Kuten otsikko kertoo ihannenaiseni on anarkistisen ajattelun omaava nainen. Tunnen suurta vetovoimaa naista kohtaan joka osoittaa olevansa muutakin kuin median ja yhteiskunnan narussa juokseva ihminen, nainen jolla on oikeasti oma tahto ja elää kuten hän haluaa. Ei riitä myöskään "vastustan kaikkea" asenne vaan pitää osata puhua asioita syvällisemmin ja pystyä perustelemaan mielipiteensä, mieluiten niin ettei niitä ole revitty toisten kirjoittamista asioista.
Anarkismin lisäksi voisin lisätä vielä nihilistisen ajattelun siihen, ateismi tietenkin myös tärkeää. Mikään ei sytytä paremmin minua kuin nainen joka osaa puhua yhteiskuntaa vastaan olevista asioista, vähät välittää "normeista" ja siitä miten ihmiset haluaisi sinun elävän. Omaa poikkeavat ja vahvat mielipiteet elämästä, ei siis mitään tosi-tv:tä seuraavaa massateiniä minulle.
Itse inhoan syvästi tätä nykyistä yhteiskuntamallia mikä astuttaa meidät lapsina suoraan yhdeksi rattaaksi koneistoa ja siinä me sitten pyöritään palvelemassa muita vailla omaa oikeaa vapautta.
Tämän naisen elämänkatsomus saisi näkyä ulospäin ja musiikkimausta pitäisi myös voida päätellä, eli punkkia ja sitten tyyliin bändi kuten muse, joo ei ole punkkia tiedän, mutta sanoma on punkahtavaa.
Tälläisiä naisia vain on kovin vähän, tuossa kyllä hetki sitten katselin yhtä nettisivua mihin luodaan oma profiili ja siellä sitten mielenkiinnonkohteita katselin ja jos en nyt suoraan ensisilmäyksellä rakastunut niin ainakin syvästi ihastuin yhden naisen profiiliin. Juuri niitä ajattelutapoja kuten itsellänikin ja hän oli myös ulkoisesti todella mukavan näköinen.
Tuo profiili loi minulle toivonkipinän sillä en ole ikinä uskonut löytävän naista joka ajattelee kuten itse, vähissä tälläiset naiset ovat, mutta jatkan silti sitkeästi etsimistä jos joskus vaikka kolahtaisi omalle kohalle. :)
Anarkismin lisäksi voisin lisätä vielä nihilistisen ajattelun siihen, ateismi tietenkin myös tärkeää. Mikään ei sytytä paremmin minua kuin nainen joka osaa puhua yhteiskuntaa vastaan olevista asioista, vähät välittää "normeista" ja siitä miten ihmiset haluaisi sinun elävän. Omaa poikkeavat ja vahvat mielipiteet elämästä, ei siis mitään tosi-tv:tä seuraavaa massateiniä minulle.
Itse inhoan syvästi tätä nykyistä yhteiskuntamallia mikä astuttaa meidät lapsina suoraan yhdeksi rattaaksi koneistoa ja siinä me sitten pyöritään palvelemassa muita vailla omaa oikeaa vapautta.
Tämän naisen elämänkatsomus saisi näkyä ulospäin ja musiikkimausta pitäisi myös voida päätellä, eli punkkia ja sitten tyyliin bändi kuten muse, joo ei ole punkkia tiedän, mutta sanoma on punkahtavaa.
Tälläisiä naisia vain on kovin vähän, tuossa kyllä hetki sitten katselin yhtä nettisivua mihin luodaan oma profiili ja siellä sitten mielenkiinnonkohteita katselin ja jos en nyt suoraan ensisilmäyksellä rakastunut niin ainakin syvästi ihastuin yhden naisen profiiliin. Juuri niitä ajattelutapoja kuten itsellänikin ja hän oli myös ulkoisesti todella mukavan näköinen.
Tuo profiili loi minulle toivonkipinän sillä en ole ikinä uskonut löytävän naista joka ajattelee kuten itse, vähissä tälläiset naiset ovat, mutta jatkan silti sitkeästi etsimistä jos joskus vaikka kolahtaisi omalle kohalle. :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tunnistinpa monta omaa ominaisuuttani kirjoituksestasi. Sanot, että kuvaamasi kaltaisia naisia on kovin vähän, mutta usko pois, vähän on myös niitä miehiä, jotka kestävät tuollaista naista, saati sitten ehdoin tahdoin haluaisivat sellaisen. Nuoret vihaiset miehet ukkoutuvat häkellyttävän nopeasti volkkarilla lasten lätkäharjoituksissa suhaaviksi perheenisiksi, jotka tarrautuvat jännittävämpien aikojen rippeisiin huudattamalla Popedaa autostereoista, kun vaimo ei ole valittamassa. (Popedaa siksi, että korva on ruvennut tykkäämään iskelmästä, ja sitähän tuo on: humppaa huutamalla nahkahousut jalassa.)
Minä ymmärsin suunnilleen kolmikymppisenä - muutaman ihan poskelleen menneen parisuhteen aloituksen jälkeen - että olen liian hankala pala tapaamilleni miehille. Seuraani on ollut kyllä tunkua monistakin syistä, mutta vaimomateriaalia en takuulla ole, ja suhteen lopettaja olen aina ollut minä itse. Tiedän, että toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta eipä voi itseäänkään. Olen viime vuosina luonut elämäntavan, jossa luovin kyllä yhteiskunnassa ja napsin omalla osaamisellani siitä mieluiset palaset, mutta useimmat ja kaikki keskeiset perinteet, tavat, normit ja odotukset olen onnistunut kiertämään tai rikkomaan. En kadu valintojani ja elämäntyyliäni hetkeäkään.
Onnea etsintöihisi. Toivottavasti kolahtaa. Jollei kolahda, kuljetaan sitten maailmassa omin voimin. Ei ole sekään hassumpaa.
Että mitä haluat suhteelta ja mitä et halua?
Mihin suhteesi ovat kaatuneet käytännössä?
Mietin vain että ovatko odotuksesi ja ajatuksesi yksinkertaisesti establishmentin ulkopuolella (eli mikä tulee kirkosta, valtiosta tai kulttuurista ei kelpaa) vai ovatko ne tietyn perushumanismin ulkopuolella (polyamoria, sitoutumattomuus, vapauden absoluutti jne)̀?
Itselläkin vähän tollanen maku. En todellakaan halua että se parisuhteen toinen puolisko, on joku ihme alistuja ja miellistelijä.
Paljon mielummin haluan että se nainen tuntuu kuin ihmiseltä tai parhaalta kaverilta (tosin parhaitten kavereitten kanssa ei harrasteta seksiä XD), kuin joltain ihme orjalta/ esineeltä. Tosiaan itselläkin vaikea tajuta nykyistä menoa, jossa miehet metsästää mahd. kaunista ja nuorta, ilman mitään vaatimuksia persoonallisuudesta (tai on, mutta ne koskee lähinnä sitä että vaimo ei valita miehen törttöilystä).
Sama koskee ulkonäköä. Mikä helv. on tämä silikonitissi, H&M stringi-pissisihannne, jota kaikki havittelee. Tällä palstalla vähän väliä miehet postailevat jotain missien ja pornomalllien kuvia, ja kehuvat ulkonäköä. En voi kyllä itse sanoa pitäväni jostain totaalisesti ulkonäköpaineista irtisanoutuneista naisista, jotka sitten laahavat ympäri mielenosoituksia värjätyt irokeesit päässä :D, mutta mieluiten haluaisin jonkun meikkaamattoman hippitytön joka on todella sinut sen kanssa mitä haluaa elämältään. Enkä jotain pintaliitäjä idaria jonka kanssa olisin suhteessa, koska se näyttää niin "hyvältä".
Jos löytäisin jostain sinunlaisesi miehen :) Vaikutat täydelliseltä unelmalta.
että ne on usein myös lesboja, tai ainakin haluaisivat olla, ihan periaatteen takia.
Noh kai niitä hetero/bi anarkistejakin on olemassa. :)
Minä osun noihin toivomiisi juttuihin, mutta en ole punk.
Tiedän myös sinun olevan varattu joten se siitä, muussa tapauksessa olisin jo ottanut sinuun yhteyttä. :)
Olen anarkisti , punkkari, ehkäpä juuri sellainen nainen johon haluaisit tutustua. On omat mielipiteet asi-
oista ja tietty mä perustelen ne. Olen nainen isolla N:llä En myöskään ole enää mikään teini eli ei mitään
"tyhjänpäiväisyyksiä". Näen sun kirjoitustes kanssa paljon samankaltaisuuksia, koska ei hirveesti ole tullu tavattuu miehiä, jotka ajattelisivat noin.
Meitä on harvassa, on tullut huomattua, mutta kuten on sanottu, ne yksinäiset puut kasvavat aina vahvimmiksi. :)
Sitä on niin helppoa olla 16-vuotias idealisti vaatehankinnoissaan ja musavalinnoissaan, kun vanhemmat maksaa laskut ja pesee pyykit. Sitten kun tulee siihen ikään ettei vanhemmat enää jaksa katsoa kapinoivaa ikiteiniään, on valittavana kaksi vaihtoehtoa: joko jatkaa täyshoitoansa vankilassa tai aikuistua ja ymmärtää, miksi siihen "oravanpyörään" kannattaa mennä mukaan.
Anarkismi on ideologia siinä missä kaikki muutkin ismit, se on ajatusmaailma eikä tietyn ajatusmaailman omaaminen vaadi sitä, että sä vastustat kaikkea ja elät täysin riippumattomana yhteiskunnasta. Kaikkihan sen tietää ettei ihminen pysty tässä meidän yhteiskunnassa selviytymään ilman työtä tai muuta mistä saa rahaa. Sä voit silti haaveilla anarkismista ja vapaudesta ja sen ajatuksen omaaminen on itselleni se tärkein asia, ei se miten ihminen toimii vaan miten se ajattelee.
Kyllähän sinä voit esim äänestää kokoomusta ilman, että omaat avo-mersua tai asut helsingin ydinkeskustassa. Ei anarkistinkaan tarvii elää hylätyssä kerrostalon kellarissa syöden jätteitä ja varastaen vaatteensa uffin kierrätyspisteistä voidakseen ajatella kuin anarkisti.
Anarkismi on tietty ajatusmalli, haave ja unelma täydellisestä vapaudesta, siitä mitä meillä ei vielä ole.
Kyllä tässä itsekin joutuu töitä valitettavasti tekemään, silti mä haaveilen joka päivä vapaudesta ja siitä ettei täällä tarviisi raataa koko elämäänsä jotta jollakin toisella on paremmat oltavat.
vastasin aika täysin kuvaustasi. Olen kuitenkin huomannut että miehet karttavat minua, ja monet inhoavat sitä että minulla on voimakkaat mielipiteet.
Ihmiset pelkää kaikkea uutta ja erikoista, he eivät halua ajatella omilla avoillaan sillä se vaatii liikaa työtä siksi he mielummin ottavat omat ajatuksensa valmiiksi pureskeltuina ja ajattelevat kuten heidän halutaan ajatelevan. Sitten vielä luodaan päälle mielikuva siitä miten kaikki uusi ja mullistava on pahasta ja pelotellaan kaikella erikoisella jotta ihmiset eivät muuttaisi ajatusmaailmaansa.
Esim pelkkä sana "anarkismi" on väärinymmärretty ja ihan tarkoituksella siitä on tehty negatiivinen mielikuva.
Itse olen anarkistinen nuori nainen. Olen myös ateisti, ja tosi kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista.
Harmi vain ettei mun tyyppisiä miehiä taida löytyä mistään...