Hei!
Olen 22vuotias opsikelija. Olen onnistunut laihduttamisessani hienosti (ihan perus terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla). Alkuvuodesta olin vielä ylipainoinen ja nyt painoindeksi 21! Olo on ihan loistava koen näyttävni kauniimmalta ja olo on energisempi :) Suurin osa painosta lähti kesäloman aikana kun oikein otin itseäni niskasta.
Nyt syksyllä tuli vastaan kouluun paluu. Aluksi ihmiset vaikuttivat lähinnä ihastuneilta "vau vähän muija on laihtunut!" jne. Suurin osa ystävistäni on hitusen ylipainoisia tai vähintään laiskoja liikkumaan joten olen aika pian saanut kuulla nälvimistä pitkin päivää aina kun pitäis jotain syödä "noin paljon salaattia?" "mitä ei enää edes sokeria teeheen?!" "niuho" ja pahin mieli tuli tänään kun kaveri tarjosi karkkia ruuan jälkeen kokoporukalle. Otin yhden sellaisen suuren suklaa pallon mutta seuraavalla kierroksella kieltäydyin kun ei edes tehnyt mieli oli aika ällön makeaa. Kaikki nauroivat ja ivailivat et älä nyt viitti ilon pilaaja niuho jne.
Tää on oikeasti välillä aika kamalaa. Vaikken loppujen lopuksi syö koulussa juuri sen erilaisemmin kun ennekään (suurimmat ruokavalion muutokseni nyt koskivatkin lähinnä mässäilyä viikonloppuisin ja namuja illalla) niin nyt kaikki tuntuvat kiinnittävän huomiota kaikkeen. Tuntuu ihan kamalalta. Pitäisikö tässä nyt lihota takaisin kaikki laihtumisen tuoma hyvä mieli kun on kaikonnut kuin savuna ilmaan!
Olen 22vuotias opsikelija. Olen onnistunut laihduttamisessani hienosti (ihan perus terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla). Alkuvuodesta olin vielä ylipainoinen ja nyt painoindeksi 21! Olo on ihan loistava koen näyttävni kauniimmalta ja olo on energisempi :) Suurin osa painosta lähti kesäloman aikana kun oikein otin itseäni niskasta.
Nyt syksyllä tuli vastaan kouluun paluu. Aluksi ihmiset vaikuttivat lähinnä ihastuneilta "vau vähän muija on laihtunut!" jne. Suurin osa ystävistäni on hitusen ylipainoisia tai vähintään laiskoja liikkumaan joten olen aika pian saanut kuulla nälvimistä pitkin päivää aina kun pitäis jotain syödä "noin paljon salaattia?" "mitä ei enää edes sokeria teeheen?!" "niuho" ja pahin mieli tuli tänään kun kaveri tarjosi karkkia ruuan jälkeen kokoporukalle. Otin yhden sellaisen suuren suklaa pallon mutta seuraavalla kierroksella kieltäydyin kun ei edes tehnyt mieli oli aika ällön makeaa. Kaikki nauroivat ja ivailivat et älä nyt viitti ilon pilaaja niuho jne.
Tää on oikeasti välillä aika kamalaa. Vaikken loppujen lopuksi syö koulussa juuri sen erilaisemmin kun ennekään (suurimmat ruokavalion muutokseni nyt koskivatkin lähinnä mässäilyä viikonloppuisin ja namuja illalla) niin nyt kaikki tuntuvat kiinnittävän huomiota kaikkeen. Tuntuu ihan kamalalta. Pitäisikö tässä nyt lihota takaisin kaikki laihtumisen tuoma hyvä mieli kun on kaikonnut kuin savuna ilmaan!
Vastaukset 3
Vanhimmat
pakko vielä lisätä että minulle on ihan sama minkä näköisiä tai kokoisia ystäväni ovat minusta he ovat ihania ja kauniita kaikki, mutta voi kumpa he antaisivat minunkin nauttia uudesta vartalostani :)
Mietin myös toisaalta että hekä ylireagoin sillä pelkäsin jo etukäteen paljon sitä mitä hoikistumisestani sanotaan.
Mutta onko muilla samanlaisia kokemuksia, miten läheiset ovat reagoineet laihtumiseenne?
Samankaltaisia kokemuksia minullakin ja lähes poikkeuksetta ylipainoisilta ystäviltäni :( En keksi muuta syytä kuin että ovat kateellisia ja kokevat minut nyt jotenkin uhkana. Yritä olla välittämättä, ja laske vaikka leikkiä asiasta. Itse sanoin pahimmalle nälvijälle lopulta suoraan, että olen tehnyt ison urakan ja oloni on nyt aivan mahtava enkä halua palata vanhaan enää koskaan. Elän eri tavalla kuin ennen, elämässäni on muutakin kuin ruoka jne. Miten voi toisen ilon pilata, jos ei ota suklaata? Enemmänhän se toinen silloin saa :D
Onnittelut hienosta saavutukestasi! Jos he todella ovat ystäviäsi, he lopettavat tuon nälvimisen ajan myötä.
olen saanut palautetta, että laihempana olin ärsyttävä (en muiden mielestä...) ja mua on lievänä ylipainoisena kielletty laihduttamasta (nyt kun paino on tullut taas takaisin). pitäisi kuulemma hankkia vain parempi itsetunto. Just joo, kun mun huono itsetunto just johtuu tästä lievästä ylipainosta?!?! En ole hänen kanssaan juurikaan tekemisissä, sillä en halua elämääni ihmisiä jotka eivät mua tue tärkeissä asioissa. Tämä tyyppi on itse normaalipainoinen.
Toinen ystäväni taas ei voi uskoa, että joku on voinut edes sanoa mulle noin ja hän tukee ja tsemppaa minua ja tietää tasan tarkkaan kuinka kurja olo mulla on tässä turvonneessa kropassa. Näitä positiivisia ystäviä kaipaan elämääni, enkä sellaisia ihme tekopyhiä muka-ystäviä. :)