Takana 14 vuotta avioliittoa, ei avioehtoa, ja sitä ennen 6 vuotta avoliitossa. Lapsia 4, joista 1 täysi-ikäinen. Minusta tulee lasten yksinhuoltaja, ja ex-mies väittää, ettei hän joudu maksamaan mitään elatustukea.
yhteisessä nimessä meillä on asunto, ja siitä oleva asuntolaina. Muu omaisuus (mm asuntoauto) on miehen nimissä, liäksi hänellä on kulutusluottoja ja opintolainaa. Minun opintolaina on melkein maksettu.
Nyt mies väittää, että jos myisimme asunnon (voittoa ei juurikaan jäisi) , joutusin maksamaan tasinkoa 5-10 tuhatta, ja hän pitäisi tietenkin omat velkansa ja asuntoauton.
Mielestäni tuollainen jako on kohtuuton, onhan toisen osapuolen tulot puolet omiani isommat ja sen lisäksi minulla on lapset elätettävänä.
Liittomme aikana minä olen ollut kotiäitinä ainakin 7 vuotta, mies on saanut rakentaa uraansa. Lisäksi olen opiskellut, joten työurani on vielä alussa.
mies on päättänyt kaikista investoinneista ja siitä mitä laskuja maksetaan, myös minun tuloista ja lapsilisistä. Näin hän on esim ostanut omiin nimiinsä asuntoauton, vaikka pesuhuoneessa on ollut iso kosteusvaurio.
Minulla ei ole ollut vara kylppäriä kunnostaa, koska olen vastannut elinkustannuksistamme (ruoka, ja kaikki lasten menot). Miehen mielestä minulla ei ole mitään oikeutta asuntoon eikä avio-oikeutta muuhun omaisuuteen, koska en ole mitään niistä maksanutkaan.
Vasta pari vuotta sitten pystyin ensimmäisen kerran ostamaan esim maitoa itse, kun kielisin toiselta tilini ja lapsilisien käytön. Sen seurauksena mies halusi erota.
Tuli tosi sekava selostus, mutta pointti oli se, että olen hieman pihalla tuosta juridiikasta.
Voiko se oikeasti mennä niin, että joudun maksamaan tasinkoa ja toinen pitää kaiken omaisuutensa? (arvio perustuu siihen, että talo myytäsiin, ja siitä jäisi muutama tuhat voittoa, joka tietenkin puolitettaisiin, miehen omaisuus taas vähennettäisiin veloista, joten minulle jäisi plussaa ja hänelle miinusta, eli joutuisin tuon erotuksen maksamaan). Mielestäni tuo on kohtuutonta, ja kohtuullistaminen osituksessa olisi paikaillaan.
Nyt kävi vielä niin, että otimme asuntolainaa lisää, ja aloimme asunnon peruskorjauksen. Nämä rahat ovat miehen tilillä, lyhennys menee minun tililtä, ja remontti ei ole edennyt ollenkaan. Pinnat on purettu, mutta mitään uutta ei ole tilalle laitettu. Enkä taaskaan voi tehdä asialle mitään, palkkani menee asumiseen ja ruokaan. Mies on tunnustanut maksaneensa lainalla omia velkojaan.
Ex-mies väittää, että minä haluan aina sanoa viimeisen sanan ja hallita kaikesta. Remonttilainan suhteen hän ei luota minuun ja kaikkiin investointeihin tarvitaan hänen lupansa. Jo lainaa ottaessa sovimme mihin raha käytetään. Koen olevani puun ja kuoren välissä.
Alistunko hänen tahtoonsa jälleen vai alanko lopultakin pitämään kiinni oikeuksistani? Vai olenko ainut väärintekijä näissä asioissa ja toinen oikeassa?
Ero astunee ensi viikolla voimaan, vein lopullisen hakemuksen muutama vko sitten.
Mies haluaa erota, koska hänestä minulla on narsistinen persoonallisuushäiriö ja käytän häneen henkistä väkivaltaa eikä hänellä ole kanssani mitään ihmisoikeuksia. ja sen lisäksi käsitykseni parisuhteesta ei vastaa hänen käsistystään. Totta, mielestäni meillä ei parisuhdetta ole, miehellä ei ole aikaa eikä halua minulle, hän 90% jättää vastaamatta jos puhun hänelle, mitään fyysistä kosketusta en häneltä saa, ja humalassa ollessa hän osoittaa kuinka paljon vihaa minua. Nyt hän päätti erota, kun lähdin kapakasta toisen miehen mukaan. Tosiasiassa olimme sattumalta samassa baarissa molemmat omien kavereiden kanssa, ja mies ei halua, että tulen edes hänen juttusilleen baarissa, jos satumme samaan paikkaan. Niinpä juttelin yhden miehen kanssa, joka pyysi mukaansa. Oma kun ei seuraani halunnut, päätin ottaa sieltä mistä sain (myös hänellä on ollut ulkopuolisia suhteita).
Vihasta minua kohtaan Hyvä esimerkki on se, että hän pyysi minua aveciksi pikkujouluihinsa, joissa sitten en saanut tulla edes hänen lähelleen. Lopulta kun yritin pysyä samassa seurassa, hän pahoinpiteli (lievästi) minut. Seuraavana päivänä kun olin paikattavana, hän pyysi anteeksi ja toivoi minun olevan kohtuullinen eikä kostoa. Jos hän halusi olla yksin, minun olisi pitänyt se ymmärtää, eikä kostaa (menemäällä lääkäriin).
Silti, rakastan miestäni, enkä haluaisi erota, mutta suhteemme ei toimi, mielestäni mies alistaa minua, ja miehen mielestä minä häntä. Myönnän, etten ole aina käyttäytynyt hyvin häntä kohtaan, mutta virheistä olen oppinut, (hän ei edes usko, että olisin muutttunut). Mutta, minusta hänenkään käytös ei ole sen parempaa kuin omani.
Mutta, oma moka, miten olen ollut niin sinisilmäinen
yhteisessä nimessä meillä on asunto, ja siitä oleva asuntolaina. Muu omaisuus (mm asuntoauto) on miehen nimissä, liäksi hänellä on kulutusluottoja ja opintolainaa. Minun opintolaina on melkein maksettu.
Nyt mies väittää, että jos myisimme asunnon (voittoa ei juurikaan jäisi) , joutusin maksamaan tasinkoa 5-10 tuhatta, ja hän pitäisi tietenkin omat velkansa ja asuntoauton.
Mielestäni tuollainen jako on kohtuuton, onhan toisen osapuolen tulot puolet omiani isommat ja sen lisäksi minulla on lapset elätettävänä.
Liittomme aikana minä olen ollut kotiäitinä ainakin 7 vuotta, mies on saanut rakentaa uraansa. Lisäksi olen opiskellut, joten työurani on vielä alussa.
mies on päättänyt kaikista investoinneista ja siitä mitä laskuja maksetaan, myös minun tuloista ja lapsilisistä. Näin hän on esim ostanut omiin nimiinsä asuntoauton, vaikka pesuhuoneessa on ollut iso kosteusvaurio.
Minulla ei ole ollut vara kylppäriä kunnostaa, koska olen vastannut elinkustannuksistamme (ruoka, ja kaikki lasten menot). Miehen mielestä minulla ei ole mitään oikeutta asuntoon eikä avio-oikeutta muuhun omaisuuteen, koska en ole mitään niistä maksanutkaan.
Vasta pari vuotta sitten pystyin ensimmäisen kerran ostamaan esim maitoa itse, kun kielisin toiselta tilini ja lapsilisien käytön. Sen seurauksena mies halusi erota.
Tuli tosi sekava selostus, mutta pointti oli se, että olen hieman pihalla tuosta juridiikasta.
Voiko se oikeasti mennä niin, että joudun maksamaan tasinkoa ja toinen pitää kaiken omaisuutensa? (arvio perustuu siihen, että talo myytäsiin, ja siitä jäisi muutama tuhat voittoa, joka tietenkin puolitettaisiin, miehen omaisuus taas vähennettäisiin veloista, joten minulle jäisi plussaa ja hänelle miinusta, eli joutuisin tuon erotuksen maksamaan). Mielestäni tuo on kohtuutonta, ja kohtuullistaminen osituksessa olisi paikaillaan.
Nyt kävi vielä niin, että otimme asuntolainaa lisää, ja aloimme asunnon peruskorjauksen. Nämä rahat ovat miehen tilillä, lyhennys menee minun tililtä, ja remontti ei ole edennyt ollenkaan. Pinnat on purettu, mutta mitään uutta ei ole tilalle laitettu. Enkä taaskaan voi tehdä asialle mitään, palkkani menee asumiseen ja ruokaan. Mies on tunnustanut maksaneensa lainalla omia velkojaan.
Ex-mies väittää, että minä haluan aina sanoa viimeisen sanan ja hallita kaikesta. Remonttilainan suhteen hän ei luota minuun ja kaikkiin investointeihin tarvitaan hänen lupansa. Jo lainaa ottaessa sovimme mihin raha käytetään. Koen olevani puun ja kuoren välissä.
Alistunko hänen tahtoonsa jälleen vai alanko lopultakin pitämään kiinni oikeuksistani? Vai olenko ainut väärintekijä näissä asioissa ja toinen oikeassa?
Ero astunee ensi viikolla voimaan, vein lopullisen hakemuksen muutama vko sitten.
Mies haluaa erota, koska hänestä minulla on narsistinen persoonallisuushäiriö ja käytän häneen henkistä väkivaltaa eikä hänellä ole kanssani mitään ihmisoikeuksia. ja sen lisäksi käsitykseni parisuhteesta ei vastaa hänen käsistystään. Totta, mielestäni meillä ei parisuhdetta ole, miehellä ei ole aikaa eikä halua minulle, hän 90% jättää vastaamatta jos puhun hänelle, mitään fyysistä kosketusta en häneltä saa, ja humalassa ollessa hän osoittaa kuinka paljon vihaa minua. Nyt hän päätti erota, kun lähdin kapakasta toisen miehen mukaan. Tosiasiassa olimme sattumalta samassa baarissa molemmat omien kavereiden kanssa, ja mies ei halua, että tulen edes hänen juttusilleen baarissa, jos satumme samaan paikkaan. Niinpä juttelin yhden miehen kanssa, joka pyysi mukaansa. Oma kun ei seuraani halunnut, päätin ottaa sieltä mistä sain (myös hänellä on ollut ulkopuolisia suhteita).
Vihasta minua kohtaan Hyvä esimerkki on se, että hän pyysi minua aveciksi pikkujouluihinsa, joissa sitten en saanut tulla edes hänen lähelleen. Lopulta kun yritin pysyä samassa seurassa, hän pahoinpiteli (lievästi) minut. Seuraavana päivänä kun olin paikattavana, hän pyysi anteeksi ja toivoi minun olevan kohtuullinen eikä kostoa. Jos hän halusi olla yksin, minun olisi pitänyt se ymmärtää, eikä kostaa (menemäällä lääkäriin).
Silti, rakastan miestäni, enkä haluaisi erota, mutta suhteemme ei toimi, mielestäni mies alistaa minua, ja miehen mielestä minä häntä. Myönnän, etten ole aina käyttäytynyt hyvin häntä kohtaan, mutta virheistä olen oppinut, (hän ei edes usko, että olisin muutttunut). Mutta, minusta hänenkään käytös ei ole sen parempaa kuin omani.
Mutta, oma moka, miten olen ollut niin sinisilmäinen
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kaikki menee jakoon mitä olette avioliiton aikana hankkineet tai rikkaampi maksaa tasinkoa toiselle.
Hanki kunnon lakimies niin hän osaa neuvotella kunnon elatusavut lapsille ja sinulle kun olet ollut kotiäitinä monta vuotta. Miehesi puhuu täyttä soopaa ja sanot hänelle seuraavan kerran että kaikki menee jakoon.
elatusapua? Käsittääkseni hän on työssä ja saa siis palkkaa. Kotiäitiys on taaksejäänyttä elämää. Vai pitäisikö miehen maksaa aloittajalle takautuvasti. Ei mene jakeluun. Vaikka olen nainen, pidän yleensä miesten puolta näissä asioissa. Tämä johtuu siitä, että olen nähnyt, miten mieheni exä on käyttäytynyt. Mies jätti erossa entiselleen asunto-osakkeesta lähtien kaiken, vain omat vaatteensa otti mukaan. Silti exä pumppasi mieltäni vielä rahaakin aivan tolkuttomasti. Piti vaihtaa auto!!! Hyi helvetti, mikä ämmä ja uskovainenkin vielä. Mutta nehän ovatkin pahimpia.
ei se ole tyhmä kuka pyytää, vaan se joka maksaa, sulla on munaton mies;D ;D.
ja kenties ei kunhan vain saat itsellesi ensin asianajajan puoliasi pitämään. Jos teillä todellakin on eron 2.vaiheen hakemus menossa ja ero astumassa voimaan, niin ainakin on ajankohta selvillä josta omaisuuden ositusta aletaan selvitellä. Mikäli pankista on nostettu remonttilaina asuntoa varten ja miehesi on sen käyttänyt omien henkilökohtaisten lainojensa maksuun, kysy asianajajaltasi josko sinulla on perusteet tehdä rikosilmoitus petoksesta. Tämä siis erityisesti jos kyseisen lainan rahat ovat kadonneet 1. hakemuksen jättöajankohdan jälkeen.Hieman kaukaa haettua kenties, mutta luulisi ainakin auttavan saamaan tulevan entisen puolison ruotuun ja keskustelupöytään turhan uhoamisen sijaan. Osanottoni ja onnea matkaan.
vaan, taitaa jäädä luu käteen minulla. Miehelle tuli kirje kärjäoikeudesta, johon hänellä on 7 vrk mahdollisuus ilmaista tyytymättömyyttään tuomiopäätökseen.
selvitin asiaa poliisista, ja aihetta rikossyytteeseen ei vielä ole. Kunhan ero astuu voimaan, voin neuvotella lainat uusiksi (puolet talosta ja puolet veloista on miehen). Alunperin mietimme, että pitäisimme talon yhteisissä nimissä, maksaisimme lainoja puolet ja puolet, minä maksaisin asumiskulut.
Asianajajani ei sitä ratkaisua suositellut, mies kun siinä kuorisi kermat päältä (joskus myyntivoittona, minähän vastaisin jatkossa kunnostuksesta ym), lisäksi jos toinen jättäisi lainat maksamatta, niiin...
toisaalta, hän myös sanoi, että mikäli lainat jää maksamatta, niin mieheltähän ne ulosmitataan (hänellä paremmat tulot eikä elätettäviä).
Olen pankista selvittänyt asiaa, ja voisin saada lainat omiin nimiini.
Ositukseen en saa julkista oikeusapua, mies on asiakkaana oikeusaputoimistossa. Selvitän yksitysen taksoja nyt. osituksen suhteen tilanne on se, että jos talo myytäisiin, minulle jäisi joku tonni plussaa. Miehellä on velkoja, ja varallisuutta, kun tuo varallisuus vähennettäisiin veloista, hän jäisi miinukselle, joten joudun maksamaan taskinkoa! Tuntuu tyhmälle, minä ja lapset vuokrakämpässä, mies pitää omaisuutensa (toki myös velkansa) ja minä maksan väliä??!! Talosta ei juuri voittoa jää, kun lyhennykset ovat menneet minimillä, mies kun on sijoittanut moottoripyörään, asuntoautoon, osakkeisiin ym omat tulonsa. Hänellähän on oikeus päättää mihin rahansa käyttää. tarkoitan, että itse olisin halunnut maksaa lainoja enemmän, ja tehdä mm sen pakollisen kylppäriremontin. Tällä elämän tyylillä, talosta on edelleen miltei enempi velkaa kuin sillä on arvoa.
Silti, piehtaroin syylisyydessä, jospa vain olisin jaksanut olla parempi vaimo, suostua toisen kompromisseihin (ellen saa asuntoautoa, myymme talon, auton (tuolloin oli tila-auto), ja eroamme ja lähes nyrkistä otsaan, kun sanoin, ettei meillä olisi varaa asuntoautoon).
Elatusmaksujen suhteen hänet kuulema katsotaan varattomaksi, ja saan vain elatustuen (yksinasuva henkilö, palkka n 4 tuhatta). Jälleen oli tulla turpiin, kun sanoin, että hänellä on velvollisuus vastata puolesta lasten menoista lain mukaan...
Sinulla on siis jo asianajaja hoitamassa asioitasi? Mikäli näin on, niin hyvä. Toivottavasti hän on erikoistunut eroasioihin eikä vain leipääntyneesti hoida toimeksiantoaan ns. vasemmalla kädellä viidenkymmenen muun asian joukossa. Sinullako on siis oikeusturvavakuutus ja/tai liian korkeat tulot päästäksesi oikeusavun piiriin. Kumman nimissä on yhteinen kotivakuutus ja sisältyykö siihen oikeusturva? Mikäli vakuutus kattaa miehesi, niin ei kai hänen silloin pitäisi oa-toimiston asiakkaaksi päästä - tehän ymmärtääkseni asutte vielä samassa osoitteessa. Tulojensakin puolesta hän menee reippaasti yli rajojen. Jos tuota vakuutuksen oikeusturva-rasitetta ei ole, niin sinähän ollet oikeutettu oikeusapuun myös. Käsitykseni mukaan voit valita myös sopivan yksityisen juristin, joka on oikeutettu korvaukseen sinun asioita ajaessa. Saman toimiston asiakkaina te ette voi olla, ainakin aikanaan oman eron aikaan tilanne oli tämä.
Tämä ehkä kuulostaa julmalta, mutta itse aiemmasta oppineena pistäisin asunnon myyntiin (mikäli toinen ei halua lunastaa sitä tai et saa sopivaa hintaa sille) ja lähtisin puhtaalta pöydältä tulevaisuuden suhteen. Mikäli miehesi on hankkinut omistukseeensa autoa, pyörää ja ennen kaikkea osakkeita niin eivätkö ne myös tule lasketuksi mukaan omaisuuteenne? Käytännön asioiden osalta yrittäisin vielä ennen varsinaista eroa vaihtaa lyhennyksen menemään tulevan ex-miehesi tililta oman tilisi sijaan. Joissain pankeissa tämän asian voi hoitaa ihan verkossa kun laina on kuitenkin kummankin nimissä. Ehkä et onnistu, mutta tarkista/kokeile kuitenkin.
Lasten elatusmaksujen osalta haet tietenkin kohtuullisen kk-korvauksen, jotta heidän ei tarvitse olla ensisijaisina kärsijöinä vielä rahallisestikin. Mikäli sopua ei synny, niin oikeus auttaa tässä asiassa. Tarkista vielä aa:ltasi saako tuon elatusapuasian menemään eteenpäin lasten ollessa asianomaisina. Näin sinulle ei tulisi aiheutua erillisiä lisäkuluja siitä.
Älä missään nimessä usko noita "kuuleman mukaan" -juttuja vaan selvitä ja varmista asia huolella ennakkoon. Uhoamisen ja venkoilun tarkoituksena on pelottaa ja väsyttää, jotta et asioita selvittäisi ja uskaltaisi ajaa eteenpäin. Kurkista ehtiessäsi vaikkapa eroperhe.net -sivuston keskustelufoorumille, siletä löydät varmasti vastauksia kysymyksiisi sekä myös vertaistukea.
Kylläpäs tästä viestistäni tuli varsinainen sillisalaatti, mutta toivottavasti siitä löytyy edes jokin tiedon murunen hyödyksesi.
asuntolainan maksuja vain maksamatta, sillä exältäsihän ne pankin toimesta kuitenkin peritään kun kumpikin talon omistatte?
omat viestini eivät niinkään.
Olen käynyt asianajajalla alustavasti (ilmainen ensimmäinen käynti), ja hänkään ei suositellut talon yhdessä pitämistä, vaan nimenomaan lunastusta tai myyntiä. pankista selvitin mahdollisuuden saada lainat nimiini, ja se voisi onnistua. Tuota viimeistä lainaa en voi mennä muuttamaan ilman miehen hyväksyntää, vaan hänen pitäisi käydä pankissa allekirjoittamassa paperit. Mutta, kunhan ero astuu voimaan, voin ulosmitata sen mieheltä! (eli viikon päästä). Tuossa vaiheessa yhteinen velka menee puoliksi.
Mies on ollut asiakkaana yleisessä oikeusaputoimistossa, joten eivät voi minua ottaa. Tänään olin toiseen asianajajaan yhteydessä, ja hän soittaa huomenna ja ilmoittaa onko minulla mahdollisuus saada ositukseen yksityiseltä apua yleisenä oikeusapuna.
Ensimmäinen asianajaja lupasi puhtaakiskirjoittaa jakopaperit satasella (edellyttää, että olisi päästy sopuun asioista).
Kotivakuutus, kuten kaikki muukin on miehen nimissä, mutta en ole varma voisinko saada liitosta oikeusturvaa (vaihdoin juuri ammattiliittoa, eikä ole tullut uutta jäsenkorttia, mutta kuuluu liiton etuihin, sitä en tiedä mitä se sitten kattaa). Muuten asianajajaan ei ole varaa, sosiaalialan palkalla.
Elatusmaksuissa aion pitää puoleni. Selvitin lastenvalvojalta asiaa, ja jos ymmärsin oikein, kulutusluotot eivät asiaan vaikuta, joten ulosoton kautta niitä joutunen hakemaan. Ex-miehen tulojen mukainen korvaus mahdollistaisi minulle tämän asunnon pitämisen yksinäni. Pyysin arvion kiinteistövälittäjältä. Lunastusarvo ymmärätääkseni menee sen eka erohakemuksen jättöajan mukaan, eli jos saan remontin jotenkin tehtyä, lunastus kannattaa.
Erotuomio tuli tänään miehelle postissa kotiini, väitti tehneensä osoitteenmuutoksen, vein sen postiin, ilmoitin, etten uutta osoitetta tiedä, ja laitoin postin kuljetettavaksi.
Kuulopuheisiin en aio luottaa enää, selvitettäviä asioita on vain kovin paljon, ja ne ovat kaikki sidoksissa toisiinsa. Päättänyt olen, että selviän, sisulla vaikka ja hammasta purren. Teen 3-vuorotyötä, joten lastenhoito (nuorin 8 v) on vielä työnalla, miten sen saisin järjestymään, mutta apua en toiselta enää aio pyytää.
Silti, olisin valmis luopumaan kaikista vaateistani, jos hän tulisi takaisin (tosi tyhmää!!), ja pelkään, että hän suuttuu lopullisesti kunhan kuulee kaikki vastaukset (kun esim elatusapu ei mene hänen käsityksen mukaan, jos lastenvalvojan alustava arvio pitää paikkansa).
Kaverini väittää, että mies yrittää manipuloida minua, ja itsekin pelkään, että ehdotukseni, että vielä katsottasiin pärjäämmekö yhdessä, todennäköisesti vain imartelee häntä. Niinpä kaikki tekemäni voivat tulla hänelle yllätyksenä, epämukavana (ja hän joko käy käsiksi tai häipyy paikalta). Erään kaverini mielestä mieheni vaikuttaa sellaiselta, että voisi käydä käsiksi.
Pelkään myös että mies peruu ehdotuksensa huoltajuudesta (hän alunperin ehdotti että minusta tulisi lasten yksinhuoltaja, yhteishuoltajuutta ei halua) Ja vaatii sitä itsellensä. Eka kerran lastenvalvojalla käydessämme hän sanoi, että ei uskalla huoltajuutta minulle antaa, kun hän pelkää lasten puolesta, minä kun olen psyykkisesti sairas, ja hän on viime aikoina laittanut tiskit ja ruoan useammin kuin minä. onneksi lastenvalvoja vaikutti selväpäiseltä ja sanoi, että huoltajuuteen vaikuttaa muukin kuin tiskivuorot :). Hänellähän on paremmat elatusmahdollisuudet, hyvätuloisena ja hyväuraisena. itse en hänelle uskalla lapsia antaa, lapset ovat jo oppineet liiaksi huonoja tapoja ja ajatusmalleja, ja mies on kerran yhden lapsen murjonut mustelmille (tosin, miehellähän oli siihen oikeus, kun lapsi ei rauhoittunut terapeuttisessa otteessakaan)...
Nyt tämä vasta sekavaksi menikin, mie kai vaan mietin, että josko toinen onkin oikeassa ja minä väärässä, jos olenkin vallanhaluinen narsisti? Miten voisin muuttua paremmaksi?
on hyvä huomata sinun jo jäsentäneen ja miettineen monia asioita raskaasta tilanteestanne huolimatta.
Vastauksesi perusteella jo tarkistit tuon lainanne lyhennystilin vaihdon mahdollisuuden. Itse hoisin sen muistini mukaan ihan verkkopankin välityksellä ja toiselle myötävelalliselle meni vain ilmoitus siitä.
Kun kotivakuutuksenne on kerran miehesi nimissä, niin tarkista vakuutuskirjasta mahdollisen oikeusturvan sisältyminen siihen. Mikäli oikeusturva sisältyy, voit kenties päästä itse oa-toimiston asiakkaaksi kohta-ex-miehen sijaan. Oikeusturvavakuutuksen olemassaolo ainakin oman eron aikana oli selkeä este oa-toimiston asiakkaaksi pääsemiselle.
Huoltajuudesta en nyt sinuna vielä suuremmin huolehtisi. Yksinhuoltajuutta et ilman toisen hyväksyntää tulle saamaan, mutta käytännön asioiden hoitoon yhteishuoltajuus ei ole mikään erityisen ylivoimainen este. Passien kanssa voi tulle alkuun ongelmia ilman toisen yhteistyötä, mutta poliisi auttanee siinäkin keskustelemalla vastapuolen kanssa tarvittaessa.
Toimi ja kommunikoi rakentavasti lastenvalvojan kanssa jotta lasten asiat saadaan mahdollisimman ripeästi selkeiksi. Mikäli edessä on huoltajuustaistoa, niin ota yhteyttä sosiaalitoimeen ja kysy neuvoa. Jos huoltajuusdesta ei synny sopua, käräjäoikeus auttaa - ja pyytää tarpeen tullen olosuhdeselvitystä sosiaalitoimelta.
Kulutusluotot muistini mukaan eivät ole mikään peruste elatusmaksujen säätämiseen, etenkään kun miehelläsi löytyy luottoja vastaan autoa ja pyörää jne. Myyntiin vaan, niin johan alkavat luotot pienetä. Lasten elatus ja hyvinvointi on prioriteetissa 1.
Väkivaltaa ei ole kenelläkään oikeutta toista kohtaan käyttää, eli sellaisessa tilanteessa yhteys poliisiin ja terveydenhuoltoon parhaaksi katsotussa järjestyksessä.
Mikäli eronne on nyt astunut voimaan ja ex-mies muuttanut osoitteensa, niin päivitä pikimmiten tiedot myös Kelalle. Olethan oikeutettu ainakin ymmärtääkseni marginaaliseen korotukseen lapsilisissä.
Henkistä tasapainoasi en ole kykenevä arvioimaan, mutta tiedän kuitenkin yhden asian: panostamalla lastesi turvalliseen kasvuun ja olemalla läsnä heidän arjessaan, huomaat muuttuneesi paremmaksi ainakin heidän aikuistuttuaan.
Tämä viesti voi sitten kuulua vaikkapa sinne anjovissalaattiosastoon.
Kun teillä ei ole avioehtoa niin miehen moottoripyörä ja asuntoauto kuuluu myös avio-oikeuden piiriin ja niistä miehesi pitää maksaa tasinkoa sinille koska ne katsotaan miehesi varallisuudeksi. Kaikki mitä sinä ja miehesi omistatte joko yhdessä tai erikseen menee jakoon kun ei ole avioehtoa tehtynä. Miehesi taitaa olla aika idiootti mutta pidä puolesi ja elatusavut ovat noin 200-600 euroa kuukaudessa jso miehelläsi on jonkinmoinen tulotaso.
Meillä ei ole avioehtoa, mutta miehellä on nimissään omaisuuden lisäksi velkoja enemmän kuin minulla. Niinpä tasinko periaatteella, yhteisissä nimissä olevat velat ja varallisuudet jaetaan puoleksi. Jos talo myydään, voittoa saatanee joku 20 tonni, joka siis puoleksi. Molemmilla 10 plussalla. Miehellä henk.koht velkaa esim 30 tuhatta, omaisuuden arvo 15, eli hänellä jää henk.koht velat ja omaisuus miinukselle 15t. Tähän lisätään 10t talosta, niin mies on miinuksella 5 tuhatta, ja minä plussalla 10, eli joudun maksamaan tasinkoa 5 tuhatta!
Ja alta menee asunto, ja mies saa pitää omaisuutensa. Maksamasta en enää välty, kun ymmärtääkseni sen eka vaiheen erohakemuksen aikainen omaisuus ja velka huomioidaan? muutenhan välttyisin maksamasta ottamalla ison lainan. En sitten tiedä, jos päädyn lunastaa asunnon, ja velkaosuuteni silloin olisi 100t, niin väliähän joutuisin maksamaan tuon 10 t (joka myydessä tulisi voittoa). Tietty, jos katsottaisiin, että velkaa asunnosta on yhtä paljon kuin sillä arvoa, ja saisin neuvoteltua, että talo ja velat siirtyisivät nimiini, ja jos se tasinkoa laskiessa huomioitaisiin, niin mulla olis pakkasella 100t ja miehellä 15 t, ja laskeminen kun jätetään nollaan, niin kumpikaan ei joutuisi toiselle maksamaan, ja tässä kaavassa minä maksaisin kokonaan asunnon, ja mies pitäisi nimissään olevan omaisuuden.
Mies tienaa noin 4tuhatta kuussa, mie puolet vähemmän elätän lapset.
Elatusmaksuja joutuisi maksamaan lastenvalvojan arviona 150-200 per lapsi, mutta mies on sitä mieltä ettei mitään. Jos asia on todella niin kuin mies sanoo, valtaosa palkasta menee velkoihin, joten elatustuen joudun hakemaan ulosoton kautta.
mies väittää, ettei joudu maksamaan elatusmaksuja?? Maksuja määrittettäessä lähdetään lasten elatuksen tarpeesta, ei vanhempien VELOISTA! Ja kun elatuskykyä määritetään, siihen eivät kulutusluotot kuulu yhtikäs mitään. Se on miehen ongelma, jollei em syystä ole varaa maksaa elareita - ne häneltä kyllä ulosotossa karhutaan. Täysin turha luulo, että neljä tonnia tienaava mies olisi varaton ja saisi vapautuksen elareista!
>>Maksamasta en enää välty, kun ymmärtääkseni sen eka vaiheen erohakemuksen aikainen omaisuus ja velka huomioidaan? muutenhan välttyisin maksamasta ottamalla ison lainan.
vaikka juuri miehen velkojen (kulutusluottojen,auto ja opintolainojen) vuoksi minä olen se joka joutuu maksamaan tasinkoa, ei mies, jolle velkarahoillakin ostettu omaisuus jää. Ymmärrän logiikan, mutten sitä, että miksi joudun maksamaan tasinkoa siitä syystä, että miehellä on isommat velat ja enemmän omaisuutta?
sinällään taidat olla oikeassa, paitsi jos ottaisin kulutusluottoja, ja pelaisin ne rahapeleissä :-))
miehesi omaisuuden todellisen määrän tuona eronne vireille tulon aikana?
Kertomasi perusteella en ihmettelisi vaikka hänellä olisikin jokin yksityinen rahapiilo josta ei kertoisi. Milloin nuo isommat ostokset ja lainojen ottamiset ovat tapahtuneet, ennen erohakemustako?
vaatia perusteettoman edun palautusta kun olet maksanut perheenne menot ja lyhentänyt lainojakin? Sinä varmaankin pystyt osoittamaan sen mihin rahanne ovat menneet.
ole, hän ei niitä kerro, enkä tietenkään mitään muutakaan kautta tietää saa.
Tilanne entisestään kärjistynyt, toinen haluaa vauhdilla ositusta, ja lukee lakikirjoja ja sanoo, että joudun maksumieheksi ja nyt aikoo viedä huotajuudenkin, vaikka alunperin sovittiin hänen ehdotuksestaan että minusta tulee yksinhuoltaja
kommentista, niin pystynykin, toinen ei halua ainakaan minulle näyttää, joten rikospoliisinkin mielestä rahat ovat menneet ja nyt pitää vain katsoa eteenpäin. pankin lakimiehen mielestä lainat kannattaa neuvotella osituksen jälkeen, ei sitä ennen, sen jälkeen voin ulosmitata lainakin
avioeroon liittyviä juttuja. Eli mahdolliseen elatusapuriitaan on turhaa hakea maksajaa vakuutusyhtiöstä.
ei ainakaan tapiola maksa.....ja joutuisivathan ne pirusti maksaan, kun joka toinen pari eroo....
Kotivakuutuksen oikeusturva-osa ei KOSKAAN koske avioerotapauksia.
Ei jeesusperkele, millaisen kusipään olet mieheksesi ottanut! Onneksi olet tullut järkiisi ja olet ymmärtänyt erota. Kunpa vaan ei olisi lastesi kannalta jo liian myöhäistä, he ovat jo oppineet miten parisuhteessa käyttäydytään: toinen anelee ja sovittelee, toinen komentelee ja lyö. Kivaa on elämä heidänkin puolisoillaan aikanaan. Tuollaiset miehet pitäisi kuohita! Siittää kakaroita ja jättää heidät jonkun muun elätettäväksi. No elatusmaksuista hän ei kyllä pääse luistelemaan. Sinä voit joutua erossa tasinkoa maksamaan jos ukollasi tosiaan noita velkoja on enemmän kuin omaisuutta, mutta se on vain rahaa. Pääasia että lapsesi ja sinäkin saisitte vaihteeksi elää normaalia ihmisen elämää eikä tuollaista vankileirielämää.
Vielä kun pääsisit eroon noista pöhköistä ajatuksista, että pitäisi suostua "kompromisseihin" eli hänen käskyihinsä, tai et muka olisi ollut riittävän hyvä vaimo ja jos vielä yrittäisitte yhdessä... Ei onnistu, ei. Katso nyt mitä kirjoitit:
>>hän pahoinpiteli (lievästi) minut. Seuraavana päivänä kun olin paikattavana,
Ei se ole mitään "lievää", jos joudut menemään lääkäriin paikattavaksi!! Rikosilmoitusta kehiiin, äläkä kuuntele mitään lässytyksiä "kohtuullisuudesta". Ja kun hän vielä lapsiakin hakkaa mustelmille kuten kerroit, niin ilman muuta kerrot poliisille ja lastenvalvojalle.
>>Silti, rakastan miestäni, enkä haluaisi erota, mutta suhteemme ei toimi, mielestäni mies alistaa minua, ja miehen mielestä minä häntä.
Etkä rakasta, olet vain läheisriippuvainen. Äijäsi ei taatusti rakasta sinua eikä edes kunnioita sinua. Alistaa todellakin, sanelee mitä saat tehdä ja mitä et, ja manipuloi, yrittää lannistaa sinut kaikin tavoin. Eihän teillä ole minkäänlaista yritystä yhteen hiileen puhaltamisesta. Että mies vielä ilkeää valehdella että sinä olisit se alistaja? Hahhah. Kyllä ero on ainoa tolkullinen ratkaisu teille.
>>Mutta, oma moka, miten olen ollut niin sinisilmäinen
Niinpä, mutta nyt olet viisastunut ja vienyt eroprosessin läpi, se on hyvä asia. Älä niitä rahoja sure, kyllä sitä vähemmälläkin pärjää. Elämisen laatu paranee kun ei tarvitse riidellä ja pelätä väkivaltaa koko ajan. Jos mies on jo muuttanut talostanne pois, niin huomaat pian miten paljon mukavampaa on.
vastauksestasi,
joskus ajattelen kuin sinäkin, että mieheni on se, jonka kasvaa tarvitsisi,
Sitten taas, ajattelen, että kertomani on vain minun totuus, näkemys ja tunne asioista, totuus on jotain siltä väliltä. Jos mieheni onkin oikeassa, minä vain vaadin liikaa, enkä tyydy mihinkään. ja Minä vain manipuloin näillä kirjoituksillani (kuten narisisti toimii)?
Oma mokani, jos turpiin tuli, kun en toisen osannut antaa olla yksin, kun olin avec, kai hänellä on oikeus omaan yksityisyyteensä. Lapset taas, no mies on sanonut, että jollakin pitää hiljaiseksi saada, eli lapsi itse vaati mustelmia, kun ei terapeuttisessa otteessa muuten rauhoittunut?!
Tiedän, vikaa on yleensä savessa ja valajassa. En väitäkään, etten olisi virheitä tehnyt, tai aina jaksanut olla hyvä ja rakastava puoliso. Minulla vei, valitettavasti, turhan kauan kasvaa aikuiseksi. Liikaa luurankoja kaapissa.
Lasten puolesta harmittaa, heille on muodostunut väärä kuva parisuhteesta, ja vääränlaiset tavat kommunikoida, ja osittain vääränlainen ihmiskuvakin (olen parempi kuin muut).
Ja kyllä, olen varmaan lähesriippuvainen, faija lähti ennenkuin synnyin (au-lapsi 70-luvulla on äpärä), isäpuoli tutustutti aikuisen maailmaan kun olin kolmen vanha.
Silti, koen, että jos vain jaksaisin olla parempi, en aina olisi vaatimamassa, suostuisin mitä toinen ehdottaa, yrittäisin tehdä itse kaiken, joustaisin ja olisin sitä mitä minulta toivotaan, en sitä mitä itse tunnen haluavani, niin elämä olisi parempaa, olisin rakkauden arvoinen.
Kai mies oikeassa on, olen ikuinen valittaja, vaatija, alistaja... ehken sitten pysty neuvottelemaan, kompromisseihin, vaikka kuinka yritän, mutta en vain enää jaksa, että kompromissi on toisen tahtoon suostuminen (esim minä suostuin ostamaan tämän talon, vaikken siitä pitänytkään, kompromissi ehdotus toiselta oli se, että joko tämä tai sitten asumme ikuisesti vuokralla).
en osaa selittää, edelleen ottaisin hänet avosylin vastaan, vaikka tiedän nyt, että selviän yksinkin. Välillä on jopa hyvä olla, kun toinen on poissa. Viime jouluna olin yksin lasten kanssa ja se on elämäni paras joulu, ilman ahdistusta.
Olet oikeassa raha on vain rahaa, tasinko silti tuntuu epäoikeudenmukaiselta, kun en vielä 35 vuotianakaan voinut ostaa edes maitolitraa kysymältä mieheltä siihen lupaa (tuloni menivät hänen tililleen, ja hän päätti investoinnit, ja maksoi laskut). Nyt, minun pitäisi maksaa vielä siitä, että hän pitää veloilla hankitun omaisuuden, vaikka palkkani on puolet hänen palkastaan, ja minulla on lapset elätettävänä.
on ihan perusoikeus. Hän lietsoo tuota syyllisyydentunnetta sinuun, hän on vallanhaluinen ja manipuloiva, etkä sinä.
uskottomuus palstalla mikä lasketaan pettämiseksi
on se, ettemme ole päässeet asioissa sopuun,
tai minä en hyväksy ehdotusta, että pitäisimme talon, ja maksaisimme lainta puoliksi, minä asuisin tässä lasten kanssa ja maksaisin asumiskulut, ja miehen ei tarvitsi maksaa lapsista yhtään mitään.
tapaamisistakaan ei ole päästy sopuun,ja nyt toinen haluaakin huoltajuuden (ehdotti, että ainakin väliaikaisesti sen toiselle luovuttaisin, hänen elämäntilanteensa kun on parempi kuin minun).
Osituksessa hän haluaisi, että maksan tasinkoa, pidettiin talo eli ei, ja hänelle jäisi tietenkin kaikki omaisuus.
Olen päätynyt etsimään vuokra-asunnon (asunto asuinkelvoton tekemättömän remontin vuoksi), ja annan asianajajan hoitaa loput; elatusmaksut, huoltajuus, tapaamiset ainakin haen tuomioistuimen päätöksellä nyt heti, en edes yritä sovitella enää. osituksen katson mitä lakimies ehdottaa, talo myydään kolmannelle osapuolelle, mies ei sitä ainakaan lunasta,
raskasta on, eikä valoa näkvyissä tunnelin päässä, välillä tuntuisi helpommalta jättää hanskat tiskiin tai heittää luskikka nurkkaan
teidän tilannettanne yhtään jos hakisit yhteiselämän lopettamista asianajajan avustuksella?
Tuolloin saisit ainakin osoitteenne erilleen sekä oletettavasti myös lasten osoitteet jäämään sinun kanssasi samaan paikkaan. Olettaisin vyyhdin alkavan purkautua nopeammin kun ei tarvitsisi ainakaan saman katon alla olla. Oman osoitteen muuttaminenhan sinulla onnistuu, mutta lasten osoitteiden ei jos vuokra-asunnon satut saamaan.
erillämme, minä jäin lasten kanssa yhteiseen taloon ja mies muutti vuokra-asuntoon.
Alunperin mies ei halunnut edes yhteishuoltajuutta, vaan minusta yksinhuoltajan, mutta kuultuaan, että joutuisi maksamaan elatusmaksuja, hän onkin haluamassa lapsia itselleen. Hänen elämäntilaneensa kun on parempi. Joo, teen 3-vuorotyötä (lastensuojelussa, kornia), ja nuorimmat lapset ovat alaluokilla, vanhin täysi-ikäinen.
Talon peruskorjaus jäi kesken, seiniä on osittain purettu ja lattia betonilla, oloh on täynnä rakennustarvikkeita, wc puuttuu kalusteet, sisäkatto ja huoneiden parketti on paketissa oh lattialla.
Remonttia varten nostetut rahat ovat miehen tilillä. Eikä hän suostu ostamaan lapsille edes sukkia. Yksi lapsista joutui lopettamaan rakkaan harrastuksensa, kun tuloni eivät vain riitä kaikkiin menoihin.
Mies pyytää, että huomioisin elatusmaksuissa kulutusluotot, jotka ovat syntyneet elämästä. Joo, mootoripyörä, asuntoauto, kallis upea tila-auto, vuosittaiset ulkomaanmatkat, jotka herra osti kysymättä mielipidettäni (tai kysyi, joo, jos en saa tätä, niin erotaan). Hänen palkallaan, jota hän on 10 vuotta hyväksi kehunut, olisi pitänyt perheemme elää ilman kulutusluottojakin.
Näen, että rahat ovat menneet ei-välttämättömiin kulutushyödykkeisiin, joiden hankintaan en ole alunperin suostunut, ja jotka ovat johtaneet siihen, että ruokaan on pitänyt ottaa kulutusluottoja. Olisinhan minäkin voinut ostaa kalliin auton ym , joita olisin sitten vuosia lyhennellyt. Mutta, valitsin lapset ja perheen elatuksen, en ylivelkaantumista. Jos olisin ollut viisaampi, niin Nyt minulla olisi omaisuutta (johon toisella ei olisi avio-oikeutta, kun minulla ei ole mihinkään mitä mies on ostanut :-)).
Osituksessa jos talon haluaisin, minun pitäisi maksaa käypä arvo toiselle, mutta jos hän lunastaisi asunnon, lunastushinta katsottaisiin siitä kun laitoimme eron vireille (puhutaan kymmenistä tuhansista).
viimeksi kun yritin sopia elatusmaksuista, ex uhkasi hakea kaiken kulutusluotoilla ostamansa pois asunnosta, jos en niitä suostu hyväksymään elatusmaksuja huomioidessa.
Kyllästyin tähän logiikkaan ja miehen uhkailuun kellon alle viemisellä, ja tein sen itse.
Nyt haen huoltajuutta ja elatusmaksuja tuomioistuimen kautta. Pesänjakajaa en vielä ottanut, vaan kysyin exältä, että käykö hänelle, jos lakimieheni laskee ehdotuksen, jonka molemmat voisimme hyväksyä. Ellei kohtuudelle tehty ehdotus käy, haen pesänjakajankin, joskin se lysti maksaa enemmän kuin omaisuutta on.
Ikävintä on ollut ottaa kovat aseet käyttöön, jotenkin sitä toivoi, että voisimme vielä löytää toisemme.
samaan vanhaan en haluaisi palata, mutta silti hän oli elämäni rakkaus (teiniliitto). Ja haavelein vielä välillä, että kasvaisimme aikuisiksi ja voisimme ehkä joskus rakentaa yhteisen tulevaisuuden, suhteen, jossa olisi 2 tasavertaista aikuista. tämä on varman sitä eron henkistä puolta, vaikka toisen kanssa on ollut paha olla, ja tunne, että toinen on kohdellut kaltoin ym, niin silti, hän on se ihminen, jonka kanssa valat vannoin, ja jonka kanssa lapsia halusin.
Yritän jättää tunteet taka-alalle, hyväksyä tilanteen ja katsoa eteenpäin, ja keskittyä käytönnön asioihin ja arjen pyörittämiseen, surullekin on sitten varmaan joskus aikansa. tai, sitten olen sitä surutyötä jo pitkään tehnyt, onhan liittomme vuosia rakoillut.
sinun pitää hakea kiinteistövälittäjä ,ehkä kaksikin arvioimaan sen talon hinta.Se ei maksa mitään.
Sitte haet pankista kaikki yhteiset velkasaldot talosta.
Sitte pyydät sitä juristiasi hakeen pesänjakajan
Lastensuojelu hoitaa noi ruokkomaksut kuntoon.
Pistä toimeksi mitä nopeemmin toimit niin parempi, koska asiat mutkistuvat kun ne pitkittyvät.
Sinun olisi hyvä päästä ukosta mahdollisimman nopeesti eroon ennenkö romahdat, koska ukkosi on kova ja häikäilemätön ja sillä ei ole mitään empatiaa tai sympatiaa sua kohtaan.
siis kuka kävi vieraissa ja kuka on narsisti, menkää molemmat hoitoon....
eli, tilanne tämä, että lapset kellon alla, ja osituksenkin tekenee aikanaan pesänjakaja.
Taustaa se, että 20 yhteiselon jälkeen mies oli vain muuttanut pois ja vienyt joitakin huonekaluja sekä autot mennessään, alunperin ei kertonut edes osoitettaan.
Ennen lastenvalvojalle menemistä ex lupasi yksinhuoltajuuden minulle (ei halunnut yhteishuoltajuutta, koska olen kuulema hankala ihminen), tapaamiset oli sovittu joustavasti (teen 3-vuorotyötä ja oli tarkoitus, että isä on lasten kanssa kun minulla ilta/vkoloppuvuoro. Alussa toimikin niin, tein ruat valmiiksi ym, kotiuduttani tiskit ym odottivat minua, saivat viettää laatuaikaa), elareita ei ollenkaan. olin ehdottanut, että maksaisi osan lasten kuluista (harrastukset ja vaatteet). Minun ja lasten oli tarkoitus jäädä taloomme, jonka olisimme pitäneet yhteisomistuksessa, minä olisin maksanut asumiskulut, laina olisi mennyt puoliksi.
No, lastenvalvojalla erehdyin ilmoittamaan, ettei talon yhteisomistus varmaankaan toimisi. Tässä vaiheessa katkesi sitten sopiminen. Mitään ei saatu sovittua, tapaamiset halusi virallisena, muuten kuulema joutuisi hoitamaan aina lapset. Siihen jäi sopuisa ero, ja se lasten hoitaminen kun olen töissä. Sovittiin, että ovat isällään joka toinen vkoloppu.
Remontti ei edennyt tuumakaan, tai jotain pientä tapahtui (jos uhkasin lähdöllä turvakotiin tmv). Toinen ei suostunut sopimaan asiota, kuukauden yritin ennenkuin menin lakimiehen juttusille.
Vaadin yksinhuoltajuutta, ja elatusmaksuja, vastineessa toinen vaati samoja. Ei riitauttanut lasten väliaikaista asumista luonani, mutta kun kuuli, että muutan vuokralle, perui sanansa ja vaati väliaikaista huoltajuutta itselleen, koska olin viemässä lapsia pois kotoaan. (totta, koska asunnosta oli terveystarkastajan lausunto, ettei se sellaisenaan sovellu asumiseen, sillä perusteella ja sinnikkäällä työllä löysin väliaikaisen asunnon). Kun ex kuuli muutostamme, halusi muuttaa taloon takaisin, minkä minä eväsin ja siitähän toinen keksi hakea huoltajuutta perusteella, että muuttaisi lasten kanssa kotiin. Käräjät määräsivät lapset asumaan väliajan kanssani (edes jotain hyvää tässäkin taistelussa tapahtunut). Ja avioero on astunut voimaan.
Tulipa taas sepustus, mutta pointtini oli se, että jos yhdessä ei osattu olla sovussa, niin miksi ei voisi sovussa erota? Lastenvalvojastakin tarjoamani sopimukset olisivat olleet isän ja lasten edun mukaisia, vähiten minun, ja olikin huolissaan taloudellisesta pärjäämisestäni, mikäli ko sopimuksiin olisi päädytty.
Toisella kerralla lastenvalvojalla ex käänsi kaikki asiat päälleen ja valehteli kaikissa tärkeimmissä asioissa kirkkain silmin. Esim, ettei ole koskaan huoltajuutta minulle luvannut, vaikka ensimmäisellä käynnillä sen myönsi lastenvalvojallekin.
Olisin edelleenkin valmis sopimaan asioista, turha ja kallis riitely ei houkuta eikä palvele lasten etuakaan, heillä on paha olla, kun haluavat olla lojaaleja meille molemmille ja silti pitäisi sanoa kumman kanssa haluavat asua. 10 vuotias uhrasi synttärirahansa ässäarpaan, haavena oli voittaa päävoitto, että olisi saatu remontti tehtyä ym..
ja edelleen olisin valmis vielä yrittämään alusta, unohtamaan vanhan, ja olemaan parempi ihmisenä, luopumaan vääristä käyttäytymismalleista ym, jos toinen vain olisi samaan valmis. Yhteen en haluaisi heti muuttaa, vaan antaa nyt ajan kulua ja katsoa löytäisimmekö sen jonkin vielä uudelleen. Koska, nyt minulla on parempi olla, mutta silti kaipaan toista ja hänen syliään. Vain kerran, minusta on tuntunut hyvälle se, että olen päässyt toisesta eroon. kumpikin koemme toisen alistaneen, kaltoinkohdelleen toista. Tuo helpotuksen tunne tuli kun pelkäsin exän saavan lapset, vaikka olin pari kk tehnyt työtä, että päästäisiin pois siitä remontin keskeltä turvalliseen ja asuttavaan ympäristöön, siis siitä mihin toinen meidät kylmän viileästi jätti.
kaikesta tästä tekee vielä mutkikkaamman se, että välillämme on seksiä edelleen (tai nyt), ja hyvää sellaista. Se, miten aina samoihin lakanoihin ajaudumme on sivuseikka, mutta jälkeenpäin olo ei ole kehuttava. Sen hetken ex on hellä ja hyvä rakastaja ym, mutta heti sen jälkeen oma ikävä itsensä (yrittää sanoilla ja teoilla satuttaa)