Olen 17 vuotias nuori nainen, ja minulla on ongelma, ylipaino. Painan 126 kg ja olen 170 cm pitkä. Kunto on pohjamudissa. Elämäniloni on kokonaan kadonnut, enkä tiedä mitä tehdä. Miten aloittaa laihdutus? En halua kuolla 30 vuotiaana. Minulla on poikaystävä, perhe ja opinnot. Lihominen alkoi yhdeksän vuotiaana, jolloin söin suruuni seksuaalisesta hyväksikäytöstä johtuen.
Minua pelottaa mahdolliset sairaudet, veritulpat sun muut. En syö kauhean paljoa, aika normaalisti nykyään, mutta liikunta on erittäin vähäistä, noin 30 min/vrk. Pyydän teiltä vinkkejänne, mielipiteitänne, mitä tahansa. Tähän asti en ollut välittänyt mitä suuhuni työnnän, mutta ymmärsin viimeinkin että pakko laihduttaa tai kuolen aikaisin.
Kiitos jo etukäteen palautteistanne!
Minua pelottaa mahdolliset sairaudet, veritulpat sun muut. En syö kauhean paljoa, aika normaalisti nykyään, mutta liikunta on erittäin vähäistä, noin 30 min/vrk. Pyydän teiltä vinkkejänne, mielipiteitänne, mitä tahansa. Tähän asti en ollut välittänyt mitä suuhuni työnnän, mutta ymmärsin viimeinkin että pakko laihduttaa tai kuolen aikaisin.
Kiitos jo etukäteen palautteistanne!
Vastaukset 3
Vanhimmat
se ei auta ku pistää kaikkensa peliin ja tehdä ikuinen elämäntapa muutos. tee itsellesi tai teetä ammattilaisella päivittäinen ohjelma ruoan ja liikkumisen suhteen, sitten vaan jämynä pidät siitä kiinni se vaatii aikaa ja hermoja. salli itsellesi yksi karkkipäivä viikossa, mutta osta pieni määrä vain silloinkin koska mitä enemmän mässäilee sitä enemmän myös haluttaa mässäillä...
Koska olet alaikäinen ja merkittävästi yliapinoinen kannattaa kokeilla josko pääsisit ihan terveyskeskus lääkärin kautta ravitsemusterapeutille. Kerrot että olet päättänyt laihtua, mutta tarvitset tukea. Joillakin paikkakunnilla pääsee. Se on ihan kivaa hyödyllistä ja motivoivaa :)
Liikuntaharrastuksia löytyy vaikka mitä mutta kannattaa aloittaa ihan kevyesti kun on huonossa kunnossa ettei into lopahda. Vaikka juuri kävely on hyvä, ja sitten jos siltä tuntuu niin vaikka sauvat mukaan. Kun paino on hiukka pudonnu ja peruskunto noussu niin sit vaan kokeilemaan kaikkea, liikuntalajeissa riittää jokaiselle varmasti löytyy jotain! Tai jos se kävely alkaa tuntua omalta jutulta niin kyllä sekin rittää. Pää asia olisi että liikunta alkaisi tuntua kivalta silloin sitä jaksaa.
Tsemppiä hienossa päätöksessäsi!
mulla oli vähän samantapainen ongelma, eli olin masentunut eikä mikään muu huvittanut kuin se mitä suuhuni laitoin ja minähän laitoin ja paljon! Elämässäni ei ollut muuta iloa kuin ruoka, ja ajoittain myös alkoholi.
Sitten ostin kävelysauvat. Joka päivä PAKOTIN itseni kävelemään ja päivä päivältä kävelin aina vain vähän pitemmälle ja pitemmälle.
Pikkuhiljaa kunto alkoi kasvaa, kävely ei enää tuntunutkaan pakkopullalta vaan aloin nauttia raikkaasta ilmasta ja liikkumisesta. Ja minähän kävelin vaikka olisi satanut vettä tai tiet olisivat olleet umpijäässä!
Mielialani alkoi kohota ja aloin pystyä myös hillitsemään syömishimoani siten, että aina kun ruoka tuli mieleen, join erilaisia teelaatuja, vettä, light limsoja ja söin juureksia ja hedelmiä. Toki söin ihan kunnollista koti/työpaikkaruokaa päivittäin, mutta vähensin radikaalisti herkkuja ja sitä koko aikaista mutustelua.
En koskaan ajatellut laihduttavani, mutta järkevöitin syömisiä ja juomisia terveellisempään ja vähäkalorittomaan suuntaan. Syön hyvin, en näe nälkää, mutta kartan sokeria ja ylimääräistä rasvaa!! Tähän en olisi kyllä pystynyt, ellen ensin olisin saanut päänuppiani kuntoon, ja sen paransi liikunta ja ulkoilma!
Nykyisin kävelen 1-1,5h joka päivä, ja aion ruveta käymään myös kuntosalilla (läskeineni), sillä kotijumppaajaksi minusta ei ole kun olen niin laiska ja mukavuudenhaluinen.
Kunto on kohonnut, mieliala parantunut ja läskiäkin sulanut. Kilomäärää en tiedä kun en omista vaakaa, mutta vaatekoko on pienentynyt huomattavasti jo siksikin kun kroppa on alkanut kiinteytyä kiitos sauvomisen.
Suosittelen sulle lämpimästi että sauvat käteen ja raittiiseen ilmaan. On se ekat viikot veren maku suussa menoa, mutta lopulta kiitos seisoo, sen voin luvata!