Toukokuussa tultiin tämän tien päähän 18 vuoden jälkeen, siitä 13 vuotta aviossa. Ex-vaimo päätti rakastua ja ruveta liikkumaan toisen miehen kanssa. Alkushokista kun selvisi ja rupesi ajattelemaan asioita järjellä alkoi itsellekkin selvitä omassakin päässä kaikenlaisia asiota. Eropaperit haettiin pian ja kaikki käytännön asiat saatiin sovittua suhteellisen kivuttomasti. Ositettiin asunto ja sovittiin huoltajuusasasiat, myytiin autot ym. Asuttiin sitten kuitenkin tässä samasssa asunnossa Heinäkuun loppuun asti ennen kuin ex-vaimo muutti omaan asuntoon jonka sai ostettua. Käytiin jopa tuossa Heinäkuussa "vanhalla" kokoonpanolla ulkomailla. Nyt on asuttu pojan ( 10 v. ) kanssa kahdestaan noin puolitoista kuukautta vanhassa asunnossa ja hullulta tuntuu sanoa mutta näin hyvältä ei ole olo tuntunut vuosiin. Ollaan aivan yhteisymmärryksessä sovittu ex-vaimon kanssa loppuvuoden viikonloppuhoidot, ja ne tuntuu toimivan ihan yhteisymmärryksessä. Olen löytänyt uuden hyvän ihmis-suhteen, jonka poikakin hyväksyy. Seurustelukumppanin lapsetkin tuntuvat hyväksyvän minut eli silläkin rintamalla homma tuntuisi toimivan. Tällä kaikella tahdon vain sanoa että jos on mahdollista erota suht koht sovussa, niin tämä ainakin tällä kuviolla tuntuisi toimivan. Tietysti jokainen parisuhde ja ero on oma juttunsa enkä halua neuvoa ketään. Mutta tämä on ainakin itselle ollut kuvio aloittaa näin miltei nelikymppisenä vielä uutta omaa elämää johon poika kuuluu aivan täysin, koska olen kuitenkin pojalle lähivanhempi. Kaikille voimia ja jaksamista tämän asian kanssa. Ja ainahan nämä on peiliin katsomisen paikkoja itse kullekkin :)
Selviytynyt ??
hate1970
12600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Että äkkiäpä vaihto uuteen kävi...?? Vai oliko jo valmiiksi katsottu? Ja että lapsetkin pitää uudesta..??
Eipä ollut valmiiksi katsottu vaan aivan tuntematon ihminen, mutta jokainen käsittelee näitä asioita omalla tavallaan joten kai tämä on minun tapa selviytyä näistä asioista. Nyt katsellaan tilannetta rauhassa oman ja lapsen elämän ehdoilla. Elämä vaan on joskus ihmeellistä. Enkä ole vielä tänä päivänä nähnyt paperia missä kerrotaan kuinka pitkä "suruaika" eron jälkeen täytyy kärsiä. Hyvää jatkoa vaan sinnekkin :)
No eipä ole joo.. virallista suruaikaa... ja totta joo, jokainen käsittelee asioita omalla tavallaan...Ihmettelen vain sitä miten lapsi kokee sen uuden ihmisen niin pian.. Tunteet kun aika pinnassa kuitenkin..mutta hyvä jos vanhemmat voi hyvin, ja ennen kaikkea eivät syyttele toisiaan... tsemppiä sulle jatkossakin..
Mahtavaa lukea, että jollakin ero menee noin upeasti. Raskaita asioita siinä käsitellään ja on erittäin fiksua kaikkien osapuolten kannalta että homma hoituu sovussa. Lapselle erityisen hyvä asia. Itselläni ei aina asiat ole menneet noin hienosti, mutta nyt kun erosta yli vuosi alkaa puhevälit olla hyvät.
Onnea ja tsemppiä sulle ja läheisillesi eteenkinpäin!!!
Hmm..meillä sama tilanne nyt, kun erosta on pari vuotta. Lasten reagointi eroon alkoi vasta n. puoli vuotta sen jälkeen kun konkreettisesti muutettiin erilleen. Ja sovussa erottiin exän kanssa ja sovussa ollaan vieläkin. Tunnemylläkkä 8 ja 10v pokien kanssa oli mieletön. Minä en olisi ikipäivänä siihen enää uusia ihmisiä sotkenut, eika onneksi exäkään. Mutta mikäs minä olen sanomaan kuinka teillä asiat hoidetaan. Mukavaa jatkoa..
mutta onko asioista osattu puhua lapsille riittävän selkeästi ja tyhjentävästi..? Se, ettei lasten aikana esim ole riidelty ei tee asiaa sen helpommaksi lapsille ymmärtää.
Kyllä lapset vaistoavat ilman sanojakin vanhempiensa ilot ja surut, eikä se, että elämässä on tilaa uudelle suhteellekin tee kenestäkään huonoa vanhempaa - elämä kuin ei miehenä tai naisena lopu eroon. Hölmöä ajatella, ettei eron jälkeen voisi olla muuta elämää kuin vanhempana olo.
Vähän on saman kaltainen historia. Meillä prosessi vasta käynnistymässä. On hienoa kuulla että tästä voi seurata jotain hyvääkin. Odottelen että ex saa pakattua kamppeensa ja muutettua uuden kaverin luokse. Pääsisin takaisin kotiin lasten luokse. Oikeassa olet peiliin kannattaisi katsoa useammin ja keskustella asioista ihan oikeasti. Mutta eikö ihminen tarvitse kriisin kasvaakseen??? Uutta suuntaa elämään etsien ....
Hyvää jatkoa ja voimia kaikille!!!
on teitä miehiä monenlaisia
mä erosin kuules kans 20v avoliitosta josta kaks murkku poikaa ei ole helppoa
kaikki on ok mistään ei riidellä kuten että tekään
mutta miten ihmeessä sun lapses hyväksy noin äkkiä uuden suhteen johonkin toiseeen
ns.lapsen mielikuvituksessa äitiin
tai paha äitipuoli
kuten yleensä lapset sanoo mulla on 11 ja 14v pojat ja ne ei hyväksy uutta paska isäpuolta noin vain
eli aika outoa
haluaisin kyllä tietää millä ihmeen konstilla sä oot sen saanut aikaseksi vai oletkos ajatellut lastas
mäkin olen kyllä löytänty uuden mutta en tuo kotia häntä kun mulla on omat lapset täällä ei toimi noin
pitäisi tehdä heti äiti tai isäpuoli? lapsillahan on jo ennestään äiti ja isä. Aikuisten ihmisten pitäisi hillitä mustasukkaisuutensa exiään kohtaan. Lapset ovat hyvinkin sopeutuvia kun heille ei tyrkytetä ketään biologisen vanhemman tilalle, vaan saavat tutustua kaveripohjalla.
..tai isä- tai äitipuoli ei ole syy vanhempien eroon. Jos eroon on päädytty, on siitä mentävä eteenpäin. Elämä ei ole elämää, ennen kuin oikeasti hyväksyy tuossa tilanteessa, että erottu on. Jos vatvoo menneitä loputtomiin, kannattaa miettiä keinoja päästä sellaisista ajatuksista eroon.
Uudet kumppanit on loppupelissä niin lasten kuin aikuistenkin hyväksyttävä.
Eiköhän noita lapsiakin ole luonteeltaan aika erilaisia persoonia. Eikä tässä tarkoitus ole tyrkyttää lapsen elämään mitään uutta äitipuolta, vaan tutustua uuteen ihmiseen kaikessa rauhassa. Ja antaa myöskin lapselle aikaa tutustua aivan omaan tahtiin. Mutta jokainen omalla tavallaan uutta elämää kohti :)
Hyvä nähdä, että on ihmisiä, jotka eivät jää rannalle ruikuttamaan!