Olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo kohta 9 vuotta. Viimeiset pari vuotta on olleet tosi tylsiä. En ole silti sortunut pettämään. Mutta olen aika paljon koneella ja olen ihastunut moneenkiin tyyppiin. Jotkut ovat halunneet tavata livenä, mutta en ole suostunut.
En oikein tiedä, miten saisin parisuhteeni kuntoon? Olemme jutelleet monet kerrat, mutta ei se siitä silti kummene. :(
En oikein tiedä, miten saisin parisuhteeni kuntoon? Olemme jutelleet monet kerrat, mutta ei se siitä silti kummene. :(
Vastaukset 16
Vanhimmat
siis ihastunut mielikuviin miehistä, jotka olet saanut koneen välityksellä??? Vai?
Ei parisuhde keskustelemalla parane, vaikka sen tärkeyttä jokapaikassa toitotetaankin. Mitä tarkoitat "tylsällä"? Lähestyhän asiaa toisesta näkökulmasta: Kestäisikö suhteenne muutamia kriisejä? Niitä voisit saada aikaan esim. tapaamalla nettimiehiä livejä tai tekemällä juuri sitä mikä milloinkin sattuu kiinnostamaan sen enempää ajattelematta seurauksia...
No, ehkä ehdotukseni ovat syvältä, mutta parisuhteessanne ei ainakaan olisi tylsää.
rajut neuvot!
Ehkäpä vain haen netin kautta miehistä romantiikkaa, ihastumista. Tuolla tylsällä parisuhteella tarkoitan sitä, että suhde junnaa paikallaan, ei ole romantiikkaa tai muutakaan. Tuntuu siltä, että ollaan enemmänkin vaan kavereita.
Sori herättää sinut reaalimaailmaan, mutta käytännössä mikään suhde ei jatku teinirakkautena vuosikymmeniä. Kaikki _hyvät_ suhteet muuttuvat ajan myötä enemmänkin ystävyyssuhteiksi jossa toista kunnioitetaan, huonot suhteen taas muuttuvat sairaiksi toisen syyttelyksi, vihanpidoksi jne.
Miestä vaihtamalla saat teini-ihastuskaipuusi taas tyydytettyä vähäksi aikaa, mutta kyllä sekin lopulta taas muuttuu jommaksikummaksi ylläesitetyistä. Se on fakta homma.
Ps. Hassua että sinuun on iskenyt tylsyys juuri vuoden kohdalla, koska sen yleensä katsotaan olevan se kriittinen hetki parisuhteessa. Jostain syystä juuri keskimäärin 7 v kohdalla parisuhteissa tapahtuu jotain (tylsistymistä tms.), monet avioerot tapahtuvat juuri niillä paikkein jne.
ihan asiaa. Tosin tiedostin saman asian itsekin. Se on ihan totta, että jossain vaiheessa astuu arki eteen, mutta pointtina olikin nyt se, millä tavalla saataisiin taas edes jotain värinää elämään. En halua edelleenkään pettää, vaan haluan pysyä oman mieheni kanssa, hänelle uskollisena.
P.S. Minusta siinä ei ole mitään hassua, että tylsyys alkoi siinä 7 vuoden yhdessäolon jälkeen, koska sillon yleensä tapahtuu niitä avioeroja paljon. Enemmänkin olisin pitänyt hassuna, jos silloin ei olisi iskenyt tylsyys. ;)
P.P.S Voit pitää teinifantasiasi ihan itselläsi, minä en niitä kaipaa. Koska kyse ei ollut nyt mistään teinijutuista.
Niinpä, lähtekää vaikka kahdestaan parisuhteenhoito reissulle.Nettimiehet haluaa tietysti tavata ja taka-ajatuksena tietysti että pääsee sun pöksyihin.Mitä sitten, onko sun oleminen sen onnellisempaa kuin ennenkään.Ei se sun omaa parisuhdetta auta mitenkään.Teidän pitäisi molempien yrittää vietellä se toinen uudelleen.Tylsyyden torjuminen on taitolaji.Se kannattaa aloittaa sillä että puhutte mikä mättää.Parhaiten se onnisttuu hotelliviikonlopulla, risteilyllä tai etelämatkalla.Olisi myös hyvä pitää mielessä että tilapaäiset nousu-, ja laskukaudet kuuluvat asiaan.
Tuota olen monet kerrat miettinyt. En vain pidä siitä, että jos lähdemme reissuun, mies yleensä vetää pään täyteen. Vaikka etukäteen pyytäisin, että et jois tällä reissulla, niin se hikeentyy siitä. Mä haluaisin nauttia kahdenkeskisestä ajasta selvinpäin, mutta miten se onnistuu, jos toinen haluaa juoda pään täyteen, kun kerran ollaan laivalla.
Auttaisiko se jos sanoisit myös syyn, että sulla olisi tärkeää asiaa.Dokaa vasta sen jälkeen, jos nyt yleensä on pakko.Kyllä tuo vaatisi sen että molemmat haluaa parantaa asioita, ei siihen yksin pysty.Mun mielestä sulla on vähän ymmärtämätön mies, ehkä sun pitäisi vähän herätellä häntä.
Olipa viestisi niinkuin meillä,paitsi avioliittovuosia jo kertynyt 37 vuotta.Tämä aika pirunteettämiä koneita siis tämäkin nettihomma sellaista,hurahdin chätiin n. pari vuotta sitten ja en muuta tekisikään kuin salaa chättäilen mies ei meillä tiedä mitään tästä hommasta.Töissä käyn ,harrastuskin on mutta tämä chättäily on jännää en ole ketään tavannut enkä uskallakaan,mutta sanon sen että poikki pitää saadaa kohdaltani jottei avioliittoni kokonaan romahda.Jos jotain tästä kirjoituksestani saat itsellesi niin olen kait varottavaesimerkki.Avioliitto tai avoliitto on jonkinlainen yritys joko se junnaa paikallaan tai se menestyy tai se romahtaa,mutta työtä sen eteen pitää tehdä ei tosiaankan mikään teinirakkaus kestä loputtomiin,aikansa tietenkin mutta sitten suhde vakintuu tulee uusia ulottuvuuksia.Siis onnea sinulle ja miehellesi että suhde on hyvä.
kiitos. :)
parisuhdearjelta suhteenne vaikuttaa, sanoit keskustelleenne asiasta miehesi kanssa, kokeeko hänkin parisuhteenne tylsäksi, vai onko se ainoastaan sinun tuntemuksesi?
Molemmille uusi, mutta kuitenkin yhteinen harrastus, voisi olla yksi ratkaisu.
Aiemmin mainittu lomareissukin, mutta siinä pitäisi olla molempia kiinnostavaa aktiviteettiä, siis muutakin kuin alkoholi, esim, vaellustyyppinen tai retkeily tyyppinen.
Mikäli mitään yhteistä harrastusta ei löydy, saattaa ihan omakin harrastus tuoda virkistystä, jolloin parisuhde ei tunnu enää yhtä tylsältä, kuin aiemmin.
Kai netti ystäviä voi pitää jonkinlaisena harrastuksena, kunhan ei anna niiden sokaista itseään, mikä helposti tapahtuu, kapean yhteydenpitomuodon takia.
Kuten olet huomannut et ole ainoa joka tuntee samoin, jo senkin tiedostaminen hivenen tuo uskoa, että tylsän kauden jälkeen voi hyvinkin tulla parempi kausi, sillä aaltoliikettä, niin parisuhdekin kuin elämäkin on.
Älä vain erehdy vahingossakaan tapaamaan ketään netistä, jos suhteesi on huonolla tolalla... Itse tein sen virheen kahdesti, ja sorruin. Tarkoituksena oli vain mennä kahville, ja jutella, niin kyllä tapahtuikin. Mutta ei tarvinnut kahvilla montaa kertaa käydä kun napsahti. Tuossa tylsässä vaiheessa pettäminen on TODELLA helppoa, ja yleensä aina, kun tapaat jonkun netistä tutun, niin välillä on jonkinlainen jännite. En tiedä mistä johtuu, mutta aina on näin ollut. Lopeta nettisuhteet ennekuin käy huonosti.
Nöyrä kumarrus sinulle pettämättömyydestä! Meille tuli viime kesänä 10. hääpäivä. 11 päivää sitten vaimo ilmoitti minulle, että ei enää tule seuraavaa hääpäivää.
Yritin etenkin viimeiset kolme-neljä vuotta saada meille yhteistä aikaa, esim. joku viikonloppu kahdestaan, mutta ei. Koskaan ei käynyt. Tai yhden kerran toissa kesänä olimme parisuhdekurssilla Hartolassa; suosittelen teille lämpimästi. Jo senkin takia, että perillä selvisi, että siellä ei sitten juoda kaljan kaljaa edes saunassa.
En saanut vaimoa asialliseen keskusteluun kanssani viimeisiin vuosiin lainkaan. Epäilen, että normaalina iltana tai jollain risteilyllä ei keskustelu onnistu; ei vain oikein sovi kuvioihin. Tai sitten molempien täytyy tosiaan keskittyä siihen ja tehdä töitä itsensä kanssa, että ei mene pelkäksi syyttelyksi.
Molempien täytyy ymmärtää, että tilanne on vakava, mutta siitä halutaan selvitä.
Älkää yrittäkö tehdä mitään isoja muutoksia. Kirjoittakaa omat toiveenne paperille; samoin toisen hyvät JA huonot puolet. Sitten se vaikein asia: luette ne toisillenne, eikä niitä saa tässä vaiheessa kommentoida mitenkään eikä niistä saa missään nimessä suuttua! Tämäkin onnistuu vasta kun on oltu jo "jonkin aikaa" ihan kahdestaan ja tutustuttu toisiisa uudelleen.
Jos vaikka luvataan, että jätetään sanomatta se "viimeinen sana", niin siitä on hyvä aloittaa. Yksi tosi vaarallinen sana riidellessä tai pelkässä erimielisyystilanteessa on "taas". Taas sinä sanoit sillee ja taas sinä teit noin...
Mielestäni esim. risteily ei ole hyvä paikka vakavammille keskusteluille. Sinne yleensä lähdetään hauskanpitomielessä.
Juteltiin mekin aikanaan, eikä tuntunut olevan mitään muutosta. Aina tuntui, että minä yritän ja toinen ei tee mitään. Molempien on tajuttava, että molemmat tarvitsevat kosketusta ja huomiota. Ja jos mies aina yhteisillä hetkillä vaan vetää viinaa, niin se menee silloin karkuun.
Yritin viime vuosina saada vaimoa lähtemään asiantuntija-apua hakemaan (yhdessä ja erikseen). Ei käynyt. Olin kuulemma minä joka sitä apua tarvitsee. Kai olinkin...?
En pysty neuvomaan mitään kunnollista, kun en saanut pidettyä omaakaan suhdetta virkeänä. Ei mikään onnistu jos se on yksipuolista. En ollutkaan se rickymartin, joten lopulta se kyllästyi minuun.
Kovasti onnea teille!
...ei sinullakaan ole tylsää.
Niin. Ei sitä kaikkea elämänsisältöä tarvitse ammentaa parisuhteesta. Voi puuhastella kaikenlaisia MUITAKIN kiinnostavia asioita ja pitää mielen virkeänä. Eihän kukaan yleensä kyllästy ystäviinsäkään, joten miksi sitten kumppaniinsa..
Mutta tämä olikin miehen kommentti ja minähän en ymmärrä naisten venkoiluja. Pitäisi varmaan tulla sota tai vastaava kriisitilanne niin johan tipahtaisivat nykynaiset oudossa tarvehierarkiassaan pari pykälää alaspäin ja alkaisi taas turvallinen ja vakaa parisuhde kiinnostaa.
Olisi reissun paikka. Jos on lapsia, niin lapset hoitoon ja menette matkalle, laivalle, mökille.
Mökillä on tunnelmaa ja olette siinä takkatulen ääressä ja juttelette menneistä ja tulevaisuuden toiveista. Toinen toistensa arvostaminen ja kuunteleminen ovat tärkeitä.
Jos tahdotte, niin voitte kutsua kylään tuttuja.
Vaikeaa on sanoa, kun en tunne teitä, en tiedä. Mitä teitte silloin, kun ei ollut tylsää??
Kiellän Teitä rakastelemasta kuukauteen!!! :)
Olette lähekkäin, mutta ei sitten muuta. Kielletyn hedelmän maku...
Täällä on yhteistä elämää 12 vuotta ja siinä ajassa oppii jo puolisonsa tuntemaan.
Välillä olen ollut oikea ohjelma-idea-generaattori, mutta joskus jopa sekin hyytyy. Vaimo valittaa että on tylsää. Kun on töissä, niin huokailee sohvalla kuinka uupunut työhönsä on. Sitten hän siirtyy hoito/sapattivapaalle, kunnes kolmen viikon kuluttua taas on tylsää.
Elämäämme koeteltiin tosissaan sairauden takia, silloin hän kysyi, että milloin elämämme muuttuu taas normaaliksi. Kun kriisi oli ohi, kesti vain kolme viikkoa, kun taas "ei mitään tapahdu".
Toinen asia on että säännöllisin väliajoin täytyy tikusta kehitellä riita. Siinä sitten riidellään pari päivää ja "jutellaan", sen jälkeen sovitaan ja kaikki pitäisi olla taas hyvin. Itse kun haluaisin riidellä vain oikeasta asiasta, eikä provosoitua pienistä. Jos välttelen suuttumasta, olen etäinen.
"Juttelu" taas on sellaista, että siinä sotkeutuu yhä pahemmin selittämisen verkkoon. Kun sanon ja tarkoitan yhtä asiaa, vaimolla on ilmiömäinen kyky tulkita ja kääntää asia ihan päälaelleen. Homma menee juupas-eipäs linjalle. Nykyisin havaitsen sen nopeasti, milloin homma on menossa sivuraiteille.
OK. Kun vältän selittelyjen sudenkuopan, niin minut leimataan taas etäiseksi.
Ei mies viitsi kauaa jutella syvällisiä, jos toinen vartavasten haluaa tulkita asiat väärin.
Minusta pitäisi arvostaa enemmän normaalia arkea, sitä että rauha asuu perheessä. Olla tyytyväinen siihen, että kukaan ei ole sairas tai ettei elämässä ole meneillään suurta kriisiä.
Tämä hiton "kauniitten ja rohkeitten" turboyhteiskunta tuputtaa jatkuvasti elämyksiä, ettei pelkkä perheen kiireetön yhteiselo, asioiden tekeminen yhdessä, ole enää mitään.
Aina pitäisi olla sirkushuveja ja hätkähdyttävän dramaattisia käänteitä.
Joskus pitäisi olla jo tyytyväinen siihen mitä jo on, turhan usein (ja liian nopeasti) saavutettu elämä muuttuu itsestäänselvyydeksi ja sitä ei enää osata arvostaa.