Lomautetun mietteitä...

Olen tässä nyt saanut kokea lomautuksen riemua viimeisen 2kk. Oma lomautukseni on voimassa "toistaiseksi" ja tulee hyvin todennäköisesti päättymään irtisanomiseen.

Omat YT:t olivat lähinnä farssi. Vielä viimeisellä työviikolla jouduin painamaan ylitöitä, ettei pöydälläni lojuneet projektit olisi myöhästyneet. Vähän oli heikot fiilikset sitten lähteä "tuotannollisten ja taloudellisten" syiden takia lomille.

Nyt kun on saanut rauhassa miettiä asioita viimeisen vuoden ajalta, niin työasioita, kuin omiakin systeemejä on alkanut oikeastaan helpottamaan aikalailla. Jotenkin sitä tuli viimeinen vuosi elettyä sellaisessa oravanpyörässä, että olisin kyllä pidemmälle saikulle joutunut minä hetkenä hyvänsä. On tullut kelattua koko nykyisen urani mielekkyyttä ja alan vaihtokin on tässä pikkuhiljaa alkanut kypsyä mielessä.

En oikein ymmärrä nykyistä kvartaalimenoa työpaikoilla ja ainaisia YT neuvotteluita. Kravamies tulee 4 kertaa vuodessa kalvojensa kanssa ja aina on jotain "kehitettävää" tai parannettavaa. Siitä sitten aloitetaan ties monensiako YT:tä, jos vaikkapa puolen vuoden päästä näyttää huonommalta. En hokase miten porukka jaksaa tällästä menoa pidemmän päälle. No..oikeastaan onneksi omalta kohdaltani saa levätä toistaiseksi liiton rahoilla.

Aloitin heti pakkoloman alkaessa kuntoilemaan periaatteella "joka päivä jotakin". Lenkkeilyä, vaelluksia, rullaluistelua, salia jne. Samalla jätin viinan oton pois ja tupakin polttokin tuli laitettua minimiin. En olisi uskonut miten nopeasti alkaa fysiikka paranemaan. Pikkuhiljaa tässä alkaa olemaan paremmassa kunnossa kuin viimeiseen 10 vuoteen. Samalla jäi pois nukahtamislääkkeet (joita popsin ainaisen stressin takia).

Nyt on olo oikeastaan ihan "törkeän" hyvä ja energinen. Olen saanut joskus opiskeluaikoina minulla olleen luovuuden ja innostuksen uusien asioiden oppimiseen takaisin. Jotenkin tuntuu, että lomautus toi eteeni enemmän uusia mahdollisuuksia kuin sulki niitä pois. Nyt kun virtaa taas on, niin olen alkanut katselemaan uusia haasteita työelämässä, tuumaillut takaisin kouluun menoa ja ihan uuden alan opiskeluakin.

Toivoisin että porukka ei lannistuisi vaikka välillä vähän potkiikin. Aina sitä jotain keksii ja hommat etenee omalla painolla. Suomessa löytää aina töitä kun ei ala viinan kanssa läträämään ja pitää fysiikan kunnossa, ja sitä kautta päänupin.