Eli vuoteen on mahtunut niin hyviä kuin huonjakin fiiliksiä.Ongelmana koen miehen puhumattomuuden ja tunteiden näyttämisen; on jotenkin niin vaivautuneen oloinen, ei ole aidosti läsnä.Yhtäkkiä vaan tajusin kuin paljon töitä minä olen suhteen eteen tehnyt juuri niissä tilanteissa kun sukset ovat menneet ristiin.Olen kirjoittanut miehelle omista tuntemuksistani ja tunteistani.Olen puhunut ja selittänyt.Olen yrittänyt lukea hänen ajatuksia.Minä olen aina ollut se, joka ottaa yhteyttä ja haluaa puhumalla selvittää asiat.
Mitä mies sitten on tehnyt?Sujuvasti kuunnellut,,,kommentoimatta juuri mitenkään.Tai jättänyt minut "rauhoittumaan" ja ajatellut että kyllä se sitten ottaa yhteyttä kun siltä tuntuu.Tai mikäli miehen mieltä painaa joku juttu, johon minä jollain tavalla liityn, niin hän painuu kotiin miettimään mitä elämältään haluaa.Ottaa sitten yhteyttä joskus....?
Minut suljetaan täysin ulkopuolelle kaikesta.En ole edes sen arvoinen, että minun kanssa pitäisi/voisi jutella.Mies on niin totaalisen kipsissä tunnepuolella itsensä kanssa.Vastaavaan en ole ikinä törmännyt,,,aikuisia sentään ollaa ja molemmilla elämänkokemusta on takana.
Mies on hyvä mies, ei petä, auttaa. On luotettava.Paljon hyvää ja siitä olen hänelle antanut positiivista palautetta.Jossain vaiheessa ajattelin, että hän on mun elämäni mies, mutta valitettavasti nyt tuli seinä vastaan.En enää jaksa,,,takki vaan on tyhjä.Jos mies ei vuoden aikana ole oivaltanut miten parisuhteessa eletään niin tuskin enää oivaltaakaan.Sen jo entuudestaan tiedän, ettei hän ota yhteyttä,,,eikä enää tarvitsekaan, koska ei olla enää yhdessä.
Minä en pysty häntä muuttamaan, muutos lähtee ihmisestä itsestään.Tunteita on vielä paljon jäljellä kaikesta huolimatta.Mutta jotensakin on hämmentävää huomata, että mä en tunne miestä juuri ollenkaan, vaikka liki vuosi ollaan oltu suht.tiiviistikin yhdessä.Nyt on vaan jatkettava tätä omaa elämää...yksin!
Kumpa ihmiset tajuaisivat kuinka suuri merkitys pienillä kauniilla sanoilla ja pienillä teoilla; halaus, suukko ym.on toiselle.Eikä maksa mitään.
Mitä mies sitten on tehnyt?Sujuvasti kuunnellut,,,kommentoimatta juuri mitenkään.Tai jättänyt minut "rauhoittumaan" ja ajatellut että kyllä se sitten ottaa yhteyttä kun siltä tuntuu.Tai mikäli miehen mieltä painaa joku juttu, johon minä jollain tavalla liityn, niin hän painuu kotiin miettimään mitä elämältään haluaa.Ottaa sitten yhteyttä joskus....?
Minut suljetaan täysin ulkopuolelle kaikesta.En ole edes sen arvoinen, että minun kanssa pitäisi/voisi jutella.Mies on niin totaalisen kipsissä tunnepuolella itsensä kanssa.Vastaavaan en ole ikinä törmännyt,,,aikuisia sentään ollaa ja molemmilla elämänkokemusta on takana.
Mies on hyvä mies, ei petä, auttaa. On luotettava.Paljon hyvää ja siitä olen hänelle antanut positiivista palautetta.Jossain vaiheessa ajattelin, että hän on mun elämäni mies, mutta valitettavasti nyt tuli seinä vastaan.En enää jaksa,,,takki vaan on tyhjä.Jos mies ei vuoden aikana ole oivaltanut miten parisuhteessa eletään niin tuskin enää oivaltaakaan.Sen jo entuudestaan tiedän, ettei hän ota yhteyttä,,,eikä enää tarvitsekaan, koska ei olla enää yhdessä.
Minä en pysty häntä muuttamaan, muutos lähtee ihmisestä itsestään.Tunteita on vielä paljon jäljellä kaikesta huolimatta.Mutta jotensakin on hämmentävää huomata, että mä en tunne miestä juuri ollenkaan, vaikka liki vuosi ollaan oltu suht.tiiviistikin yhdessä.Nyt on vaan jatkettava tätä omaa elämää...yksin!
Kumpa ihmiset tajuaisivat kuinka suuri merkitys pienillä kauniilla sanoilla ja pienillä teoilla; halaus, suukko ym.on toiselle.Eikä maksa mitään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja vielä kun elät tota samaa kolme vuotta, niinkuin minä olen joutunut ja toivonut että kaikki kääntyisi hyväksi. Valitettavasti niin ei käynyt minullekkaan. Voimia sinne! Kyllä joku vielä joskus osaa arvostaa noita pieniä tekoja ja ymmärtää niiden merkityksen. Itse en vaan jaksa enää uskoa mihinkään.
Aika samat tunnelmat täälläkin... erossa ollessa soitto päivässä riittää toiselle kun itse haluais laittaa myös viestejä, kertoa ikävästä ja tunteista. Eipä niitäkään yksin viitsi kauaa harrastaa. Yhdessä ollessa läheisyyttä kyllä haluaa itselleen ja antaa kyl itsekin, mutta mitään kommentteja suhteesta, tunteista tai muustakaan mukavalta tuntuvasta ei tule. Seksiäkään ei mies tunnu tarviivan läheskään niin paljon kuin minä. Eipä taida olla sittenkään se oikea minulle... :'(