Miksi?

88_ kirjoitti:

Ongelmani ei varmasti ole uusi kenellekään. Seurustelin poikaystäväni kanssa yhteensä noin neljä vuotta. Alamäki alkoi vuoden 2008 kesällä jolloin hän jätti minut. En halunnut hyväksyä eroa. Vinguin ja piinasin häntä yli kahden kuukauden ajan, jonka jälkeen muutin ulkomaille. Siellä ollessani aloimme keskustella uudestaan ja päätinkin palata takaisin Suomeen ja aloittaa seurustelun uudestaan. Kaikki meni taas hyvin kunnes taas tämän vuoden kesän alussa hän ilmoitti minulle haluanvansa erota. Lupasin itselleni etten enää alistu soitteluun ja hänen piinaamiseensa, mutta taas kun tunnen itseni yksinäiseksi ja hylätyksi keksin mitä tahansa tekosyitä hänelle soittamiseen. Olen puhunut ystäville ja vanhemmille asiasta ja kaikkien neuvo on sama: älä soita! Se tuntuu mahdolliselta kun joku läheinen sanoo sen mutta heti kun olen yksin näppäilen taas hänen numeronsa. Haluan päästä yli mutten voi. En voi olettaa että joku olisi kokoajan vahtimassa minua ja rohkaisemassa, mutta mistä apu tähän tunteeseen? Ex-poikaystäväni sanoo vielä rakastavansa minua mutta että hän ei halua olla sidottuna. Myönnän etten ehkä ollut paras tyttöystävä, en kuitenkaan koskaan pettänyt tai pilkannut häntä. Alennan itseäni hyväksymällä hänen ehdotuksensa siitä että näemme ajoittain, mutta silloinkin vain kun hänelle sopii. Tukahdutan häntä ja satutan itseäni. Tuntuu että ainoa ratkaisu on heittää puhelin pois ja mennä lukkojen taakse. Miksen voi antaa olla? Miksen voi jatkaa? Ja kaikkein tärkeimpänä, miksei hän enää halua minua?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä