olen 21 vuotias tyttö, joka erosi ihan ensimmäisestä suhteesta toukokuussa. Oltiin yhdessä 3,5 vuotta ja se oli mun ensimmäinen ja mä sen ja niin edespäin. meillä ei ole 1,5 vuoteen mennyt hyvin mutta ollaan silti jaksettu taistella niin kauan. ollaan aivan erillaisia ihmisiä luonteeltamme. Olen todella iloinen, hyvin sosiaalinen ja elämästään nauttiva. Hän on hyvin taiteilija sieluinen, perus juro suomalainen ja tosi rauhallinen. Rakastuin hänen sisäiseen kauneuteen koulussa ja itse olin se joka teki aloitteen. meidän suhdetta vaikeutti aika paljon minun kulttuuritaustani ja siihen että olin aika pikkutarkka. sillä taas se että sen piti perkele surra meidän ihanina iltoina jostain afrikanlapsista ja jne ja se ettei se ymmärtänyt kuinka paljon kaipaisin siltä ymmärrystä. me kuitenkin erosimme ku emme vaan pystyneet enää. me ollaan monesti puhutu eroamisesta mut itse olen aina saanut taistella hänet jäämään ja yrittämään. tämä viimeinen eroaminen kävi samoin. yritin kuin säälittävä nainen ja ahdistelin sitä niin paljon... koska yritin taistella meistä. hän ilmoittaa ettei rakasta minua enää ja ettei usko meihin. sain tietää että eroamisesta ei kulunut edes 5 päivää ja hän oli jo nuolemassa muita naisia ja kuitenkin väitti ettei pysty ja halua ja kykene menään eteenpäin. MIKÄ SE SUUDELMA SITTEN OLI??? sitten ku olin 2kk siinä yrittänyt vaikka se sanoi ettei rakasta. minä luovutin. sitten kun olin luovuttanut hän lähettää seuraavana päivänä viestin että haluaa minut takaisin!?!?!? ja hauskaa oli se että se oli sanonut kaks päivää aikaisemmin parhaalle keverilleni, ettei vaan voi enää ikinä palata mun luo. en vaan tajua?!?!?!? sit kun tapasin hänet ja kysyin suudelmasta se kehtas viel valehdella! ensin oli pusu ja sit olikin nuoleminen ja ensin oli yksi ja sit olikin monta. kysyin miten se voi tehdä tollaista ja se vastaa ettei se liity muhun koska ei ollut meitä. jos hän jotakuta satutti niin itseään... onko se muka niin?? nyt se haluaa takas mut ite en tiedä. muhun sattuu niin paljon! miten joka pystyy tekemään niin? mitä mä teen?????? en luota siihen enää..pelkään että se tekee saman taas, kun meillä menee huonosti. järki sanoo lopeta mut tunteen haluais mut... sattuu niin.
Auttakaa sattuu niin paljon
kärsivä
6763
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mulle tuli ero juts samoihin aikoihin ja olin kans yht pitkään ku sinä! mikä sattuma! toi sun tilanne on paha. me vaan erottiin ja lopetettiin yhteyden pito. ite en palaisi tollaisen kanssa! ei mulla ole ketään tuomitsemaan mutta jätkä on kyl aika pelle! älä tuhlaa siihen aikaa! se oli eka ja ekat on vaikeita. mullakin oli eka ja luojan kiitos se ei jää viimeiseks :). anna itselles aikaa! jos teidät on tarkoitettu yhteen te palaatte sitten joskus.. mutta hei tämä lkisee... oot viel niin nuori :). älä anna tämän masentaa sua liikaa :)
Tajusin muuten, et meillä on todellakin meilkein samanlainen tausta!!!! meilläkin oli 3,5 ja 1,5 yritettiin... olen vaan kyl sua paljon vahempi.. mut tooodella pelottavaa ku on melkein ihan samat taustat! ei olis uskonut että löysin täältä melkein samanlaisen vastaavuuden.
Tajusin muuten, et meillä on todellakin meilkein samanlainen tausta!!!! meilläkin oli 3,5 ja 1,5 yritettiin... olen vaan kyl sua paljon vahempi.. mut tooodella pelottavaa ku on melkein ihan samat taustat! ei olis uskonut että löysin täältä melkein samanlaisen vastaavuuden.
mäki olen 21v tyttö ja olin kanssa ekan poikakaverin kans 3vuotta. melkein samalla lailla on käyny mullakin et yritin taistella et suhde pysyis koossa. mutta ei se sitte loppujen lopuksi pysynyt... :( ero oli niin kauhee en meinannu toipua siitä mutta nyt puolen vuoden yksin olon jälkeen on kaikki hyvin ku oon löytäny uuden ihanan poikaystävän
se on hienoa kun olet löytänyt toisen, jonka kanssa on hyvä olla ja jne. :). en oikein tiedä jaksanko enää mitään. tuntuu ku kaikki vaan kaatuu päälle. se exä odottaa vastausta ja mä en sitä voi antaa. osittain haluaisin niin vaan antaa asian olla ja odottaa jotain parempaa.. mut sit on se pelko et onko sitä parempaa.. ja tää mun kulttuuri... oon kasvanut pienestä asti sukulaisten kanssa, jotka on aika vanhoillisia ja siitä johtuen mulla on sellainen tunne, et mun on palattava koska naisella saa olla yksi mies. itse en oikein tota jaksa niellä ja uskoo.. mut kun jotenkin se vaan tulee esille se ajatus. sit kun pelkään niin paljon tulevani satutetuksi taas... en vaan enää jaksai. se 1,5 vuotta tappelua jo riitti.
toivotan sulle oikein ihana ja kestävää suhdetta tämän uuden kanssa^^.jospa se olis se kauan odotettu herra oikea :D.
Mies tuntuu melkoiselta pelurilta ja lapselliselta. Kukaan parikymppinen mies ei oikeastaan ole sen luotettavampi, koska usein he haluaisivat vielä kokeilla muitakin naisia, eikä elämässä vielä ole sen kummempia perheenjatkamis suunnitelmia vielä tuossa iässä. Sinä olet vielä kokematon,niin suhteissa kuin ikäsikin puolesta. Turhaan kulutat aikaasi häneen. Mene elämässä eteenpäin, niin löydät vielä joskus paremman. Aika parantaa kyllä haavat. Tämä on nyt paras neuvo jonka tämän hetkisessä elämässäsi saat, joten ole kaukaa viisas, äläkä läheltä tyhmä, sillä muuten satutat itseäsi vielä enemmän.