Olen ollut yhden parhaan kaverini bestis jo huimat kahdeksan vuotta. Tapasimme siis ensimmäistä kertaa kun oltiin viisi vuotioita, kesällä. Hän muutti viereiseen taloon. Siitä asti ollaan oltu aina kahdestaa. Mutta kolmannella luokalla meidän luokalle tuli uusi oppilas. Aloimme olemaan hänenkin kanssaan. Silloin parhaan ystäväni kanssa alkoi kehittymään paljon riitoja, mutta me kestettiin ne. Olimme kuitenkin aina kotona kahdestaan. kuudennella luokalla hän alkoi kaveeraaman meidän luokan nuorimman tytön kanssa. Silloin me olimme paljon neljästään. Mutta nyt yläasteelle kun mentiin, niin meille tulee aina sellaisia juttuja, että yksi jää pois. Se olen joko minä tai se nuorin tyttö. eikä ikinä se uusi oppilas! Me kaikki seuraamme ja pidämme minun parastaystävääni aina joukon "johtajana". Aina jos minä,hän ja uusi oppilas olemme kolmestaan, niin bestikseni puhuu pahaa siitä nuorimmasta tytöstä. Sitten jos minä olen poissa, niin sitten he puhuvat minusta. Sitten jos uusi oppilas on poissa, niin sitten paras ystäväni puhuu siitä. Se minua juuri häiritsee! Ystäväni ovat niin kaksinaamasia. se on tosi ärsyttävää. Joskus jopa koulussakin Parasystäväni syrjii minua tai sitä nuorinta tyttöä. Se on tosi ärsyttävää! Joskus toivon, että olisin joku muu ihminen tai että paras ystäväni kokisi itsekin tuollaista syrjintää ja tajuisi, että se ei ole kivaa ja lopettaisi sen kokojutun saman tien..!!!!
Onko tällainen ystävä oikea ystävä?
juumoi
2698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mutta huomaa, ettet sinä enää ole "parhaan" ystäväsi paras ystävä, vaan ehkä se uusi oppilas. Koeta sinäkin lähestyä sellaista, jonka kanssa voisi syntyä molemminpuolinen ystävyys. Mutta muista, että täydellistä ystävää ja ikuista sydänystävyyttä et voi löytää.
Tuolla vanhalla ystävälläsi ei ole mitään velvollisuutta pitää sinua erikoisasemassa. Eikä sinulla itselläsi alistua hänen yliolkaisuuteensa. Eli älä roiku hänessä, ellei siihen ole jotain erityistä syytä. Ehkä hän silloin tosiaan kokisi vähän syrjintää ja oppisi siitä. Tai huomaisi sinun arvosi ystävänä. Mutta jos ei, niin miksi kannattaisi
haikailla vanhaa ystävyyttä? Mikset kuitenkin pysyisi joukossa, sillä se antaa jonkinlaista turvaa.
Ja muista, että kaikki tuollainen kipuilu kuuluu ihmiselämään. Kokemattomilla nuorilla se voi olla tuskallistakin.
Olen ihan samassa tilanteessa tosin ala-asteella, minun bestikseni on juuri joukun johtaja ja kaikki tekevät niinkuin hän sanoo ja kulkevat hänen perässään ja toki hän puhuu aina pahaa.