Oikeinkirjoitus ja koulutus

..akateemiset naisetkaan aina kirjallisilla lahjoillaan loista minun vaatimattoman kokemukseni mukaan, yksi maisterisnainen taisi joskus vastata kun vähän vaatimattomaksi profiilia arvostelin että "en mä jaksa mitään alkaa runoilemaan", no enpä jaksanut minäkään sitten hänelle enää :-)

Itse en kovin paljon pane painoa taustalle kun sen kirjoitustaidon kyllä näkee tekstistä ja sitämyötä paljon muutakin paljastuu. Minä oikeastaan huomasin tuon ihmisten kirjoitustaidottomuuden kun vuosia jo työelämässä oltuani erehdyin iltajatko-opiskelemaan, oli aluksi aineenkirjoitusta ja kenenkäpäs muun kirjallinen oksennus siellä piti sitten lukea luokan edessä kuin amiksen. Oli siellä ylioppilaitakin seassa & muutama maisterikin, taustoja ajatellen olivat he varmaankin keskivertoa heikkolahjaisempia :-)

ei yksin amislaiset vaan lähes jokaisella miehellä on esim yhdyssanat hakusessa. kirjoittavat erikseen eikä yhteen.
ja jos teksti sisältää paljon virheitä se voi olla vaan kirjoitettu eikä tarkistettu lainkaan virheitä.
yksi syy pilkuttomuuteen ja suoraan pötköön kirjoittamisella löytyy tekstiviesteistä. paljon tekstareita kirjoittavat eivät osaa enää äidinkieltä.

Olen itse akateemisesti koulutettu nainen. Olin aikanaan vastannut ja pitkään (platonisesti) tapaillut erästä akateemisesti sivistynyttä, erittäin hyvin kirjoittavaa nuorta miestä. Ei vain kolahtanut. Päädyin laittamaan vielä yhden ilmoituksen (jossa olin myös itse erittäin rehellinen).

Saamani vastaukset olivat hyvin tyypillisiä jakaumaltaan: yksitotiset, joissa ei mitään juuri itsestä kerrota, pitkät laveasanaiset ja kirjallisesti taitavat kuvaukset sekä pari näitä "amisvastauksia". Päätin, että nyt en tuijota pilkkuvirheisiin, vaan katson, mitä tekstin takaa löytyy. Valitsin vastaajista pari, joille kirjoittelin ja yksi oli juuri tuollainen amistyyppi kirjoitusvirheineen kaikkineen.

Amistyypillä selvästi sähköpostien kirjoittelu oli kovasti työlästä, mutta yritys ja kiinnostus minuun oli positiivinen ja innostunut. Päätin käydä katsomassa ihmisen livenä. Ja tässä ollaan: naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa ja vauva tulossa.

Ei ne kirjotusvirheet ihmistä tee. Mieheni ei ole koulumittareilla kovin sivistynyt ja ilmeisesti hänellä on jonkin asteen lukihäiriö, jota ei ole pikkupaikkakunnalla koskaan koulussa huomioitu. Ihmisenä hän on kuitenkin erittäin empaattinen, toiset huomioon ottava, rakastava, oma-aloitteinen, huolehtiva jne. Ei juo, ei polta. Arvostaa minun koulutustani erittäin paljon ja kannustaa urallani. Ei ole kateellinen isommasta palkastani. Osaa keskustella laajasti asioista ja jos on väärässä, uskaltaa sen tunnustaa. Ei ole besserwisser. Välillä on asioita, joissa hänen tietämättömyyttään harmittelen, mutta kun selvitämme asiat ja hän saa oikeanlaista tietoa, hän osaa kyllä muuttaa näkökantansa. Pikkujuttuja kuitenkin. Käytännön kodin ja talon hoidossa osaa ja tarttuu hommiin.

Mieheni on kertonut, kuinka hän todella kirjoitti tuntikaupalla lyhyttä viestiä minulle. Oli kovasti yrittänyt kirjoittaa oikeaoppisesti ja pelkäsi minun (maisterin) takertuvan virheisiin. Halusi mahdollisimman nopeasti soittaa ja tavata, koska koki, että pystyy suullisesti paremmin ilmaisemaan itseään. Ei itse syttynyt/syty "oman tasoisista" naisista, vaan kaipaa enemmän älyllistä haastetta.

Omasta kokemuksesta voin suositella, että kannattaa katsoa niiden oikeinkirjoitusvirheiden taakse. Tekstistä kyllä näkee, onko virheet osaamattomuutta vai viitsimättömyyttä. Osaamattomuus ei välttämättä ole ihmisen oma "vika" ja jos asenne on kohdallaan, takaa saattaa löytyä vaikka minkälainen helmi. Oma egoni ei kaipaa pönkitystä miehen koulutuksesta tai urasta. Minulle riittää, että tulemme taloudellisesti toimeen ja että miehen kanssa minun on hyvä olla.

Säännöt opita jo peruskoulussa, jos on oppiakseen...

Onko sillä väliä, miten kirjoittaa kunhan ne, jotka puhuvat ovat samalla aaltopituudella eli puhuvat samaa kieltä. Jos muuten menee, miksi takertua kirjoitusvirheisiin. Voihan se tietysti ärsyttää, jos teksti on miten sattuu, mutta jos ymmärtää asian ytimen, niin ei pitäisi olla ongelmia.

Minun kokemukseni on, että ihmistä ei kannata mittailla oikeinkirjoitustaidon perusteella. Tiedän muutaman miehen, jotka ovat minusta viisaita (kyllä, sanon mieluummin viisaita, koska älykkyyttä en niinkään arvosta), mutta jotka eivät osaa kirjoitaa esim. sanoja yhteen. Viesti voi olla lyhyt tai pitkä, en karsasta lyhyitäkään viestejä. Joskus joku tekstinikkari on väsännyt tosi pitkän, mutta kovin pitkäpiimäisen viestin, siinä ei paljon paikoillaan olevat pilkut auta. Enemmän "se jokin" viestissä, taito herättää mielenkiinto, houkuttaa.
Ja vielä tuohon että kirjoittelevatko akateemiset naiset ammattikoululaisille. Olen itse aikuiskoulutuksessa ja opettajani ovat akateemisesti koulutettuja naisia. Mutta kirjoitustaito heillä on kyllä aivan onneton, on kirjoitusvirheitä, huonosti rakenneltuja lauseita, pilkut ja pisteet, sekä isot kirjaimet ovat hakusessa. Heidänkin kanssaan pärjään, olen opetellut lukemaan asian tarkoituksen piittaamatta ulkoisista seikoista.
Ja mikäs siinä, jätä sinä tapaamatta kyseiset miehet, jää meille muille ihania tuttavuuksia enemmän tavattaviksi.

Täyttä asiaa, ja aivan totta

samaa, pelkän peruskoulun käyneistä puhumattakaan.

En hirveästi piittaa jos on hiukan kirjoitusvirheitä, niitä kun tulee itsekin tehtyä toisinaan,
mutta jos tekstin antama vaikutelma korreloi sen kirjoittaneen henkilön muun korvien välisen
sisällön kanssa, niin se on sitten hiukan eri juttu... Ja aika usein näin tuntuu olevan.

ainakin itse havaitsin että naiset, joiden kirjallinen ulosanti oli surkeaa, olivat yksinkertaisesti pässejä.

Jos teillä ei ole mitään järkevää sanottavaa, niin jättäkää kommentoimatta. Olettakaa hyvää tahtoa muilta oli aihe mikä oli. Sellainen "ei vitttuuuu mitä PaSkAAAA"-häröily osoittaa kirjoittajansa alkeellisen mielenlaadun eikä anna yhtään mitään lisää keskusteluun. Toivomaanne vaikutusta ei yksinkertaisesti tule, vaan kaikki pitävät häröilijää säälittävänä penikkana. Ihmisillä on mielipiteitä, täällä keskustellaan niistä. Jos aiotte käydä joskus aikuisista suomalaisista miehistä ja naisista, harjoitelkaa malttia sekä kirjoitus- ja keskustelutaitoanne.

jos haluat kirjeenvaihtosuhteeseen, niin ehkä sitten on väliä. mutta jos haluat ihmissuhteen niin ei pitäis olla mitään väliä. itse olen akateeminen nainen, joka kirjoittelen kouluttamattoman miehen kanssa. on sitä elämässä muutakin kuin pilkut ja pisteet...

Vituttaa tommoiset äikän opettajaa leikkivät ämmät, jotka luulee olevansa jotain kun ovat käyneet jotain hienoa koulua.

Tämä on taas tätä "ennen oli kaikki paremmin yyyh" juttua..
Ihmiset kirjoittavat nykyään enemmän kuin koskaan historiassa. Lisäksi koulutustaso on korkeinta.
Kirjoitustyyli nyt ei vain kerro ihmisestä yhtään mitään kuin ao.henkilön kirjoitustyylin kyseisessä tilanteessa.
Esim.tekstiviesteissä ja sähköpostissa kirjoitetaan eri tyylillä kuin muissa yhteyksissä.
Lisäksi kiire ja kirjoitustilanteen äkillinen vaihtuminen vaikuttaa asiaan.
Tämä näkyy eritysiesti yhdyssanojen käytössä.

Sama kyllä koskee naisia. Olen nähnyt monta profiilia jossa keskellä sanaa isketty välilyönti. Tälläiset virheet huomaan heti. Sama juttu myös jos sanaa ei ole kirjoitettu oikein.

minäkin otan aina viestin saadessani 'punakynän' esiin ja merkitsen kielioppivirheet sekä annan arvosanan ja lähetän viestin korjattuna takaisin. Kummallista, että naiset katkaisevat kirjoittelun tähän.

Joo jos ihminen on noin pilkun tarkka joka asiasta niin sillon kai hän saakin olla loppuelämänsä pilkkujensa ja maisterin/tohtorin papereidensa kanssa. Ehkä ei aina kannata vain turvata siihen ensivaikutelmaan vaan tutustua vähän pintaa syvemmältä. Ei se oikein kirjoitustaito tee ihmisestä sen parempaa tai huonompaa. No jokainen tehköön mitä huvittaa, mutta minusta tuolla periaatteella menettää paljon.

Joo ja minulla on varmasti kirjoitusvirheitä vaikka olenkin lukiot ja ammattikorkeat käynyt mies...mutta ei elämäänsä kannata käyttää pilkunviilaamiseen