Tajusin tänään miten paljon minulla onkaan tekemistä että pääsen ylipainostani eroon. Miten olenkaan voinut päästää itseni tähän pisteeseen? Laihdutettavaa olisi kaikenkaikkiaan 70 kiloa. Onkohan tuollainen mahdollista vielä saavuttaa vai pitäisikö tyytyä pienenpään pudotukseen. Onko tervettä laihduttaa tuo kaikki yhdellä kertaa vai pitääkö pitää taukoa? Onko kukaan koskaan pudottanut näin paljon massaa? Missä ajassa se on mahtanut tapahtua? En tietenkään oleta että simsalabim yhdessä yössä kilot pois, ei. Onhan minullakin kulunut jo 20 vuotta saavuttaa nykyinen tilani.
Tarvitaan pysyviä elämäntapamuutoksia ja itsekuria, uskoa ja malttia. En usko painonvartijoihin, kokeiltu on ja huonoksi todettu. Puntarilla voin käydä kotonakin ja merkata painon taulukkoon ihan omakätisesti ja vielä ilmaiseksi. Tukiverkostokin minulta löytyy, ystävät ja poikaystäväni ovat kaikki olleet aivan mahtavia. Poikaystäväni on mitä mainioin ihminen, hän tukee kaikin tavoin projektiani. Sanoo myös ettei halua että kuihdun kokonaan. Itse haluan kyllä joskus vielä olla terveissä mitoissa.
Olen vasta 24-vuotias, nainen. Uskotteko että minulla on vielä joskus toiveita päästä ihailemaan normaalia painoindeksiä? Mahtaakohan ihoni koskaan myöskään mukautua uuteen pienempään vartaloon vai olisiko se sitten kirurgille mentävä maksamaan itsensä kipeäksi?
Tarvitaan pysyviä elämäntapamuutoksia ja itsekuria, uskoa ja malttia. En usko painonvartijoihin, kokeiltu on ja huonoksi todettu. Puntarilla voin käydä kotonakin ja merkata painon taulukkoon ihan omakätisesti ja vielä ilmaiseksi. Tukiverkostokin minulta löytyy, ystävät ja poikaystäväni ovat kaikki olleet aivan mahtavia. Poikaystäväni on mitä mainioin ihminen, hän tukee kaikin tavoin projektiani. Sanoo myös ettei halua että kuihdun kokonaan. Itse haluan kyllä joskus vielä olla terveissä mitoissa.
Olen vasta 24-vuotias, nainen. Uskotteko että minulla on vielä joskus toiveita päästä ihailemaan normaalia painoindeksiä? Mahtaakohan ihoni koskaan myöskään mukautua uuteen pienempään vartaloon vai olisiko se sitten kirurgille mentävä maksamaan itsensä kipeäksi?
Vastaukset 21
Vanhimmat
sanon ensikei että tuo iho on täysin ihmiskohtainen, jollain se pienenee mukana ja jollain se jää roikkumaan, eli kirurgia olisi sitten ainut hoito siihen. Paremminhan sen saa kiineytymään mukana jos muistaa pitää ihon kunnossa, esim rasvaamalla ja niinedespäin.
varmasti on ihmisiä jotka ovat pudottaneet yhtä paljon kuin sinulla on, mutta kannattaa ottaa pienenpiä tavotteita ensin. Kuten 10kg kerrallaan, muuten sitä ei jaksa, kun ajattelee, että voi ei, vielä on näin ja näin paljon pudotettavana. Eli pienissä erissä.
Koska sulla on kuitenkin noin paljon ylimääräistä painoa niin suosittelisin laihdutusta lääkärin valvonnassa ja ennenkaikkea että kävisit ravintoterapeutilla. Suuren painon kanssa on aina isompi riski saada jotain sairauksia ja esim sydänkohtauksen jos ei syö kunnolla. Joten sun tulee olla ehdottomasti nyt myös varovainen.
Uskon kyllä että pääset vielä normaaliin painoosi, mutta uskon että siihen voi kulua kolmekin vuotta, jos ei enemmän. Kai mielesi kestää hitaan laihdutuksen?
Tottahantoki malttia on mukana, kuten totesin ei tämä paino muutamassa vuodessa ole myöskään kertynyt. Aikaa kuluu, se on varma. Olen ollut ravintoterapeutilla ennenkin ja olen itse terveydenhuoltoalalla, tiedän siis miten tulee syödä terveellisesti. Tietoisuus ei vain aina riitä. Ja tiedän että turvaudun ammattiapuun, mikäli koen sen tarpeelliseksi. Ensin haluan kokeilla itse mihin omat rahkeet riittää.
Olen sinua puolet vanhempi ja laihdutettavaa oli 70kg,nyt mennyt n.20kg n.vuodessa.Se on tapahtunut,kun lopulta lopetin laihdutuksen ja aloin vain elää aivan eritavalla,muutoksia pienin askelin.Näin ,ainakin minulla,ei tule kokoajan ajateltua sanaa laihdutus.
ystävällisesti kertoa,millaisia pieniä muutoksia teit kun noin hyvin olet onnistunut.Onnittelut sinulle!
Hei.Ensinnäkin olen ihminen,joka eläisi kaikella makealla ja kahvilla,joten ensin vierotutin itseni kahvista ns.kohtuukäyttäjäksi.Kun kahvia juo harvemmin ,makeaakin syö harvemmin,koska mulla on aina kahvi ja joku hyvä ,kuuluneet yhteen.Sitten pikkuhiljaa vaihdoin todella makeat täysjyväkorpuiksi tai kotipullaksi.(ei oo kyllä ihan helppoa)Jos tekee ihan hurjasti mieli mössöttää makeaa,teen sen,enkä tunne huonoa omaatuntoa.
Alkoholin lopetin aivan täysin.
Ruuan kanssa yritän pienentää vain annoskokoja.
Nuorimman lapseni lähdettyä aamuisin kouluun (aluksi pakotin itseni,nyt jo ihan mielellään)otan koiran ja ajan autolla pois kotinurkilta ja kävelen parikin tuntia,hiljaa,mutta sentään kävelen.Se ,että lähtee pois kodin läheltä ja se,että onnekseni pääsen lähelle merta( 2km)on psyykkisesti ihana asia.
Luulen,että suurin asia on,että en ole todellakaan aloittanut "tietoisesti"laihduttamaan,vaan ottanut päivän kerrallaan.Myös psyykkeellä on suuri vaikutus,olen sellaisessa levollisessa elämänvaiheessa monien vaikeuksien jälkeen.Nyt painonlasku on pysähtynyt,mutta kaipa se siitä sitten taas...
Tässä nyt jotain muutoksia,pieniä,mutta kuitenkin.
minä olen ollut laihiksella nyt abaut pari vuotta.Alkupaino oli 85kg ja pituutta vain 158cm Laihduttelin aina kevyillä ruuilla,liikuntaa en koskaan saanut mukaan:( johtuen siitä kun olen saanut sivullisilta joskus ilkeitä nimittelyjä ja huutoja kun yritin saada itseni liikkumaan ulos.Päätin että jos harrastajan jotakin liikuntaa se tapahtuu kotona sisällä jossa kukaan ulkopuolinen ei pääse ilkeilemään.
Tuntuu etten ole saanut painoa tippumaan paljon mitään,mutta tänän aamun mittaus todistaa että paino on tippunut.Elikkäs tämän aamun mitat on,pituus edelleenkin 158cm:( paino 69,9kg Näen ja tunnen siltikin itsene edelleenki lihavana enkä voi harrastaa "ulkoliikuntaa" vieläkään ihmisten näkyvissä:(
Kuntopyörä oli ja on minun liikuntani edelleenkin,mutta jokuaika sitten kun paino jumitti paikallaan jo reilun puolivuotta,aloitin vhh ruokailut ja siitä alkoi taas onneksi paino tippumaan hiljakseen.
Tsemppiä sinulle sekä viestinaloittajalle ja kaikille jotka haluavat saada painonsa tippumaan.
kun puhut jo ihostasi, mieti sitä vasta kun olet laihtunut n. 10kg.
ole realisti, mieti miksi olet noin lihava, miksi syöt??
menet asioiden edelle, ei laihduttaminen ole niin yksinkertaista, ei todellakaan, kasva nyt ensin aikuiseksi.
ihme että sinulla on poikaystävä, sanon sen suoraan.
Hohhoijaa..ensin ajattelin etten edes jaksa sulle kommentoida mitään. Kasva kuule sinä itse siellä aikuiseksi.
Miksi kaikki syövät, syitä on monia, mut kelpaisko vaikka nälkä. Laihduttaminen on minulle yksinkertaista. Tiedän miten toimia, olenhan sentään terveysalan ammattilainen. Helppoa ei varmasti aina ole, sen jo tiedän. Ja kokoajan olen lähestymässä tuota 10:tä kiloa pudotuksessa. Kyse on elämäntapamuutoksesta. Kaikki kun eivät synny sellaiseen kotiin jossa jo pienestä pitäen opetetaan terveellisiin elämäntapoihin.
Sulle sanoisin että melko kapeakatseista ajatella etteikö isokokoisilla ihmisillä voisi olla parisuhdetta. Oikeesti, mieti millaisen kuvan sä annat itsestäs.
Mikään ei ole mahdotonta, varmasti pystyt tuon 70kg karistamaan pois, maltti on valttia :) itsellä meni 2½ vuotta tiputtaa n. 30kg, nyt (osittain raskauden myötä) on tullut kaikki takaisin, vähän enemmänkin! Pari viikon päästä pääsenkin ottamaan itseäni taas kunnolla niskasta kiinni ja aloittaa tuon urakan jälleen.
Aseta paljon välitavoitteita ja muista palkita itseäsi välillä (muulla kuin herkuilla) äläkä ole turhan ankara itsellesi, pienillä muutoksilla pääsee jo pitkälle! ei muuta kun paljon tsemppiä sinne!
Kiitoksia. Kannustavaa kuulla :) Vauvahan se minunkin mieltäni on viimeaikoina kiusannut. Haluan ensin kyllä laihtua edes 30 kiloa, ennenkuin oma rakas lapsi syntyy maailmaan. Ja haluan myös tulevana raskausaikana kiinnittää huomiota syömiseen ja liikkumiseen. Toivotan sinulle onnea ja menestystä painonpudotuksessa. Imetys ja vauvan kanssa jumppaaminen varmasti auttavat kilojen karistamisessa :)
Itsekin painiskelen saman ongelman kanssa eikä ikääkään ole kuin 20 vasta. Pudotettavaa olisi myös reilut 40 kiloa eli siinä olisi työn sarkaa. Uskon, että tuollaisen määrän pudottaminen on mahdollista, jos vain on tukijoukkoja ja motivaatiota, itsellä kun ei tahdo löytyä kumpaakaan. Ja mitä siihen nahkaan tulee, niin kuitenkin olet sen verran nuori, että sen pitäisi mukautua tasaiseen painonpudotukseen.
Kaikki on mahdollista, jos vain on tahdonvoimaa ja hyvät tukijoukot helpottavat aina asiaa. Itselleni tulee aina hetkellinen innostus laihdutukseen ja terveelliseen ruokavalioon, mutta se kestää yleensä viikon verran ja taas sitä ollaan ahtaamassa herkkuja kitaan. Pitäisi vain muistaa, että jos repsahtaa, niin yrittää vain uudelleen. Niinhän se Lasse Virenkin teki. :P
"Uskotteko että minulla on vielä joskus toiveita päästä ihailemaan normaalia painoindeksiä?
Kymmenien kilojen kerääminen ja ylläpitäminen vaatii valtavasti syömistä. Kyllä ylipainossa on kyse ennenkaikkea jonkinlaisesta psyykkisestä ongelmasta. Ruokavaliot ja vastaavat eivät useinkaan ole kuin hetken apu, onnistumiseen tarvitaan minusta muutakin kuin itsekuria ja ruokalistoja. Suurin osa ylipainoisista hyötyisi varmaan jonkinlaisesta terapiasta, keskusteluryhmistä yms. Jonkinlaisesta ongelmastahan siinä on kyse, jos ihminen syö niin paljon että kerää kymmenien kilojen ylipainon. Minulla on ylipainoa, ja syön esimerkiksi stressiin, ahdistukseen, tekemisen puutteeseen ym. Mielestäni tarvitsisin apua näihin asioihin ja kuinka tunteitaan ja tekemättömyyttä voi käsitellä muutenkin kuin ruuan avulla.
Kyllä se normaalipaino on lähtee ennenkaikkea myös pään sisältä.
"Puntarilla voin käydä kotonakin ja merkata painon taulukkoon ihan omakätisesti ja vielä ilmaiseksi.
Painonvartijat ei ole uskon asia, se perustuu tavalliseen terveelliseen ruokavalioon ja siihen, että syöt vähemmän kuin kulutat. Muullatavoin et voi laihtua, kuin näillä periaatteilla. Älä mene heti yli siitä mistä aita on matalin. Jos tietää että menee tiettynä päivänä tiettyyn aikaan ryhmään, on paljon enemmän sisua olla antamatta periksi. Ryhmät ovat yleensä ihan mukavia ja kannustavia sosiaalisia tilaisuuksia. Myöskin maksaminen antaa potkua pysyä ohjeilla, monelle se hinta on yksi syy tsempata. Kotona on halpaa, mutta siellä on myös helppoa epäonnistua, repsahtaa tänään ja siirtää päätöstä huomiseen jne. Kannattaa ottaa jotain velvoitteita, jotka sitovat ja hankkia muutenkin kaikki mahdollinen apu, koska helppoa laihdutus ei ole. Suuren ylipainon kantaminen on jo niin valtava terveysriski, joten luulisi ettei rahan säästäminen ole ensimmäisenä mielessä. Minä jo pelkään kuolevani näihin läskeihin vaikka ylipainoa on "vain" 20kg. On myös huomioitava, että nykyisin ruoka ja herkut on tosi kalliita, kyllä kilojen kerääminen ja ylläpitäminenkin maksaa paljon.
Kuules nyt. Kokemusta painonvartijoista on. Ja sen sanon että siellä ei todellakaan seurata mitä syöt. Koskaan ei ole yksikään vetäjä katsonut ruokapäiväkirjastani, mitä todella olen suusta alas laittanut. Pisteet voi käyttää epäterveellisiinkin ruokiin ja herkkuihin. Voit jopa ostaa painonvartijoilta herkkuja, joissa on vain vähän pisteitä. Sitten voit taas ensiviikolla maksaa siitä että pääset vaakalle ja että joku kirjaa painosi ylös korttiin. Organisaatio senkun kukoistaa ja eurot kilisee kassaan. Vetäjät eivät ole ammattitaitoisia läheskään kaikki, he ovat vain orjallisesti joskus vuonna nakki pudottaneet painoaan pistein. Tälläinen ei kuitenkaan minulle sovellu. Ei tuollaisesta orjallisesta pisteiden miettimisestä mitään tule. Enkä todella aijo maksaa siitä että saan kuunnella kun joku toope edessä selittää ruokaympyrää ja pyramidia jonka olen oppinut jo lukiossa. Ruokapäiväkirjaa osaan pitää ihan itsekkin, en sentään niin uusavuton ole. Kilokaloreita olen laskenut ja pyrkinyt kiinnittämään huomiota hiilihydraattien laatuun.
Sellainenkin fysiologinen fakta on olemassa, kun on menkat niin elimistö kerää nesteitä. Tästä sain kuukausittain kuulla painonvartijoissa, että aijaijai, nyt on sitten lipsuttu. Psyykkinen saattaa olla oma ongelmasi panoilun suhteen. Ihminen ja toiminta on koostunut kuitenkin monen monesta eri tekijästä, et voi syyttää vain psyykkistä puolta kaikkien kohdalla. Oppinut olen syömään niin että kilot on karttuneet, opin kyllä siitä myös poiskin.
Motivaatiota laihduttamiseen minulla on itsellä ihan riittämiin. Tiedän riskit ja seuraukset. Haluan lapsen ja haluan opettaa lapsellanikin terveellisen elämän peruspilarit. Haluan olla esimerkkinä. Haluan voida paremmin ja vaalia terveyttäni.
Ja lopuksi, kaikki me kuollaan, ylipainolla tai ilman.
Pisteet voi käyttää epäterveellisiinkin ruokiin ja herkkuihin. Voit jopa ostaa painonvartijoilta herkkuja, joissa on vain vähän pisteitä
- Painonvartijoiden hyvä puoli on nimenomaan vapaus, ei olla sidottuja valmiisiin orjallisesti noudatettaviin ruokalistoihin tai resepteihin, koska sitähän ei tarvita ja tuskin kukaan niitä edes kaipaa. Painonvartijoiden ryhmässä ja materiaaleissa käydään jatkuvasti läpi sitä, miten päivittäiset syömiset tulee koostaa. Paljonko käytetään vettä, vihanneksia, viljatuotteita, ravoja, maitoa ym päivittäin. Ne perustuvat virallisiin ravitsemussuosituksiin, joten samoja opetetaan muuallakin. On oma moka jos haluaa valita pisteisiin pelkkiä herkkuja, ei painonvartijoiden laihdutusohjelman syy. Tottakai jokaisen laihduttajan on kannettava itsekin vastuuta syömisistään, varsinkin kun siihen opastetaan alusta asti. Myytäviä herkkuja käytetään kohtuudella, ja herkkuja ei pidäkään kieltää kokonaan. Pisteitä jää enemmän terveelliseen ruokaan jälelle kun suklaapatukkaan ei mene "puolta pisteistä".
Tälläinen ei kuitenkaan minulle sovellu. Ei tuollaisesta orjallisesta pisteiden miettimisestä mitään tule.
-Menetelmä on yksi varma tapa kontrolloida syömistä, ja estää huijaamasta itseään, jotain on kuitenkin tehtävä jos haluaa laihtua. Monien perusruokien pisteet oppii nopeasti ulkoa, joten ei se niin vaikeaa ole. Kokemuksen karttuessa selviää ilman pistevihkojakin tosi pitkälle.
-On totta ettei kaikki vetäjät ole riittävän ammatitaitoisia. Ryhmissä on kuitenkin usein mukavia ihmisiä, joita on kiva tavata.
Ja sen sanon että siellä ei todellakaan seurata mitä syöt.
-Eikä sellainen olisi mahdollistakaan. Kannattaa harkita ravitsemusterapeutille menoa, jos kokee tarvitsevansa nimenomaan hyvin yksilöllistä ohjausta ja seurantaa.
Täällä 23-vuotias kohtalotoveri, jolla normaalipainoon matkaa olisi 55kg. Ehkä en ihan sinne pääse koskaan, mutta esimerkiksi -45kg olisi jo taivaallista.
Jos haluat kirjoitella ja katsoa löytyykö meiltä sen verran yhteisiä ajatuksia, että voisimme tehdä tätä urakkaa yhdessä, niin ota yhteyttä!
[email protected]
Ja mietin että mikä sun pituus ja paino on ? Ja mikä on se paino johon pyrit. Minä olen painanut 110 kg ja olen 163 cm pitkä nyt painan 98.7 . Kiloklubiin olen merkkaillut painoja , se on nykyään ilmainen ja siinä on sellainen laskuri joka on nyt viimeaikoina kokoajan ilmoittanut tavoitteeseeen on 66 viikkoa ... kun junnasin kokoajan 101-100 kg vaikka söin entiseen lihavaan elämääni verraten todella vähän. Eli kyllä se kauan kestää en tiedä mikä se kilklubin pudotustahti on minkä mukaan se 66 viiikoa laskettu varmaankin 500g/1000g viikossa. Sinulla on hyvä, että on poikaystävä kuitenkin tukena, minulla ei ole vaan minut jätetty monen monituista kertaa, ole onnellinen hänen tuestaan ja että hän on olemassa, kaikilla ei ole niin hyvin asiat...
Olen 30-vuotias ja itsellä painoa pahimmillaan128kg. Monta kertaa aloitin tiukkoja diettejä ja sainkin painoa putoamaan melko nopeasti, asetin myös hirvittäviä kuukausi tavoitteita. Kuitenkin aina tuli repsahdus ja tuijotin myös liikaa peiliin, silloin oli ulkonäkö pääasia ja valitettavasti tämän kokoisella kuin minä ei peili kerro 10 kilon pudotuksesta mitään. Painiskelin todella pitkään itsesäälissä kun aina lihoin uudelleen. Noin kaksi kuukautta sitten aloitin jälleen kerran painon pudotuksen mutta nyt en asettanut tiukkoja tavoitteita vaan otin tämän elämäntapa muutoksena. Aloin pitää ruokapäiväkirjaa, koska niin minun on helpompi hahmottaa todellinen ruuan kulutukseni. Ruokapäiväkirjaan olen merkinnyt myös kalorit ja tämän johdosta on tullut vaihdettua suklaa patukka porkkanaan tai hampurilainen ruisleipään, koska en halua päivän loputtua nähdä loppukalori määränä 4000kcal, vaan olen koittanut pysyä noin 2000kcal:ssa.Painoa nyt pois -7kg. Uskon pystyväni tälläkertaa, koska en tavoittele mallinmittoja vaan normaalipainoista vartaloa ja uskon sinunkin pystyvän mutta helpolla emme pääse ja aikaa tarvitaan. Mietitään löysiä nahkoja sitten jos niitä jää mutta ei pilata sillä vielä motivaatiotamme.
Nimenomaan pysyvään elämäntapamuutokseen tähtään minäkin. En kulje pää pilvissä odottaen nopeaa muutosta. Minua piristää jo se että vaakalla seistessä ei tarvitse enää pelätä painon ainakaan nousseen entisestään. Normaalipainoon haluan toki päästä, se on pitkän ajan tähtäimessä.
Kilokaloreita olen itse myös merkinnyt ylös ja ruokapäiväkirja on ehdoton ja pidän kiinni terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta. Olen pitänyt 1200-1500kcal:n päiviä ja pyrin liikkumaan nyt alkuun ainakin pari kertaa viikossa tunnin kerrallaan. Herkut ovat jääneet taka-alalle, itseasiassa ei edes enää tee niin paljon mielikään herkkuja.
Tällä hetkellä painoa on karissut n. 4kiloa. :)
Kirjoittelin otsikkoon BMI yli 40, pysyvä muutos mielessä. Ootko kiinnostunu tulemaan ryhmään, jossa voitais tsempata toisiamme ja vaihtaa kuulumisia, uskon itse ryhmästä saatavaan voimaan. Aloitan nyt ryhmän meille joilla pudotettavaa "ihmispainon verran" ja pudotus tapahtuu ilman ihmediettejä. Normaalia monipuolista ruokaa syömällä jota opetellaan syömään terveellisesti. Itse syön myös herkkuja mutta vähemmän kuin ennen, en ole kieltänyt itseltäni mitään kokonaan mutta en myöskään syö enään suklaata tai sipsejä jokapäivä. Jos kiinnostaa niin ilmoittaudu otsikon alle "Tämä taistelu voitetaan" .
Pitää aina ensin hiljentyä miettimään mitä todella haluaa saavuttaa muuttamalla elintapojaan ? =
Kun se tieto on selvillä niin ei kun hommiin ja TOTEUTTAMAAN SITÄ !
kaikki turha häiritsevä ajatus karsitaan mielestä pois ja keskitytään OLENNAISEEN !
Näin toimin itse ja ONNISTUIN !
JOKAINEN ONNISTUU-------------SINÄKIN !
iLoista syksyä hyvä lukija !
keskittykää olennaiseen ja älää marisko vaan toimikaa,,