Tänään eräs vasta vähän aikaa tuntemani ihminen sanoi minulle jotakin todella kaunista, ja tiedän sen tulleen suoraan sydämestä. Hän vain halusi sanoa niin, ja tietämättään hän antoi minulle takaisin jo kadottamaani elämänhalua. Mitenkään en ole ulospäin surkeutta näyttänyt, ollut oma itseni koko ajan. On mykistävää saada olla sellaisen pyyteettömän kohteena ja aikanaan haluaa itsekin jakaa tuollaista sanoilla välittämistä eteenpäin. Tulen aina muistamaan tuon hetken ja tuon ihmisen, vaikka käytännössä hän on vieras ja sellaiseksi jääkin.
Vaikka ihmiset yleensä ovat paskoja, on tällaisia hyviä ihmeitäkin joukossa.
Oletko sinä joskus sanonut kauniisti toiselle, odottamatta itsellesi mitään?
Vaikka ihmiset yleensä ovat paskoja, on tällaisia hyviä ihmeitäkin joukossa.
Oletko sinä joskus sanonut kauniisti toiselle, odottamatta itsellesi mitään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Oletko sinä joskus sanonut kauniisti toiselle, odottamatta itsellesi mitään?"
Oon mä sanonut ja kyl se toinen osapuoli on silloin sen arvoinen ollut. Se on kuitenkin niin vähän itseltä pois, mutta toiselle ne pienet, kauniit sanat voi olla paljon, paljon enemmänkin.Ja mullekin on sanottu.. Ei sellasia koskaan unohda.
Pistit oikein miettimään. Yleisesti ottaen muilta ihmisiltä on turha odottaa yhtään mitään, joten siinä mielessä ainahan sitä sanoo kauniisti toiselle odottamatta itse yhtään mitään takaisin. Jos mä olen tehnyt tai sanonut jotain kaunista, johtuu se kai siis jostain muusta kuin vastapalveluksen odottamisesta. Yleensä se on vaan totuus jonka pamautan ilmoille. En yleensä muista saaneeni tollasissa tilanteissa mitään vastapalveluksia joten miksi niitä odottaisi vastaisuudessakaan.