Mä muutin 24-vuotiaana. Nyt olen 25 v, eli ei tässä kovin kauaa asuttu erillään. Tuli niin suuri este, että pakko muuttaa äitin luo takas. Asuin kaverin kanssa.
Hävettää jotenkin, kun olen niin tällainen. Muutin muutenkin niin myöhään ja nyt takas mamman luo. Yksin pystyn muuttamaan aikaisintaan ensi keväänä, kun valmistun. Lähden vaihtoon keväällä ja sitten sen jälkeen. En näe järkeä hankkia asuntoa muutamaksi kuukaudeksi.
Oonko mä nyt nolo muija? Mitä olette mieltä..
Hävettää jotenkin, kun olen niin tällainen. Muutin muutenkin niin myöhään ja nyt takas mamman luo. Yksin pystyn muuttamaan aikaisintaan ensi keväänä, kun valmistun. Lähden vaihtoon keväällä ja sitten sen jälkeen. En näe järkeä hankkia asuntoa muutamaksi kuukaudeksi.
Oonko mä nyt nolo muija? Mitä olette mieltä..
Vastaukset 29
Vanhimmat
Muutin 19-vuotiaana pois parin sadan kilometrin päähän tuppukylästämme kaupunkiin, ja täytyy myöntää että elämäni paras päätös se oli.
Heti intin jälkeen, 19 vuotiaana.
osalla, 19vuotiaana lukion jälkeen. Ei tuo naisen kotona asuminen musta niin paha ole, kun kuitenkin sä et elä siellä äiskän passattavana niin kuin peräkamarin pojat.
Miehille on siis edelleen eri standardit kuin naisille. Ei siinä tietenkään mitään uutta; viime päivät ovat taas osoittaneet, että naisten (leikkimielisestäkin) objektivoinnista joutuu mies maksamaan lyömällä elämänsä pirstaleiksi, kun taas naiset voivat joukolla valtamedioissa parjata miehiä jonkinlaisina miesolentoina, ja jos joku kehtaakin sanoa siitä, niin on munaton nöösinahjus.
Armeijan jälkeen (joo, minäkin olen käynyt sen, vaikka kukaan ei usko) 20-vuotiaana muutin puolen tuhannen kilometrin päähän opiskelemaan. Voin hyvin kuvitella tilanteita, joissa on ihan luonnollista asua vanhempien tai vanhemman kanssa - jos esimerkiksi on jonkinlainen välivaihe eikä ole järkevää hankkia vaikkapa pariksi kuukaudeksi kallista asuntoa, tai jos vanhemmat tai vanhempi ei pysty enää huolehtimaan itsestään.
Asiaan mitenkään liittymättä, jokos näit sen naisen uudestaan ja mites meni? :)
Olen nähnyt hänet ohimennen, mutten ole _nähnyt_ häntä. Siis ollut tilanteessa, jossa olisin voinut osoittaa hänelle huomiota tai hän minulle.
Nyt jänistelet, siihen vaan itsevarman YTM:n oloisena viereen seisoskelemaan ja heittää "läppää" ja kyselee kuulumisii. ;)
Kannattaa varoa ettei käy sitä, että olet eka osoittanut kiinnostusta, sitten tää nainen odottaa uutta kontaktia varmistaakseen mitä haluat ja sä jänistät ja homma kuihtuu käsiin. Naisil on jotenkin sellanen outo käsitys et kaiken pitää tapahtua nythetitaieikoskaan joten et voi hidastella, noi hameväen edustajat tuntuu menettävän mielenkiinnon todella helposti ellei mies koko ajan osoita kiinnostustaan.
Paitsi jos sen kiinnostuksen osoitus menee siihen, että selvästi osoitat sitä jolloin taas ollaan tekemässä turn-offia, vaikeaa näitten naisten kanssa toimiminen. :)
No, en minä varsinaisesti halua enää häntä iskeä. Tilanne on lähinnä sellainen, että olin salaa ihastunut häneen, nyt hän vain on kivan näköinen ja mahdollisesti kiva nainen, johon olisi mukava tutustua muuten vain. Ei tietysti tiedä, josko hän loppujen lopuksi olisi kuitenkin sellainen, jonka kanssa haluaisi enemmänkin, mutta olen epäilevällä kannalla. Palstan miesten virallinen kanta taitaa olla se, että kaikki miehet haluavat olla kaikkien naisten kanssa joko ei missään välissä tai sitten enemmän kuin kavereita, mutta itse olen huomannut, että monien naisten kanssa on mukavin olla vain kaveria, enempään ei ole tarvetta.
Joka tapauksessa; en halua edelleenkään paljastaa liikoja, mutta olen sittemmin nähnyt hänet vain tilanteessa, jossa en olisi voinut mennä tervehtimään häntä ilman, että käytökseni olisi ollut omituista ja loukkaavaa joitakin muita osapuolia kohtaan, ja olisi varmasti kääntynyt itseään vastaan siinäkin tapauksessa, että hyödyt ja haitat laskettaisiin vain sen perusteella, mitä tämä nimenomainen nainen minusta ajattelee.
Jäin säästelemään kämppää varten. Nyt on rahat koossa, katselen vaan vielä, mitä lama hinnoille tekee.
Vast'ikään muutin. Ja takaisin en ole maitojunalla menossa, mieluummin vaikka kaupungin vuokramurjuun katkeroitumaan lisää.
"Yksin pystyn muuttamaan aikaisintaan ensi keväänä, kun valmistun. "
Itsekkin valmistuisin vuoden kuluessa ellen olisi joutunut tiettyjen henkilöiden häiriköinnin kohteeksi. Paska tutkintohan se olisi ollut, mutta kuitenkin tyhjää parempi. Nyt ei ole
Toimiiko muilla tämä uusi Suomi24 hyvin
No eikös sinun kannattaisi nyt mennä jatkamaan sen tutkinnon suorittaminen loppuun asti? Tuskin ne samat tyypit enää siellä ovat ja saat varmasti hyvityksiä jo suorittamistasi kursseista?
Ihan vaan ehdotus. Tosiaan: Paskakin tutkinto on parempi kuin ei tutkintoa, varsinkin näin laman aikana, kun työn hakijoita on paljon ja osa karsitaan jo papereiden perusteella.
Tarvitsisin paljon ylimääräistä tukea pystyäkseni siihen. Vaikkapa kauniin nuoren tyttöystävän.
19-vuotiaana muutin kotoa pysyvästi. 18-vuotiaana asuin välillä kotona ja välillä muualla mutta oman kämpän hankkiminen ei ollu vielä järkevää siitä syystä etten ois silloin saanu vielä kunnon opintotukeja. No eihän tuossa nyt mitään vaikka 25 v. asuu välillä kotona. Itsekin asuin viime keväänä noin kolma kuukautta siskon perheen luona ku oli tavallaan vähän pakko. Asun nyt noin 500 km päässä kotoa, mutta musta on ollu ihana muuttaa omaan kämppään, itsenäistymään ja päästä maaseudulta vähän isompiin ympyröihin. Tutustua uusiin ihmisiin ja hankkia sellasia harrastuksia joista on kiinnostunu ja muutenki päästä toteuttamaan itseään. Sinkkuus on mukavaa aikaa kun ei tarvitse ajatella kuin itseään. Mun sisko meni nuorena naimisiin ja hankki lapsiakin nuorena ja se ei oo ku lyhyen ajan ehtiny asua yksin sen jälkeen ku muutti kotoa. Nyt jälkeenpäin se on sanonu mulle että sitä vähän harmittaa ku siltä on oikeestaan kokonaan jääny se sinkkuvaihe välistä. Minä kyllä olen nauttinut tästä sinkkuudestani. Olen ehtinyt matkustelemaan, harrastamaan mielenkiintoisia harrastuksia ja muutenkin tekemään kaikenlaista itseäni kiinnostavaa. Nauttikaa muutkin sinkkuudesta ja ottakaa siitä kaikki irti :) Sitten kun sitä parisuhdetta ja perhettä on niin ei enää lähetäkään niin vaan minne kiinnostaa.
18 vuotiaana muutin vanhempieni luota ja muutinkin aika kauas heti, meinaan toiseen maahan pariksi vuodeksi ja töihin menin. Siitä lähtien olen tullut omillani toimeen, samoin kun olin töissä ja asuin vielä vanhempieni luona niin maksoin heille "vuokraa" saamastani täyshoidosta, eli hyvät eväät sain jo kotona asuessani eikä koskaan ole ollut rahavaikeuksia.
Eipä tuo sinun ikäsi vielä noloutta hipoa vaan eräs työkaverini asui vielä 37v. äitinsä luona... ja jossain vaiheessa siellä asui äiti, poika ja pojan naisystäväkin.... hmm...
Ei rahallista, tms. estettä, viihdyn vaan, koska on seuraa enemmän, vähemmän kotitöitä, kulut pienemmät, tilaa, jne. Jonkinlaisina miinuspuolina se, että ympärillä oleva ei ole usein omaa, joutuu ottamaan toinenkin huomioon, ja se, että asialla on negatiivinen vaikutus suhde rintamalle, niin ja tietty jotkut hassut kysymykset. Mulle ei ole väliä missä ja kenen kanssa joku asuu, joten en osaa pitää sinua "nolona muijana" sen takia, että asut äitin luonna.
Itse 28 ja kotona asun. Kun on tämä ns. masennus niin eipä sitä missään tai koko elämässä mitään järkeä useimmiten näe. Omilleni muuttaisin nii äkkiäkös sitä alkoholisoituis ja roikkuis narun päässä. Vuokraa kuitenkin makselen porukoille ja muutenkin otan osaa taloudenhoitoon.
Kavereita ei ole kuin pari ja hekin sellaisia joita asia ei haittaa. Olenkin tarkoituksella hankkiutunut eroon kaikista "patistus"kavereista, kun ei niitä jaksanut. Masennuksenikin kun laukaisi treffailuaikana lukuisat rukkaset, ei sitä muijaakaan kiinnosta etsiä. Muillahan kun se tuntuu olevan itsenäistymisen ajava voima, että saa biletellä ja nussiskella rauhassa omassa kämpässä, itsellä ei moisia tarpeita enää ole. Olen oikeastaan pienestä lähtien ollut aika kunnianhaluton "ajelehtija" jolle kaikki on ihan yks ja sama.
Näen itseni täällä poikamiehenä vielä parinkymmenenkin vuoden päästä ja suoraansanottuna ei haittaa pätkääkään, paitsi ehkä kaikkia muita. Mutta niiden kanssahan ei tarvi onneks olla tekemisissä.
Muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa 24-vuotiaana. Aina siitä lähtien olen asunut omassa vuokra-asunnossa (en siis omistusasunnossa), takaisin vanhempien luokse ei ole ollut tarvetta eikä halua muuttaa. Käyn kuitenkin tapaamassa vanhempiani melkein joka viikko.
Nainen saa asua vanhempiensa luona hyvin vaikka 26-vuotiaaksi eikä sitä nähdä naurettavana, mutta annas olla jos oletkin mies, joka ei välittömästi muuta pois kotoa heti kun siihen mahdollisuus tulee, niin olet naurettava mammanpoika joka ei osaa itsenäistyä. Näin meillä tasa-arvoisessa Suomessa vuonna 2009.
18-vuotiaana minut muutettiin kotoa.
"Oonko mä nyt nolo muija? Mitä olette mieltä.. "
Ei tuo kyllä ole mikään meriitti, vaan kertoo siitä että sulla on pahoja ongelmia.
osoitti, että suomalaisia (miehiä ainakin) haukutaan välinpitämättömiksi, sydämettömiksi ja kylmiksi, omista vanhemmista ei huolehdita, toisin kuin Egyptissä jne.
Mutta jos olet suomalainen mies ja asut kotona yli 20-vuotiaana ja auttelet äitiä ja/tai isää, olet automaattisesti mammanpoika, peräkammarinpoika ja luuseri, jolle naiset nauravat ja jonka naiset kiertävät kaukaa.
Egyptiläinen aikuinen mies, joka asuu mamman kanssa on vain perhekeskeinen mies, jota suomalaiset naiset ihailee. Ei ihme, että suomalaista miestä vituttaa. Yritä tässä nyt sitten elää, mikään ei ikinä ole hyvin suomalaisten ämmien mielestä.
Ja mitä se kellekään kuuluu asutko vielä kotona vai et?
Itse muutin kotoa jo 16v. mut ei se minusta sen parempaa ihmistä ole tehnyt.
Muutin 18 vuotiaana avoliittoon. Suhde kesti 20 vuotta.
Itse muutin heti 18 vuotiaana, mutta veljeni taas asui äidin luona vielä yli kolmekymppisenä = )
19 vuotiaana
mä oon sitä mieltä että jokainen tekee mitä itte tykkää,ei muiden tarvi sun asioilla päätänsä vaivata
moni pitää sitä itsenäistymisenä, kun sossu maksaa vuokrat ja muut menot
muutin vasta 23-vuotiaana, mut mitäs sitten? Ei sillä nyt niin kiirettä ole. Minun mielestä ainakin paljon parempi muuttaa vasta sitten kun sinulla on kunnon duunia, millä sinä hyvin pystyt elättää itsesi. Paljon helpompaa ja mukavampaa sillein. Itse en pidä välttämättä edes niin hyvänä että aletaan tuosta noin vaan jollekkin sossu/kela linjalle, kun muutetaan omaan kämppään.