Kerronpas oman tarinani, joka on ihan tuore.
Alhaalta otettiin yksi viisuri pois vasta, oli tiukasti kiinni, niin että kaksi lääkäriä sitä vuorotellen irrotteli. Kourat pitelivät päätä, repivät suuta ja väänsivät leukaa. "Onko leuka huonossa asennossa?" "mmmm-mmmm-mmmgh" "sattuuko?" "mm-mmm-m"... Liikkeelle lähdettiin kuuden puuduuspiikin avulla. Kitkuteltiin, porattiin, revittiin... tunnin nyhtämisen jälkeen se on vihdoin irti. Kysyttiin, onko kotona särkylääkettä. On, panadolia kun ei saa asetyylisalisyylihappoa ottaa. Enhän minä vielä tässä vaiheessa tiennyt...
OK. Hammas mukaan ja kotiin. Kun puudutus laski, ihan helvetillinen kipu. Voi taivas. Ei riittäneet panadolit. Piti ottaa varastosta selkäkipuun varattua lääkettä, onneksi se tehosi. Verenvuotoon vaihdettiin tuppoja, mutta silti mahassa asti tuntui, että ruokavalio koostui pitkälti verestä.
Kolmas päivä menossa, eikä kipu ole hävinnyt mihinkään. No, positiivinen asia on se, ettei tee paljon mieli syödä. Viisurin viereinen hammas heiluu, niin kovaa oli käsittely. Ilmeisesti sitä käytettiin vipuvarren telineenä, pitäisikö tehdä potilasasiamiehelle valitus..? Alaleuka on kipeä, mutta kylmäpaketti poskessa turvotus katosi niin, että näyttää vain vähän nestekertyneeltä. Hampaat alkavat hakea uutta paikkaa puristuksesta selvittyään, joten koko alaleuan hammasrivi on kipeä. Särkylääkettä? Ei uskalla ottaa enempää.
Ai niin, unohdinko mainita, että olen pelkääjä? En, kyllä minä kerroin ja pyysin kertomaan, mitä kulloinkin tapahtuu... Lääkäri rallattelee ja juttelee niitä näitä.. no, kyyneleet valuivat koko toimenpiteen ajan, kun leukaluu narskuu, kitisee ja poksahtelee...
Pakosta minäkin sinne menin ja menen uudelleen syyskuun lopussa. Ja arvatkaa mitä, ajatuskin uhkaa tirauttaa kyyneleet.
Alhaalta otettiin yksi viisuri pois vasta, oli tiukasti kiinni, niin että kaksi lääkäriä sitä vuorotellen irrotteli. Kourat pitelivät päätä, repivät suuta ja väänsivät leukaa. "Onko leuka huonossa asennossa?" "mmmm-mmmm-mmmgh" "sattuuko?" "mm-mmm-m"... Liikkeelle lähdettiin kuuden puuduuspiikin avulla. Kitkuteltiin, porattiin, revittiin... tunnin nyhtämisen jälkeen se on vihdoin irti. Kysyttiin, onko kotona särkylääkettä. On, panadolia kun ei saa asetyylisalisyylihappoa ottaa. Enhän minä vielä tässä vaiheessa tiennyt...
OK. Hammas mukaan ja kotiin. Kun puudutus laski, ihan helvetillinen kipu. Voi taivas. Ei riittäneet panadolit. Piti ottaa varastosta selkäkipuun varattua lääkettä, onneksi se tehosi. Verenvuotoon vaihdettiin tuppoja, mutta silti mahassa asti tuntui, että ruokavalio koostui pitkälti verestä.
Kolmas päivä menossa, eikä kipu ole hävinnyt mihinkään. No, positiivinen asia on se, ettei tee paljon mieli syödä. Viisurin viereinen hammas heiluu, niin kovaa oli käsittely. Ilmeisesti sitä käytettiin vipuvarren telineenä, pitäisikö tehdä potilasasiamiehelle valitus..? Alaleuka on kipeä, mutta kylmäpaketti poskessa turvotus katosi niin, että näyttää vain vähän nestekertyneeltä. Hampaat alkavat hakea uutta paikkaa puristuksesta selvittyään, joten koko alaleuan hammasrivi on kipeä. Särkylääkettä? Ei uskalla ottaa enempää.
Ai niin, unohdinko mainita, että olen pelkääjä? En, kyllä minä kerroin ja pyysin kertomaan, mitä kulloinkin tapahtuu... Lääkäri rallattelee ja juttelee niitä näitä.. no, kyyneleet valuivat koko toimenpiteen ajan, kun leukaluu narskuu, kitisee ja poksahtelee...
Pakosta minäkin sinne menin ja menen uudelleen syyskuun lopussa. Ja arvatkaa mitä, ajatuskin uhkaa tirauttaa kyyneleet.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Alaviisuri ja samalla sen viereinen alatakahammas. Ja olen pahimmasta päästä hammaslääkrikammoinen! En ole vuosiin uskaltanut käydä ja tässä siis tulos..
Keväällä saivat yläpuolelta pari jättireikää hoidettua ja kolme kertaa peruin tuon eilisen toimenpideajan, koska pelkäsin niin paljon. Alaviisuri oli siis niin reikiintynyt, kuin myös sen viereinen hammas, olisivat juurihoitaneet sen alatakahampaan, mut halusin sen mieluummin pois, koska sehän olisi tiennyt vain monia käyntejä hammaslääkärillä.
Otin aamulla esilääkitykseksi opamox 30mg ja buranaa ja panadolia jo valmiiksi. Sain tähän rauhoittavaan reseptin siis ihan tältä kunnalliselta hammaslääkäriltä kun pyysin.
Puudutti kahdesti ja tämä ei juurikaan tuntunut missään, sitten kokeili hieman vääntää ja kerroin että hieman tuntuu ehkä jotain,no laittoi kolmannen piikin. Sanoi, että ne kaksi ensimmäistä puuduttaa koko sen puolen leuan ja hampaat, mutta joskus tarvitsee poskihermokin puuduttaa ja tämä siis oli tämä kolmas piikki, joka ei enää tuntunutkaan missään.
No koko homma oli 10 min ohi. Viisuri lähti helpommin. Alatakahammas oli tiukemmassa. Ainoa ikävä tunne oli se kun nytkytteli hammasta irti, tuntui että pää ei pysy paikallaan. Mutta siis kipua ei tuntunut koko aikana! Ja kammoa ei jäänyt! Laittoi minulle jonkun jutun sinne kolon pohjalle, joka auttaa hyytymään. Osasin kyllä tätäkin pyytää, kun olin kunnellut muutaman ystäväni kauhukertomuksia monen päivän särystä kun hyytymä irronnut tai ei ole kunnlla kehittynyt.
Pidin eilen pari tuntia jääpussia ja otin ennaltaehkäisevästi särkylääkettä koko päivän, pienen pientä jomotusta lukuunottamatta särkyä ei ole ollut.
Söinkin jo eilen. Tänään kun heräilin ei särkyä edelleenkään, otin nyt varmuuden vuoksi särkylääkkeen.
Eli tämä kaikille pelkääjille tiedoksi, voi käydä hyvinkin. =)
Ja alkuperäiselle: sun kannattaisi ehkä käydä näyttämässä sitä poistokoloa hml:lle. Koska voi olla, että hyytymää ei ole tullut, koska särky sulla edelleen ja se on varmasti suuri tulehdusriskikin. Laittavat sinne vain sen pahanmakuista ainetta sisältävän "itsestää sulavan klöntin" ja antavat kuurin jos se tulehtunut. Älä kärsi enää tuota särkyä! Kuulostaa niin samalta kuin miten kaverillani tuo homma meni,
Tsemppiä sinulle!
Armaalla paikkakunnallani ei ole asiaa ainakaan päivystykseen, joten maanantaihin asti pitänee kärvistellä, kun ei ole kuumetta ja kipukin on vain luokkaa helvetillinen. Kipu sinänsä ei ole oikeus ensiapuun, koska minulla ei turvota, eikä ole nielemis- tai hengitysvaikeuksia. Menen kyllä maanantaina näyttämään sitä koloa, ellei kipu häviä mystisesti tämän päivän tai huomisen aikana.