On yksinkertaisesti olla pariutumatta ja anta koko ihmissuhdepaskameren velloa keskenään ja viedä luulot jokaiselta joka siihen osallistuu. Osallistuminen = hukkuminen.
Fiksuinta on elää kuivalla maalla ja välillä voi käydä meren rannalla katsomassa onko joku rantaan huuhtoutuneista sellainen että hän vielä jotenkin pystyy johonkin ja että hänen generinen suuntansa on jonnekin muualle kuin takaisin sinne mistä pelastuikin.
Terveisin,
onnekkaasti haaksirikkoutunut.
Fiksuinta on elää kuivalla maalla ja välillä voi käydä meren rannalla katsomassa onko joku rantaan huuhtoutuneista sellainen että hän vielä jotenkin pystyy johonkin ja että hänen generinen suuntansa on jonnekin muualle kuin takaisin sinne mistä pelastuikin.
Terveisin,
onnekkaasti haaksirikkoutunut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi se on paras?
Itse olen elänyt nyt reilun puoli vuotta maalla. Tarkoittaa siis että olen ollut melko korvessa ja nähnyt ihmisiä harvakseltaan. Hakannu halkoja, kävelly metsässä ja talvella hiihtänyt umpihankee. Ei kyllä pää kestäis jos ajattelis että tätä se on loppuelämä. Sosiaalisuus saa minut syttymään. Mutta näin välillä on ollut hienoa eristäytyä, hiljentyä ja nauttia.
Miksi sinusta on onnekasta haaksirikkoutua pois ihmisten ilmoilta?
mut vastaan kuitenkin..Kaupungissakin voi kyllä "haaksirikkoutua", ei siihen tarvita fyysistä eristäytymistä muuttamalla maalle. Nimemerkillä "tietoisesti haaksirikkoutunut kaupunkilainen"
mutta miksi? Miksi se on onnekasta? Se oli tässä pointti. En ymmärrä. Miksi on onnekasta tulla katkeraksi?
eikö ole niin että "haaksirikkoutumalla" juuri välttää katkeruuden.
Onnekasta on nimenomaan se ettei tule katkeraksi vaan kun tajuaa välttää sen ympäristön missä katkeruus kasvaa.
Kun kieltäytyy uimasta siellä suhteiden paskameressä ei ole enää sijaa toisista ihmisistä kumpuavalle katkeruudelle, koska silloin yksinkertaisesti ei liity asiaan. Oma sisäinen katkeruus puolestaan on asia jolle voi jotain, etenkin kun kohtaa itsensä. Tällöin siis hedelmättömästä rimpuilusta luopuminen ja sen korjaaminen osallistomattomuudella vahvistaa yksilöä ja hänen eheyttään parhaiten - sillä silloin suhdemaailman yleinen rikkinäisyys ei pääse vaikuttamaan yksilöön.
Kari Hotakainen kirjoittaa kirjojaan autotallissaan yksin. Eräässä haastattelussaan hän kehaisi että työkaverit ovat parhaat mitä hänellä on koskaan ollut. Se oli vitsi jossa on totuudensiemen mukana.
Tuolla logiikalla elämä on helpompaa kun kieltäytyy elämästä. Miksi tunteiden meri on paskameri? Otetaanko toinen vertauskuva? Jos en ymmärrä pelin sääntöjä tai suostu noudattamaan niitä, joudun aitioon, pelistä pois. Onko siellä parempi olla?
Elämään kuuluu aina rikkinäisyys ja tietty määrä vastoinkäymisiä. Miksei voisi hyväksyä tuota tosiasiaa ja jatkaa elämistään sosiaalisessa maailmassa?
"Elämään kuuluu aina rikkinäisyys ja tietty määrä vastoinkäymisiä. Miksei voisi hyväksyä tuota tosiasiaa ja jatkaa elämistään sosiaalisessa maailmassa?"
Elämä on rikkinäinen ja vastoinkäymiset ainoa mitä on tarjolla. SIinä on ero, saada jotain tai olla saamatta mitään. Oma rajani menee siinä että jos ainoa mitä on tarjolla on sen verran että toivoa näennäisesti on - niin silloin vedän loogisen johtopäätöksen että muuta ei olekaan.
Onko se itseaiheutettua vai ei on toissijaista. Aivan kuin lentokone ei voi liian hitaasti koska sakkaaminen alkaa jossain vaiheessa - muuttuu suhdemaailmassakin toiminta itseään tuhoavaksi kehäksi tietyssä pisteessä. Tällöin ainoa mikä voi pelataa on se että hylkää sen mitä on ja pärjää sillä vähällä mitä jää.
Hoksaan että sinua tämä kiinnostaa koska etsit itsellesi tiettyä ääripäätä, olemuksesi kuitenkin on sellainen että olet sosiaalisesti kyvykäs, polskuttelet tuossa meressä suht vaivatta. Väitän että retriittisi on turhautumisen pakenemista, sitä että olet ollut alati tietoisempi merkityksettömyydestä joka tuota sosiaalista maailmaa nykymuodossaan riivaa. Nimenomaan merkityksettömyydestä. Taidampa hyvinkin edustaa siis sitä voimaa joka sinut repi piiristä pois kauemmaksi. Sinä palaat sinne, mutta kenties nyt näet asiat hiukan toisin.
Minä jään tänne. Tämä on se paikka jossa minä saan sen mitä minä haluan. Jos saan.
Rantaan huuhtoutuu vain lättätukkaisia valaita, jos nämä ei miellytä täytyy olla ilman.