Miksi työttömän pitää elää pienellä päivärahalla, käydä leipäjonossa, hakea sossusta jatkuvasti lisäavustusta, jne? Minä tiedän 3 vuoden kokemuksella sen, koska et saa mitään vakituista kunnon työtä vaikka haet sitä aamusta iltaan kissojen ja koirien kanssa kun ikäsi on viellä yli 55, eikä mitään ihmeelistä koulutusta. Sinua juoksutetaan kuin kulkukoiraa ilman mitään tulosta. Suomessa on todella posketon ikärasismi ja nuoruuden ihannointi. Työmarkkinoilla on mitä ihmeellisempiä prosiopohjaisia hommia, joilla ei elä kukaan. Vuokratyöt ovat yksi kumma työttömien hyväksikäyttö-/juoksutushomma, missä ei myöskään ole mitään sääntöjä ja järkeä. Työllistämistuella olevat hommat loppuvat kun tuki loppuu ja seuraava tukilainen tulee paikallesi. Tuntuu siltä, että vähän pidemmän aikaa työttöminä olleita ihmisiä ei enää halutakkaan työllistää. He ovat toisen luokan ihmisiä, kerjäläisiä, loisia, joita vain käytetään hyväksi esim. työmarkkinoilla. Siksi naurattaa kun tälläkin palstalla aina joku neropatti kirjoittaa, että mitä täällä valitat, mene töihin siitä valittamasta tai et halua vain tehdä töitä. Heille haluan sanoa, että tulkaa itse housuihini ja kokekaa mitä elämä on. Jos ette uskalla, niin pitäkää sitten mölyt mahassanne ja turpanne kiinni kun ette tiedä ehkä työttöämän todellisesta arjesta mitään. Muutenkin työttömien yleinen syyllistäminen on mielestäni täysin perseestä.
Työn hakeminen turhaa touhua
Odotan eläkettä
10671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Allekirjoitan jokaisen sanan mitä kerrot. Olen itse myös vähän yli 50 ja työtä ei löydy todella kirvelläkään.
Suurin osa vapaista paikoista on enemmän kuin pellehommia. Itse olen päättänyt, että lopetan haun toistaiseksi, koska hakemisesta ei tunnu olevan todella mitään hyötyä.
Parempi kävellä vaikka ulkona raikkaassa ilmassa, niin ei vituta niin paljon koko ajan.
Näin enljänkympin kynnyksellä sitä alkaa miettiä, mitä olisikaan voinut saavutta jos olisi tuurilla saanut töitä heti valmistumisen jälkeen. Sitten iskee todellisuus. Työnteko ei enää kannata, koska työiän loppuun mennessä ei ehdi tienata tarpeeksi rahaa että eläkkeellä olisi kivaa.
Siis miksi roikkua täällä? Syksyn pimetessä lähden metsään kävelylle. Otan mukaani jakkaran, köyttä ja rasvaa.
Mulle oli tänään tarjolla kaksi paikkaa rakennusalalta. Menin siihen isompaan firmaan. Niin ja ikää yli 50. Sitä ennen oli kuukausi hiljaista lukuisista hakemuksista huolimatta.
Myönnän heti, että minulla ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että ikärasismi on suomalainen ilmiö, mutta paljon kansainvälisissä ympyröissä pyörineenä on väkisinkin syntynyt tällainen kuva. Ikäraja laskee vuosi vuodelta. Vielä joitakin vuosia sitten riitti, kun oli alle 45, töitä oli vielä kohtuullisen helppo saada ja jos ura oli ns. nousujohteinen, töitä oli erittäin helppo saada. Mutta nyt tilanne on aivan toisenlainen. Pitää olla erinomainen CV ja suhdeverkosto, että yli nelikymppisenä vielä jollekin firmalle kelpaa. Toki poikkeuksiakin on, mutta yleisesti tilanne on tällainen.
Akava näyttää lehtitietojen mukaan kiinnittäneen huomiota siihen, että vanhempien poispotkiminen ja ikärasismi alkaa entistä enemmän siirtyä yksityisiltä aloilta julkiselle puolelle. Samanaikasesti hallitus huutelee sen perään, että työvoimaa tarvitaan, suuret ikäluokat eläköityvät, joten työmarkkinoilta poistuu jo luontaisestikin paljon ihmisiä. Samainen hallitus ei kuitenkaan tee minun mielestäni mitään ikärasismin kitkemiseksi eikä ihmisten jaksamisen edistämiseksi. Hallitus toivoo salaa, että olisimme koneita, jotka teemme juuri niin kuin meidät on ohjelmoitu tekemään.
Tämä riittänee tällä erää.
Nyt jos koskaan niin monelle 50-vuotiaalle heiluu jälleen kenkä ja se kuuluisa km-tehdas odottaa matkaajaansa. On melko varmaa, että mitään vakituista tai kunnon työtä ei ko. henkilö saa eläessään. Monelle alkaa tästä hetkestä se eläkkeen odottelu ja kituuttaminen pienellä työttömyyskorvauksella, sekä monesta elämän ilosta kieltäytyminen rahan puutteessa. Ei olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut kuinka vanhempia työntekijöitä potkitaan päähän, eikä heille anneta mitään arvoa. Hallitus on toivonut pidempää uraputkea, mutta se on kyllä nyt ja myös jatkossa kuolleena syntynyt ajatus, siitä pitävät huolen Suomen nuoruutta ja mahdollisimman pientä palkkaa tarjoavat työnantajat. On todella törkeätä, että suomalaisia työntekijöitä kohdellaan näin ikävästi, aivan kuin he olisivat jotain olioita, joiden tulevaisuudesta ei kukaan kanna tässä maassa murhetta, ei työnantajat, ei valtio, eikä ammattiyhdistys. Kaikki kai ajattelevat vain, että omapa on murheesi kuin sait kenkää. En olisi koskaan nuorempana uskonut miten kovat arvot ovat vallalla Suomessa tulevaisuudessa. Aikoinaan työläiset olivat solidaarisia ja heillä oli se yhtä köyttä yhdistys, muistan vain esim. isäni toiminnan. Nyt jokainen valvoo vain omaa etuaan ja napaansa, mitä muista. Lopuksi täytyy vain todeta, että kyllä on säällittävä tilanne ja pahemmaksi kai muuttuu vielä tulevaisuudessa, koska raha ja maallinen mammona on yhä useammalle se tärkein asia tässä maailmassa.
Tiedän hyvin tilanteen, mutta sääli ei siihen auta. Sanon vaan, että suomalainen kapitalisti on nykyään yksi suuri mulkku, joka joutaisi menää hevon perseeseen.
Tynhaku on todella mennyt enemmän kuin pelletouhuksi. Se on kuin lottoaminen, voittaminen (paikan saanti) on yhtä todennäköitä. Paikkoja ei saa kuin suhteilla. Hekemusten lähettäminen on ihan turhaa touhua. Senkin ajan voi maata sänkyssä tai juoda bisseä. Miten tähän tultu? Siksi, että suomalainen kapitalisti on nykyään vain itseään ja rahaa kunnioittava aivokääpiö.
Itse olen reilu 3-kymppinen nainen, akateemisesti koulutettu ja tehnyt yhtä sun toista duunia. Kunnon töitä ei tipu kovasta yrityksestä huolimatta, ainoastaan huonosti palkattuja yötöitä tai provikkapalkkaisia. Mäkin tunnen itseni jo vanhaksi työmarkkinoille, esim. työn, jota viimeksi hain sai 25-vuotias mies. Alkaa vituttaa aika roimasti. Tää tilanne on aivan perverssi, kun ajatellaan, että töissä pitäisi jaksaa yhä vanhemmaksi ja elinikä nousee.
Työnhakupapereilla voi ihan hyvin pyyhkiä persettä. Näin ne tulevat hyödyllisempään käyttöön kuin, jos ne lähettää työnantajalle, jotka eivät viitsi edes vastata niihin, tuskin edes lukevat niitä, joissa hakijan ikä on 45-50 v. tai sen yli. Tässä on muutaman viime vuoden aikana tullut lähetettyä muutama sata hakemusta ja lopputulos = 0. Vedä tästä nyt sitten huumoria. Ainut mitä siitä seuraa on vitutuskäyrän kohoaminen.
Työnhaku nykyään niin suurta pelleilyä ja huuhaata, että en löydä edes niin rumia sanoja kuvaamaan sitä.
Minä olenkin nyt päättänyt käyttää loput tyhjät hakupaperit perseen pyykimiseen, joten saan niistä ainakin WC-paperin korviketta ja säästän vielä postimaksutkin. Hyvä neuvo muillekkin.
Valtion on pitänyt monta hienoa puhetta ja antanut paljon lupauksia kuinka työttömyyttä parannetaan, mutta tuloksia ei kyllä näy missään. Paljonko rahaa on muka käytetty ja mihin se on mennyt, on asia, jota kukaan ei vissiin tiedä, se suuri salaisuus. Työllisyys pahenee vain koko ajan ja ensi talvi/kevät ovat varmaan ne pahimmat ajat. Jos luvataan vähentää työttömyyttä valtion rahalla, pitäsi myös jotain näkyä ja tapahtua.
Muutama aika sitten oli lehdessä tilasto, jossa oli selvitetty kuinka paljon eri maat käyttävät rahaa työllisyyden parantamiseen eri maissa. Tällä listalla Suomi oli aivan häntäpäässä eli maa, jossa rahaa käytetään melkein vähiten Euroopassa tähän asiaan. On tosi surullista, että annetaan tällaisia lupauksia ja sitten siihen annetut rahat vain katoavat johonkin ja tavallinen työtön ei näe niistä mitään apua. Valtion pitäisi nyt julkisesti kertoa mihin rahat on käytetty tähän mennessä ja paljonko on vielä ehkä tulossa ja mihin se käytetään.