Meillä välimatkaa on 700 km. Mies lähti opiskelemaan, minä jäin kotiin. Hän mietti kesällä pitkään, lähteekö koska ei halunnut lähteä ilman minua. Rohkaisin häntä kuitenkin lähtemään, sillä onhan se ainutlaatuinen tilaisuus ja mielestäni jokaisen tulee nauttia opiskelijaelämästä ja sen vapaudesta. Bonuksena saa vielä hienon ammatin. Luottamus oli 100% ja olen aina ollut sitämieltä että jos toista rakastaa niin täytyy tehdä kompromisseja ja ajatella hänen parastaan. Meidän tilanteessa asuimmekin jo yhdessä. Kaikki oli niin ihanaa tähän asti, olemme kuin paita ja peppu, arvostamme samoja asioita ja meillä on aina ollut yhdessä tosi hauskaa ja ihanaa.
Kaksi viikkoa sitten hän lähti, ja nyt viikonloppuna taas tapasimme. Ei mennyt ihan niinkuin oltiin suunniteltu. Sain nimittäin selville että hän on ystävystynyt johonkin uusiin ystäviin mikä tietenkin on tosi hieno asia (olen hänelle sen sanonutkin) ja niin sitä pitääkin tutustua ja luoda uusia ystävyyssuhteita. MUTTA. Yksi tällainen ystävä on tyttö. He eivät ole samassa koulussa, mutta hän on mieheni hyvän ystävän ystävä. He ovat olleet samoissa bileissä ja ovat hyvissä väleissä. Mieheni ei ollut kuitenkaan maininnut tytöstä minulle ennen viime viikonloppua, jolloin sattumalta yhtä puhelinnumeroa etsiessäni huomasin tytön lähettämät lukuisat, hymiöillä ja pienellä flirtillä maustetut viestit.
Järkytyin ja järjestin kohtauksen, olin shokissa. Tavaroita hajosi, en koskaan ole ollut yhtä raivoissani. Ymmärrän että pitää olla uusia kavereita, mutta miksi minulle ei kerrottu asiasta? Viestit olivat juuri sellaisia, kuin minä ja kundini lähettelemme toisillemme, iloisia hyväntuulisia viestejä. Ei niissä mitään intiimiä ollut, mutta tietenkin ne järkyttivät. Kysyin mieheltäni miksi et ole kertonut ja hän ei osannut kertoa syytä, pelkäsi että suuttuisin ja oli aikomuksissa kertoa. Tenttasin, onko hänellä tunteita sitä toista kohtaan ja mitä he ovat tehneet, mitä on tapahtunut ja mitä ei jne. Kuulemman mitään ei ole ollut, eikä tule. Mieheni oli järkyttynyt reaktiostani ja itki, vakuutti haluavansa olla kanssani eikä voisi tehdä mitään mikä minua loukkaisi koska rakastaa vain minua. Annoin tulla kaiken pahan olon ja varmistin moneen kertaan, onko tässä nyt jotain mistä pitäisi huolestua, eikä kuulemma ollut.
Luottamus siinä kuitenkin nyt sai kolauksen. Sehän on perusedellytys kaukosuhteelle. Tiedän pystyväni hyväksymään naispuoliset ystävät ja normaalin kanssakäymisen ystävien kanssa, mutta en halua olla sinisilmäinenkään. En ole mustasukkaista tyyppiä, ellei todella ole aihetta. Miten pystyn rakentamaan luottamuksen taas takaisin ja mistä tiedän ns. pahat merkit. Pelkään että mieheni rakastuu tähän toiseen.
:(
Sovimme kuitenkin asian ja lupasimme olla toistemme luottamuksen arvoisia ennen kuin hän lähti. Pyysin anteeksi käytöstäni, vaikka sanoin että hänessäkin oli nyt vikaa. Minulla on kuitenkin jätetty olo, olen läpikäynyt jätetyksi tulemisen melko monesti. Miten tästä jatkan? On vaikeaa.. Minullakin on miespuolisia ystäviä mutten ikinä jättäisi kertomatta heistä. Olenko raivareillani nyt pilannut kaiken? * nyyh* Kaikki neuvot olisivat kalliita
Kaksi viikkoa sitten hän lähti, ja nyt viikonloppuna taas tapasimme. Ei mennyt ihan niinkuin oltiin suunniteltu. Sain nimittäin selville että hän on ystävystynyt johonkin uusiin ystäviin mikä tietenkin on tosi hieno asia (olen hänelle sen sanonutkin) ja niin sitä pitääkin tutustua ja luoda uusia ystävyyssuhteita. MUTTA. Yksi tällainen ystävä on tyttö. He eivät ole samassa koulussa, mutta hän on mieheni hyvän ystävän ystävä. He ovat olleet samoissa bileissä ja ovat hyvissä väleissä. Mieheni ei ollut kuitenkaan maininnut tytöstä minulle ennen viime viikonloppua, jolloin sattumalta yhtä puhelinnumeroa etsiessäni huomasin tytön lähettämät lukuisat, hymiöillä ja pienellä flirtillä maustetut viestit.
Järkytyin ja järjestin kohtauksen, olin shokissa. Tavaroita hajosi, en koskaan ole ollut yhtä raivoissani. Ymmärrän että pitää olla uusia kavereita, mutta miksi minulle ei kerrottu asiasta? Viestit olivat juuri sellaisia, kuin minä ja kundini lähettelemme toisillemme, iloisia hyväntuulisia viestejä. Ei niissä mitään intiimiä ollut, mutta tietenkin ne järkyttivät. Kysyin mieheltäni miksi et ole kertonut ja hän ei osannut kertoa syytä, pelkäsi että suuttuisin ja oli aikomuksissa kertoa. Tenttasin, onko hänellä tunteita sitä toista kohtaan ja mitä he ovat tehneet, mitä on tapahtunut ja mitä ei jne. Kuulemman mitään ei ole ollut, eikä tule. Mieheni oli järkyttynyt reaktiostani ja itki, vakuutti haluavansa olla kanssani eikä voisi tehdä mitään mikä minua loukkaisi koska rakastaa vain minua. Annoin tulla kaiken pahan olon ja varmistin moneen kertaan, onko tässä nyt jotain mistä pitäisi huolestua, eikä kuulemma ollut.
Luottamus siinä kuitenkin nyt sai kolauksen. Sehän on perusedellytys kaukosuhteelle. Tiedän pystyväni hyväksymään naispuoliset ystävät ja normaalin kanssakäymisen ystävien kanssa, mutta en halua olla sinisilmäinenkään. En ole mustasukkaista tyyppiä, ellei todella ole aihetta. Miten pystyn rakentamaan luottamuksen taas takaisin ja mistä tiedän ns. pahat merkit. Pelkään että mieheni rakastuu tähän toiseen.
:(
Sovimme kuitenkin asian ja lupasimme olla toistemme luottamuksen arvoisia ennen kuin hän lähti. Pyysin anteeksi käytöstäni, vaikka sanoin että hänessäkin oli nyt vikaa. Minulla on kuitenkin jätetty olo, olen läpikäynyt jätetyksi tulemisen melko monesti. Miten tästä jatkan? On vaikeaa.. Minullakin on miespuolisia ystäviä mutten ikinä jättäisi kertomatta heistä. Olenko raivareillani nyt pilannut kaiken? * nyyh* Kaikki neuvot olisivat kalliita
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen näköjään kirjoittanut tämän kahteen kertaan, pahoittelut siitä. Kiitos jo etukäteen kaikille vastauksistanne!
Mielestäni sinun ei kannata vielä tuon asian takia olla varpaisillasi. Ei hän ole sinua pettänyt tai lyönyt. Hän sanoi itse sinulle, että olisi kertonut kumminkin. Ehkä hän ei ollut valmis vielä kertomaan tai ei uskaltanut, kun pelkäsi reaktiotasi. Toiset ovat niin mustasukkaisia meinaa.
Suosittelen, että ette tuon takia heitä kirvestä kaivoon eli eroa. Teidän pitää vain puhua asiasta vielä, jos se häiritsee sinua. Kerrot sen hänelle, mitä kirjoitit tänne. Kuitenkin kirjoituksestasi päätellen, olette tosi rakastuneita toisiinne. Ei tuon takia kannata luovuttaa. Ei ole tapahtunut vielä pahoja juttuja kirjoituksesi mukaan. Jatkakaa yhdessä onnellisina! Voisitte keskustella ehkä enempi.