Olen eroamassa miehestäni, takana pitkä suhde, josta viimeiset vuodet olen tuntenut meidän olevan lähinnä kämppiksiä. Miehelle olen ilmaa, välttämätön paha, josta ei ole ollut vara erota taloudellisesti. Ikäinä hän ei ole minua hellinyt, hellitellyt sanoin tai kosketuksin, sexi on lähinnä omien tarpeiden tyydyttämistä, ilman muuta kosketusta (esim suudelmia).
Nyt mies haluaa eron, koska olen hänen mielestä pettänyt häntä. Totta, olen baarissa jutellut miesten kanssa, pitänyt yhteyttä tekstarilla, sähköpostilla ja lähtenyt miesten luokse yöksi. Mutta, sexiä (yhdyntää) ei välillämme ole ollut. Miksi, en osaa ajatella, että pettäisin miestäni?
Toisilta miehiltä saan sitä mitä omaltani en koskaan saanut, helliä sanoja, hellittelyä, kiinnostusta minua ja ajatuksiani kohtaan. Ehkä sitten olen kylmä, mutta otan sieltä mistä saan (tai miehinen ajatusmalli).
Miehelle asia paljastui kun oltiin samassa baarissa omissa kaveriporukoissa ja lähdin toisen miehen mukaan. Oma tulkintani asiaan on se, että olin siinä seurassa, johon kelpasin. Tuleva exäni kun ei halua, että edes juttelen hänelle baarissa. Näin kyllä miestäni, ja sanoin lähteväni kotiin, tämä toinen pyysi mukaansa ja sanoin molemmille, että lähden pois baarista, mutta vain tämä toinen lähti mukaani.
Olenko siis petturi? Tiedän tehneeni väärin, mutta en ole voinut käytöstäni muuttaa, välillä olen yrittänyt, mutta en jaksa elää yksin, ainakaan suhteessa.
en odota haukkuja enkä pyydä armoa, tarinan tarkoitus on vain kertoa, ettei elämä ole mustavalkoista, joskus vain asiat tapahtuvat, ja että petetyksi tulleenkin olisi hyvä katsoa peiliin. itse ainakin olen alkanut tiedostaa parisuhteeni ongelmat ja omat vikani siinä, sekä sen, etten pysty yleensäkään parisuhteeseen, sillä en voi itse luottaa ihmisiin ja minussa elää vielä se hylätty pikku tyttö, joka joskus olin.
Nyt mies haluaa eron, koska olen hänen mielestä pettänyt häntä. Totta, olen baarissa jutellut miesten kanssa, pitänyt yhteyttä tekstarilla, sähköpostilla ja lähtenyt miesten luokse yöksi. Mutta, sexiä (yhdyntää) ei välillämme ole ollut. Miksi, en osaa ajatella, että pettäisin miestäni?
Toisilta miehiltä saan sitä mitä omaltani en koskaan saanut, helliä sanoja, hellittelyä, kiinnostusta minua ja ajatuksiani kohtaan. Ehkä sitten olen kylmä, mutta otan sieltä mistä saan (tai miehinen ajatusmalli).
Miehelle asia paljastui kun oltiin samassa baarissa omissa kaveriporukoissa ja lähdin toisen miehen mukaan. Oma tulkintani asiaan on se, että olin siinä seurassa, johon kelpasin. Tuleva exäni kun ei halua, että edes juttelen hänelle baarissa. Näin kyllä miestäni, ja sanoin lähteväni kotiin, tämä toinen pyysi mukaansa ja sanoin molemmille, että lähden pois baarista, mutta vain tämä toinen lähti mukaani.
Olenko siis petturi? Tiedän tehneeni väärin, mutta en ole voinut käytöstäni muuttaa, välillä olen yrittänyt, mutta en jaksa elää yksin, ainakaan suhteessa.
en odota haukkuja enkä pyydä armoa, tarinan tarkoitus on vain kertoa, ettei elämä ole mustavalkoista, joskus vain asiat tapahtuvat, ja että petetyksi tulleenkin olisi hyvä katsoa peiliin. itse ainakin olen alkanut tiedostaa parisuhteeni ongelmat ja omat vikani siinä, sekä sen, etten pysty yleensäkään parisuhteeseen, sillä en voi itse luottaa ihmisiin ja minussa elää vielä se hylätty pikku tyttö, joka joskus olin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
toistuvasti ja useita kertoja viikossa mikä on pettämistä.
Se on hvyinkin yksilöllistä eikä kukaan voi sanoa koko totuutta.
Periaatteessa pettämistä on kaikki se, mikä tehdää kumappanilta salassa oli se sitten fyysistä tai henkistä.
Mieti siitä sitten oletko pettänyt vai et.
Niin ja miksi mennä miehen luo yöksi vain sen takia, että saa huomiota? Ei tunnu kovin reilulta.
Kuka tarvii sitä yöllä, jollei mielessä ole mitään muuta?
Nyt on turhaa enää miettiä onko pettämistä vai ei, kun kerran olette eroamassa.
tosissasi kirjoitat... Sorry, en vaan ymmärrä ihmisiä, jotka eivät osaa ottaa vastuuta omista teoistaan!
Ihmettelet, jossei miehesi ole isommin ilahtunut siitä, että esim lähdet baarista vieraan miehen kotiin!? Aivan sama, oletko harrastanut seksiä vai et - pettämistä tuollainen on, samoin kuin yhteydenpito. Joopa joo... Vai että hylätty pikkutyttö... Kasva sitten aikuiseksi, anna miehen mennä ja opettele olemaan työntämättä vastuuta omasta onnellisuudestasi toisen ihmisen hartioille!
Mitä vielä tuohon pettämiseen tulee... Itse tiesin tasan tarkkaan, että luvattomilla teillä olen, kun aloin tekstareita ja s-posteja vaihtaa "enemmän kuin laki sallii" työkaverini kanssa. Ei kuulunut seksi kuvioihin, mutta henkisesti olin miehelleni uskoton.
Itse laskisin tuollaisen käytöksen loukkaavan toista osapuolta ?
Jos miehesikin oli baarissa ja sinulla oli aikaa jäädä yöksi toisen miehen luo ,niin olisin olettanut sinulle
jäävän aikaa odottaa miestäsi kunnes lähdette yhdessä kotimatkalle.
Et ole pikkutyttö vaikka siihen vetoatkin ,eivät pikkutytöt kulje baareissa !
Kysehän on nyt sinun omasta halusta tavata muita miehiä ja nythän sinulle avatui siihen tilaisuus !
Seksuaalisesta pettämisestä ei ollut kohdallasi kyse vaan i t s e s i pettämisestä kun olet miehen
kanssa josta et saa vastakaikua niin haet kuin salaa itseltäsi, oikotietä onneen.
Miehesi sitten viimein avasi silmänsä ja ymmärsi poistua muiden miesten tieltä !
ko mustilaine heppaansa, rauhotus vähän. Anna tekstisi huutaa, älläkä korosta sisällötöntä sanomaasi merkein.
On nääs joltain sonat sokaisin !Älläkä laukkaa vaan juokse !Mun poijaallakin on heppa .
mahdat solkottaa..? Luulet ilmeisesti olevasi jotenkin kovin hauskakin, vai...???
Että tämmönen huutomerkin kammo !
Kyllä ap. kun lähtee hakemaan korviketta miehen välipitämättömyydelle toisista miehistä
ja haet parempaa vastakaikua täysin miehen silmien alla niin luulenpa vain tarkoituksesi oli
vain saada mies reagoimaan edes mustasukkaisuuden avulla sinuun .Reagoihan se mies
viimein mutta erolla .Neuvo jos haluat pysyä suhteessa niin älä nyt kuitenkaan tee näitä
temppujas tulevan miehen katseen alla .Jotenkin jäi ajatukseen kun käyttäydyt välinpitämättömästi
miestäsi kohtaan niin kyllä niitä suukkoja ja helliä tunteita on silloin turha kaivata toiseltakaan.
No nyt sinulla on sitten pakko olla varaa eroon ?Kaikkeahan en tiedä mutta jotain tuo sinunkin
käytös kertoi sinustakin.Sanoit ettet pysty yleensäkkään parisuhteeseen kuitenkin kerroit
miehesi vajeesta ?
oli saada läheisyyttä ja arvostusta, tunne, että jostakin olen viehättävä ja haluttava.
Lähtö oli tietoinen valinta, ollaan jo pitkään soudettu ja huovattu ollakko vai eikö olla, pystymättä kumpikaan irrottautumaan, näin se onnistui.
Sanoin kyllä miehelle, että lähden kotiin, tuleeko hän mukaan (poke pyysi poistumaan, oli tullut jo valomerkki), mutta ainut, joka lähti perääni, oli tuo toinen mies. Omalla olisi ollut useampi 10 minuuttia ilmestyä viereeni narikkajonoon.
Ehkä käyttäydyn toista kohtaan välinpitämättömästi, molemminpuoleista, en tiedä kumpi meistä sen aloitti. Yritin pitkään olla toisen lähellä, puhua ja koskettaa. Suudelma yrityksiin sain vastauksen "Ei kannata, jos ei pääse pesälle", halauksiin ja muuhun arkirakkauteen "ei minulla ole nyt aikaa", keskusteluyrityksiin "ei minulla ole aikaa", " " (=hiljaisuus, 99% puhuin aidosti seinille), huomautukseeni asiasta "Puhuisit vähemmän", kun juttelin kaverin kanssa puhelimessa, tekstasin olin laiska ja huono vaimo, joka vain puhuu puhelimessa tai tekstaa.
Ehkä olisi jo pitänyt vuosia sitten uskoa, että toinen ei välitä minusta, ehkä sitten en ole hänen rakkautensa arvoinen, en tiedä, tiedän nyt kuitenkin, että elämällä on muutakin annettavaa, kuin mies jolle olen ilmaa
Ettetkö harrastanut sexiä,kun vieraitten miesten mukaan lähdit. Minusta tuo lähteminen vieraan
mukaan ,kun on varattu,osoittaa huonoa makua. Minun naiseni,jos tekisi samanlaisen tempun,niin
voitais puhua menneestä suhteesta..Minä olen sitä mieltä,että mikäli nainen lähtee miehen luokse
yöksi,nii 99,9% varmuudella siellä harrastetaan sexiä.Kyllähän miehesi tuollaisen arvaa,tyhmänäkö pidät.
Saattaa olla loppuelämän hylätyksi tulemisen pelko. Se ajaa tekoihin ,joita muutoin ei tekisi. Mitä se aikuisuus on? Uskon että meissä kaikissa on lapsi aika pinnassa. Vastuu omasta itsestä ja teoista pitää kuitenkin ottaa.
Jos oma mieheni viestisi minulle kuten ap:n puoliso, antaisin kenkää ja toimisin varmaan vastaavalla tavalla; omat lääkkeet syököön.
Miehen käytös on ala-arvoista. Jos oma vaimo ei saa julkisella paikalla puhuttaa, on se niin kylmää alhaista kohtelua, että mitään järkeä ei ole avioliittoa jatkaa !
Minua taasen mietityttää mistä tämä tunnekylmyys miehessä on lähtöisin ?
Oletko sitten alun alkaen saanut vastaavaa kohtelua osaksesi vai onko miehen tilanne juuri
lukkiutunut sinua kohtaan sinun pelmaamisella toisten miesten kanssa ?
Syy ja seuras mistä tilanne on lähtöisin.Mietinpä sitäkin miten olet ylipäätään ihastunut ja
aloittanut yhteiselon kuvaamasi mihen kanssa.Hellyys tai muu silloin ei tule kyseesen
kuvaamasi miehen kohdalla alun alkaenkaan ?Kuinka olet voinut solmia yhteisen elämän ja olla
hänen kanssaan näinkin pitkään ?
Oletko itse niin sanotusti nainut rahaa ?Kerroit taloudesta ettet voi lähteä liitosta sen vuoksi.
En ymmärrä tilannettasi lainkaan !
Jostain tilanteenne on saanut sytykettä jos suhde on aluksi ollut lämmin ja läheinen niin
nyt miehesi kohtelee sinua kylmästi.Mistä on kyse ?.Mitä välillänne on tapahtunut .Osaatko sanoa
tarkemmin milloin hän kylmeni sinulle tai sinä hänelle ?
Jos mies ei suostu puhumaan sinulle baarissa niin jostain sekin tilanne on välillenne kehittynyt .
Alussa, 20 vuotta sitten, välillämme oli ehkä niitä kipinöitäkin, sexi toimi ja homma pelasi,
vietettiin aikaa yhdessä, siinä huumassa jäi kaverit ja harrastukset.
Sitten, ehkä meille tapahtui liikaa liian nopeasti, tai klassisesti kasvoimme erillemme.
Muutimme yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen, esikoinen syntyi 2 vuodessa, 5 vuotta, ja lapsia oli 2 elävää, joista toinen vammainen yksi kuollut, 8 vuotta ja kuolleita lapsia oli 3, 10 vuotta ja eläviä 3, 12 vuoden yhdessä olon jälkeen saimme vielä yhden lapsen, hänkin pitkäaikaissairas.
Minä hoidin lapsia, kotia ja opiskelin. mies opiskeli, kävi töissä ja opiskeli, oli yhtäaikaa 3 työtä ja 2 koulupaikkaa, lapsia 4 alle 10 v, joista pitkäaikaissairata 3. Oli lääkäriä, terapeuttia, hoitokokousta ym..
10 vuotta valvoimme yöt. Vapaa-aikaa eikä yhdessä tekemistä ei ollut.
Ja minä muutuin nalkuttavaksi, aina vain vaatimassa olevaksi vaimoksi, joka pihtaa.
varmaan nalkutinkin. Ensimmäisen kerran tajusin jo vuonna -95, että mies inhoaa minua, hän tuo kännissä todelliset tunteensa esiin. (baarikäytös).
Miksi sitten katsoin tilannetta näin kauan, en tiedä. Rahaa en todellakaan ole nainut, molemmat ollaan köyhistä yh.perheistä, rankan lapsuuden eläneitä. Nyt molemmilla on korkeakoulututkinto ja hyvät työt, en vain haluaisi, että lapset joutuvat kärsimään, taloudellisestihan heidän elämänsä menee alaspäin erossa. Kun on tehnyt töitä koko aikuisikänsä päästäkseen pois sieltä köyhyysrajalta, ja pystyy lapsilleen tarjoamaan ruan, kodin ja vaatteita, mitä ei itse lapsena saanut, niin siitä luopuminen tekee tiukkaa (viiden elämä yhden palkalla ei ole helppoa)
Vasta kun eräs baarissa tapaamani mies käytti minusta hellittelysanaa tajusin, ettei mies ole koskaan tehnyt sitä samaa, tai edes sanonut rakastavansa. Kuvaamakseni miehen käytös on muuttunut jo esikoisen synnyttyä.
Kiitos vstauksestasi joka oli tosi kattava .Mitään ei jäänyt ilmaan roikkumaan.
Sinulla on ollut tosi rankka elämä joten et kyllä voi sanoa itseäsi mitenkään pikkutytöksi vaan
aikuinen ja vastuullinen olet.Nyt ymmärrän paremmin miksi otit vastaan sinulle tarjottua lohtua.
Olisi tietysti hyvä kuulla miehesi mielipide teidän elämästä myös.
Taloudellinen tilanne on ratkaisija ja lapset mikä pitää teitä tai piti teitä yhdessä .
Mies joka ei välittäisi tilanteesta olisi kyllä jo luikkinut ajat sitten pakoon teidän
perheessänne olevia vaikeita muutoksia.Mielestäni olette kyenneet viemään perhettä
hyvin eteenpäin .Mielestäni miehen ns.inho on pikemminkin teidän elämäntilanteesta johtuvaa
jonka hän siirtää sinuun tai sitten se on sinun omaa tunnetta ?
Yleensä ottaen 20 vuotta tiiviistä perheyteyttä kokeneet parit lähtevät vapauduttuaan
perhetaakoista hakemaan ilmaa siipien alle .Varmaan teillä on nyt kummallakin menossa
vaihe joka rikkoo tätä tiivistä järjestelmäänne .Niin miten erotilanne ratkaisee ongelmanne
on vaikea sanoa ainakin se tuo uusia mahdollisuuksia löytää uusia kokemuksia tunne-köyhään
elämäänne.Jaksamista sinulle !
sitä saa mitä jaksaa, siis jokaiselle annetaan voimien mukaan.
voit olla oikeassa, ehkä haluan nyt elää sitä nuoruutta, joka jäi elämättä (mieheni on ensimmäinen parisuhteeni). Ehkä aloimme olemaan alunperinkin väärästä syystä, tarvitsin ihmisen lähelle, oli hvyä, että jollekin kelpasin. Siihen asti olin ollut vain patja.
Esikoinen ainakin taisi tulla täyttämään omassa elämässäni olevaa tyhjiötä.
Ja kyllä, taidan olla pikkutyttö, joka kaipaa päänsilitystä, mutta tiedän, että minun on oltava aikuinen, kannettava vastuu elämästäni ja toistenkin. Toiseen aikuiseen on helppo turvautua, ehkä siksi en kyvennyt ennemmin lähtemään, ja nyt minun on päinvastoin pakko nähdä siipieni kantavan.
Tämän tajuamiseen on mennyt liian kauan, en aina ole osannut olla hyvä vaimo, tai kunnon äiti. Luurankoja liikaa, en puolustele, mutta selitän. Kai aikuseksi kasvuni jäi joskus kesken? Faija hyläksi ennenkuin synnyinkään, 70-luvun au-lapsena olin kylän kummajainen, pilkan kohde. Äpäräksi kaveritkin nimittivät. isäpuoli opetti aikuisten rakkautta kun olin 3. Mummo neuvoi, ettei vauvaa saa sylitellä, menee vielä pilalle. Lapsuuden kodissa ei tunteita osoitettu, vain jos joku asia harmitti, tai fyysistä kipua sai itkeä. isääni en tiedä, eikä äitikään muista syntymäpäivääni saati vuotta. Todennäköisesti mummoni on minut hoitanut vauvaiässä (ei syliä, ei sanoja).
Murkkuiässä deittiraiskauksia (oma moka, kuka käski vetää lärvit ja vielä hame päällä), pari kertaa pahoinpitelyn kohteena.
ehkä sitten olen tunnekylmä, en osaa itkeä vieläkään, en edes poikieni hautajisissa ole itkenyt.
Mutta, ehkä perimmäinen sisältö tässä viestissä onkin se, että pettämiseenkin voi olla syynsä, oli ne sitten tekijässä tai sen kohteeksi joutuneesa. Vaikkei lumipalloa olisikaan pakko vierittää (oma pahaolo ei ole muiden syy, toisen kaltoinkohtelun joutumiseksi ei oikeuta käyttäytymään huonosti), mutta,olemme vain ihmisiä, ja niinäkin aika keskeneräisiä.
Hmm. Mutta miksi ihmeessä annoit tilanteen jatkua samanlaisena noinkin kauan? Me miehet osaamme tarvittaessa myös muuttua, kunhan meille kerrotaan, että mikä mättää. Omakohtaisesti olen 15 vuotta miettinyt, että miksi nykyinen vaimoni petti minua heti suhteemme alussa. Ja niin usein olen kuin ilmaa niissä tilanteissa, joissa muita mieshenkilöitä on läsnä. Omaa kuvitelmaa, mustasukkaisuuttako? Ei kai? Ja tämäkin on jatkunut jo näin kauan. Joudun kysymään tuota samaa - miksi tätä on jatkunut niin kauan?
Seksin merkitystä vähätellään. Mielestäni se on hieno asia ja kuuluu ihmissuhteeseen. Siinä mitataan luottamusta, kun joku on henkisesti läsnä on hän myös fyysisesti lähellä. Parasta seksissä on nautinnon tuottaminen toiselle ihmiselle. Ja millä tavalla, siitä kannattaa keskenään jutella, sekin on aika jännittävää.
Eroon tarvitaan aina kaksi ihmistä. Molemmilla on omat näkökantansa juttuihin. Tsemppiä, ero on aina tavalla taikka toisella energiaa viepää!
olen yrittänyt puhua, kertoa tunteistani, miltä toisen käytös tuntuu, mitä toivon ja kaipaan,
olen yrittänyt hyvällä, pahalla, riidalla, ja mielyttämisellä,
mutta...
vastaus on ollut, että olen vaatimassa aina, minulle ei mikään riitä, hänellä on oma käsityksensä minusta ja siitä hän ei ole valmis joustamaan, samoin omasta toiminnastaan, eikä sitä ole halukas muuttamaan, hän on herra hildalko ja kuningas. Yleensäkin hänen asenteensa on "minä olen aina oikeassa" (esim osaa tehdä parempia dg kuin lääkäri, tietää lääkärin motivaation tiettyihin hoito-ohjeisiin) ja haluan sanoa viimeisen sanan, ja siihen hänellä on oikeus.
Investoinnit on tehty siten, että hän on päättänyt mitä hankitaan, jos olen yrittänyt sanoa, ettei siihen olisi varaa,tai että haluan vielä miettiä ym, hän on antanut vaihtoehdon, joko investointi tehdään tai erotaan! Jälkeenpäin kun olen sanonut sen tuntuneen painostukselta, hän on sanonut, ettei vaihtoehtoja ole ollut muita, olen liian tyhmä ymmärtääkseni, aina vaatimassa, ja hän on ollut väsynyt kun on niin sanonut! eli minä itse olen syy siihen, että hänen on pitänyt niin sanoa.
Kerran kun olin hänen avec, hänen pyynnöstään, hän alkoi illan aikana pakoilla minua kesken illan.kun menin luokse, ja sanoin, että saanko olla seurassa, kun seuraksi pyysi, hän pyysi minua poistumaan, kun kysyin miksi, hän pahoinpiteli minut. Kun seuraavana päivänä olin päivystyksessä tutkittavana (ranne murtuma), hän laittoi viestin, että minun tulisi ymmärtää häntä, jos haluaa olla yksin, pitäisi osata antaa olla, eikä akaa kostaa! Eli jälleen vikani, miksi lähdin aveciksi kun hän pyysi lähtemään.
Loppujen lopuksi en ole enää uskaltanut häntä lähestyä, en puhua, enkä koskettaa. Yksinäisyyttäni olen tekstannut muille, myös tyttökaverielle, joten olen huono äiti, vaimo, en tee kotitöitä, tekstaan vaan.
Ollaan yritetty puhua asiasta ammattiauttajienkin kanssa, mutta... hän näkee tilanteen niin, että minä petän häntä, olen pahis, eikä minulle mikään riitä.
Vaikea selittää, mitä tarkoitan, mutta ehkä en sitten ole yrittänyt tarpeeksi, en tiedä, minulla ei vain ole voimia siihen. silti rakastan häntä, enkä haluaisi luopua hänestä, vaikka henkisesti voin paremmin nyt kun olen yksin.
Suhteen alussa nostin miehen jalustalle, elämääni mahtui vain hän ja lapset, kun tajusin, että minähän olenkin nainen, ja maailmassa on ystäviä, työtä, jonkun mielestä olen kiva, kaunis, ja mies on vain ihminen muiden joukossa, erehtyväinen, suhteemme muuttui huonommaksi
Hänellä itsellä on ollut toinen nainen, ei edes ymmärtänyt turvaseksiä, ja tartutti minutkin.
Tosin, tämä toinen nainen vain nosti hänen itsetuntoaan, jonka minä olin tuhonnut! Eikä sitä lasketa pettämiseksi, koska olimme asumuserossa (hän asui pihassa asuntoautossa, söi samasta pöydästä minun ostamia ja laittamia ruokia, pesetti pyykit, käsi sisällä wc:ssä ja suihkussa, ei ollut tehnyt muuttoilmoitusta, joten minulta evättiin kaikki mahdollisuudet sosiaalietuuksiin ja nukkui sisällä kun siltä tuntui ja kun tarpeita oli, minäkin kelpasin).
Miksi sitten kestin näin kauan? Siinä kysymys, johon tuskin saan koskaan vastausta.
Ehkä siksi, että tunnen oikeasti olevani se suhteen pahis, jos vain osaisin käyttäytyä paremmin, tehdä enemmän, antaa toisen elää ja mennä kuin haluaa, hoitaa kodin ja lapset, enkä olisi joskus asioihin tyytymätön, niin ehkä asiat muuttuisivat paremmaksi. Mutta, en kyvennyt siihen.
siinä, että olet yrittänyt liikaakin - et voi toista muuttaa, vaikka seisoisit päälläsi 24/7! Vaikka olisit miten täydellinen nainen, vaimo ja äiti, mutta miehesi on itsekeskeinen paskiainen (tekisi mieli sanoa: narsisti), ei sinun yrityksesi mitään muuta. Mitä enemmän yrität, sitä enemmän sinulta odotetaan - ja sitä varmemmin ajat itsesi loppuun. Kyse ei siis ole siitä, ettet sinä olisi tehnyt parastasi - vaan siitä, että odotukset ovat kohtuuttomat.
Ero on lopultakin paras ratkaisu, miehesi ei ole rakkautesi arvoinen ; hän jatkaa nöyryyttämistäsi ja yli kävelemistäsi elämäsi loppuun saakka, jos sen sallit. Erolla uhkaaminenkin saattaa olla vain tapa saada sinut entistä enemmän kyykkyyn..?
en ole yrittänyt tarpeeksi, exän mielestä minulla on narsistinen persoonallisuushäiriö, hän on googlettanut (vaikkei mitään hoito-alan koulutusta olekaan, mutta kyllähän tunnistaa merkit minussa).
Kun oltiin erossa eka kerran, pyysin häntä takaisin, ja hänhän tuli, ja minun piti elää kuin huopatossu tehtaalla, ellei täyshoito pelannut, tai valitin väsymystäni esim pitkän työpäivän jälkeen, hän sanoi lähetevänsä, ellei käytökseni muutu, ja enhän minä jaksanut pitkään olla parempi ihminen.
alan pikkuhiljaa uskoa, että toinen on oikeassa, ehkä en ansaitse elää, mutta en tiedä konstia poistuakaan (lääkkeissä oma riskinsä, rekkakuskillakin voi olla perhe, korkealta pudotessa voi halvautua ym), enkä halua lapsille omantunnon taakkaa siitä, ettei äiti jaksanut elää tai olen vain itsekäs, enkä siksi voi lopettaa itseäni.
Tarkoitukseni ei ole parjata toista, muistettava, että kertomani on vain minun totuus, ja kokemus tapahtuneista. samaa asiaa olen jauhanut palstalla avioero, riidaksiko menee otsikon alla.
Koko tämä keskustelu taitaa olla väärällä palstalla, mutta halusin kai sanoa, ettei pettämiseenkin on monet syyt, tosin onhan se ihmisen heikkotta, jos ei saa asioita pettämättä ratkaistua
että toinen on saanut sinut vuosien varrella manipuloitua uskomaan itseään täysin varauksettomasti. Surullinen sekin tosiasia, ettei sinua voi auttaa muuta kuin sinä itse. Jos alistut toisen tahdon alle, sinne myös jäät.
Pettäminen on varmastikin tapauksessasi ollut jonkinlainen "avunhuuto" pois kurjuudestasi..? Mutta kuten sanottu: kurjuutta jatkuu elämässäsi juuri niin kauan kuin annat miehesi sinua alistaa.
silti, kaipaan toista lähelleni, mutta en haluaisi antaa kaikessa periksi.
Minun on vain hyväksyttävä se, että ero on nyt todellista, hän on poissa elämästäni,
olisi pitänyt yrittää olla parempi vaimo.
emme ole päässeet yhteisymmärrykseen mistään eroon liittyvistä asioista, esim lasten huotajuudesta, elatusvelvollisuudesta ja tapaamisista saati osituksesta. Jos suostusin toisen ehdotukseen, niin minulle jäisi lapset, ja joutuisin ottamaan velkaa maksaakseni tasinkoa toiselle. toiselle jäisi kaikki omaisuus, eikä hän joutuisi maksamaan mitään lasten elatuksesta.
Mietin, suostuako, jos sitten vaikka joskus voisimme palata vielä yhteen,
vai pitäisinkö kerrankin puoliani ja hakisin oikeutta oikeusteitse