestasi ja hyvinvoinnistasi.
Nyt elät vapaaehtoisesti tilanteessa, jossa koko ajan syytät muita kurjuudestasi; miksi ihmeessä? Voit jättää kihlat pöydälle ja nostaa kytkintä milloin tahansa -jos haluat. Tai voit jäädä elämään muiden ehdoilla ja syytellä heitä elämäsi kurjuudesta loputtomiin.
JOS siinä samassa on ihan pakko asua, niin laittakaa sinne ylös oma keittiö. Vaikka kuinka pieni, kunhan on oma. Oma kotikolo, missä on omat säännöt.
Sinun on saatava miehesi ymmärtämään tämä asia. Vaikka nykymeno ei häntä häiritse, niin hänen on tajuttava, että teidän molempien kannalta ja suhteenne kannalta on välttämätöntä, että on oma koti.
Jättäkööt appiväki aina maitonsa pöydälle ja saakoon ruokamyrkytyksen tai mitä vaan. Jos eivät opi ja halua muuttaa tapojaan, niin eläköön niin. Älä sinä siitä ota vastuuta ja harmitusta itsellesi.
Sinun kitinäsi ja huolesi ei ole turhaa, ei todellakaan. Mutta ratkaisu ei ole siinä, että miten koulutat ja muutat appiväkeäsi. Ratkaisu voi löytyä siitä, että molemmilla on selkeästi oma alue ja koti. Vaikkakin samassa talossa.
Samassa tilanteessa olleena neuvon,että muutatte ja pian.Tilanne ei vanhempien kannalta tuosta tule muuttumaan,pahenee vain.Oletko keskustellut miehesi kanssa tilanteesta ja miten koet sen?Nopeasti asunnon hakuun tai sitten rakennatte pihapiiriin oman.
olen keskustllut mieheni kanssa ja ei kuulema muuteta eikä rakenneta.minä kuulemma aina vaan keksin jotain valittamista ja valittaminen pitää lopettaa.eikä se muuttaminen ole muutenkaan hyvä ratkaisu kun hommat jää miehellä sitten kokonaan hoitamatta.olen luovuttanut asian suhteen taas kokonaan enne kuin seuraavan kerran taas kilahtaa.
Olisikohan mahdollista näyttää tämä keskusteluketju miehellesi?!? Sääliksi sinua käy jos aiot jäädä tuohon painajaiseen loppuiäksesi. Miehestäsi tuskin tulee olemaan missään asiassa sinulle tukea, jos nyt jo kerran muistuttaa vanhempiaan sinun mielipiteitesi halveksimisessa ja sotkemisessa. Onko hevoset sinulle harrastus vai työ? Voitko luopua niistä saadaksesi oman elämäsi takaisin lähtemällä sieltä? Voimia sinulle, sinua on jo niin paljon lytätty siellä että niitä todella tarvitset päästäksesi pakoon...
Sanoisin vielä aloittajalle, että älä vain hanki lapsia tuohon kuvioon. Tilanteesi tulee olemaan kestämätön ja jos sinulla on lapsi/lapsia, niin asioiden toisin järjestäminen tulee olemaan vielä vaikeampaa.
Edellisen ehdotus, että näyttäisit tätä ketjua miehellesi, on kannatettava. Minä olen viisikymppinen emäntä, joka asuin appiväen kanssa 20 samassa rakennuksessa. Vaikka meillä oli kummallakin perheellä oma huusholli, tilanne ajautui silti sietämättömäksi. Meistä ihan täyspäisistä ihmisistä tuli kamalia toisillemme.
Huolesi ja valituksesi ei ole turhaa. Miehesi pitäisi ymmärtää se ja teidän pitää parina mennä eteenpäin.
Kaikkea hyvää aloittajalle. Olen ihan sydän syrjällään puolestasi. Älä luovuta - saat vielä oman kodin.
Meillä oli myös lapsena ollessani näin.Isäni ja äitini asuivat yläkerrassa jossa oli oma keittolevy ja pieni jääkaappi.Me kaksi lasta synnyimme silloin,vanhempani muuttivat omalle maatilalle ennen meidän kouluikää.
Itse mieheni kanssa ostimme tämän mummolatalon ja siis mummoni kanssa asuimme tässä pari kuukautta,ennen kuin pääsi muuttamaan uuteen osakkeeseensa,joka oli valmistumassa.Sama juttu,me asuimme yläkerrassa vauvamme kanssa,oma ruuanlaittomahdollisuus ja oma jääkaappi.Ei tullut ongelmia,molemmat hoisi asiansa omien toiveidensa ja aikataulujensa mukaan.
Ilmeisesti kuitenkin olet tyytyväinen elämääsi, vain keittiötouhut harmittavat.
Minusta teet liian ison pulman tästä, koska tyydyt miehesi päätökseen, että mikään ei tule muuttumaan.
Minkä ikäinen olet? Miksi et opiskele tai ole työssä. Kyllä ehdit hoitaa hevosesi työn ohessakin, varsinkin, kun ei ole isoa taloutta.
Mikään neuvo ei mielestäsi sovi tilanteeseesi, mutta kuitenkin jatkat keskustelua. Emme voi tulla sahaamaan taloasi kahtia.
Kun et voi, niin keskustele vaikka terveydenhoitajan kanssa terveyskeskuksessa, jollei sinulla ole ketään antamassa asiallisia neuvoja. Eikä sinulla ole enää vanhempia tai sisaruksia, ystäviä? Jonkun pitäisi olla sinulla tukena. Jonkun ulkopuolisen tulisi antaa sinulle apua, että saisit mielesi valoisammaksi ja oppisit sopeutumaan, kun siihen kuitenkin haluat jäädä.
Kun nyt kuitenkin olet satavarma, että tämä tilanne jatkuu, niin ketään muuta et voi muuttaa kuin itseäsi.
Sinun on nyt harkittava, miten jatkat. Opetteletko elämään appelassa?
Muista, että he asuvat kotonaan, jonne sinä olet ylimääräisenä muuttanut. Sinä ehkä katsot, että sinulla on poikaystäväsi kautta oikeus johonkin emännyyteen, mutta ei se vain niin ole. Ettehän ole edes virallisesti pari. Se huolettaa minua näin ulkopuolisena eniten tässä. Olet heikoilla.
Anoppisi on vuosikymmenet elänyt tällä tavalla ja on ihan tyytyväinen.
Jos et sopeudu, ongelma on sinulla.
Miniänä on aina vaikeaa, jollei tyydy olemaan lapsen asemassa. Jos yrität ottaa ohjat käsiisi, et onnistu.
Sinulla on kuitenkin hevoset. Eikö niiden hoitaminen anna sinulle onnistumisen js selviytymisen tunnetta?
Niitä appivanhemmat eivät osaa hoitaa, vai kuinka? Sinä vastaat niistä.
Paneudu tähän työhön.
Tsemppiä. Nämä kirjoitajat ovat tuoneet sinulle näkemyksiään esiin. Ennen kuin torjut, niin mieti eri kanteilta asemaanne. Ehkä saat uutta näkökulmaa.
Mun mies osti kans kotitilansa. Appi on jo poisnukkunu, mutta alkuun anoppi meinasi kans jäädä taloon asumaan, poikansa suostumuksella. Minä sanoin miehelle että ei käy, saa asua äitinsä kans kahden jos tahtoo, mutta minä en sovi toisen naisen kanssa samaa keittiötä asumaan. Siihen olisin suostunu, jos anopille oisi raksattu oma pieni tupa pihapiiriin, mutta ei saman katon alle. Anoppi sitte oli itse sitä mieltä ettei uutta tupaa kannata rakentaa hälle, kun on ikääkin jo, ja muutti sitte kirkolle ihan omasta halustaan. Minä muutin omasta asunnosta vasta sen jälkeen. Asumisoikeus anopilla on ja voihan olla että tahtoo joku päivä muuttaa takasi, mut meille tulee miehen kans sit etäsuhde:)
Ihan eka neuvo: Osta itselles omat maidot. Kirjoita niihin tussilla oma nimes. Laitat sitten sitää omaa maitopurkkias kylmään, juokoot muut pahentunutta maitoa. Älä laita heidän maitoaan jääkaappiin. Jos tykkäävät lämmenneestä ja hapanneesta maidosta niin olkoot hyvät.
(Jos haluat tehdä tämän ns. hienovaraisemmin, niin rupea juomaan jotain eri maitoa kuin appivanhempasi. Esim. jos he juovat rasvatonta, päätä sinä juoda ykkösmaitoa ja ostat sitten itselles sitä.)
Ja hommaa nyt edes oma jääkaappi... Mielellään oma keittiö. Ei aikuisten ihmisten kuulu elellä jollain anopin ruuilla...
Ettekö voi tehdä edes niin, että anoppi ja appi syövät keskenään anopin tekemät ruuat, ja sinä teet sitten itsellesi ja miehellesi, ja te syötte eri aikaan? Eihän teidän normaali-ihmisten tarvitse 2 tunnin välein syödä. Syökööt appi silloin jos tautinsa sitä vaatii. (sitä paitsi ei diabetes mitään 2 tunnin välein syömistä vaadi, tai siis joku hedelmä tms. kyllä riittää, ei tarvitse mitään ruokaa vääntää 2 tunnin välein.)
Pieni jääkaappipakastin yläkertaan ja mikrouuni.
Niillä pärjäät jo aika mukavasti. Mikrossa voi valmistaa monenmoista.
Syököön poika vanhempiensa kanssa, jos pitää huonosti hoidetusta kyökistä.
Itse tuskin olisi suostunut asumaan appivanhempieni kanssa samassa taloudessa pitkään.
Meilläkin on tehty sukupuolenvaihdos. Samantien kun vaihdos oli tehty, alkoi appivanhempien uuden talon rakentaminen. Raskauteni takia, "jouduin" asumaan heidän kanssaa kuukauden. Sen kauempaa en varmasti olisi pystynytkään. Ovat aivan ihania ihmisiä, mutta tuskin kauaa olisi sujunut kun kaikki olemme jääräpäisiä :) Asuvat silti aivan lähellä, saavat nähdä päivittäin lapsenlapsiaan. Vaikka itse en heitä näekään joka päivä :) Eli hyvin sujuu yhteiselo lähekkäin.
Mutta saman katon alla? Ei kiitos.
Itse uskoisin noita kokeneempia, ihan tosissaan.
Enpä suosittele sukupuolenvaihtoa kenellekään.
Vähemmälläkin maidot voi pitää jäälaapissa.
Minä tiedän: JUMALA ON RATKAISU, hän on oikea match-maker. Raamattu on täynnä onnistuneita parisuhteita ja erotiikkaa. Syntinen ihminen vai tyri, ja sai rangaistukseksi perisynnin, joka erottaa vaimon ja miehen sukuja toisistaan.
Alkuperäiselle kirjoittajalle yksi ainoa neuvo: juokse tiehesi niin kauan kuin olet vielä nuori. Miksi panisit vapaaehtoisesti pääsi hirttosilmukkaan loppuelömäsi ajaksi?
Kirjoituksistasi näkyy, että avomiehesi rakastaa ja kunnioittaa enemmän vanhempiaan ja kotitilaansa kuin sinua. Se tilanne ei parane ajan myötä vaan ainoastaan pahenee. Liitollanne ei ole tulevaisuutta.
Ryhdy siis pikaisesti etsimään hevosillesi uusia mahdollisuuksia ja rakentamaan uutta elämääsi toisaalla.
kiitos ihanista viesteistä...on niin jännä nähdä miten eri ihmiset ajattelevat minun tilanteen.kummastunut: he itse asiassa juovat rasvatonta maitoa ja minä itse sinistä.mutta ainakun he rupeavat kahville niin he nostaavat oman maitonsa ja myös sen sinisen maito purkin pöydälle.en tiedä miksi.ihanaa kun joku ymärtää että valittamiseni ei ole turhaa.mutta jotenkin vaan tuntuu että sillä mitä sanon esim miehelleni että ahdistaa nuitten eläminen niin ei ole mitään merkitystä.ja tämän viesti ketjun näyttäminen miehelleni olisi katastrooffi.hän rupeasi heti huutamaan että mitä minä netissä vatvon ongelmiani.
ai niin ja siitä kahden tunnin välein syömisestä.anoppi on semmonen hössääjä että se laittaasitä ruokaa apelle vaikka ei välttämättä tarvitsi,niin kuin se nyt kuoleman hädässä olisi.ja mutenkin se hössöttää,ja välillä tulee imurin kanssa jopa tänne ylös siivoamaan "meidän aluetta"siitä en kyllä pidä.
En osaa tehdä linkkiä, mutta tässä vinkki hyvään keskusteluun. Menehän Maatalous ja metsä keskusteluun ja siellä "Yleistä maataloudesta". Siellä aika alkupäässä on ketju otsikolla "Pirun paha olla". Samasta aiheesta ja samoja tuntoja. Kaikkea hyvää sinulle.
Lähteminen on vaikeaa ja kaikki muutos samoin.
Mutta kuuntele itseäsi. oletko nyt onnellinen?
haluatko oikeasti elää ja asua tuolla tavoin koko ikäsi?
Miksi et pakkaa tavaroita ja lähde?
Ethän saa tuolta mieheltä mitään ymmärrystä, hän kuullostaa tekstin perusteella olevan hyvin itsekäs ja äiti on aikuiselle miehelle vaimoa tärkeämpi?
Mikään ei muutu jos tuohon jäät ja vaan puhiset sisäänpäin,paiskot ovia tai itket netissä.
Maailma on avoin, ja siellä on miehiä pilvin pimein. Jos sinua ei kuunnella nyt nuorena morsiammena, ei se elo siitä ainakaan parane vuosien myötä.
Jos olisin sinä, myy konit ja lähde!
Koeta nyt saada asia järjestymään siten, että saatte oman huushollin vaikkapa siitä pihapiiristä.
Anoppisi ei osaa jakaa taloutta, joten jättää kaiken sinulle. Hän on tekemässä sinusta talouenhoitajan.
Rupea suunnittelemaan, miten asuntoasia tullaan järjestämään, koska tämä tilannehan on tietysti väliaikainen ratkaisu. Lähde siitä, että muutkin tietenkin ovat samaa mieltä.
Jo olet itse ansiotyössä, niin voithan ruveta miettimään asuntoa miehellesi ja itsellesi siitä työpaikan kulmilta. Mies voi sitten mennä maatilaa hoitamaan kuten työhön mennään, joka aamu.
Toivottavasti opit aikuisen asennoitumisen ja rauhallisesti rupeat ajamaan oma asiaasi. Joka äänensä korottaa, on hävinnyt. Eihän tätä asumisasiaa voi päätää tuosta vaan, on tarkistettava rahatilanne ja varallisuus, lainan saanti jne. Mieti ääneen eri mahdollisuuksia ja kysy miehesi mielipidettä. Mutta korosta hänelle, etä tämä tilanne ei voi jatkua vuosikymmeniä, se ei kerta kaikkian tule onnistumaan.
Olet ilmeisesti ollut poissa aikaisemmista neuvotteluista, joissa sukupolvenvaihdos ja asumisasiat on miehesi ja hänen vanhempiensa välillä päätetty. Sinua ne asiat kuitenkin koskevat yhtä lailla, joten nyt on jatkoneuvottelujen aika.
Olen asunut anopin kanssa saman katon alla parisen vuotta..aluksi anoppi omisti tilan ja sitten mies osti tilan itselleen..monien vaiheiden myötä, olen myös tilan omistaja. Anoppi asuu samassa pihassa omassa talossa.
Ne vuodet mitkä asuimme saman katon alla, pilasi suuren osan suhteestamme mieheeni. Meillä on pari lasta ja oli todella rankkaa..mies oli aina äitinsä tukena, minä se valittava akka joka narisi pikku asioista.
Kymmenen vuotta suopasin ja huopasin..kaduin että muutin tähän paikkaan, kadun että annoin anopille rakentaa talon liian lähelle meitä. Sain vain äidistä riippuvaisen miehen ja anopin kun papin edessä ´tahdon´ sanoin.
Nyt en enää jaksa, en suosittele kellekkään. Joku voi ajatella että kateellisten puhumista, mutta oikeasti.
Olen nähnyt anoppini naaman joka päivä viimeisen kymmenen vuoden ajan ja odotan sitä päivää kun saan oman asunnon ja menee viikkokin ilman hänen näkemistään. Mieheeni suhde kuivui jo ajat sitten, olemme hyviä ystäviä. Miestäni en voi muuttaa, hän rakastaa asua lähellä äitiään joten minun pitää hyväksyä että tämä nyt oli tässä ja kiitos sekä hyvästi.
Anoppi laittaa ruuat ja siivoaa? Ymmärsinkö oikein..? Mitäs sinä sitten puuhaat sisähommissa??? Mietin vaan että josko appivanhemmat katsovat sun pääsevän vähän vähemmällä työllä. Sitä ei välttämättä sanota vaan tulee tämmöistä mielenosoitusta. Koitappa kokata anopin kanssa ja sopia siivouspäivistä yms talon säännöistä ellei tuo erillieen asuminen ole mahdollista.
ajattele nyt kumminkin ennen kuin on "liian myöhäistä".. Ellei miehesi pidä puoliasi eikä halua puhua vanhemmilleen että sinäkin olet olemassa, olet väärän miehen kanssa.. Laitas se ukkosi ojennukseen ensimmäisenä, kyllä ne appivanhemmat sitten siitä!!
kysyin mieheltä tuota sukupolven vaihdoksen sopimus asiaa ja sanoi että ei ole sovittu mitään muuta kun että asumisoikeus säilyy ja kaikki irtaimisto siirtyy hänelle!me asutaan miehen kanssa yläkerrassa ja anoppi ja appi alhaalla. minä olen päättänyt että en siivoa alhaalla ja pyykit peset omat ylhäällä.joskus laitan ruokaa itselle ja miehelle kun appiukko ei syö minun ruokia.anoppi tulee yleensä aina viereen neuvomaan miten ennen vanhaan on tehty.aarg!!ärsyttää.mitään sääntöjä en voi käydä laatimaan kun hehän ovat asuneet tässä jo kauan.siivouksista sen verrran että astiat laitan koneeseen ja otan pois kun sitä ei täällää kukaan muu näköjään tee ja tiskipöytä näyttää aina kamalalta.muuten en puutu alakerran siivoukseen.
niin?
Ystäväiseni, minäkin asuin joskus joitakin vuosia yhteistaloudessa anopin ja appiukon kanssa. Minulle ei tullut koskaan mieleenkään vaatia heitä, vanhoja ihmisiä, muuttamaan tapojaan minun, vieraan tulokkaan vuoksi. Minä korjasin pyytämättä pöydän, pesin astiat ja lattiat, tamppasin matot, pesin ikkunat, pyykkäsin (myös ne appiukon tuhruiset kalsarit), kannoin puita, lämmitin saunan... Jos joku asia häiritsi minua, korjasin tilanteen itse. En katsonut asiakseni ruveta mitään esitelmiä pitämään. En ollut mikään kynnysmatto, vaan liian ylpeä esittämään vaatimuksia tai heittäytymään asumisessani kotitöiden suhteen miksikään vapaamatkustajaksi.
Yllätyin, kun huomasin, että jossakin välissä minua oli alettu kuunnella ja olin saanut sananvaltaa. Minulta jopa tultiin ohi anopin kysymään, tehtäisiinkö tämä tai tuo näin vai noin. Osallisuus tuli töihin osallistumisen kautta kuin luonnostaan. Nyt, kun olen itsevaltias emäntä täällä ja kahden miniän ja yhden vävyn anoppi, muistelen hyvällä omaa anoppiani ja käytän taloustöissä monia häneltä oppimiani konsteja. Älä vain kuvittele, ettei hän osaa hoitaa taloutta. Hänhän on hoitanut sitä jo ennen kuin sinä olit syntynytkään, ja niin vain on pitänyt talon pystyssä ja kasvattanut sinullekin hienon miehen.
"Hänhän on hoitanut sitä jo ennen kuin sinä olit syntynytkään, ja niin vain on pitänyt talon pystyssä ja kasvattanut sinullekin hienon miehen."
Voisitko tarkentaa, missä kohdassa alkuperäistä kertomusta sinun mielestäsi esiintyy se mainitsemasi hieno mies? AP:hän kertoi, että hänellä ei ole ollut eikä edelleenkään ole miehestään minkäänlaista apua.
Minä en tunne nimimerkin "Mie vaan" miestä, mutta uskoisin, että kysymyksessä on kaikesta huolimatta hyvä mies, koska nimimerkki kerran haluaa tämän miehen kanssa edelleen asua ja elää. Kihloihinkin on menty. Sehän on täysin vapaaehtoista. Nimimerkki on nyt vain keskittynyt miehensä huonoihin puoliin tuossa kirjoituksessaan, koska ne ovat niitä, joiden kanssa elämiseen hän pyytää neuvoja. Tuskin hän vaivautuisi kirjoittamaan tälle palstalle, jos mies olisi hänen mielestään läpeensä mätä. Silloinhan hän vain pakkaisi tavaransa ja muuttaisi pois.
heissan vaan kaikille..
itse en ole ollut tuossa tilanteessa, vaan äitini noin 35-36 vuotta sitten.. ´hän tuli kanssa aikanaan isäni kotitilalle miniäksi, ja tilalla asuivat silloin vielä isäni vanhemmat ja isäni yksi veli ja sisko viikonloppuisin..
no äitini piti passata kaikkia juuri niin kuin he halusivat.. sitä äitini jaksoi hetken aikaa.. yhtenä iltana kun olivat menneet nukkumaan niin äitini oli sanonut isälleni että nyt sinun pitää päättää että kumman valitset, joko hänet tai vanhempansa.....
jo heti seuraavana päivänä isäni otti puheeksi tämän asian vanhempiensa kanssa ja he olivat olleet että kyllä heidän joutaa muuttaa jo kirkonkylälle(matkaa 10km) ja sinne he olivat muuttaneetkin kohta asunnon löydyttyä... tokihan he tilalla kävivät mutta asuivat silti siellä kirkolla..ja kun tämä kaikki tapahtui niin minua ei ollut vielä olemassa.. ja vanhempani juhlivat juuri tässä 35wee hääpäiväänsä.. ja kun mietitään niin silloin 1970 luvun puolessa välissä oli maailman meno vielä vanhoillisempaa kuin nyt.. joten suosittelen sinua tämän viestiketjun aloittajaa kysymään mieheltäsi että kumman valitset joko sinut vai vanhempansa.. muuten saat kestää tuota siihen asti kuin appivanhempasi ovat haudassa.. koska jos nytkin olet vain kotona (et siis tilan ulkopuolella töissä) niin hehän toteavat että sinä hoidat heitä sitten kun ovat vanhoja ja eivät itse jaksa enää.. joten jaksatko tuollaista elämää kuinka kauan... saako udella että minkä ikäisiä olette.. sinä ja miehesi ja appivanhempasi..
minä olen 26 ja mieheni 33. anoppi on 59 ja appiukko 61.niin minähän hain nyt neuvoja tähän että asun samassa appivanhempien kanssa mies on kyllä hyvä ja muuten mutta yhteisasuminen välillä meinaa vaan ressata.miehelläkin on tietysti välillä kohta ne ovat kuitenkin hänen vanhempiaan niin heidän jutut ja tavat eivät välttämättä häntä häiritse.ja miehet ajattelee asiat muutenki yksinkertaisemmin,esim jos ne astiat on pöydällä ja muutenkin pöytä on täynä kaikkea eikä mahdu syömään niin mitä sitten???minä saan siitä hepulit ja tekis mieli pyyhkästä kaikki laittalle.(tämä siis esimerkki).nyt olen haaveillut lasten teosta mutta en tiiä uskällanko edes ajatella asiaa kun ei ole "omaa" kotia.
Niiden kasvatuksesta sitten vielä anoppi antaa omat määräykset ja sinun lapatossu mies ei koskaan näköjään asetu sinun rinnalle. Myy hevoset pois ja muuta muuaalle.! Jos sinun on pakko jäädä siihen niin vinttiin pienoiskeittiö (jääkaappi jonka päällä on hella). Älä pane nimeäs mihinkään paperiin jos ette ole naimisissa, ei sinulla ole kyllä nyt mitään oikeuksiakaan kun ette ole naimisissa.
Vanhat ihmiset ei tapojaan muuta varsinkaan "omassa kodissaan".
Valinta on ollut täysin sinun joltain osalta.
Appivanhempasi käytös vaikuttaa lähinnä yli 80-ikäisten touhuilta. Lienevät ennenaikaisesti vanhentuneet?
Yhteisasumisesta ei tule yhtään mitään! Siihen EI ole muuta neuvoa kuin kimpsut ja kampsut erilleen. Miehen vanhempia on turha kasvattaa uudelleen. Alaspäinmenoa se tulee olemaan koko ajan.
Ikäloput 80-kymppiset menevät sellaiseksi, että ruoat ja astiat pidetään ympäri vuorokauden pöydällä ja siivous on sitä sun tätä muutenkin, kun elonpiiri supistuu ja voimat vähenee.
Sinulle ei ole muuta neuvoa antaa, kuin eri huusholliin hus-hus. Ihminen on 26 ja rankaisee itseään tällä lailla!
Järjestäkää eri taloudet, eri keittiöt. Hölmömpää ei ole kuin mennä yhteisasumiseen nykyaikana. Lapsenteon saat unohtaa niin kauaksi, kunnes löydät oman kodin miehesi kanssa tai yksin.
Ei Suomessa voi olla niin ahdasta, etteikö yhdelle nuorelle perheelle jokin oma soppi löytyisi. Ei sen tarvitse olla tapauksessasi suuren suuri. Kunhan on oma keittiö ja makuupaikka, jonne ei miehen vanhemmilla asiaa.
Sinä itse sen päätät! Usko minua!
SILENCE PLEASE, I AM OLD
Mikäli ymmärsin oikein, miehesi ja sinä syötte anopin tekemää ruokaa ja sinä koet ongelmaksi sen, että joudut siivoamaan pöydän ruokailun jälkeen? Mikäli ajatellaan asiaa työnjaolliselta kannalta, askare ei ole kohtuuton. Et voi olettaa anoppisi kohtelevan teitä jatkuvasti kuin kunniavieraita.
Maitopurkkiongelma on aika pieni, kannattaa ostaa yläkertaan pieni minijääkaappi, sellaiset eivät paljon maksa ja jääkapissa voi säilyttää omia juomia ja herkkuruokiaan muitakin. Näin ei tarvitse häiritä alakertaa aina silloin kun tekee jotain purtavaa mieli.
Mikäli säilytät omia hevosia kihlattusi tilalla, niin on varsin luonnollista olettaa myös sitä, että osallistut taloudenhoitoon. Aivan täydellisesti ei voi vapaamatkustajana olla ei kukaan. Tarkista asenteitasi ja mikäli et siihen pysty, etsi asunto muualta.
ei se anoppi nyt ihan kaikkea joudu tekemään.yleensä hommat menee niin että anoppi tekee ruokaa syödään kaikki jos ollaan kotona,minä teen monesti ruokaa myös jota appiukko ei kyllä syö.vanhukset ovat aika paljon pois kotoa,nyt kun ovat eläkkeellä joutaa reissaamaan.välillä minä raivaan pöydän ja laitan astiat koneeseen ja välillä anoppi,mutta se minua ärsyttää että kun he syövät alhaalla keskenään esim jos me ei olla kotona niin,silloin likaiset astia ovat pöydässä ja maidot ja kaikki muutkin ruuat.eli jos menen alakertaan että haluaisin syödä jotain niin minun täytyy ensin raivata pöytä että mahdun syömään.ja ottaa kaapista uuet ruuat kun en viitsi niitä lämmenneitä syödä.itse istuvat olohuoneessa ja katsovat televisiota.tähän tilanteeseen haluaisin neuvoja että mitä tekisin??välillä tuntuu kun he eivät muistaisi ollenkaan että täällä asuu muitakin.mieheni käy kolmivuoro työssä jossa on myös yövuoroja.aamulla ei saa nukuttua tai illalla kun yrittää käydä aikiasin nukkumaanei onnistu kun appiukko paiskoo ovia niin kovaa että ikkunat ylhäältä tippuu.se on jo tapa eikä varmaan huomaa sitä itsekään.mietin vaan että mitenkähän siihen hienovaraisesti puuttuisi???pois muuttoa en halua etes ajatella asiat menisi vaan vaikeaksi.ja järjestelemistä olis ihan kauheesti.kyllä minä jotenkin san heidät vielä tajuamaan etteivät ole kaksin.
Rakennuta se oma keittö sinne saman katon alle.. Muuten ei tule yhtään mitään. Elinikäinen asumisoikeus kyseessä, sitä ei voi purkaa eikä miehesi taloa ala myymään, tuskin haluat luopua hevosestasikaan.. Sun kannattaa kokata teidän omat ruuat ehdottomasti, ja omassa tilassa. Jos miehesi käsittää tämän hän on jo melkoisen viisas..
Kuulostaa että anoppi tekisi kumminkin suurimman osan taloustöistä?? Ne teidän pitää jakaa tasan, minusta.
Aivan oikein, kihlattusi vanhemmat eivät muista, etteivät he enää asu keskenään. Oma poikahan ei ongelmasta kärsi, joten kyseessä on piintyneet tavat. Moska näin asia on, silloin Sinun sanomisesi ja tekemisesi eivät voi tilannetta muuttaa. On joko sopeuduttava, tai keksittävä itselleen sopivia ratkaisuja.
Koska erillisen keittiön rakentaminen ei ole rationaalinen ratkaisu tilanpuutteen vuoksi ja myös siksi, että valmiiseen pöytään istuminen on etu sinänsä. Voit pohtia sitä, että ajattelet asioita työnjaon kannalta, anoppisi tekee ateriat ja tämähän on varsin suuri helpotus, koska ruuan laittaminen on työtehtävä joka toistuu päivittäin. Mikäli ruoka on vielä kohtalaisen hyvää, etu on merkittävä. Vastapalveluna voi sitten siivota pöydän, tässä työnjaossa voittaja olet Sinä. Lämmenneet ruuat ovat muiden ongelma, niistä ei kannata välittää, jos mieleistä ruokaa muuten löytyy. Maito on asia jonka voit ratkaista, kuten sanoin aiemmin pienellä minijääkaapilla, sen hankkiminen olisi järkevää jo siksikin, koska olisi hyvä välillä syödä jotain silloinkin, kun alakertaan ei haluaisi mennä. Omat saunaoluet on hyvä pitää erillään.
Ovien paukutteluun voisi puuttua, mutta Sinun sanomisella ei ole kantavuutta. Mikäli avopuolisosi unet häiriintyvät, hänen kuuluisi se vanhemmilleen kertoa. Ovien tiivistäminen on eräs ratkaisu, se vähentää paukuttelua ja ovipumppujen hankkimien lopettaisi sen kokonaan. Ovipumppuja on myös sisäoviin, tässä olisi aika hyvä lahjavinkki, ainakin jos asennus kuuluisi pakettiin.
Kahden perheen taloudessa jokainen joutuu tinkimään jostakin, anopillasi olisi varmasti myös tarinansa kerrottavana Sinun tavoistasi. Sopeutuminen on kaksisuuntainen prosessi ja vanha totuus pätee tässäkin, jos asioita ei voi muuttaa, ne on vain hyväksyttävä. Täytyy pyrkiä muutokseen vain oman toiminnan kautta, toisia ei voi kouluttaa.
miksm ihmeessä talous työt pitäisi jakaa tasan kun anoppi huolehtti alakerrasta missä he asuvat ja MINÄ HUOLEHDIN YLÄKERRASTA jossa me asumme.
joo olen kyllä miettinyt pienen jääkaapin hankkimista mutta se tarkoittaisi sitä että ylhäällä pitäisi olla sitten myös astioita ja jos on astioita niin sitten pitäisi olla niille kaappi ja niitten tiskaamiseen tarvittavat välineet.ylhäällä on kylmä ulakkotila jossa kyllä sauna kaljat ja siiderit säilyy viileänä,niitten kanssa ei ongelmaa.mutta maitoja en viitsi sinne tuoda kun jäätyy.ihmiset käsittää nyt jotenkin että yhdessä syödyn aterian jälkeen en raivaisi pöytää,muytta kun ongelma on siinä että en itse etes ole syönyt,jos vanhukset on keskenään kotona niin astioita eri kyllä raivat vaikka muitakin saattaisi olla tulossa syömään ehkä myöhemmin.
Pieni jääkaappi ei tarvitse tuekseen astioiden tiskaamismahdollisuutta. astiat voi viedä alakertaan käytön jälkeen, vaiva on pienempi kuin se, että ryhtyy pöydän siivoukseen. Muutama kiva kuppi ja alakerran tiskikoneen palvelut, siinä se. Mennessäsi kahvia juomaan tai syömään ikioma maitopurkki mukaan ylhäältä, se ei ole kovinkaan vaikea ratkaisu.
Luultavasti vanhukset jossakin vaiheessa raivaavat pöydän, pakkohan se on tehdä. Jos pöytä on jatkuvasti siivottomassa tilassa, eräs mahdollisuus on se, että kannat omat ruokasi yläkertaan ja syöt siellä, mikäli vanhukset ovat omat eineensä nauttineet. Sanomistahan tästä voi tulla, mutta onhan sinullakin perusteet.
Vanhojen ja piintyneiden tapojen muuttaminen on vaikeaa, erityisen vaikeaksi sen tekee se, että muuttamista vaatii vieraaksi koettu ihminen. Kannattaakin varsin tarkasti miettiä, kuinka tärkeäksi asian kokee ja onko se sen arvoinen, että konflikti on tarpeen nostaa. Jos vaadit myönnytyksiä kovin monessa asiassa, silloin Sinun elämisesi tulee vaikeutumaan. Vanhuksilla on oma tapansa osoittaa mieltään ja avopuolisosi ei ole aina puolellasi, ei omia vanhempiaan vastaan. Useimmiten puolustamme enemminkin asioita kuin ihmisiä ja koska puolisosi on tottunut talon tavoille, hän ei näe muutokselle tarvetta. Hänen tukeensa et siis voi varauksettomasti luottaa.
Siinä se vastaus on omasta suustasi.
Anoppi huolehtii tai on huolehtimatta alakerrastaan ja sinä huolehdit yläkerrastasi. :))
Näinhän se teillä sujuu... kun kerran pitää samaan taloon mahtua.
Ei tarkoita että teidän tulee jakaa koko elämänne. Anopille ja appiukolle tulee järjestää oma tila / huone /huoneita ja mielellään oma sisäänkäynti ja ehdottomasti oma jääkaappi / pakkanen.
Riippuu kuinka paljon teillä on tilaa, huomautan asumisoikeus ei velvoita teitä esim siivoamaan / pyykkäämää / laittamaan ruokaa joten koittakaan asua saman katon alla mutta jakaa kuitenkin elämät erilliseksi. Aloita keskustelemalla oman puolison kanssa ja päättäkää teidän linjasta ja sitten "kissa pöydälle"
On se kuule vanhuksillekin vaikeeta koti jossa ei olekaan enään se kukko tunkiolla vaan pelkkä asumisoikeus, moni ei osaa luopua siitä oikeudesta olla kun suuri päällikkö varsinkin jos aikaisemmin kaikki olivat kun alaisia jotka elivät vain vanhaa isäntää palvellakseen. Miniä joka ei matele voi olla järkytys.
kun ois oma avovaimo kirjoittanu. Ihan sama tilanne!
Potkitte ne appivanhemmat pois siitä tilalta! Onko kauppakirjassa mainintaa, että jos syytinkiä ei pysty käyttää niin voi potkia ne muualle?
Me ollaan kaks vuotta asuttu vanhempien kans saman katon alla. Nyt ollaan hommattu rivarin pätkä ja muutto niillä helmikuun alussa.
Välit oli ennen ok mut tän asunnon hommaamisen ja muuton takia välit kiristyneet kun muuttohalua ei tunnu olevan vaikka teen niin kun kauppakirjassa mainittu.
Mutta lähtö tulee vanhemmille. Sitten viimeinkin voi asua ja olla kun haluaa.
Se on varma!
mitä siinä kauppakirjassa lukee kun en ole sitä edes nähny.tässä on vaan se hankala puoli että appiukolla on puuverstas tässä kotona jossa se tekee tilaus töitä myyntiin ja anopilla olkijuttuja ja paju koristeita myyntiin.harkitseevat muuttoa varmaan vasta sitten kun eivät enää jaksa tehdä eläkkeen lisäksi sivu pisneksiä.li en aijo edes ehdottaa pois muuttoa,ja appiukko on kyllä niin jäärä että ei varmasti lähde minnekkään.rivien välistä voin aina kuunnella ja lukea kun haukkuu minua "ulkopuoliset eivät täälä määräile", jos yritän jostain asiasta puhua.
Luin viestiketjua lävitse ja huomasin, ja tuli vaikutelma, että sinulla on valmis vastaväite eli "mutta kun" näihin hyviin neuvoihin, mitä olet ihmisiltä saanut.
Ei voi rakentaa keittiötä yläkertaan, ei voi sitä eikä voi tätä, eikä voi tehdä oikeastaan mitään.
Hirvittävän sekasortoinen tilanne on talossanne, jossa KAIKKI tallovat toistensa varpaille ja kaikki vartioivat reviirejään ja kukaan ei jousta, mennään, tullaan ja tohotetaan.
Liina Anniina olisi pakannut kimpsunsa ja kampsunsa tuossa tilanteessa.
Teillä on tilanne, jossa ei voi syyttää ketään. Ei sinua, ei anoppia, eikä jästipäistä miestäsikään. Oikeastaan olette tavan jästejä koko popula, minkä kyllä sydämen ystävyydellä sanon.
Jonkun on vaan alettava hellittää, ja revittävä verkko rikki. Eli sinun se on tehtävä, jos meinaat yleensä elää.
Sillä ansassa, verkossa olette koko parvi ihmisiä, potkiskelette toisianne siinä hätäpäissänne.
JOS mies ei suostu rakentamaan yläkertaan sitä omaa pientä ja turvallista pesää, jossa olisi keittiö, niin ei siinä muu auta kuin ilmoitat häipyväsi omille teillesi.
Luulen, että sinua houkuttaa jäämään tappelutaloon se, että ei tarvitse ajatella työuraa eikä käydä töissä? Olenko oikeassa?
Kodin ulkopuolisen työn sinä tarvitset!
Muuta syytä en tajua siihen, että uhraat aikaa siihen, kenen maitotölkit ovat pöydällä ja kuka nosti sinun tölkkisi ja kuka pyyhki tiskipöydän.
Järjettömintä energiantuhlausta moisista asioista riitelemisiin, mitä olen kuullut!
Tottakai anoppi pitää asumaansa huushollia kotinaan ja toimii siinä kuin on ikänsä toiminut. ONHAN se anopin koti, hyvänen aika.
Kuin myös sinunkin... siellä yläkerrassa.
Teet emämunauksen, kun menet anoppia kasvattamaan mielesi mukaiseksi.
Sinun on tottavie mentävä yläkerran kämppään ja ilmoitettava, että se on SINUN ja MIEHESI koti ja sinne ei appelat tule kuin vieraisille.
Vastaavasti sinä ET mene alakertaan huseeraamaan.
Osta pieni liesi ja asennuta se yläkertaan. Tiskialtaan asentaminenkaan ei ole ylivoimainen, jos talossa on vesijohdot vedetty yläkertaan.
Mies tässä lusmuaa, eikä pönttöyttään tajua ihmissuhteista mitään. Hän pitää koko taloa kotinaan, mutta ei käsitä sinun asemaasi.
Mies ei suostu luovuttamaan itseään kanssasi parisuhteeseen, jossa hänen pitäisi repiä itsensä irti äitylistä ja isukista.
JOS mies lyö hanttiin näin itsestäänselvässä asiassa, niin se on merkki umpiluisesta pässinpäisyydestä. Pistääpä miettimään, millä eväksillä olet suostunut muuttamaan pässimiehen kanssa yhteen.
Tolkku se pitää olla naimisiin aikomisessakin härregod!
Olet valitettavasti ottanut peräkammarin pojan mieheksesi ja olette nyt peräkammarin pariskunta vanhojen jäärien alamaisia.
Pakko sanoa sinulle tää totuus suoraan, että alkaisit tosissasi sitä verkkoa repiä ainakin itsellesi sen pakoreiän ansasta.
Se, että tytär tulee valmiiseen, luutuneeseen, vuosikymmeniä samoja kuvioita toistaneeseen perhekuvioon, on aivan vihoviimeinen homma. Millään sovulla ei omaa paikkaa sellaisesta saa. Ei ole olemassa kaikkia tyydyttävää ratkaisua, ellei sitten ole se joka antaa muiden murskata unelmansa (jos sellaisia on), polkea jalkoihinsa ja litata kaikki oikeudet.
Oman paikan saaminen tarkoittaa vanhojen systeemien hajottamista. Maitotölkin paikasta nuriseminen on itikan pissa tässä kokonaisuudessa. Jos tällä tyttärellä on jotain omia haaveita tai unelmia, ihan turha kuvitella että appiporukat sitä tajuaisi, eivät he näe toisen pään sisälle. Eivätkä maailmat kohtaa, varsinkin kun porukat vaikuttavat erittäin vanhakantaisilta. Ihminen on kotonaan vahvimmillaan, ja sitä myöten itsekkäimmillään. Jos siis meinaa saada paikkaa tässä joukossa, pitää olla ihan helvetin vahva. Pahinta on jos mies ei tajua tilanteesta mitään.
Tässä tapauksessa vanha porukka muualle asumaan, tai nuorelle parille oma huusholli. Kolmas vaihtoehto on se että miniä antaa latistaa itsensä samanlaiseksi peräkamaritapaukseksi kuin avokki on.
Jotkut ehottelee, että tehdä yläkertaan huoneet. Ei kannata! Oma koti, oma rauha.
Kavereita ei voi kutsuä kylään ja istua iltaa. Vanhemmat puuttuu kumminkin siihenkin.
Rupeet jättämään ympäriinsä vanhainkotiesitteitä yms. Huudatat musiikkia, illalla etsit netistä pornoo ja laitat äänet oikein kovalle jne.
Uhkailemalla myymällä tilan mustalaiselle ja lähtemällä itse siitä pois.
Kovaa kovaa vasten vaan. Ja painostat samalla ukkoos. Oletko näyttäny miehellesi tämän viestiketjun?
Jos mitään ei tunnu tapahtuvan niin lähdet itse.
En suosittele jäämään toisten nurkiin vuosikymmeniks...
että anoppi kipitti heti kyttäämään jos saatiin vieraita. Tuli johtamaan puhetta, ikään kuin me ei olisi osattu edes seurustella ihmisten kanssa. Oli ihan helvetin mustasukkainen kaikesta omasta mitä meillä oli. Siihen se menee kun reviirit menee päällekkäin.
Suuri osa vastauksista ja ehdotuksista ei ole tästä maailmasta. Täytyy ymmärtää syytinkitapauksen peruskuvio. Ja olen ymmärtänyt, ettei kahden sukupolven asuttama talo ole kovin iso. Lisäksi olen saanut vaikutelman, että ei nuorellaparilla tässä tilanteessa ole liikoja varoja ehdotettuihin ratkaisuihin. On myös muistettava, että kotitila on miehen työpaikka. Epäselväksi on sen sijaan jäänyt, mitä avovaimo tekee työkseen. Mistä hän saa elantonsa?
Avovaimous ei ole virallinen asema - sekin on ongelma. Mikä avokin asema on taloudellisesti?
Perusjutut pitää selvittää ensin. Vasta sitten voi miettiä ratkaisuja.
en ole tällä hetkellä töissä,asumme pienellä paikka kunnalla josta on todella vaikea saada töitä.tällä hetkellä kuitenkin käyn atk.kurssia ja hoidan ylläpito tallia joka on siis tässä samassa pihassa,hevosia on nyt 2 omaa ja 2 vierasta.siinä yksi lisä syy miksi en voi ajatella lähteväni täältä.tätä ketjua lukiessa ja etsiessä kuumeisesti vastausta ongelmaani olen tullut siihen tulokseen että ei taida paljon vahtoehtoja olla.kestettävä on se mihin on ryhtynyt ja pidettävä mölyt mahassa.välillä on kuitenkin yhteiselo uhan o.k ja välillä ottaa pannuunniin että korvissa soi.se on vissiin vaan elämää,kyllä sejoskus helpottaa kohan vanheneevat ja joituvat vanhain kotiin.siihen asti on mentävä näillä eväillä,omaan keittiöön tänne yläkertaan ei ole tilaa.mieheni käy myös ulkopuolisessa työssä maatalouden lisäksi joten muualle muuttokaan ei onnistu.edellisen viestiin vastatakseni jos näyttäisin tämän ketjun miehelleni hän vain suuttuisi.no koitetaan pärjätä näiden asioiden kanssa.
Kuules, niillä hepoilla sinä et tulevaisuuttasi rakenna. Ne rouskuttavat kauroina ja eläinlääkärikuluina sen vähän, minkä tienaavat.
Yksi ATK-kurssikaan ei paljon sinua eteenpäin vie, valitettavasti.
"Vanhuksesi" eivät kovin vanhoja ole kuin asenteeltaan, 59-vuotias anoppisi ei ihan kohta vanhainkotiin mene. Joudut sitä parikymmentä vuotta vuottelemaan.
Jos ette nyt yhtä keittiötä saa aikaiseksi, niin johan on! Eihän siinä auta sitten kuin riidellä niistä maitotölkin paikoista seuraavat 20 vuotta.
On siinä uraa ihmiselle siinäkin. Kannattaa vain miettiä, kannattaako se. Mikä palkinto siellä maalin päässä uoetteloo?
mutta kun tila ei riitä siihen keittiön rakennukseen....mitäs sitten tehdään????onko maitopurkista toisiaan pakkoriidellä kun sanoo vaan että maito kaappiin ja sassiin.piste,asiat on tuotava vaan suoraan julki menipä välit tai ei.nyt en uskalla vielä mitään sanoa mutta päivä päivältä vahvistun ihmisenä ja sitte rupee kyllä tekstiä tulemaan kun sen aika on.
ei meillä kyllä rouskuta kaikki tule omasta pellosta niin kulut jää minimiin,siinä puhu taas joku hevosten vihaaja.
Äläs suutu, en pahalla kysele...
mutta oikeasti, saatko ansiosi eli leipäsi tienattua näillä hevoisilla?
En todellakaan vihaa heppoja.
Mietin vain, että miten pääsisit jaloillesi, ja henkisesti väljemmille vesille. Nuori ihminen! Mieti oikeasti tulevaisuutesi työuraa. Nämä keittiöt ja maitotölkit ja pöytien pyyhimiset ovat loppujen lopuksi sivuhommaa.
Siis leipätyö sinulle, jolla ansaitset elantosi?
Ehkä vika ei olekkaan anopissa...
Järjetöntä edes muuttaa anopin ja apin kanssa saman katon alle. Me eletään 2000-luvulla ja enään ei asumisen kanssa pitäisi olla ongelmia mutta näköjään suomesta löytyy vielä tuollaisia paikkoja.
Heivaa se isipapan kulta mäkeen ja muuta muualle!!!!
Yritän paneutua tämän avomiehensä kotilaloon muuttaneen nuoren naisen mahdollisuuksiin muuttaa kuvioita.
Olet sitoutunut avokkisi kumppaniksi tämän sukupolvenvaihdostilanteessa. Miehellä on kädet täynnä töitä. Onko sinulla mielestäsi riittävästi töitä päivän mittaan? Miehesi odottaa kai tasaväkistä työkumppaniakin tässä melko hankalassa tilanteessa. Ei tätä kaupunkilaisessa ympäristössä elävä voi käsittää.
Kätesi ovat aika sidotut niin kauan kuin et ole oikeastaan missään asemassa tässä yrittäjäkokonaisuudessa. Kummallista että ette ole laillistaneet suhdettanne. Silloin kyseeseen tulisi sekin, mitä sinä omistat. En tiedä, oletko hoksannut sitäkään, että nyt sinulle kuuluu selvä palkka töistäsi.
Mutta turvaton olet koko ajan. MILLOIN TAHANSA sinut voi talonväki heivata pellolle. Etkö vihdoin käsitä edes sitä?
Miten sinä kuvittelet myöhemmin sanovasi suorat sanat TALON VÄELLE, joilla on lakiin perustuva oikeus asua ja elää talossa. Viimeistään siinä vaheessa, kun rupeat peräämään olemattomia oikeuksiasi talossa, sinun käy hullusti.
Voisitko mitenkään ajatella kokonaan päinvastaista asennemuutosta? Jos olet päättänyt elää kihlattusi kanssa, älä rupea keljuilemaan työstä väsyneelle miehelle tai kauan talossa asuneille ihmisille.
Katsele läpi sormiesi pikkuasioita. Olet ehkä tullut taloon, jossa eletään huolimattomasti sinun käsitystesi mukaan.
Mutta voitko muuta kuin hyväksyä ratkaisusi ja etsiä iloisia harrastuksia muualta? Tai voitko yksinkertaisesti myöntää, että teit vikaratkaisun ja muutat pois.
Ketään talon väestä tuskin pystyt muuttamaan.
Tilanteesi on vähän: Ota tai jätä1
kai se on tyydyttävä siihen että katsoo läpi sormien.siis mieheni on muutanut kotoa pois joskus 17 vuotiaana,ja asunut vaikka missä,hänellä on yksi lapsi edellisestä suhteesta asuivat silloisen emännän kanssa kylällä.me ruvettiin seurusteleen ja asuttiin varmaan kaksi vuotta kylällä kunnes vanhenpansa olivat ehdottaneen että jäisivät jo eläkkeelle pelto hommista.ja tehtäisiin sukupolven vaihdos.aluksi asuttiin kylällä ja ajattelin että tämänhän toiii iahn hyvin,mutta sitten mieheni rupesi huomamaan että tilan paperi hommat jää hoitamatta kun käy myös ulkopuolisessa työssä.ja toisaalta jos asuisimme nyt kylällä niin luulenpa että en näkisi miestäni kotonakun talvisin kun ei ole peltotöitä.ajattelin asiaa monelta kantilta tänne muuttaminen ei tuntunut silloin yhtään hullulta idealta.onhan siellä yläkerta muutetaan sinne.ja päätös tehtiin että muutetaan,enkä halua sen takia erota.nyt sitten on tullut esille nämä piene t asumis erot ja niiden tuomat ongelmat.jälkikäteen aateltuna en olis ikinä muuttanu jos olisin tiennyt millaista tämä on.nyt on kyllä turha räpistelä kun se on jo housussa.kaksistaan asuminen vielä menee mutta mitenkähän mahtaa käydä jos lapsia tehdään sitä pelkään oikeestaan nyt eniten.onkohan tuleva lapsi minun vai anopin???
Sinä haluat tehdä lapsen saadaksesi itsellesi enemmän jalansijaa ja valtaa tuossa kommuunissa? Kannattaa käyttää järkeä ja miettiä tuota suunnitelmaa ihan ajatuksella. Mieti miten sinun tilanteesi tuossa asumisessa muuttuisi paremmaksi lapsen saatusi?
Onko ikinä ennenkään yhdenkään kohtalotoverisi tilanne parantunut lapsen tehtyään? Ei todellakaan... sitten sinä vasta olisitkin napanuoralla sidottu tilanteeseesi.
Anoppisi vahtisi lapsenhoitoasi etkä osaisi tehdä mitään oikein.. kunhan lapsi hieman kasvaa alkaisi tiukka appiukkosi kasvattamaan sitä omien oppiensa mukaan.. sitäkö haluat.
Sinä olisit lapsesi elämässä ulkopuolinen jota tarvitaan tasan niin kauan kun imetys kestää, sitten lapsi olisikin tyystin anopin ja appiukon oma... sinun antamat neuvot ja opit kyseenalaistetaan oitis.
Ja vätys mieheltäsi sinun on turha tukea odottaa... jos hän ei ole ajatellut asemaasi tämän 2v kuluessa niin miksi ajatteli myöhemminkään.
kai minä nyt suuni osaan avata ja sanoa että lapsi on minun.appiukko saa turpaansa jos alkaa yhtään kasvattamaan,en minä mikään nynny kuitenkaan ole!!!!
Asiaasi on jauhettu monelta kantilta. Minäkin kommentoin jo syyskuussa, mutta jatketaan, koska tilanne ilmeisesti on edelleen hankala. Ja miksei olisi - olet sinä sen verran sakeaan soppaan itsesi laittanut.
Katson asiaa kahdelta kantilta - kokemuksesta molemmat. Elin vuosia maalaistalossa samassa rakennuksessa appeloiden kanssa. Molemmilla oli omat huushollit, mutta silti oli vaikeaa.
Nyt lapseni ovat aikuisia melkein jokainen ja poika-/tyttökavereita liikkuu kuvioissa. Jos joku lapsistamme päättäisi palata asumaan tähän - joko yksin tai kumppanin kanssa - niin missään tapauksessa emme jäisi asumaan samaan taloon. Meillä on lastemme kanssa hyvät välit ja sellaisina haluamme ne pitääkin. Yhteisasuminen tai samassa pihapiirissäkään asuminen ei tule kysymykseenkään. Kukin perhe ja pari tarvitsee oman reviirin eli oman kodin - en tee lasteni kanssa sitä virhettä, minkä tein appiväen kanssa.
Siinä mielessä olin kanssasi samassa tilanteessa, että minä tulin asumaan appiväen reviirille. Ei olisi tullut mieleenkään alkaa kouluttaa heitä ja sanelemaan, miten heidän on elettävä. He kylläkin tekivät sitä meille ja se oli kertakaikkiaan sietämätöntä.. Tottakai puolustauduimme ja sanoimme kantamme, mistä seurasi jatkuva ristiriitatilanne ja hankaus. Kovin raskasta ja niin turhaa.
Sinulle on jo sanottu, että jos appiväki ei voi muuttaa muualle, niin muuta sinä miehesi kanssa. Ei käy. Okei, jos muutto ei käy, niin laittakaa oma keittiö ja kolo - vaikka pienikin. Ei kuulemma käy. Asia selvä.
Jos mikään ei onnistu, niin siinä on sitten asuttava ja nieltävä alkuasukkaiden tavat.
MUTTA älä ihmeessä hanki lapsia tuohon kuvioon.
Mene töihin ja haali harrastuksia. Hanki elämääsi sisältöä. Mene ja tule niin paljon, että et ehdi katsella toisten maitopurkkeja. Jos siinä kerran on pakko asua, mitä asiaa en ymmärrä ollenkaan. Mutta sinun elämäsi - sinun valintasi.
Kaikkea hyvää!
no jos minä rupean tulemaan ja menemään niin kohta on miehen kanssa riita sitä että missä juoksen???nyt jo välillä kun olen kylällä asioilla miehen mielestä liian kaunsaan vihaisen kysäisyn että missä olit näin kauan.eli siis jos asun täällä niinkuin nyt vanvasti siltä näyttää niin lapsia en voi tehdä???onko kettään kohtalo toveria joka olisi kasvattanut lapsen tällaisessa kuviossa,??onko se ihan mahdottomuus???
No eihän se mahdottomuus ole. Mutta kun nyt häiriinnyt toisten siivottomista tavoista, niin miten mahtaisit jaksaa (ja onko mitään järkeä yrittää jaksaa) paljon isommat ristiriidat ja tilanteet. Jos hankit lapsia tuohon kuvioon, niin minun mielestäni näköpiirissä on väistämättä vaikeuksia. Isoja.
Lapsi (lapset) on aika vaativa hanke, vaikka olosuhteet olisivat kunnossa ja lapsi terve. Voimia ja jaksamista tarvitaan. Jos on jotakin erityistä, kuten sairautta tai muuta huolta lapsesta, niin haaste on vielä isompi. Jos perheellä ei ole omaa kotia - kuten teillä mielestäni tilanne on - ja siihen sotkuun ja anopin ja apen sanomisten keskelle alkaa hankkia lapsia, niin aivan järjetöntä touhua. Olet tehnyt jo yhden ison virheen, kun olet tullut asumaan toisten nurkkiin ja reviirille. Älä hyvä ihminen tee lisää sen tason virheitä.
Jos haluat kutistaa itsesi tahdottomaksi nukeksi, niin siitä vaan. Mutta kun sinulla tuntuisi olevan halua ja tahtoa omanlaiseen elämään, niin äläpä hätäile. Tulet saamaan oman kodin - en tiedä miten, mutta jos on halua niin löytyy myös keinot. Anna sitten vasta lasten tulla - sinulla olisi jotakin annettavaakin heille.
Sinulle saa näköjään jankata jankkaamistaan. Et ikään kuin tahdo uskoa korviasi, kun vähän jokainen neuvoo sinua hellittämään, päästämään ja etsimään itsenäisyyttä.
On äärimmäisen typerää laittaa lapsi pelastamaan tilannetta. Et ajattele lapsen etua, lapsen kannalta. Ajattelet vain omaa etuasi, kuvittelet saavasi lapsen kautta otteen ja hallinnan talon väkeen.
Et ajattele järjellä, ihminen ollenkaan. En ole paljon sinua vanhempi, mutta voin neuvoa, että järki on paras kaveri ihmiselle panemaan tunteet järjestykseen.
Lapsesi joutuisi kasvamaan ympäristössä, jossa riideltäisiin maitotölkkien pitämisestä pöydällä tai jääkaapissa.
Joutuisit entistä suurempiin reviiriongelmiin anopin kanssa, joka ohjeistaisi sinua lapsenhoidossa. Et pääsisi karkuun mihinkään, olisit kuin pässi liekanarussa.
Pakko on puhua, anteeksi ystäväiseni, näin kovilla sanoilla. Et ymmärrä, että tehdessäsi lapsen, on kyse viattoman elämästä. Ei hän halua tulla riitapesään, jossa rajat ovat näin epäselvinä vielä.
Minua suorastaan raivostuttaa, että et ensin hoida asioita kuntoon, ja vasta sitten miettisit lasta. Lapsi ei kuule synny vasara ja naulat mukanaan.
Jos ette saa edes sitä keittiötä aikaiseksi, niin simpura sentään, niin vielä siihen lasta aletaan väsätä, niin aika toopemaista touhua.
terv erittäin vihainen Liina Anniina
ei sitä lasta olla tekemässä sen takia että se pelastaisi tilanteen,vaan siksi että haluan olla mieheni kanssa ja rakastan häntä.tämä asumisjärjestely on vaan nyt pakollinen ja siihen on sopeuduttava,ei lapset saa jäädä sen takia tekemättä missä asuu..??tämä tilanne on nyt vaan tällainen ja ei muuksi muutu.mieheni on sanonut aika selvästi että muualle ei muuteta ja piste.ja vanhusten muutosta ei olla edes puhuttu.helppo tuntuu olevan toisten sanoa että eroa ja muuta pois,ei se niin yksinkertaista ole.tai voi olla jolleikkin mutta ei minulle,yritän selviytyä nyt keinolla millä hyvänsä.oman kodin saaminen voi viedä vuosia ja sitten olen kyllä jo liian vanha.kyllä ne asiat jotenkin selviää.elämäni on muuten ihan hyvin,ja nautin siitä.ongelmia voi tulla lasten teon jälkeen mutta kai niistäkin selviää puhumalla.
Milloin sä oikein heräät todellisuuteen? Sulla ei ole työpaikkaa kodin ulkopuolella, ja vielä mietit lapsen hankintaa, koska olet niin ja niin vanha. Pelkkä ikä ei riitä lapsen tekoon, siihen tarvitaan kokemusta, oma koti ja rahaa ja ennenkaikkea valtaa päättää omista asioista. Koska sulla ei ole rahaa, sulla ei ole mitään valtaa päättää kodi.. anteeksi, anopin kodin asioista. Rahaa ja valtaa ei ansaita pitämällä muutamaa hevosta anopin tallissa. Sulla ei ole oikeastaan edes asuntoa, mitä kutsua omaksi kodiksi, jonne luoda omaa perhettä. Miehesi vahtii jo nyt sun liikkeitä tuon "kodin" ulkopuolella, ja minne teette lapsen huoneen, jos ullakolle ei voi nyt edes keittiön korviketta rakentaa? Asumisjärjestelysi on "pakollinen"? Muualle ette voi miehesi mukaan muuttaa? Miten voit saada oman kodin, ja miksi siihen voi mennä vuosia? Pitääkö teidän odottaa anopin ja apen poismenoa sen saadaksenne?
Sori vaan, mutta susta on tehty ilmainen piika anoppilaan, ja teidän tulevat lapset on vaan tilan jatkajia. 200 vuotta vanha uutinen.
Missähän EU-direktiivissä tai lakikirjassa sanotaan, että lapset eivät saa jäädä tekemättä sen takia, missä asuu?
"Kyllä asiat jotenkin selviävät", sanot sinä. Jotenkin?
Eihän ne asiat selviä, ellet itse selvitä. Pistät pääsi pensaaseen kuin pupujussi, ja annat kohtalon viedä.
Tosiasiassa muut ihmiset sinua vievät ja kun sinulle jää perässäkulkijan osa, niin leikit tarmokasta ja riitelet maitotölkeistä.
Miehelläsi on ennestään lapsi. Hän tulee aikanaan saamaan osansa tilasta, hänet on otettava huomioon. Kyllähän sinulla on valtapyrkimys lapsen kautta saada jalansija ja taloudellinen turva tässä appivanhempiesi ja avomiehesi yhteisessä dynastiassa.
Tulipa aikaisemmin kysymättä, ovatko ne hepat sinun ostamiasi, kun ilmoitat, että hepat ovat sinun. Kerroit, että oman kodin saaminen voi viedä vuosia. No totta mossikka, niin viekin... melkein kaikille ja se pistää yrittämään.
Ei meistä monikaan pysty kävelemään anoppilan ovista sisään asuttamaan samaa keittiötä ja sitten vielä ottamaan pultteja siivouksesta.
Asut appivanhempiesi kodissa ja suunnittelet pikkulasta sinne vanhuksíen hermoja rassaamaan.
Kuvittele nyt, miten kömmit yläkerrasta alakertaan lämmittämään maitoja ja kuinka vauva huutaa diabetes-appiukon hereille siinä rytäkässä.
Vauvasi saattaa olla ilmavaivainen koliikkivauva joka huutaa yöt läpeensä. Sitten sinulla on kolmivuorotyötä sekä kahta työtä hoitava aviomies siinä populassa, jonka myös pitäisi saada nukuttua.
Saat pienintä päivärahaa, koska et ole ansiotyössä, joten taloudellisesti olet erittäin riippuvainen. Joudut joka ostoksestasi tekemään tiliä. Lapset tarvitsevat kaikenlaista vaatetta ja hoitotarviketta.
Ettekä edes saa keittiötä aikaiseksi.
Nytkin miehesi viittaa kintaallaan sinun pahalle olollesi ja pyynnöille ja käskee vain kärsimään ja olemaan valittamatta.
Kokoa nyt järkesi kasaan ja ole realisti.
Opettele ajattelemaan totuudellisesti, pilvilinnat ja kohtalonusko ovat pettäviä.
Mieskin ihmettelee, jollet ole kotosalla, vaan liian kauan kylillä. Annat siis koko perheen käskeä ja otat nöyrästi kaiken vastaan. Pelkäätkö muita? Pelkäätkö epäsopua? Eikö sinulla ole muuta paikkaa, minne mennä, jos nyt nämä välit tulehtuvat liikaa?
Miten nuori olet?
Kannattaisi aikuistua. Sinulla on yksi elämä. Elä se!
Miksi sinä valitat tilannettasi? Sinähän olet aivan tyytyväinen. Minusta vain mariset ja valitat turhasta.
Koska olet sitä mieltä, että lasten synnyttyä ongelmista selviää puhumalla, niin miksi ei näistä nykyisistäkin selviäisi?
Kun mietin, mitä elämässäsi on vialla, niin ihmettelen totisesti, miksi et voi siivota keittiötä, jos se sinua vaivaa. Opettele panemaan maidot jääkaappiin. Ei se niin vaikeaa ole. Tai sitten opettele juomaan lämmintä maitoa, jos maitoa ylipäätään pitää juoda. Se on varmasti helpompi tie kuin erota ja muuttaa pois.
Itsekin sanot, että on sopeuduttava, SOPEUDU sitten. Miksi ylipäätään valitat?
ilmeisesti "mievaan" valittaa siksi, koska jokin terve osa hänessä pimputtaa hälytyskelloja, että elämä on pahasti pielessä. Ja toinen osa, mukavuudenhaluinen, vastuuton puoli jänkkää vastaan ja etsii porsaanreikiä koko ajan.
Sillä possunmentäviä reikiä alkup. hakee, sitä nämä mutta-kun selitykset ovat ja uskominen siihen, että millekään ei voi mitään.
Ei voi mennä töihin, ei paneutua todelliseen opiskelun ja työn etsimiseen, ei voi rakentaa omaa keittiötä, voi vain ainoastaan keskittyä maitopurkkien paikkoihin anopin keittiössä.
Ainoaksi ratkaisuksi hän näkee lapsen teon.
Toinen puoli hänessä valittaa, toinen puoli pelkää ottaa vastuuta omasta elämästä. Vastuun hän sysäisi miehelle ja appivanhemmille sekä tulevalle lapselle.
Tää on kovasti sanottu, mutta tarkoitukseni on herättää "mievaan" -ihminen todellisuuteen ja ONNELLISEEN ELÄMÄÄN, JOSSA OMA APU JA OMAAN OSAAMISEEN KESKITTYMINEN TUO ONNEN SEKÄ TYYTYVÄISYYDEN.
Onnea ei tuo anopin kanssa tappeleminen siisteydestä ja maitotölkeistä.
Tulee tässä mieleen, että nuorikko ei ole aviossa miehen kanssa, niin että jos välit lopullisesti tulehtuvat, hän joutuu lähtemään vaatekerta putkikassissa ja hevosia ohjastaen jonnekin muualle, eikä hän saa mitään muuta mukaansa.
Jos ei asioita hoideta kunnolla, voi tulla todellisia vaikeuksia eikä vain maitotölkkiongelmia.
Mies tekee työtä tilalla ja ansiossa, hän on tehnyt paperit vanhempiensa kanssa, hän ei suostu remontteihin eikä oman asunnon hankkimiseen. Pitää selviönä, että nuorikko on kotona ja miehen perheestä taloudellisesti riippuvaisena, ilmeisesti ilman kunnon ammattia ja koulutusta.
Naimattomana talossa kiinaavalla tytöllä ei ole mitään lain suojaa, jos jotain pahaa sattuu. Viranomaiset pitänevät häntä kotiapulaisena tai vuokralaisena. Kohtelu sen mukainen.
Nuori ihminen alistuu, kun ei ymmärrä, kuinka häntä tässä sahataan silmään.
Häntä ei ilmeisesti kukaan neuvo eikä auta.
jopa oli meilipide.ja muuten tämähän on mieheni asunto miksi ihmeessä hänen täytyisi ottaa toinenlaina ja rakentaa toinen talo???ei kuitenkaan ole mikään miljonääri
Luin aloituksesi ja matkan varrella kirjoittamisiasi uudelleen ja käsitykseni vain vahvistui : älä nyt suunnittele lapsia. Kirjoitit itsekin, että pelkäät millaista olisi, jos tulee lapsia. Ja että helvetti on taas kohta irti, kun appelat palaavat jostakin ym ym.
Niin, sinulla on nyt vaikeaa ja jos tulee lapsia, niin olisi monin verroin vaikeampaa. Kyllähän sitä lapsia tehdään sodan keskelle maakuoppaan ym ym (on se niin vahva vietti), mutta ei ehdoin tahdoin pidä tehdä lapsia hankalaan ristiriitaiseen tilanteeseen. Voit toimia vastuullisesti ja tehdä tämän valinnan ja päätöksen. Sinulla on ihan tarpeeksi tekemistä ja haastetta siinä, että saat pidettyä oman pääsi kasassa tuossa kommuunissa.
Itse asiassa olen sitä mieltä, että lämpenevät maitopurkit eivät ole ongelmasi tai siis varsinainen ongelmasi. Niitten kautta turhautumisesi ja ärtymyksesi koko epätyydyttävää tilannettasi kohtaan purkautuu. Maitopurkit ovat vain pienen pieni hippunen, joihin sinäkin "uskallat" ajatuksissasi purkaa tuntojasi. Ja kuvittelet, että kun keräät rohkeuttasi ja uskallat pamauttaa jotakin ääneenkin, niin siitä asiat oikenisivat. Eivät oikene, sillä ongelmasi ovat paljon suurempia.
Minä näen asian niin, että varsinainen ongelma on miehesi ja suhteenne. Mielestäni suhde ei ole hyvä, jos toisen reaktioita täytyy pelätä. Olet kirjoittanut, että miehesi suuttuisi, jos näyttäisit tämän ketjun. Että miehesi suuttuisi, jos kulkisit enemmän kylillä omissa menoissasi ja harrastuksissasi. Onko tuollainen aikuisen naisen elämää?
Ja ennen kaikkea miehesi ei näe eikä ymmärrä tukalaa tilannettasi siinä appiväen jaloissa ilman omaa kotia. Hän tarvitsisi nyt sellaisen silmien aukaisun, että alkaisi ymmärtää. Ja jos hän haluaisi panostaa yhteiseen hyvään ja tulevaisuuteenne perheenä, niin jo alkaisi oma kotikolo löytyä - vaikka mistä. Sanot, että helppo se on täältä huudella, mutta minä sanon, että ihan varmasti asiaan löytyy ratkaisu, mikäli miehesi alkaa ymmärtää jotakin.
Antaa appiväen asua ja elää niinkuin haluavat. Vaikka kuinka siivottomasti - se on heidän kotinsa. Mutta te tarvitsette ehdottomasti oman kodin mihin voisitte sitten perhettäkin miettiä.
Nyt jätät appiväen maitopurkit oman onnensa nojaan ja alat panostaa kunnon palaveriin miehesi kanssa. Ole rauhallinen, ole varma, ole vakava. Sano, että tämä on nyt todella tärkeää. Sinä et voi - te ette voi - elää näin. Jos miehesi ei ala kuunnella sinua eikä ymmärrä hitustakaan siitä, mitä yrität sanoa, niin tilanteesi on aika toivoton. Mutta jos hän alkaa nähdä, niin teillä siintää oma koti ja kenties perhekin.
Me kaikki täällä palstalle ymmärrämme täysin, että ei tuossa kuviossa nainen (tai mieskään) voi elää tyydyttävää ja hyvää kunnollista elämää. Jos miehesi ei sitä ymmärrä, niin kysynpä vaan minkä pölkkypään kanssa aiot lapsia laittaa. Kait hänessä puolensa on, mutta tämä on nyt niin iso asia, että unohda maitopurkit ja keskity ongelmien ytimeen. Usko meitä - ne voi selvittää. Mutta tuossa asumiskuviossa mahdollisten tulevien lasten kanssa ei voi selvitä täysipäisenä.
Minäkin olen vastannut useaan kertaan. Nyt tuli mieleeni uusi näkökulma. Mihin mies tarvitsee sellaista emäntää kuin tämä "mie vaan" näyttää olevan?
Entä jos miehelle on yksi lysti, lähteekö nainen vai jää. Naisia on jonoksi asti. Ja myös tarmokkaita naisia, jotka panevat tuulemaan tällaisella todennäköisesti velkaisella pientilalla. Mies vaikuttaa työorientoituneelta.
Mieshän ei perillistä kaipaa. Hänellä on jo perillinen, oma lapsi.
Minusta sekin, että mies on ilmeisen haluton puhumaan asiasta, kertoo selvää kieltään.
Hän odottaa parempaa kumppania tilansa emännäksi. On näitä väliaikaisia nähty Suomen tiloilla.
Se maatila on yritys, ja AP ei omista mitään siitä, ja silti tekee työtä sen eteen palkatta: vahtii taloa ja vanhaa omistajapariskuntaa, päivystää, siivoaa, hoitaa hevosia henkensä pitimiksi. Mies korjaa kaiken hyödyn, koska AP ei omista paperilla tuosta tilasta mitään. En tiedä, onko AP naimisissa tuon hepun kanssa, mutta vaikka olisikin, ei siitä sopimuksesta mitään konkreettista hyötyä ole saanut eikä tule saamaan, jos on liian kiltti ja sopeutuvainen ja miehen mukaan menevä jo nyt. Kenenkään ei kannattaisi tehdä ilmaista työtä toisen unelman=yrityksen eteen, jos ei ole merkattu sen omistajaksi. Missä näet itsesi 5 vuoden päästä, AP? Ullakolla lapsen kanssa?
tämä keskustelu loppu nyt tähän!!!kiitos osallistumisesta ja ihanista eriävistä mielipiteistä.
vaikka totuus on satuttanutkin sinua, niin muista että oheiset mielipiteet ovat tarkoitetut sinun parhaaksesi. Totuus sattuu hetken, mutta kun hyväksyt sen, se kantaa hedelmää.
Tartu todellisuuteen, ajattele järjellä.
Toivon että saisit tyydyttävän elämän itsellesi jossa pääset toteuttamaan sitä, mihin sinut on tarkoitettu. Olet joutunut nyt toisten ihmisten jalkoihin avomiehesi ja hänen vanhempiensa maatilayrityksessä.
Et voi syyttää sen enempää itseäsi kuin appivanhempia kuin miestäsikään. He elävät omaa elämäänsä, kulkevat omia raiteitaan kuin raskaat veturit.
Älä jättäydy jalkoihin.
Sinulta on vielä raiteet löytymättä, ne ihkaomat. Katsele rauhassa ja mieti, mieti, oletko tosiaan oikeassa paikassa nyt.
Meillä on vain yksi ainoa elämä elettävänä. Uusintoja ei tule. Älä heitä kallista itseäsi ja aikaasi hukkaan paikassa, jossa sinulla ei ehkä ole tulevaisuutta.
Jos miehesi ja appivanhempasi yrittävät sinua estää kehittämästä itseäsi, saamasta ystäviä ja elintilaa, niin paikkasi on jossain muualla.
Mieti!
Vastaukset eivät ilmeisestikään olleet niitä joita hait? Etsitkö sellaista vertaistukea jossa vastaavassa tilanteessa ollut nuorikko olisi mieltään osoittamalla ja jollain uhittelulla saanut tilanteen muuttumaan itselle mieluisaksi... no niitäkin saattaa ehkä löytyä, mutta huomattavasti enemmän on niitä tarinoita joissa tilanteessasi oleva miniä väsyy.. alistuu.. sairastuu.. tai nykyään yhä useammin lähtee pois, lapsineen tai yksin.
Toivon sinun tulevaisuuteesi kuitenkin kaikkea hyvää ja että asiasi selviävät parhain päin.
Osa täällä kirjoitetuista oletuksista ja tilannearvioista on varmaan pielessä, mutta luultavasti jotkut osuivat kipeästi maaliin tai ainakin lähelle.
Aloittaja on nyt herkillä ja sulattelee näitä ja tietenkin tilannettaan. Uskon hänen löytävän sen oman tiensä: joko tuossa ympäristössä tai kenties muualla.
Se että hän kirjoitti tänne ja avasi tukalaa tilannettaan meidän ruodittavaksi, osoittaa jo idullaan olevaa heräämistä. Täysi nyhverö ei kyseenalaistaisi mitään.
Neuvoin häntä pitämään kunnon palaverin miehensä kanssa. Neuvoisin lisää: ei mitään vihjailuja tai viittauksia. Ei mökötystä tai motkottamista. Vaan: etukäteen asiallinen ilmoitusluontoinen kysymys, että minulla on tärkeää ja vakavaa asiaa "milloin voidaan jutella kaikessa rauhassa?" Näin varmistetaan, että kunnon keskustelulle on varmasti aikaa sekä valmistellaan miestä, että nyt on merkittävää ja vakavaa asiaa.
Aloittaja itse laittoi prosessin liikkeelle ensin omassa päässään, sitten täällä palstalla. Usko vakaasti, että hän jatkaa sitä. Päässä tapahtuu ja sitten syntyy tekoja. Oikeaan suuntaan. Hän tietää, että jotakin on tehtävä ja hän tekee sen.
Kannustan häntä ja uskon häneen. Ja vaikka hän kiittikin meitä keskustelijoita hivenen piikikkäästi, niin uskon siihenkin, että häntä vielä auttaa se mitä seuraavaksi kirjoitan: Meistä lukijoista joka iikka pitäisi mahdottomana asua ja elää siinä kuviossa, missä aloittaja nyt on.
Näin sanaili nykyinen emäntä ja entinen miniä, joka tietää yhteisasumisesta ja maalaiselämästä yhtä ja toista.
onko tälläisesta tilanteesta sitten ainoa ratkaisu lähteä pois???eikö mitään kompromissejä voisi tehdä,vaikka pahalta tuntuukin niin kun en halua heittää kaikea pois ja aloittaa alusta yksin.minulla on kuitenkin kaikki mitä tarvitsen mies, rakasharrastus lähellä,katto pään päällä ja ruokaa.olen ehkä nostanut maitopurkeista ja muusta liian ison haloon mutta se tuntui sillä hetkellä pahalta.jä välillä kyllä korventaa mutta sitten taas kun ajattelen että mitkä muuta asiat ovat hyvin niin en jaksa purkista sun muista edes välittää.aaltoilevaa on nämä tunteen ja välillä olen aivan epätoivon partaalla mitä teen.en halua ajatella asiaa niin että jos asun täällä niin en voisi tehdä lapsia,ja sellaisia kommenteja en halua edes kuullu.sekin on vaan järjestely kysymys,tuottaa varmasti välillä ongelmia mutta jotenkin ne asiat aina järjestyy.ja totta tosiaan hain täältä kohtalo tovereita jotkaolisvat eläneet samaassa tilanteessa JA SELVINNEET SIISTÄ.olisi ollut kiva kuulla miten ovat ratkaisuja tehneet,kun taas nyt minulle hyökättiin päin kasvoja sanomaan että muuta pois,muuta pois,niin kuin se nyt ainoa vaihtoehto olisi ja parantaisi mitään.sitten surisin yksinäisyyttä ja sitä mitä menetin,hevoset ja maalla asumisen rauhan.ja ihan hyvän miehen yms.näihinkin asumis järjestelyihin tulee kllä varmaan ajalaan jotain muutosta ja siihen asti kyllä kestän olla täällä,ei tämä niin kamalaa ole kuin välillä.
Jokainen on Oman onnensa seppä ... ja itsepä sitä on jokaisen se oma elämänsä elettävä, kukin tavallaan... myös niiden appivanhempien. Kaikkea HYVÄÄ elämääsi! Koeta pärjäillä!
Kyllä sinulle muitakin ehdotuksia sanottiin, mikään ei tainnut mennä läpi.
Sinä valitset elämäsi, kaikki eivät voi valita. sinulla ei ole vielä lapsia ja asumisen ja elämisen realiteetit tiedossa.
revi niistä!
Jokaiselle tekee joskus hyvää miettiä, onko elämä siinä mallissa kuin haluaisi. Jotkut vaihtavat työpaikkaa, jotkut ottavat aikalisää vuorotteluvapaalla, jotkut alkavat opiskella. Lapsen teko ei minusta ole mikään elämää radikaalisti parantava vaihtoehto, jos ei nytkään viihdy "kotona", eikä varsinkaan toisten nurkissa asuminen tai näiden kahden vaihtoehdon yhdistäminen.
Jos sinuilla on jo nyt vaikeuksia löytää omaa tilaa tässä asunnossa, niin millaiseksi se muuttuu vuosien kuluessa, kun vanhukset vanhenevat? Arvaapa kenelle sälytetään heidän hoitonsa? Kuka lopulta hoitaa sen vauvan ja ne vanhukset ja passaa miestä? Luuletko tosiaan, että miehesi ottaa omaishoitaja-aikaa työstään hoitaakseen näitä, ei todellakaan, kyllä se on sinun kontollasi tuo homma.
Etkö voi keskustella miehesi kanssa tulevaisuudestanne yhdessä? Pahoin pelkään, että hän on puolensa jo valinnut, kun muutti takaisin vanhempiensa luo, konkreettisesti saman katon alle. Tiedän niitäkin, jotka ovat tehneet sukupolven vaihdoksen maatilalla, mutta he asuvat eri talossa kuin vanhempansa ja ovat hankkineet muksuja oman katon alle.
En tiedä mitä sinun kannattaisi tehdä, sen päätöksen voit tehdä vain sinä parhaan tietosi mukaan. Punnitse tarkkaan näetkö tulevaisuutta miehesi rinnalla, vanhempien valvoessa vieressä. Asukaa hetki erillään, ja katso mihin tilanne vie.
Kierrät kysymykseni, tai en ole huomannut vastausta, että millä ja kenen rahoilla olet hankkinut nuo rakkaat heppasi?
TOTTA puhut, kun sanot, että kaikki ovat järjestelykysymyksiä! Siinä ajatuksessa ON järkeä.
Järjest.kysymys 1:
keittiötilan järjestäminen yläkertaan. Sähkömies asialle asentamaan virta sähköhellalle. Käytettyjä ja kunnossa olevia sähköliesiä saa halvalla, jos sinulla ei alkuun ole varaa uuteen.
Pieni ruokapöytä (kirppareilta löytyy). Mikro on kätevä, mutta ei välttämätön. Pieni tiskiallas, sekään ei heti välttämätön, voit kaataa talousveden vessanpönttöön ja siinä kaikki. Erikseen et alkuun tarvitse kuivauskaappia astioille, jos kuivaat käsin.
Pidät yläkertaa kotina. Alakerran asuntoa pidät appivanhempien kotina.
Järjest.kysymys 2:
Teet vain harvoin asiaa anopin luo alakertaan. Ja silloin kun menet, menet kuin kylään. Aivan samalla tavalla, kun menet hyvälle ystävällesi. Jos anoppi pyytää siivoamaan alakertaa, siivoat kuin tekisit sen työnantajan palveluksessa, et arvostele "asiakasta".
Järj.kysymys 3:
Aloitat tosissasi aktiivisen työnetsinnän ja pidät sitä ensisijaisena tavoitteena toistaiseksi. Et varaa tulevaisuuttasi avomiehesi varaan kokonaan etkä missään nimessä appivanhempien armopalojen varaan.
Hölmöä kokea hyvät neuvot hyökkäyksenä sinua kohtaan. Kypsän ihmisen merkki on se, että osaa ottaa neuvot vastaan. Teini-ikäiset eivät siedä neuvomisia, vaan pitävät niitä hyökkäyksinä.
Ed. viestissä LA kysyi AP:lta noista rahoista, joilla hevoset hankittiin. Minäkin miettinyt - koska AP kerran itse nosti hevosenpidon esille -, että miten Ap:lle maksetaan oikein palkkaa ja kuka maksaa? Mistä hän saa rahaa?
Hänellä ei varmaankaan ole omaa yritystä, jonka kautta ne rahat kierrätetään, ja tuskin on tuon miehensä maatilan palkallinen. Saa tod.näk. hevosten hoito"palkat" varmaan käteisenä, jolloin niistä ei makseta veroja, eikä tuosta pienestä summasta kerry edes eläkettä. Mielestäni jotain 100 euroa pitäisi ainakin saada bruttona per päivä, jotta kannattaisi pitää niitä. Kuka maksaa rehut, vedet, käyttääkö miehensä maatilan rehuja ja tilaa?
Jos ei makseta virallista palkkaa, kun asuu maatilalla ja mies ei suostu varmaankaan AP:n työssäkäyntiin maatilan ulkopuolella, ja AP ei ole edes miettinyt lähtemistä työnhakuun, niin mikä mahtaa olla taloudellinen tila tulevaisuudessa, jos mies jättääkin AP:n? Ei ole silloinkaan, kuten ei nytkään varmaan oikeutta enää ansiosidonnaiseen, jos ei ole kuulunut liittoon/kassaan, ei ole kertynyt työhistoriaa, millä hakea tilan ulkopuolelle töihin, ei eläkettä, ei omaa, oikeaa rahaa. Lapsen teosta saaduilla äitiyspäivärahoilla ei pitkälle pötkitä. Tilalla tietty säästää "melkein ilmaisen" asumisen takia. Eivät varmaankaan joudu maksamaan mitään markkinahintaista vuokraa asumisestaan, koska mies kerran omistaa tilan...periaatteessa, ja tämä halpa asuminen varmaan pitää osaksi AP:n tilalla.
AP on minusta ihan tyhjän päällä.
mistäs voit tietää ja hevoset on miehen ostamat ei edes minun ,mutta minulle hyvin rakkaat.olin töissä 3 vuotta ja johtajan kanssa meni sukset risttiin (ei minusta johtuvista syistä) nyt kurssilla ja haen aktiivisesti töitä,mies on lupautunut maksamaan kaiken jos en saa töitä tai niin kauan kun on pakko,se on sitä rakkautta se.
jep jep .. eihän sun todellakaan kannata sieltä minnee lähtee, ku elät täysin avokkis siivellä huoleti huomisesta ja kustannuksista. mut mielenosoitus ajatukset sun kannattaa heivata muuten voi tulla itselle lähtö hyvinkin äkkiä. kun mitään varsinaista turvaahan sulla ei ole, sille varalle jos avokkis rakkaus sammuuki ykskaks yllättäen.
AP, koetamme vaan tarjota sinulle vaihtoehtoja. Kirjoitit tuolla ylhäällä:
"niin mie vaan5.1.2010 16:28
no jos minä rupean tulemaan ja menemään niin kohta on miehen kanssa riita sitä että missä juoksen???nyt jo välillä kun olen kylällä asioilla miehen mielestä liian kaunsaan vihaisen kysäisyn että missä olit näin kauan." Eli jos käyt omien sanojesi mukaan kursseilla, ja mies on suostunut tähän, niin miksi kyselee sinulta menoistasi? Minne aiot mennä sen kurssin jälkeen töihin vai pysytkö tilalla, onko kyseessä jokin eläinten- tai tilanhoitoon liittyvä koulutus?
Siinä on vissi ero, saako rahaa liitolta/kelalta/työkkäristä kuin jos "mies on lupautunut maksamaan kaiken". Ensimmäisessä on jokin turva. Parhain turva olisi vakituinen, hyväpalkkainen vakuutettu työsuhde. Onko teillä virallinen työsopimus miehesi ja sinun välillä ja nostatko palkkaa tilan tililtä? Kuulutko liittoon? Onko sinulle otettu tapaturmavakuutus, koska hoidat hevosia?
Jes! Kysymyksesi ovat erittäin järkeviä, ja juuri näin pitäisi AP:n ajatella sensijaan, että kiinnittäisi huomionsa anopin maitopurkkien sijaintiin.
On peräti hassua, että toissijaiset ongelmat ovat vallanneet AP:n mielen ja juuri ne polttavimmat aiheet saavat aikaan hänessä ärtymyksen. Kaiken huippuna vielä esiin nousseet vauvahaaveet muka ratkaisisivat ongelmat.
Lainaus AP:n viestistä:"...hevoset on miehen ostamat ei edes minun ,mutta minulle hyvin rakkaat."
Omaisuutta ei tee lailliseksi se, että se on rakas. Hevoset omistaa mies ja niistä saatu tuotto kuuluu siis juridisesti miehelle. AP on hevosten hoitaja ja palkka on luontaisetuna tuleva asuminen sekä ruoka.
Olin aiemmin näkevinäni viestiketjusta, että AP on jollain työkkärin ATK-kurssilla. Johtaako tuo kurssi mihinkään tutkintoon?
Jos nyt AP alkaisi odottaa lasta, niin tulevaisuudessa työnsaanti olisi todella ja äärimmäisen heikkoa. Raskauden aikana ei puhettakaan, että töitä saisi paikkakunnalta, missä muutenkin on työttömyyttä paljon. Lapsen saamisen jälkeen voi olettaa, että seuraavat 3 vuotta menisi kodinhoidontuella.
AP olisi tuolloin n. 33-vuotias.
Lapsen päivähoito olisi järjestettävä, jos AP aikoisi hakea töitä. Kuinka pitkä matka olisi päiväkotiin? Iäkäs anoppiko hoitaisi vilkkaan kolmivuotiaan diabetespapan lisäksi? Jos niin tehtäisiin, niin ristiriitoja tulisi roppakaupalla.
Ihan oikean oikeasti, oletko ajatellut "mie vaan" näitä asioita näin pitkälle. Kannattaisi, sillä elämä on elettävä 10 vuoden kuluttuakin. Jos miehesi ei lotkauta korviaan vaatimuksille saada sitä vähintä, pikkukeittiötä sinne yläkertaan, niin miten hän pystyy auttamaan sinua lapsenhoitoon ja työssäkäyntiin liittyvissä asioissa?
Kaiken kukkuraksi sinulla olisi vielä rakkaat miehen hepat hoidettavana!
Ajattele OMAA parastasi, please... suurin osa on järkyttyneenä seurannut tilannettasi, mihin olet ajautunut kuin ajopuu.
mikä helvetin ap?????
eli minun pitäisi oottaa lapsen tekoa että saan töitä????entä jos en saa niitä töitä?lapset jää tekemättä.nuokin matkat ja muut on vaan järjestely kysymyksiä.minulla on vakuutus ja mies on ostanut hevoset minulle,hän ei niistä ymmärrä mitään.että en minä täällä mikään hevosten hoitaja ole.tuotot pannaan puoliksi mitä ylläpito tuottaa.eli onhan minulla tavallaan töitä.mutta ahkerasti etsin vielä muutakin työtäjotenkin tuntuu nyt taas siltä että ihmiset ei etes halua ymmärtää minua vaan lateleevat nyt jo omia ajatuksiaan miten asiat on niin täällä..
Olet pahoillasi, että et ole löytänyt vastaajia saman kohtakon alaisuudesta. Sen pitäisi herättää sinut huomamaan, että kaikki eivät jää tyhjän päälle, vaikka asuvatkin avomiehen kanssa ja ehkäpä avomiehen vanhempienkin kanssa.
Sinun pitää ymmärtää se, että kun uskaltaa kysyä, pitää uskaltaa otta vastaukset vastaan avoimin mielin ja miettiä niitä.
Olet ehkä kertonut tilanteesi hermostuneena ja kiivastuneena, Ehkä asemasi ei ole niin heikko kuin me vastaajat luulemme ja pelkäämme. Uskon, että olet paljon nuorempi meitä.
Tekstiesi perusteella olen ajatellut, että olet oikeastaan perheessä kuin tytär, asut yläkerrassa ja anoppi hoitaa talouden, sinä olet se likkalapsi, jolle jää tiskit ja lattian lakaisu ruuan jälkeen. Sinun asiasi on hoitaa että pöytä on puhdas, samoin jääkaappi.
Tallissa on hevosia, jotka hoidat, ja jos et huolehdi niistä hyvin, ne myydään pois, sillä ei kukaan muukaan niistä huolehdi. Sinä menet kouluun ja kiltisti tulet sieltä kotiin kun tunnit loppuvat. Jollet tule, pitää selittää missä viivyit. Sinun pitää olla kuuliainen, koska se kuuluu sinun asemassasi olevalle.
Sinulla ei ole oma rahaa, joten senkin takia pitää olla kiltisti, sillä avopuolisosi kustantaa kaiken, rakkaudella. Kiltti mies. Sinun ei edes tarvitse ansaita rahaa, koska hän rakastaa sinua.
16-vuotiaana minäkin vielä kotona ajattelin sillä tavalla, mutta minusta oli lopuksi kauheaa olla ilman omaa rahaa ja pyytää sitä isältäni. Halusni opiskella ja mennä työhön.
Sinä olet kuitenkin vielä tyytyväinen tilanteeseen, mutta tulee se aika, jolloin sinun oma tahtosi nousee, enkä tarkoita nyt keittiön siivousta.
Lue avoimin mielin nämä mielipiteet ja ajattele tulevaisuuttasi. Juttele siitä kaverisi kanssa. Kysy, miten hän on ajatellut, ei kai tämä tilanne ole ikuinen tällä tavalla. Hän voi olla väsynyt, koska tekee ilmeisesti paljon työtä ja pitkiä päiviä, eikä hän ehkä jaksa paneutua sinun näkökantoihisi. Mutta sinulla on kuitenkin oikeus miettiä omaa elämääsi.
On ehkä turhaa rakentaa omaa keittiötä, vaan on asennoiduttava vain siihen, että elätte neljään pekkaan samassa taloudessa. Kyllä se onnistuu monilta muiltakin. Pääasia, että tilanne on tilapäinen, ei tarkoitettu koko elämän ajaksi. Jos asuisit omien vanhempiesi kanssa, olisi tilanne ihan sama: äiti olisi se joka päättäisi kaiken taloudessa ja sinä olisit avuksi kaikessa. Ei se kuvio tässä ole muuttunut. Sinusta on tullut ottolapsi tähän perheeseen.
Riittääkö se sinulle?
ap tarkoittaa aloituksen tekijää eli tässä osiossa SINUA. Yritä käyttäytyä ja olla kiitollinen että ventovieraat käyttävät aikaansa paneutuakseen SINUN ongelmiisi ja nimenomaan omasta pyynnöstäsi, SINUN aloituksesi pohjalta.
Aloittaja Mie vaan/AP, jos saa kysyä, niin kuinka paljon tienaat nyt kuukaudessa? Nostatko palkkaa virallisesti tilalta? Kuinka paljon odotat tienaavasi kurssin jälkeen? Ensinnäkin, kannattaako käydä kursseja nyt, jos suunnittelee vakavasti lapsen tekoa? Tiedot kun vanhenevat vuodessa parissa.
Toivon, että useimmat ihmiset tekevät lapsia vasta kun heille on kertynyt ainakin 2-10.000 euroa pohjakassaan lapsen tekoa varten, onko sinulla tällaisia säästöjä? Oletko laskenut, kuinka paljon saat tukea/kk ja mistä haet sitä, jos aiotte hankkia lapsen?
Elämiseen tarvitaan rahaa.
yritän koko ajan hakea aktiivisesti töitä,mutta on lama ja kaikki niin ei niitä niin vaan kyllä löydy.kurssilla olen että saisin edes jostain rahaa eikä tarttis miehen rahoilla ihan koko ajan olla.
tilan tuotot menee puoliksi vaan hevosten osalta.pelto jutuista ja metsiostä minjä en saa mitään ,enkä haluakkaaan.hoitakoot mies ne.tämä tilanne ei varmasti ole loppuiän kestävä ja jossain vaiheessa on helpompaa.
ei todellakaan, mikään ei ole ikuista, ei elämäkään. Loppu tulee kaikelle.
Hyvää jatkoa ja voimia sinulle! Toivottavasti löydät pian töitä ja pääset omillesi taloudellisesti.
Se on perusta avo -ja avioliitossakin, että raha-asiat ja omaisuusasiat ovat selvitetty, eikä mitään jää tulkinnan varaan. Eikä ketään sorreta eikä hyväksikäytetä.
ei myöskään niiden ap:n lasten lapsuus. Jos ap tekee lapsensa nyt tuohon tilanteeseen, on hänen nyt 59v anoppi vielä alle kahdeksankymppinen ja ehkä hyvinkin vetreä mamma, kun nuo lapset ovat jo 20v nuoria aikuisia jotka lähtevät pois kotoaan.. opiskelemaan tms...
Eli ap:n kannattaa miettiä tarkkaan millaisen lapsuuden haluaa lapsilleen antaa. Onko elämä tuossa tilanteessa niin tervettä että siinä voi kasvattaa henkisesti terveitä lapsia. Me täällä emme sitä tiedä... siksi vastuu tilanteesta jääkin ap.n harteille.
tyhjemmän päällä kuin edes tajuaa, nimittäin hän ei ole oikeutettu edes kaikkien pienimpään työttömyyskorvaukseen! Työmarkkinatuessakin on nykyisin työssäoloehto! Jos ap. nyt lähtee, ennenkuin on ollut palkallisissa töissä 10 kk kahden vuoden aikana, hän joutuu suoraan kadulle, koska asumistukikin on sidottu muiden tukien saamiseen... eli lähteminen ei taida tosiaankaan olla vaihtoehto.
Olisit lukenut kaikki ap.n vastaukset ennen ivallista vuodatustasi, ap on nimittäin jo lähtenyt elämään omaa elämäänsä. Lue kaikki viestit ennen kuin vaivaudut vastaamaan.
Miehen tulee "luopua" vanhemmistaan mennessään naimisiin. Tämä on vanhimpia Raamatun totuuksia.
menimme kihloihin,olin 19 ja mies 22.Muutin miehen kotitilalle,jossa hänen vanhemmat isoäiti.Miehen isä oli alkoholisti,kulki kylillä.Äiti hoiti 7 lehmää ja isoäiti keitti tyttärelleen aamuteet,kun tämä tuli navetalta.Kaikki oikein mukavia ihmisiä.Ystävättäreni sanoi:onks siel joku vanha mammakin vielä,ei tuu onnistuu.No miksei onnistuisi näin mukavien ihmisten kanssa.Menin 2vuotiseen maatalouskouluun ja kesäisin olin peltotöissä ja navetalla.Menimmme naimisiin kun koulu oli käyty ja heti aloin odottaa lasta.Anopin käytös muuttui heti häiden jälkeen.Minua ei tarvittu keittiössä koska" heitä oli siellä jo 2 naista".Navetalla tyhjensin vasikkakarsinaa mieheni kanssa,anoppi tuli sinne ja ilmoitti"sinä voit lähteä,minä pitelen niitä kottikärryjä",esimerkkejä monia,lopuksi sanoi aina "sittkun teil on omat jalat pöydän alla,sitsaatten päättää mitä teette"Poika syntyi ja anoppi kokoajan hääräämässä.Kun anoppi navetalla,appiukko arvostelemassa hoitotaitojani ja ulkoista olemustani:"liikalaiha".Menin maatalouslomittajaksi ja kun sain rahaa muutin vuokralle 5km päähän,mies tuli perässä ja kävi sieltä kotonaan töissä.Asuimme näin 4 vuotta ja olimme onnellisia.Sitten sukupolvenvaihdos.Anoppi ja appi 1km päähän meistä muonamökkiin ja vanha emäntä jäi meidän kanssa.Onni oli poissa,anoppi kävi jokapäivä äitinsä luona ja tonki samalla kaikki paikat,kun "etsi mamman tavaroita".Appiukko kävi päivittäin juovuspäissään arvostelemassa.Mieheni oli puolueeton,hän kyllä halusi"luopua"vanhemmistaan,mutta ei pystynyt siihen.En saanut häneltä mitään tukea.Tein vain töitä ja välttelin vaikeuksia.Kokemuksesta voin sanoa että se oli raskasta aikaa.
Tämä oli yksi niistä todellisen elämän tarinoista, joita aloittajan kannattaa tutkailla tarkkaan.
Kyllä yhteisasuminen voi onnistuakin - eihän sitä voi sanoa. Onnistuminen kylläkin edellyttää molemmilta osapuolilta aivan erityisen hienotunteista ja viisasta käytöstä ja suhtautumista. Ja asioiden järjestämistä ja sopimista kaikkia asukkaita tyydyttävällä tavalla. Aloittajan kertoman perusteeella en saanut käsitystä, että heidän tapauksessaan olisi kovin kypsät ihmiset asialla. vaikka vanhemmalla parilla on jo ikääkin eikä nuorempikaan pari ihan lapsosia liene.
"Asutaan apin ja anopin kanssa samassa koska mieheni teki sukupolven vaihdoksen ja vanhuksilla elinikäinen asumis oikeus. Yhteis eloa on nyt jatkunut noin 2.v."
Onpas teillä perhe. On se rankkaa kun oma mies tekee sukupuolenvaihdoksen.
pärjännet noin vanhoiksi, ei heitä enää voi muuttaa.
Ymmärrän jos ostat heidänkin maitonsa ja syötte saman pöydän ääressä. Ehdoton edellytys elämänne hyvinvoinnin kannalta on oma erillinen ruokatalous ja omat huoneet.
Eikö teillä ole omaa jääkaappiakaan?
Kuka ostaa ruuat?
kolhoosis 30 vuotta.kiitos tekstistäsi oli ihana lukea että en ole ainut joka elää näin.
No juu, ihana lukea ihmisen vaikeasta elämästä, jossa tämä viimeisessä virkkeessä kertoo, että elämä on ollut raskasta elää 30 vuotta kolhoosissa.
Mitä ihanaa siinä sinusta on?
En minä ainakaan saa siitä ihanuutta lukiessani traagista elämäntarinaa. Päinvastoin, herää surun -ja myötätunnon tunteet, että kukaan ihminen ei tällaista ansaitsisi.
Mutta että sinusta ihanaa? :O
no joo tuolta kantiltahan minä asian taas ajattelinkin idiootti.
hoitele tommoiset saunan taakse ja....
Kyllä sinä hyvä aloittaja olisit jo moneen kertaan nostellut maitopurkit pöydältä, siivoillut nurkkia ja jopa hoitanut suhteita kihlattusi vanhempiin sinä aikana, kun olet täällä laiskotellut ja änkännyt ihan olemattomia elämän pikkuharmeja.
hei kaikille!!!taas.nyt uudet tuullet puhaltaan ja suunnittelen hevosten myyntiä ja pois muuttoa...olen niin kyllästynyt tähän kaikkeen ja rakkaus mieheenkin on sammunut...lopultakin ymmärrän että en voi elää elämääni näin.nyt kun vaan tietäs miten ilmoittaisi asiasta nätisti...
Kiva kun ilmoittelet kuulumisia. Täällä on monta kiinnostunutta kanssakulkijaa.
Miten päädyit tähän ratkaisuun? Olisi mielenkiintoista kuulla miten prosessisi eteni.
Onnea ratkaisullesi!
Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Sinua voi odottaa jossain "se oikea" ja elämä, jossa on vapaampaa ja jossa löydät enemmän mahdollisuuksia ahdistavan ympäristön sijaan.
prosesssi on vasta menossa hevosista on nyt laitettu myynti ilmoitukset ja minä olen vienyt asuntohaku paperit kaupungille.tähän prosessiin päädyin ihan täysin toisen miehen voimin...olen niin ihastunut että nyt on pakko tehdä jotain jos haluaa parempaa elämää...ja tästä se alkaa toivottavasti joe ei hänen kanssaan niin kuitenkin poissa appi ukon ja anopin luonta....
kuulla että vihdoin sait jotain aikaiseksi.. Tosin tuo, että nyt on uusi mies minkä takia tämän ratkaisun sait tehtyä, kuulostaa siltä että olet läheisriippuvainen ihminen.. Sulla ei taida olla omaa tahtoa ja itsenäisyyttä ollenkaan.. Toivottavasti tämä uusi mies pitää susta huolta ja antaa sulle tilaa kasvaa aikuiseksi, omaksi itseksesi. Jotta tulevaisuudessa osaat kantaa vastuun itsestäsi ja niistä tulevista lapsistasi, joista jo aikaisemmin haaveilit.. Hyvää jatkoa sulle Mie vaan..
olipa taas kommentti,mutta nyt se ratkaiseva askel on otettu,,,ja elämä alkaa uudelleen=)jospa se hymyilisi vielä minullekkin??
Kyllä se hymyilee, usko vain.
Toivottavasti löydät kivan työpaikan ja pääset muutenkin omillesi. Ja löydäthän sinä! :))
Tuskin elämä tulee jatkossakaan olemaan pelkkää auvoa (yleensä se ei sitä ole - kenelläkään), mutta olethan sinä ottanut huimia loikkia parempaan elämään.
En toivonut sinulle eroa, mutta toivoin silmiesi avautumista ja asioiden järjestämistä toisin. Se on nyt ilmeisesti tapahtanut ja jos se toi mukanaan eron se on luultavasti välttämätön askel oman elämäsi hallintaan. Ja kun niitä lapsosia onneksi ei vielä ollut, niin on aivan paikallaan miettiä tarkasti elämänsä suuntaa. Ja ottaa uusi suunta, kun siihen on painavat perusteet.
Nyt minua kiinnostaa, että oliko tällä keskustelulla täällä osuutta päätöksiisi? Sait meiltä varoittavia ja kauhistuneita kommentteja. Loukkaannuitkin välillä - antamamme peili näytti asiat niin armottomasti. Olihan prosessi meneillään omassa mielessäsi jo silloin, kun kirjoitit tänne. Olit kyseenalaistanut andistavan asumiskuvion. Silloin touhusit maitopurkeista ikäänkuin se olisi ongelman ydin.
Kaikkea hyvää elämääsi! Onnistut kyllä - sinullahan näyttää olevan monia hyviä ja vahvoja ominaisuuksia. Aivan tahdoton nynnerö olisi jäänyt appiväen kynnysmatoksi ja lattiarätiksi. Vailla omaa kotia ja sen myötä elämää.
minä en sinuna olisi muuttanut saman katon alle apen ja anopin kanssa. sitä kyräilyä saat nyt sitten kestää monta monituista vuotta! saatat henkisesti kulua loppuun pian. saat nyt passata appea ja anoppia aina viisikymppiseksi asti. sitten huomaat kuinka elämäsi on valunut sormiesi läpi tuuleen. mihin jäi oma onni ja mielenrauha? parhaat vuotesi kulutit muiden passaamiseen ja mitä jäi palkaksi käteen? onnea rutosti valitsemallasi tiellä.
kannattaisi vilaista ap.n viimeisiä vastauksia ennen kun vastailee ikivanhaan aloitukseen.
otin itseäni niskasta kiinni,ja päätin että nyt loppuu tämä appelassa surkuttelu...näitä viestejä täällä kun lukee nyt niin kyllä huomaan että asiaa te olette minulle puhneet.mutta se tuntui silloin ihan mahdottomalta ajatukselta mitä ehdottelitte,mutta nyt ajattelen asiat toisin, ja onneksi otin ohjat omiin käsiini enkä jänyt sinne,...nyt elämä hymyilee ja rupean kohta sisutelemaan omaa asuntoa.ikävöi en yhtään takaisin.ikävää kun asiat meni näin mutta joskus on otettava toden teolla elämästä kiinni vaikka raaalla mahdollisella tavalla.
Onnea uuteen kotiin. Mitä tapahtui hepoille ja miehelle ? Ovatko edelleen kuvioissa mukana ?
" appiukko on todella äkäinen ja pinnallinen ihminen "
"anoppi on vanhan kansan ihminen joka kerää kaiken krääsän ja hössöttää millon mistäkin"
Olet siis jo tutustunut ihan hyvin heidän tapoihinsa ja luonteen piirteisiinsä?
"Kaikki ruuat jää huoneen lämpöön kun ruokailu lopetetaan tai kahvin juonnin jälkeen maito on pöydällä "
Ilmeisemmin teillä on luonnollinen työnjako, ruanlaittaja kattaa tyhjentää pöydän ja kaikki on todella tämän yhden ja saman vastuulla.
Ehkä teidän pitäisi keskustella?
Jospa anoppi luulee työnjaon olevan; toinen valmistaa ja kattaa, toinen siivoa pöydän ja tiskaa...
Appiukko taas voi nähdä työt; miesten ja naiset töinä eikä ymmärrä nuorikkoa joka luistaa molempien työstä?
mies ja hevoset jäi tilalle...ja en saa kuulemma puuttua pärjäävät hyvin...
nyt saat tehdä ruokaa> ihan mitä haluat. Saat kattaa> ihan miten haluat ja mikä ihaminta> saat siivota pyödän ja tiskata ihan koska haluat. Eikä tarvitse kirjoitella työmääräyksiä muille.
Varmasti paras ja onnellisin olotila juuri sinulle.