Olen ollut vasta viikon au pairina ranskalaisessa perheessä joten saattaa vaikuttaa ongelmaani. Perheessä on kolme tyttöä, 6, 9 ja 12-vuotiaat. Alussa tytöt ottivat minut tosi hyvin vastaan ja meillä oli tosi mukavaa, mutta sitten yhtäkkiä keskimmäinen tyttö muuttui jotenkin etäiseksi ja hänen käytöksensä on muutenkin hyvin vaihtelevaa. Joskus tulemme juttuun kohtuullisesti mutta joskus saan vain pahoja mulkaisuja osakseni. Tuntuu tekevän kaiken päinvastoin mitä sanon ja myönnän että on saanut vedätettyä minua muutaman kerran vain siksi etten ole kielen takia ymmärtänyt mikä oli homman nimi (pyysi minua ottamaan lautaset ja viemään pöytään, ja luulin hänen sanoneen että hän hakee servetit, mutta menikin leikkimään...). Kouluun saattaessani lähti nuoremman kanssa juoksemaan vaikka huusin ja pyysin pysähtymään. Noin 50m ennen koulua tyttö ilmoitti että minun ei pitäisi tulla pidemmälle, vaikka äiti oli neuvonut saattamaan portille asti. Tyttö lähti taas juoksemaan kielloistani huolimatta ja pääsi kuin pääsikin koulun porteista sisään kun minä olin vasta tien toisella puolella.
Joskus pyydän hyvin yksinkertaisesti toimimaan tietyllä tavalla, esimerkiksi laittamaan lautasen leivän alle, annan lautasen, osoitan leipää ja sanon ranskaksi "laita leipä lautaselle". Tyttö katsoo minua kulmiensa alta ja kysyy "mitä?"
Pöytä oli katettutiettyyn järjestykseen niin että tämä kyseinen tyttö istuisi vieressäni, hän kuitenkin vaihtoi serviettien paikkaa niin että näin ei olisikaan...
Tulkitsenko nyt ihan väärin vai miten tähän käytökseen oikein pitäisi suhtautua? En oikein osaa toimia tämän tytön kanssa joka on joskus ihan mukava mutta usein myös aivan... no tuollainen kuin nuo ylemmät esimerkit antavat ymmärtää. Mitä mun pitäisi oikein tehdä hänen kanssaan?
Joskus pyydän hyvin yksinkertaisesti toimimaan tietyllä tavalla, esimerkiksi laittamaan lautasen leivän alle, annan lautasen, osoitan leipää ja sanon ranskaksi "laita leipä lautaselle". Tyttö katsoo minua kulmiensa alta ja kysyy "mitä?"
Pöytä oli katettutiettyyn järjestykseen niin että tämä kyseinen tyttö istuisi vieressäni, hän kuitenkin vaihtoi serviettien paikkaa niin että näin ei olisikaan...
Tulkitsenko nyt ihan väärin vai miten tähän käytökseen oikein pitäisi suhtautua? En oikein osaa toimia tämän tytön kanssa joka on joskus ihan mukava mutta usein myös aivan... no tuollainen kuin nuo ylemmät esimerkit antavat ymmärtää. Mitä mun pitäisi oikein tehdä hänen kanssaan?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ompa inhottava tilanne! Vaikea päätellä mistä tyttöjen käytös johtuu, mutta sinuna ottaisin aiheen välittömästi puheeksi perheen vanhempien kanssa. Ovatko tytöt aiemmin käyttäytyneet näin, vai onko tämä omituinen käytös ainoastaan sinuun kohdistuvaa? Jos olet kaiken tehnyt ohjeiden mukaan, tuskin ainakaan sinussa on vikaa!
Jos tilanne jatkuu samana vielä seuraavat viikot, suosittelisin miettimään onko perhe sinulle sopiva. Kolmen lapsen kanssa muutenkin on paljon hankalampaa kuin esim. kahden.
Tsemppiä!!
Nokun ideahan on juuri se että kaksi muuta, nuorempi ja vanhempi käyttäytyvät todella ongelmitta ja kohteliaasti ja meillä on kivaa, ainoastaan tuo keskimmäinen osoittaa jostain syystä vaihtelevasti mieltään. Perheen vaihtoa en ole ajatellut, mietin että olisiko kannattavaa jutella tytön itsensä kanssa ilman vanhempien saarnaa. Ongelma tässäkin on se että en osaa kunnolla puhua, voisinko kirjoittaa kirjeen tai jotain?
Moikka!
Tapauksesi ei kuulosta kovin mukavalta, mutta tuskin on ainoaa laatuaan.
Jotkut lapset ottavat uuden perheenjasenen vastaan muitta mutkitta, toisille se on hankalempaa. Ja veikkaanpa taman keskimmaisen tyton kuuluvan jalkimmaiseksi mainittuihin.
Han on jo selkeasti alkanut testaamaan, miten reagoit tiettyihin "kolttosiin", ja kuinka helppoa sinua on jymayttaa. Vinkkina on, etta nayta hanelle, kuka maaraa. Talutat kadun yli vaikka kadesta pitaen, ellei han suostu odottamaan muuten ja naytat, etta olet tosissasi. Et myoskaan saa vaihtaa tata "mallia", vaan toteutat saman joka kerta, mikali tottelemattomuutta esiintyy. Muista kuitenkin pysya silti muuten mukavana persoonana, jota varmasti oletkin. :)
Itsellanikin oli hankala vaihe perheen vanhimman lapsen kanssa, mutta se meni ohi. Ei kuunnellut mita sanoin, ja vastaili tylysti. Muutaman huoneeseen -kaskytyksen jalkeen tilanne parani. Vielakin han toisinaan harrastaa tata "en-ymmarra-mita-sanot", ja selkeasti vain kettuillakseen. Yritan sitten artikuloida ooooiiikeeiin selkeasti, etta asia menee varmasti perille. :) Osaavat ne lapset olla kenkkuja, kylla..
Ehdotan myos, etta puhut ensin tyton vanhemmille (vaikka kirjeen kautta), ja vanhemmat keskustelevat tyton kanssa. Sen jalkeen voit ottaa asian puheeksi tyton itsensa kanssa, mikali han siihen suostuu. Jos menet suoraapaata puhumaan tytolle, voi olla, etta hanen huono kaytoksensa vain pahenee (=ns. vastareaktio vieraan "miksiteetnain" -puheeseen).
Tsemppia!
Tänään katoin pöytää ja laitoin testinä keskimmäisen tytön nimikoidun servietin viereeni, kysyin nuorimmalta että onko hyvä (kattaus siis) ja hän sanoi että on, kunnes huudahti että eiku ei, tää kyseinen tyttö ei halua istua mun vieressä! Kysyin sitten että miksi kummassa ei, en saanut kunnollista vastausta... Jätin ne kuitenkin niin mutta kun pääsimme pöytään ne oli vaihdettu niin että tämän tytön ei minun vieressäni sitten loppujen lopuksi tarvinnut istua. Mitä tähän nyt sitten sanoa/tehdä, en voi pakottaa mutta ei tuosta voi rangaista, ei siitä oikein voi sanoakaan mitään. Olen aika hukassa just nyt :/
Osoitin nyt varmaan heikkouteni mutta minun oli pakko mainita juoksemisesta perheen äidille. Hän otti tytön kanssamme "puhutteluun" ja sanoi tälle että hän EI saa juosta kouluun ja kävelee kanssani porteille asti. Tytöllä oli jälleen sama "juu niin varmasti teenkin"-ilme ja meni heti kuiskimaan asiasta yläkertaan siskolleen. Mitäköhän minusta nyt ajattelee, en tiedä mutta en voinut ottaa sitä riskiä että hän taas huomenna juoksisi kouluun enkä saisi otetta kädestä, hän on nimittäin todella nopea liikkeissään!
Nyt perheen isä tuli sanomaan että hänellä on asiakastapaaminen huomenna myöhemmin joten hän vie lapset kouluun vaikka asiasta ei ollut aikaisemmin puhetta. Miten musta tuntuu että se liittyy just siihen että puhuin siitä juoksemisesta... Oonko vainoharhainen vai miks mä olen ihan varma ettei ne lapset halua että vien niitä kouluun :/ Mulla on ihan kamala olo...
...kysymys ei varmasti ole siitä, mitä sinä teet, vaan siitä että lapsella on paha olla kun on tullut uusi ihminen hoitamaan. Eri lapset reagoivat eri tavoin, ja se mikä yhdelle on täysin ongelmatonta, voi olla toiselle lapselle ison stressin aihe. Uuden hoitajan tulo on aina stressaavaa lapselle, ja jotkut lapset reagoivat temppuilemalla.
Tärkeintä on, että sinä pystyt tässä tilanteessa olemaan aikuinen, etkä anna lapsen oikkujen mennä ihon alle. Kyllä tilanne ajan mittaan paranee, eikä tässä ole millään tavalla kyse sinun kompetenssistasi.
Minun nuorempani on aika tapaus, ja on aluksi aiheuttanut kaikille au paireillemme harmaita hiuksia - niin kuin myös usein minullekin. Olen yrittänyt selittää au paireille, että ongelma on minun lapseni herkkyys, ei heidän toimintansa - että olen ollut heihin oikein tyytyväinen vaikka lapseni onkin hankala. Vähitellen pikkuherrani on tottunut tilanteeseen ja temppuilu on vähentynyt.
Tiedätkö, kuka on hoitanut lapsia ennen sinun tuloasi? Lapsella voi olla ikävä tätä ihmistä, ja lapsen logiikallaan hän saattaa syyttää sinua siitä, että hoitaja on vaihtunut.
Kannattaa puhua tilanteesta perheen aikuisten kanssa eikä turhaan kärvistellä. Voisitte yhdessä miettiä, miten keskimmäiselle lapselle saisi paremman olon. Kun lapsi temppuilee, niin kyse on lähes tulkoon aina siitä, että hänellä on syystä tai toisesta huono olla.
Minä olen tämän perheen kuudes au pair, joten uskon että näihin au pairien vaihtoihin on totuttu, vaikka tietenkin joka kerta kun au pair vaihtuu joutuvat lapset tottumaan uuteen ihmiseen taloudessaan. On niin hankala uskoa että lapsella olisi paha olla koska on koko ajan hyvin positiivisella mielellä ja nauraa ja pelleilee ihan koko ajan, jota on sinänsä ilo katsella. Tänäänkin kielsin autossa takanpenkkiläisiä riehumasta ja hiljaisuuden jälkeen nuorin sanoi tämän keskimmäisen nimen "syyttävästi", aivan kuin keskimmäinen olisi tehnyt minulle jotain, ilveillyt tai muuta. Eli ei siis pidä minua minään.
Minäkin olen juuri tullut uuteen perheeseen, paitsi että olen Espanjassa. Kaikista hankalinta on jokapäiväisissä asioissa ollu suihkuun meno, koska 8v. poika on aina "ei ei" asenteella.. se on yllättävän raskasta toistaa ja etenkin, kun minun pitää tehdä kaikki englanniksi. Osaan toki espanjaa, mutta lasten kanssa joudun käyttämään englantia, jotta "he oppisivat". Mutta se on niin vaikeaa, kun tuntuu, ettei heitä kiinnosta englanti pätkääkään! :( Ja he sitten esittävät etteivät muka ymmärrä. Suurimmaksi osaksi eivät varmasti ymmärrä, mutta kai esim. eleistä pitäisi ymmärtää.. ja kun joka päivä on sitä samaa tiettynä kellon aikana. Lopulta olen saanut heidät suihkuun ja se siitä. Mut ois kiva, ettei joka päivä tarvitsisi "taistella/kinata" samasta asiasta. Mutta kaipa se kuuluu tähän, sellaisiahan ne lapset on. Kun he kasvaa ja saavat ymmärrystä, niin sitten on toisin. Tai ehkä he nyt vaan testaa alussa ja kun kyllästyvät, niin huomaavat, että suihku on joka tapauksessa edessä, niin parempi tehdä se "the sooner the better"-asenteella. :)
johtuu siis "herkkyydestä".....
No,et ole ainoa noilla linjoilla ja monesta "herkästä" pikkupojasta on jo ehtinyt kasvaa sika mieheksi.
Minulla on ollut joskus vastaavanlainen tapaus. Yrittäisin lähestyä keskimmäiseen enemmän, ja kehua tätä aina kun on mahdollista. Ehkä hän etsii huomiota itselleen tuolla käyttäytymisellä. Minusta sinun ei tarvitse murehtia. Aina kun mahdollista keksi jotain tekemistä keskimmäisen kanssa, esim. pyydä laittamaan hänen hiuksensa nätisti tai tee jotain kivaa mistä hän pitää. Jos hän ei ymmärrä mitä sanoit; pyydä häntä toistamaan ja sano että sinä voisit auttaa minua ääntämään oikein (vaikka osaatkin ehkä jo hyvin kieltä). Näin tyttö tuntee itsensä hyödylliseksi ja saa huomiota osalleen, juuri sitä mitä ehkä etsii käyttäytymisellään.
Tsemppiä!