Onko mitään järkeä alkaa yhteiseloon ihmisen kanssa joka on eri "heimoalueelta"??? pohjanmaalaiset ei ainakaan voi mennä naimisiin savolaisten kanssa.Miten on muilla?Kokemuksia eri paikkakunnalta olevista liitoista..miten vaikuttaa murre ja syntyperä? onko tosiaan niin että suomessa on niin erilaista porukkaa eri alueilla että se vaikuttaa yhteiseloon?
Mahdoton Yhtälö!!
Kiero Savolainen
171770
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itse olen naimisissa saman maakunnan naisen
kanssa, mutta asumme pohjois-karjalassa.
En voisi kuvitellakkaan tilannetta olemalla
naimisissa heidän kanssaan, on niin selkärangaton
kansa! Mieluummin toivon tulevaisuudessa lapsilleni muualta puolison.
ollunna savolaesen kanssa. Itselle kun asiat on suoria ja selkeitä, niin kumppanille kaekkee muuta ja ennen kaekkee sitä muuta :D
Mulla on myös savolainen ukko. Se puhuu ihan liikaa ja viäntää ja kiäntää yksinkertaisiakin asioita. Mä oon huomannu, että minkä pohjalainen sanoo kolmella sanalla, savolainen tarvii saman asian ilmaisemiseksi kolmekymmentä sanaa! Pohjalainen puhuu sillon kun on asiaa, savolainen lämpimikseen. Mutta eihän nämä asiat oo niin vakavia etteikö liitto välillämme onnistuisi...
Joskus kyllä on tullu mieleen että mahtaisko tuossa myytissä "kieroista savolaisista" olla jotain perää. Tuntuu että tuo savolaisukkoni yrittää joskus jopa manipuloida minua. Paljon puhetta mutta vähän käytännön tekoja...
Keski-pohjanmaalla syntyneenä ja pohjois-pohjanmaalla kasvaneena en kyllä jaksaisi etelä-pohjalaisten ankeaa uhoamista ja päällepäsmäämistä.
Mielestäni tämä asia pätee ehkä vähän vanhempaan väkeen. Nuoriso alkaa osittain olemaan joka paikassa sellaista "citykansaa" että oman elinalueen kulttuuri ei enää päde niin paljon.
E-pohjanmaalta oleva siskoni on naimisissa lapista kotoisin olevan miehen kanssa. Siinä alkaa näkyä ne kulttuuriset erot, ne on välillä aika vahvoja. Lappalainen sanoo mitä sylki suuhun tuo, eikä paljoa kainostele. Turhia ei kanssa puhuta, ja periaatteet on kovia. Siinä jää normaalisti suustaan kova pohjanmaalainenkin hiljaiseksi. Silti tullaan yhdessä toimeen.
Sinällään itse pidän lapin kulttuurista ehkä enemmän, että siellä ollaan todella vieraanvaraisia (esim. jos mennään ruoka-aikaan käymään kylässä, niin siellä katetaan myös vieraille). Luontoa ja eläimiä kunnioitetaan. Selän takana ei puhuta "paskaa", vaan todellakin sanotaan asiat suoraan. Ei epäystävällisesti, vaan asiallisesti. Huumori kukkii.
Toki, muistakaa, että kaikki ovat yksilöitä, näissäkään asioissa ei voi täysin yleistää.
hmm....vaikka nuoret on nykyään "citykansaa" niin silti tuntuu että pakko on synnyinpaikan/juurten olla vaikuttamassa kuonteen syntyyn..vai onko?? Kyllähän vielä kuitenkin oman alueen omaleimaisuus vaikuttaa ihmiseen.Ehkä ei milläänlailla tietoisesti.Eron huomaa sitten kun menee jonnekin muualle.Toki voi ollakkin niin että eroavaisuudet tosissaan alkaa kaveta yhteiskunnan muuttuessa.
No voe tokkkkkkiiiiiiinsa. Murteet huitsin nevadaan, te kuulostatte kaikki niin hassuilta. Puhukaa stadia tästä lähin.
Niin ja tuo otsikko on suomeksi (stadiksi) "Pidä sinä sinun pääsi kiinni!". Noin hassuun muotoon se sitten taipuu teidän murrelaisten suussa.
Oops, keltsu onki jo öbäut puol kaks! Tää jätkä menee!
Moro,
Ite en ole tällaista huomannut, vaikka vaimoni on kotoisin kymenlaaksosta meren rannalta ja itse olen varttunut pohjoissuomessa.
Nyt asumme hämeessa ja koskaan ei ole ollut ongelmia siitä että olemme niin eri puolilta suomea.
Sori, en osaa stadin slangia, koska olen mies joka ei ole vielä ottanut suihin.
Piä siä siu piä kiä!
..mutta tokko niin palio, että mantieteen takia pittää eroammaan alakaa..
Meillä onkii sitte seroliitto.
Ite olen syntynyt ja kasvanu napapiirilä, mutta olen suvultani molemmin puoin täysiverinen savolainen.
Mies taasen on ehta syntyperänen etelä pohommaalaanen.
..ja haavi auki seuraamme toisinaan kotikaupunkimme menoa, kun täällä ollaan niin sisäänpäin lämpiävää, että.
Kumma kyllä suurin osa ystäväpiiristämmekin on muualta kuin täältä.
Suurin ero taitaa olla kateuden laadussa. Pohjammaalla kun lada kuski näkee naapurin ajavan mersua, isäntä tuumaa notta "virnistele nyt perkele, ensi vuonna sinäkin ajat ladalla"
Kun pohjoisessa tuumataan, että "kyllä sen kelpaa. Perkele, ensi vuonna minäkin ajan mersulla".
Meitä on kiero savoliane ja hidas hämäläinen.. Muuten menee hyvin, savonmurrekin on tarttunu tuohon isäntäänkin, mutta väärin käsityksiä syntyy aika helposti, ei kuitenkaan mitään, mitä ei selvittää vois...
Ainoo huono puoli on, ettei mies osaa kierrellä ja kaarrella asiaa sillein mukavasti, ja ei ymmärrä mitä teen silloin kun niin teen ja miten siihen tulisi reagoida tai vastata... :D
Olen syntyperäinen turkulainen, asun Turussa ja miesystäväni on savolainen. Homma toimii, kunnes tulee puhe tyylistä... Teen kiusaa, että sivistyksen tulo kesti muutama sata vuotta kauemmin sinne itärajan tuntumaan. Ei uskoisi, mutta turkulainen nirppanokka sulaa savolaisen paukuttaessa poskeaan; ei sille voi olla nauramatta!
Ennakkoluulot pois; niitä on takuulla ollut meilläkin alussa puolin jos toisin... henkilökemia se kuitenkin tärkeintä on.
Onnea yritykselle!
Meil oli - tai viel on - sillee, et miä oon Kotkast ja vaimo ei mistää. Tai siis seki on Kotkas syntyny mut sit se on asunu Kauniaisis, Turus ja sen lähel, ja sit viäl tos keskikymenlaaksos. No se puhuuki mä-kieltä. Ja ihan luonnostaa.
Hyvin meil meni niin kauan ku meni. Välil oltii vaa eikä menty minnee ja sit joskus piti päästä jonnee. Nyt miä en taas tiijä mihi miä oikee oon menos, ku ei se enää haluu leikkii mun kaa.
Oiskoha se ollukki loppujellopuks siit kii tää meijän ero, et ku se vaimo ei oikee oo mistää kotosi ni se ovvähä sellane juureton?
joo..se voi kyllä olla niinkin että juurettomuus vaivaa nykyään kun muutetaan niin paljon.mietin kyllä sitä että miten paljon ne JUURET sitten vaikuttaakaan ihmiseen..kuinka paljon ne ihmisen luonnetta muokkaa.Tuskin pelkkä murre tekee ihmisistä erilaisia?
Ei kai tuohon oo yksiselitteistä vastausta? Ennemminkin olen huomannut sen, että ihmisten käytöksessä - mm. avoimmuudessa ja toisen huomioimisessa - näkyy kyllä eroja sen mukaan, mistä päin ollaan kotoisin. Tässäkään ei voi sitten yleistää.
Usein muuttaminen ainakin saattaa vaikeuttaa ihmissuhteiden luomista. On hankalaa, kun joutuu usein luomaan uudet suhteensa. Ei ole helppoa mennä uudelle paikkakunnalle ja alkaa rakentaa uusia ihmissuhteita, sillä yleensä siellä asuvilla on jo omat kuvionsa. Joskus tämä onkin paljon helpompaa ulkomailla sellaisessa paikassa, jossa on pienehkö suomalaisyhteisö. Siellä on kaikilla sama tilanne, joten ystävystymisiä tulee helpommin kuin täällä kotimaassa.
Alotin äskettäin suhteen Pohjois-pohjanmaalaisen miehen kanssa. Itse olen Pohjois-Savosta. Tähän asti olen pitänyt pohjanmaalaisia omalaatuisina, mutta tämä mies tuntuu olevan poikkeus. En usko, että kotipaikalla on kauheasti merkitystä. Eihän sitä tule toimeen kaikkien kanssa kotikaupungissakaan. En kyllä itse nää mitään ongelmaa puolison murteella tms. Ajan kuluessa puhetavat varmaankin yhdistyvät, lainataan sanoja toinen toiselta. Sehän on rikkautta, että otetaan puoliso muualta kuin oman kylän sisäpiiristä...