Ensin kirjoitellaan viikkoja/kuukausia lähes päivittäin, sitten livetreffit. Sen jälkeen nainen jää odottamaan miehen yhteydenottoa ja kommenttia treffeistä, naisesta.
1.Mies ottaa heti yhteyttä, kehuu naisen ja haluaa tavata pian uudelleen, kirjoittelu/yhteydenpito jatkuu tavalliseen tapaan, tulee uusia livetapaamisia.
2.Kuten edellä mutta mies harventaa pikkuhiljaa kirjoittelua, korkeintaan kaksi-kolme livetapaamista vielä "muodon vuoksi", kirjoitteluvälit/yhteydenotot harvenevat päivä päivältä kunnes loppuvat kokonaan. Tässä tapauksessa mies tiesi jo ensitreffeillä ettei halua tavata enää mutta pitkittää suhteen lopettamista.
3.Mies ottaa livetapaamisen jälkeen yhteyttä muutaman päivän/viikon päästä, on kuin ei mitään, antaa ymmärtää että tykkää naisesta, yhteydenpito kuitenkin harvenee nopeaan, ehkä yksi livetapaaminen vielä.
4. Mies ei ota mitään yhteyttä, nainen odottaa ja ottaa itse yhteyttä. Mies joko sanoo että "ei ole ehtinyt", jne (=ei kiinnosta), tai sanoo suoraan ettei kiinnosta, tai ei vastaa viesteihin/soittoihin.
Itse naisena olen törmännyt noihin kaikkiin, ja mielelläni en ota yhteyttä ensimmäisenä livetreffein jälkeen, jotenkin odottaa miehen sen tekevän.
Miten muilla naisilla, paljonko on tapauksia numerot 2-4? Ja missä vaiheessa olette huomanneet miehen kiinnostuksen lopahtaneen vaikka vielä pitäisikin yhteyttä (se naisen vaisto)?
Itsellä alkaa kellot soida siinä kohdin (tapaus no 2) kun viestit alkaa vähetä ja alkaa tulla kummia selityksiä kiireestä jne vaikka mies vaikuttaisikin kiinnostuneelta.
Tapauksiin 2 ja 3 voisi lisätä sellaisen että mies katsoo tarpeettomaksi enää viestitellä kun on jo nähty livenä ja haluaa vain niitä tapaamisia eikä mitään lässyviestejä enää.
1.Mies ottaa heti yhteyttä, kehuu naisen ja haluaa tavata pian uudelleen, kirjoittelu/yhteydenpito jatkuu tavalliseen tapaan, tulee uusia livetapaamisia.
2.Kuten edellä mutta mies harventaa pikkuhiljaa kirjoittelua, korkeintaan kaksi-kolme livetapaamista vielä "muodon vuoksi", kirjoitteluvälit/yhteydenotot harvenevat päivä päivältä kunnes loppuvat kokonaan. Tässä tapauksessa mies tiesi jo ensitreffeillä ettei halua tavata enää mutta pitkittää suhteen lopettamista.
3.Mies ottaa livetapaamisen jälkeen yhteyttä muutaman päivän/viikon päästä, on kuin ei mitään, antaa ymmärtää että tykkää naisesta, yhteydenpito kuitenkin harvenee nopeaan, ehkä yksi livetapaaminen vielä.
4. Mies ei ota mitään yhteyttä, nainen odottaa ja ottaa itse yhteyttä. Mies joko sanoo että "ei ole ehtinyt", jne (=ei kiinnosta), tai sanoo suoraan ettei kiinnosta, tai ei vastaa viesteihin/soittoihin.
Itse naisena olen törmännyt noihin kaikkiin, ja mielelläni en ota yhteyttä ensimmäisenä livetreffein jälkeen, jotenkin odottaa miehen sen tekevän.
Miten muilla naisilla, paljonko on tapauksia numerot 2-4? Ja missä vaiheessa olette huomanneet miehen kiinnostuksen lopahtaneen vaikka vielä pitäisikin yhteyttä (se naisen vaisto)?
Itsellä alkaa kellot soida siinä kohdin (tapaus no 2) kun viestit alkaa vähetä ja alkaa tulla kummia selityksiä kiireestä jne vaikka mies vaikuttaisikin kiinnostuneelta.
Tapauksiin 2 ja 3 voisi lisätä sellaisen että mies katsoo tarpeettomaksi enää viestitellä kun on jo nähty livenä ja haluaa vain niitä tapaamisia eikä mitään lässyviestejä enää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kohdat 2-4 toivat mieleeni viime syksyn. Noinhan se meni. Mies ei koskaan sanonu kiinnostuksesta mitään, mutta antoi ymmärtää, että kiinnostaa ja tavattiinkin muutaman kerran. Sitten yhteydenpito väheni ja alkoi olemaan kiireitä. Koskaan ei sanonut asiaa suoraan, mutta kyllä sen noista kiireistä ymmärsi, että ei sitten kiinnostanutkaan.
En käsitä, mikä siinä on niin vaikeeta ettei voi sanoa suoraan.
Ääh, noin se vaan menee, ehkä jotkut ei ole varmoja tunteistaan, tai ehkä ei ilkeä lopettaa heti 1. tapaamisen jälkeen.. että ei noissa ole mitään ihmeellistä mistä kannattaisi ottaa itseensä.
Itselläni on puolen vuoden aikana 7 treffit ollu ja jokainen niistä on ihan yhteen tapaamiseen päättynyt, itse kyllä olen huomannut jo tuosta että kiinostaako vai ei ja niin on naisetkin, eli parit pakit on tullut mutta kyllä tässä on rutinoitunut siten että ottaa tapaamiset tapaamisina ja hoidetaan kiinnostuksen ilmaus tai sen puute seuraavassa viestittelyssä, hyvä on asia selvittää heti, ei ole kiva tunne nimittäin virua ja odotella toisen osapuolen empimistä jos itse on sattunut olemaan kiinnostunut..
En ole sinänsä harmitellut tilannetta pitkään aikaan, lähinnä ottaa vaan aivoon ajan kulu, että taas meni kuukausi homman alusta loppuun viemiseen,... pitää varmaan alkaa naisten tavoille ja kirjoitella 10 kanssa yhtäaikaa ;)
Ja ei muuta kuin pullein purjein kohtu uusia tyrskyjä :)
Todella, kuinka totta, ei tunnu kivalta odotella toisen osapuolen empimistä.. Onko joku joskus saanut hyviä kokemuksia siitä, kun molemmat ovat aluksi kiinnostuneita, ja molemmat ovat myös halukkaita etenemään nimenomaan hitaasti ja kuulostellen, vain askel kerrallaan, mutta sitten toinen osapuoli laittaakin jarrut pohjaan kokonaan, ei niin että selvästi kertoisi, että yhteydenpito voisi loppuakin, päinvastoin, pyytää kyllä ilmoittelemaan, kun olisi taas mahdollisuuksia tavata.. Mutta sitten tuleekin viileä vastaus (ei sovi, työ, lapset..) hirveällä viiveellä, ja kun tähän sitten kyselee vähän selvitystä, että kertoisitko, haluatko ylipäänsä tavata (esteet ymmärtää kyllä mutta se viileys..) niin kaikki kysymykset onkin ahdistavia..Mitään ei saisi kysyäkään, eikä vastausta viestiin vaatia. Kaikki ahdistaa.. Oma teoriani on, että kun todellista kiinnostusta on ollut, niin suhteen syvenemisen mahdollisuus nostaa vanhojen haavojen tuskat esiin, ja suorastaan piiloaggressiivinen viha, kauhu ja inho tulee käsittämättömän epäystävällisenä torjuntana. OK. Ymmärrän, syvästi ymmärrän, omaakin kokemusta on, mutta oma sydän on jo parantunut. Mutta olon kohenemiseen ja sydämen parenemiseen voi mennä vuosia.. mutta ei siihen voi jäädä odottelemaan ja kärvistelemään, että josko se kauhu menisi ohi. Vai voiko? Onko hyviä kokemuksia kärsivällisestä taka-alalla odottelusta?
Olipas omaperäinen otsikko :)