Mitä teen itselleni? Miten voin muuttua?
Minulla on viiltelyarpien täyttämät jalat ja kädet. Lyhyet kynnet joissa joskus jotain lakkaa, a-b kupin rinnat ja painan 62kiloa ja olen 163cm pitkä. Otsassani on suuria aknearpia ja finnejä, olen kyllä yrittänyt ihan kaikkea. Mussa ei ole mitään hyvää. Vartalomallini on myös päärynämalli ja jaloistani löytyy selluliittia, kuitenkin jos yritän liikkua, minuun ilmestyy entistä enemmän finnejä. Niitä on myös rintojeni välissä. Sairastan masennusta sekä paniikkihäiriötä, tykkään alkoholista, saan siitä ainoat onnenhetkeni.
Painajais-nainen?
Minulla on viiltelyarpien täyttämät jalat ja kädet. Lyhyet kynnet joissa joskus jotain lakkaa, a-b kupin rinnat ja painan 62kiloa ja olen 163cm pitkä. Otsassani on suuria aknearpia ja finnejä, olen kyllä yrittänyt ihan kaikkea. Mussa ei ole mitään hyvää. Vartalomallini on myös päärynämalli ja jaloistani löytyy selluliittia, kuitenkin jos yritän liikkua, minuun ilmestyy entistä enemmän finnejä. Niitä on myös rintojeni välissä. Sairastan masennusta sekä paniikkihäiriötä, tykkään alkoholista, saan siitä ainoat onnenhetkeni.
Painajais-nainen?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pahimmalta tuossa kuulostaa masennus-panniikihäiriö-alkoholi -yhtälö. Alkoholi ei paranna asioita. Koeta saada se jotenkin ratkeamaan, en osaa sen suhteen neuvoa. Muuten kyllä voin sanoa että jos jaksat katsoa eteenpäin, voit hyvinkin nähdä hyvää kehitystä itsessäsi ja suhteessasi muihin. Nuo ongelmat on ratkaistavissa. Nykyään suht monilla on viiltelyarpia. Se ei ole ongelma. Päärynävartalo ei ole mikään friikin merkki, toiset tykkäävät juuri sellaisesta muodosta. Eteenpäin vaan. Liikuntaharrastusta ei kannata eittää menemään, se tukee sun kuntoutumista sekä fyysisesti että henkisesti. Etsi oma tyylisi ja pysy siinä. Lakkaa kyntesi paremmin. Pidä omasta ainutlaatuisuudestasi. Sä voit vielä olla jonkun ihannenainen.
Olet todella nainen jota välttelisin jos olisin mies ja myös naisena, kaverina.
Menneisyys voi olla mitä vain, tärkeintä on, että kasvaa ihmisenä. Sinä osaat kertoa elämästäsi vain kaikkein rumimmat asiat. Et tekstistäsi päätellen ajattele juurikaan mitään mukavaa, etenkään itsestäsi. Sellainen on todella vastenmielistä!
Jos jokainen kertoisi menneisyydestään ja nykyolemuksestaan aina vain ne raadollisimmat asiat, olisimme me kaikki masentuneita. Elä elämääsi. Tekohymyile. Kohta se muuttuu aidoksi, usko pois.
Mä olen tekohymyillyt koko elämäni, tutustunut uusiin ihmisiin ja jättänyt ne kun ne alkaa tutustuu muhun lähemmin. Mä yritän pitää itteeni kasassa ja laittaa mut niin etten iha hirviöltä näyttäs. Kuinka kauan tällästä paskaa ihminen jaksaa
paljonko sulla on muuten ikää?
Olen 20-vuotias. Miksi kysyit?
Ainiin muuten siitä kynsilakasta, jos on lakkaa kynsissä niin bakteerit pesiytyvät mielellään kynsilakan epätasaiselle pinnalle, eikä vedellä saippualla meinaa oikein saada pois
että sanoit että olet tekohymyillyt koko elämäsi. Kiinnosti tietää miten pitkä se elämä on ollut. Vanhemmiten tunteet tasoittuvat eikä jaksa olla itselleen niin kriittinen. Antaa itselleen enemmän armoa. Mulla se on tapahtunut. Tosin, minähän olenkin suhun verrattuna vanha ukko :D
Itse olen huomannut tuon fake it til you make it -strategian hyvin toimivaksi monessa asiassa.
Kynsilakkaa voi olla käyttämättä jos se on ongelma. Joko käyttää tai ei. Ei sellaisia välimallin juttuja että lohkeillut lakka viime viikolta.
Jotain vielä. Et sä ole toivoasi menettänyt kun kerran kirjoitit tänne. Mä uskon sinuun.
Mm. Niin kai. Ehkä täytyykin tyytyä elämään yksin. Turhaa mä ajattelinkaa mitään muutosta. Taidan nimittäin olla toivoton tapaus, ei mitään tehtävissä
Auttaiskohan laihdutuskuuri
"Tekohymyile. Kohta se muuttuu aidoksi, usko pois. "
Ehdoton ei tälle.
Kihertävät naiset ovat ärsyttäviä. Vakavasti elämään suhtautuvat ovat kiehtovia.
Jos ei hymyilytä niin sitten on syytä olla vakavalla naamalla. Tätä mieltä minä olen, itsekin aivan liikaa tekohymyilleenä. Kun en hymyile ja olen hiljaa, minua sanotaan karismaattiseksi ja mystilliseksi. Kun hymyilen ja osallistun paskaan smalltalkiin, vaikutan tahdottomalta idiootilta.
Muutoin positiivisuus on toki hyödyllistä, mutta ei mikään teeskentely. Asioiden positiivisten puolten mietiskely ja vähittäin kasvava arvostaminen on ihan eri asia kuin niiden teeskentely.
Voit muuttua siten, että alat rakastaa itseäsi. Arpesi on osa menneisyyttäsi ja siten osa sinua. Jätä alko ja opettele pitämään itsestäsi. Painajaisnaista sinussa ei ole kuin tuo alko. Kun tulet sinuiksi itsesi kanssa niin voit pitää pääsi pystyssä ja energiasi on positiivista, mikä vetää ihmisiä puoleensa.
Hmm kuullostat ihan hyvännäköiseltä naiselta...
Oikeasti on iso osa miehiä jotka pitävät juuri sellaisista tytöistä/naisista, jotka eivät käytä meikkiä, uusimpia yli kireitä muotivaatteita ja jotka eivät teeskentele olevansa aina ok, ja valmiita bilettämään. Nämä pojat/miehet eivät vaan pidä kauheasti ääntä itsestään. Ja media ja joidenkin poikien jutut vaan antavat sellaisen kuvan, että juuri nämä ihme pintaliito pissikset ovat ne joita ne pojat haluavat.
Mun mielestä pieni rintaiset, leveä lanteiset ja pyöreämuotoiset naiset ovat älyttömän kauniita, ja juuri sellaisen naisen joskus haluan itselleni :D. Voi kuullostaa todella sekolta, mutta mun mielestä selluliittikin on joskus kauniin näköistä :D. En nyt tiedä jos sitä on aivan älyttömästi, mutta pieninä annoksina hyvän seksikästä!
Tossa on todella hyvän muotoinen nainen mun mielestä
http://evilbeetgossip.film.com/wp-content/uploads/2008/04/alicia_letterman.jpg
Jos katsoo esim. renessanssi maalareiden tai kreikkalaisten kuvanveistäjien naisihannetta, niin se ei ollut todellakaan mikään silikoni törötissi, vaan leveä lanteinen pyöreämuotoinen nainen, jolla oli yleensä pienet rinnat. Ja toi ihanne oli todella, ennen kuin jotkut ihme itsensä esittelijä Pamela Anderssonit, Jordanit ja muut aivokääpiöt jotenkin lipsahtivat yleisesti hyväksyttäviksi naisihanteiksi.
Ja se että ajattelet, noin kuin ajattelet, ei tee susta vähemmän haluttavampa, vaan ainoastaan aidon ihmisen. Voin todeta että kieriskelen usein itsesäälissä, omassa saamattomuudessa ja riittämättömyydessä. Mutta toisaalta, jos loppujenlopuksi vertaa minua muihin ikäisiini miehiin, en ole varmaankaan kauhean kummonen tapaus, ainoastaan myönnän rehdisti olevani mitä olen. Mun ei tarvitse tyytyä johonkin pinnalllisiin parannuskeinoihin, vaan käyn ne kriisit todella pohjamutia myöten joka ikinen kerta.
Naisten pitää yleensä olla pirtsakoita, positiivisia jne. vaikka eivät sitä sisäisesti oikeasti aina olisikaan. Miesten pitää näyttää "menestyjiltä" (ihan mitä vaan se sitten tarkoittaakaan) ja itsevarmoilta, vaikka eivät hekään sitä tuskin kukaan ole.
Mä ainakin pyrin irtisanoutumaan juuri tästä "menestyjä" vammastelusta totaalisesti. Jos mua huolestuttaa tai mietityttää tulevaisuus tai nykyinen elämäntilanne, niin ei se tee musta mitenkään luuseria. Se tekee musta paljon aidomman ja itsevarmemman ihmisen, kuin se että mä teeskentelisin ikuisesti että kaikki on ihan ok.
En tiedä tarkalleen sun tilannettas, mutta usein ainakin itse olen huomannut masennuksen ja kriisien usein enemmän kasvattavan itseä, kuin tuhoavan. Eri asia jos se masennus jatkuu useita kuukausia, eikä siitä tunnu omin avuin tai kevyellä terapialla/ lääkityksellä pääsevän eroon. Toisaalta juuri ne ihmiset joita pidän loppujen lopuksi menestyneinä ja onnellisina, olen huomannut kärsineen elämässään sillon tällöin sisäisten kriisien tai masennuksen takia. Ja ne jotka päätyvät 7 kertaa naimisiin ja sössimään muutenkin taidokkaasti elämänsä eivät varmaan ikinä kärsi pohjamutia myöten, koska vaan loputtomasti juoksevat niitä ongelmia pakoon. Toisaalta he eivät koskaan koe sitä onneakaan kunnolla, kun koko onni perustuu jollekkin pinnalliselle soopalle.
Eihän tuo nyt niin kamalalta kuulosta. Sinun kannattaisi nyt syksyn tullen alkaa hölkätä, ensin 5min hidasta hyssyttelyä ja lisätä siitä pikkuhiljaa. Aluksi finnit voi lisääntyä, mutta vain siksi, että kuona-aineet alkaa poistua kehosta. Ajan mittaa ne vähenevät entisestään ja iho kirkastuu. Lisäksi, 30min hölkkä vastaa yhtä masennuslääkeannosta. Pikkuhiljaa kroppasi muokkautuu ja kiinteytyy, olo piristyy, sillä luonnollinen mielihyvähormoni alkaa hyrrätä kehossasi. Kun mieli on iloisempi niin se peilikuvakaan ei näytä enää niin kamalalta kuin masentuneena. Kannattaa kokeilla, ei ole mitään menetettävää. Itsesäälissä rypeminen on tietenkin toinen vaihtoehto, mutta sitähän nyt aina ehtii sitten, jos ei mikään muu tepsi ;-)
Liikunta auttaa masennukseen. Päivittäinen hyötyliikunta ja ehkä kuntoliikuntaakin kerran pari viikossa, tuo on auttanut itseni usein pois masennuskuopasta. Olen krooninen masentelija, joten aina välillä tulee tiputtua masennuskuoppaan. Tsemppiä ja muista liikkua!
Nojaa. Itse olen aloittajaa vanhempi mies jolla on ok koulutus, työ, jne.. Ongelma on että minullakin on muutamia joskus muinaisina aikoina ilman järkevää syytä itse aiheutettuja ja edelleen näkyviä arpia, joka on tietysti totaalisen absurdia ja naurettavaa :|
Muutanko luolaan asumaan?