Särjinkö itse itseni, vai sinäkö sen teit?
Alusta saakka tiesimme, että tässä se nyt on; elämäni rakkaus, toinen puoliskoni, elämäni mies/nainen, unelma...
Vaikeaa aikaa olemme eläneet moneltakin kantilta tarkasteltuna. Kun tapasimme, olin niin rikkinäinen kuin ihminen vain voi olla. Isäni oli kuollut, olin eronnut pitkästä liitosta ja muutenkin elämäni oli todellisessa kaaoksessa ja kriisissä. Olin tuudittautunut siihen, että Jumala huolehtii minusta, sillä mitään muuta minulla ei enää ollut. Ei ketään kuka olisi voinut auttaa, en minä itse eikä kukaan muu. Nuo kriisit ajoivat minut vakavaan masennukseen ja koko elämäni mullistumiseen.
Sinä taas olit jo hetken ollut omillasi erottuasi ja elit elämääsi pienen lapsen isänä. Etsit itseäsi ja löysitkin sinua koko ajan enemmän. Sinulla oli tavoitteita joita kohden olit päättänyt pyrkiä - ja onnistuitkin hienosti!
Koko elämämme olimme kaivanneet sitä jotakin ihmistä, joka nyt oli saatettu rinnallemme outojen yhteensattumien kautta, kauniilla tavalla.
Tänään yhteistä aikaa on takana yli puolitoista vuotta. Ei helppoa aikaa, muttei todellakaan rakkaudetontakaan. Olemme lyhyessä ajassa yrittäneet sopeutua huikeisiin mullistuksiin, joista uskoimme selviävämme, sillä meillä oli jotain niin suurta, lahjaksi saatua -uskomaton rakkaus, lahja ylhäältä.
Mutta elämä on päättänyt ilmeisesti toisin, olen jälleen kerran täysin voimaton elämän edessä, ja jään yläkerran hoteisiin.
Tiedän, että Rakastan Sinua ikuisesti, yhtä mielettömästi... olin ainoa, joka uskoi ihmeisiin, uskoi...
Tänään tiedän myös sen, "että satuja ei ole olemassa oikeesti", vaikka Jippu niin väittääkin.
Alusta saakka tiesimme, että tässä se nyt on; elämäni rakkaus, toinen puoliskoni, elämäni mies/nainen, unelma...
Vaikeaa aikaa olemme eläneet moneltakin kantilta tarkasteltuna. Kun tapasimme, olin niin rikkinäinen kuin ihminen vain voi olla. Isäni oli kuollut, olin eronnut pitkästä liitosta ja muutenkin elämäni oli todellisessa kaaoksessa ja kriisissä. Olin tuudittautunut siihen, että Jumala huolehtii minusta, sillä mitään muuta minulla ei enää ollut. Ei ketään kuka olisi voinut auttaa, en minä itse eikä kukaan muu. Nuo kriisit ajoivat minut vakavaan masennukseen ja koko elämäni mullistumiseen.
Sinä taas olit jo hetken ollut omillasi erottuasi ja elit elämääsi pienen lapsen isänä. Etsit itseäsi ja löysitkin sinua koko ajan enemmän. Sinulla oli tavoitteita joita kohden olit päättänyt pyrkiä - ja onnistuitkin hienosti!
Koko elämämme olimme kaivanneet sitä jotakin ihmistä, joka nyt oli saatettu rinnallemme outojen yhteensattumien kautta, kauniilla tavalla.
Tänään yhteistä aikaa on takana yli puolitoista vuotta. Ei helppoa aikaa, muttei todellakaan rakkaudetontakaan. Olemme lyhyessä ajassa yrittäneet sopeutua huikeisiin mullistuksiin, joista uskoimme selviävämme, sillä meillä oli jotain niin suurta, lahjaksi saatua -uskomaton rakkaus, lahja ylhäältä.
Mutta elämä on päättänyt ilmeisesti toisin, olen jälleen kerran täysin voimaton elämän edessä, ja jään yläkerran hoteisiin.
Tiedän, että Rakastan Sinua ikuisesti, yhtä mielettömästi... olin ainoa, joka uskoi ihmeisiin, uskoi...
Tänään tiedän myös sen, "että satuja ei ole olemassa oikeesti", vaikka Jippu niin väittääkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luin viestisi ja tajusin, etten ole yksin. Kaipaan häntä toisinaan niin että kipu on fyysistä. Uskoin juttumme, päätin luottaa. Mutta se otettiin meiltä pois. Ei voi tulla enää sellaista. Muistan aina että sinä pelkäsit ja katosit. Syytä en tiedä. Mutta silti, jotain minusta kuoli sinun lähdettyä..