tyhmä

lalla1 kirjoitti:

Välitän todella paljon entisestäni. Sen rakkaus mua kohtaan loppui ja me erottiin. Se voisi olla kaveria mun kanssa ja mäkin haluaisin (asutaan eri paikkakunnilla). Vaikken ole nähnyt häntä pitkään aikaan, mutta jostakin syystä aina kun puhumme puhelimessa, meidän keskustelu ennemmin tai myöhemmin yleensä päättyy mun osalta ainakin kyyneliin. Tuntuu etten osaa tehdä tai sanoa mitään oikein meidän välillä, vaikka haluaisinkin. Tuntuu, että se olen aina minä, joka onnistuu luomaan konflikteja. En voi ymmärtää kuinka lähes aina syntyy riitoja, vaikka niin kovasti haluaisin asioiden olevan hyvin meidän välillä. Aina erimielisyyksien jjälkeen tunnen itseni todella idiootiksi enkä sen vuoksi voi ymmärtää miksi edelleen rakastan häntä, vaikka hän ei tee minua edes onnelliseksi. En ole elämäni aikana varmaan koskaan itkenyt yhtä paljon kuin sinä aikana, jolloin olimme vielä yhdessä ja silti rakastin häntä. Hän sai usein puheillaan tuntemaan itseni idiotiksi, tyhmäksi. Huijaanko vain itseäni? Kuinka pystyisin unohtamaan hänet? Hänessä on jotain jota ihailen, ehkä haluaisin nuo ominaisuudet itselleni.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä