Olen ollut mieheni kanssa yli puolitoista vuotta yhdessä, naimisiin menimme kuukausi sitten.
Suhdettamme jäytää epäluottamus, en pysty luottamaan mieheeni vaikka haluaisin. Rakkautta löytyy molemmin puolin paljon mutta se että epäilen miestäni, on rasittavaa, todella voimia vievää.
Perheeseeni kuuluu myös kaksi lastani edellisestä suhteestani.
Olen miehelle luvannut lopettaa syyllistämisen/epäilemisen mutta aina välillä on "heikkoja hetkiä" jolloin tulee taas epäilyt mieleen ja "pakko" sanoa..mies on myös todella väsynyt tilanteeseen mutta kuitenkin haluaisimme olla yhdessä vaikka erokin on tullut mieleen vaikeina/raskaina aikoina.
Naimisiinmeno tuntui oikealta päätökseltä kaikesta huolimatta. Epäilyt tulevat lapsuudenkokemuksistani, isältäni tulleista henkisistä iskuista, pelkään myös siis alitajuisesti että niitä tulisi mieheltäni.
Osittain epäilykset myös siitä mitä tapahtui suhteemme(tai oikeastaan silloin ei vielä seurusteltu) alussa jolloin kuvioissa oli vielä juominen ja molemmilla oli epämääräisiä "suhteita".. En tiennyt mieheni "suhteesta" silloin mtn vaan sain sen selville tekstiviesteistä.. kyseessä oli seksisuhde.
Hän toimi kuulemma niin kun luuli että minullakin oli toinen.. epämääräisiä juttuja olikin mutta ei ketään vakituista. Olin sanonut hänelle että mulla on myös toinen juttu meneillään..en vain oikein tiennyt silloin uskallanko sitoutua, ei siis seurusteltu silloin vielä varsinaisesti mut oltiin rakastuttu jo..
Alettiin kuitenkin seurustella vakavasti mutta epäilykset jäivät mieleeni..myös huono itsetuntoni(johtuen saamistani henkisistä kolhuista) tekee sen että ajattelen hänen katselevan muita vaikka hän vakuuttaa
ettei niin tee. nykyään on asiat toisin, vietetään perhe-elämää, kumpikin lopetti juomisen yli vuosi sitten ja polttamisenkin jo puolisen vuotta sitten. Muuten asiat olisivat hyvin mutta tuo salakavala epäilys rikkoo suhdettamme ja tulee jatkuvia riitoja. Mitä tehdä, miten pelastaa suhde?
Voinko parantua, voinko oppia luottamaan? kaipaisin asiallisia vastauksia.
Suhdettamme jäytää epäluottamus, en pysty luottamaan mieheeni vaikka haluaisin. Rakkautta löytyy molemmin puolin paljon mutta se että epäilen miestäni, on rasittavaa, todella voimia vievää.
Perheeseeni kuuluu myös kaksi lastani edellisestä suhteestani.
Olen miehelle luvannut lopettaa syyllistämisen/epäilemisen mutta aina välillä on "heikkoja hetkiä" jolloin tulee taas epäilyt mieleen ja "pakko" sanoa..mies on myös todella väsynyt tilanteeseen mutta kuitenkin haluaisimme olla yhdessä vaikka erokin on tullut mieleen vaikeina/raskaina aikoina.
Naimisiinmeno tuntui oikealta päätökseltä kaikesta huolimatta. Epäilyt tulevat lapsuudenkokemuksistani, isältäni tulleista henkisistä iskuista, pelkään myös siis alitajuisesti että niitä tulisi mieheltäni.
Osittain epäilykset myös siitä mitä tapahtui suhteemme(tai oikeastaan silloin ei vielä seurusteltu) alussa jolloin kuvioissa oli vielä juominen ja molemmilla oli epämääräisiä "suhteita".. En tiennyt mieheni "suhteesta" silloin mtn vaan sain sen selville tekstiviesteistä.. kyseessä oli seksisuhde.
Hän toimi kuulemma niin kun luuli että minullakin oli toinen.. epämääräisiä juttuja olikin mutta ei ketään vakituista. Olin sanonut hänelle että mulla on myös toinen juttu meneillään..en vain oikein tiennyt silloin uskallanko sitoutua, ei siis seurusteltu silloin vielä varsinaisesti mut oltiin rakastuttu jo..
Alettiin kuitenkin seurustella vakavasti mutta epäilykset jäivät mieleeni..myös huono itsetuntoni(johtuen saamistani henkisistä kolhuista) tekee sen että ajattelen hänen katselevan muita vaikka hän vakuuttaa
ettei niin tee. nykyään on asiat toisin, vietetään perhe-elämää, kumpikin lopetti juomisen yli vuosi sitten ja polttamisenkin jo puolisen vuotta sitten. Muuten asiat olisivat hyvin mutta tuo salakavala epäilys rikkoo suhdettamme ja tulee jatkuvia riitoja. Mitä tehdä, miten pelastaa suhde?
Voinko parantua, voinko oppia luottamaan? kaipaisin asiallisia vastauksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Seppo Jokinen, Rikotusta eheä-kirjaa ja John Gray, Miehet ovat marsista, naiset venuksesta-kirjasta erityisesti lukua Naiset muistuttavat aaltoja, kirjoitan pätkän kirjasta: "Naisen itsetunto nousee ja laskee kuin aalto. Aallonpohjalla on tunteiden suursiivouksen aika. Parisuhteessa miehet vetäytyvät erilleen ja palaavat taas lähelle, naisilla puolestaan tapahtuu nousua ja laskua kyvyssä rakastaa itseä ja muita. Kun kielteiset tunteet torjutaan, myönteiset tunteetkin tukahtuvat ja rakkaus kuolee. Elleivät miehet tiedä, millä lailla naiset muistuttavat aaltoja, he eivät voi ymmärtää eivätkä tukea vaimoaan." kyseisen luvun otsikoita: Miten miehet reagoivat aaltoiluun, Älä yritä korjata tilannetta, Miehet ovat hämmentyneitä, Usein toistuvia repliikkejä ja vastaväitteitä( tämän otsikon alta: Kun naisen ratkaisemattomat kysymykset ja tunteet nousevat uudestaan esille, mies saattaa reagoida epäasiallisesti sanomalla esim. 1. "Kuinka monta kertaa meidän täytyy käydä tämä läpi?" 2. Olen kuullut kaiken ennenkin." 3. "Luulin, että olimme jo sopineet sen." jne. , Varoitusmerkkejä miehille: nainen on menossa kaivoonsa tai kaipaa kipeästi miehen tukea ja rakkautta, Tarvitsevuuden ymmärtäminen, Rauhoittavaa tietoa, Kun nainen kokee kaivossaan turvattomuutta, Tunne-elämän suursiivous, Miten mies voi tukea kaivossa olevaa naista, Kun nainen on kaivossa ja mies on luolassa, Marsilainen ja venuslainen ajattelutapa, Kun menneisyyden tunteet pulpahtavat pintaan, Kun tunteita loukataan, Miksi miehet ja naiset riitelevät, Ristiriitojen ratkaiseminen ymmärtämisellä, Mitä mies voi tehdä, ellei voi kuunnella, Kolme keinoa, joilla mies voi tukea naista tuntiessaan tarvetta vetäytyä, Mitä mies voi kiistelyn sijasta sanoa, Mitä nainen voi kiistelyn sijasta sanoa, Raha-asiatkin voivat aiheuttaa ongelmia, Raha ei tyydytä emotionaalisia tarpeita, Varakas naínen tarvitsee enemmän lupaa suuttua, Tunteet ovat tärkeitä.
lisää tietoa löytyy linkistä
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9524590468
aina mainostaa tuo Mies Marsista ja naiset Venuksesta kirjaa? Se on jo vanha. Sisältää ehkä jotain totuuksia, mutta laitta myös miehet ja naiset ns omiin karsinoihoihin, mikä ei nykyainka päde launkaan.
Olen vain huomannut, että oli parisuhdeongelma mikä hyvänsä niin aina tulee tuo suositus noista tai vastaavista teoist. Mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toisille.
..lukenu kyseisen kirjan? Miehet ja naiset ovat erilaisia, ei tasa-arvo merkitse ettei miehissä ja naisissa olisi eroavaisuuksia, näkeehän sen jo päältäkin, että erilaisia ollaan, saman arvoisia mutta erilaisia.