Pystytkö ottamaan pelurin, tai lutkan tunteet huomioon samanarvoisesti, kuin sitoutuvan ja siveellisen ihmisen tunteet? Perusteluja toki mukaan.
Itse väittäisin, että otan kaikkien tunteet samanarvoisesti huomioon, mutta luottaminen toisen tunteisiin voi olla vaikeampaa, jos kyse on kovin moniavioisesta ihmisestä.
Itse väittäisin, että otan kaikkien tunteet samanarvoisesti huomioon, mutta luottaminen toisen tunteisiin voi olla vaikeampaa, jos kyse on kovin moniavioisesta ihmisestä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
oikeastaan välitän vaan läheisteni tunteista. Heihin kuuluu ystävät ja perheenjäsenet. Sillä ei oo väliä, millasia ovat, vaikka olisivat miten lutkia tai pelureita tahansa, jos mä vaan voin heihin luottaa (ja oletusarvoisesti ystäviin ja perheenjäseniin nyt kuuluisi voida luottaa).
luottaa lähimpien tunteisiin, mutta olen huomannut, että mitä vähemmän luottaa, niin sen paremmin heitä ja itseä pystyy ymmärtämään motiivien osalta.
aika tiukan seulan läpi menee, ennenkuin mun läheisiksi päätyvät. Alkuvaiheessa jo erottuu ne jyvät akanoista. En mäkään lähtökohtaisesti juuri keneenkään luota. Kyllä sitä vuosien varrella oppii tietämään ihmisistä, jos niillä jotain vilppiä mielessään on ja halu repii kappaleiksi tai muuten vaan tuhota ja satuttaa..
mitä sä tarkotat, mutta tarkotakko sä, että jos alkaisin oleen vaikka jonkun kanssa, jonka tietäisin kunnon jakorasiaksi, niin sellaista tilannetta?
että alat seurustelemaan naisen kanssa, joka ei kunnioita sua, tai teidän suhdetta, vaan panee ensimmäisen kahden viikon aikana kahden muun miehen kanssa ja on vaikkapa tiedossa, että nainen vaihtaa miestä, kuin sukkia.
Niin, ottaisitko tuon ihmisen tunteet huomioon vähintään normaalilla tavalla, vai katsoisitko, ettei hänen tunteitaan pidä arvostaa, mikä tiedät hänen olevan sinuun ihastunut.
ihastunut, jos panee kahden ulkopuolisen kanssa ekan kahden viikon aikana? Uskotko oikeesti et ois ihastunut?
siksi sanoinkin aloituksessa, että en luota niiden tunteisiin, vaikka ottaisinkin tunteet huomioon. Kovin aidosti jaksoi kyllä ihastunutta näytellä. Mutta ihan kaiken aikaa sitä kulissia on vaikeaa pitää pystyssä...
Mulle kävi just tollain oikeestaan sen ensirakkauteni kanssa. Sille suhteelle kävi sitten niin, että siitä tuli vakipanosuhde, vaikka mulla olisi ollut alkujaan haluja enempään. Siitä että olisiko sen tunteita pitäny arvostaa en tiedä vittujakaan, mutta omille tunteilleen ei oikein mahtanu mitään, mutta ne kyllä "kuoli" miljoona kuolemaa siinä suhteessa. Eihän mies sitä näytä, tai mä ainakin näyttelin, että se oli yhdentekevää. Mä lähdin sitten siitä suhteesta toisen naisen (laastarin) avulla.
Metkaa oli, että sitä vakipanoo vitutti mun lähtö, se kai piti siitä "pelistä".
nuoria, niin eihän se pakosti mitään peliä ollut. Kyllä silloin aika moni on hukassa itsensä ja halujensa, sekä tunteidensa kanssa ja tekee tyhmiä asioita vailla tarkoitusta ja loukkaa TAHTOMATTAANKIN toista omilla säheltämisillään.
nim. kokemusta on
Se oli mua pari vuotta vanhempi ja varmaan tuhat kertaa kokeneempi. Kyllä mä sen taustat tiesin. Sillä oli aiemmin käyny niin, että sen jätkäkaveri (oli muuten sen ensirakkaus) oli lempannu sen pellolle ja se oli jotenkin sen jälkeen sillä hirveetä sähellystä.
Kai sillä oli joku ristiretki yleensä miehiä vastaan. Enkä mä oikeestaan osannu sille olla vihanenkaan, mähän olin hitto lätkässä siihen.
kyl tilanteen. Uskon, että sillä oli vaan itsellään aika sekasin kaikki elämänsä asiat ja tietty sit pettymykset miehiin liittyen siihen päälle, niin katastrofi oli valmis. Mut eihän sitä ihastuneena tietty osaa kuunnella, vaikka hälytyskellot miten paljon alkaisivat soimaan.:(
mutta kaikki mikä ei tapa, niin vahvistaa.