Järki vs. tunteet

Tälle jutulle näytti olevan oikein sivutkin, mutta kysyisin silti teiltä teidän mielipidettänne :).

Kummalla perusteella te teette valintanne ihmissuhteissa tunteella vai järjellä? Entäs jos yrität tehdä ratkaisuasi juuri ihmissuhteessa valitsemalla järjen mukaan turvallisen vaihtoehdon ja hylkäämällä sen epävarmemman vaihtoehdon, jota tunteesi kuitenkin puoltavat. Jääkö se kuitenkin kaivelemaan? Vaikuttaako valintasi kuitenkin siihen turvalliseen suhteeseesi?

Voiko järjellä aina sammuttaa tunteet?
6172
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

...on hyvä renki , mutta halawatun huono isäntä... =)

Äänestä

avulla sammuttamaan tunteita, vaikka enimmäkseen ehkä järki-ihminen olenkin. Aika tekee tehtävänsä ... siihen voi mennä kuitenkin kauan.

Äänestä

Tottahan tunteet päätöksentekoon vaikuttavat, mutta pelkästään räiskyvien tunteiden pohjalta ei kovin isoja päätöksiä kannata tehdä. Enkä teekään. :)

Tunnejutut eivät ole jääneet kaivelemaan, mennyt on mennyttä. Järjellä ei voi aina sammuttaa tunteita, mutta tunteita voi tarvittaessa olla ruokkimatta ja saada ne vaimenemaan sellaisiksi että niiden kanssa voi elää, tai vaikka hiipumaan kokonaan pois.

Äänestä

Mun mielestä tunteet pitää olla ensin. Sitten katsotaan sen jälkeen, onko paketti muuten hyvä.

Esim. Rakastut, mutta huomaat myöhemmin että mies on alko. Ei kannata.

Esim. Rakastut, ja huomaat myöhemmin että mies osaa puhua ja on menestynyt elämässään.

Kumman valitset? Järki tulee mukaan tunteen herättyä.

Äänestä

yksikään uhde alkanut ihastumisesta, tai mistään suuresta hullaantumisesta, että ei oo kokemusta miltä se tuntuu. Kaikki on alkaneet kaveripohjalta ja se on ollut kivaa ja helppoa... ihan rauhallista tutustumista toiseen ilman tunteiden "häirintää". En mä ole kuin yhteen ainoaan mieheen tuntenut "sitä tiettyä" vetoa, mutta hänen kanssaan ei olla seurusteluun asti päädytty. Oon miettinytkin, että hyvä niin ettei niiden suurien tunteiden vallassa päädyttykään, koska siinä ois ollut vaara, et kaikki menee pieleen just niiden takia. Itse ainakin muistan, et menetin itsekontrollini ihan täysin, enkä osannut olla oma itseni.. jännitti ja hermostutti. Eli ei ollenkaan hyvä alku suhteelle.

Tasaisemman alun kun saa suhteelle, ystävyyteen pohjautuvan, on suuremmat mahdollisuudet onnistua ja tehdä siitä suhteesta vahva ja kestävä. Tottakai rakkautta silloin voi ja kuuluukin olla, mutta ei sellaista turhanpäiväistä kiihkoa ja hullaantumista, joka sekoittaa pään ja jolla lähinnä tähdätään siihen seksiin.

Äänestä

Kontrolloidaan tunnevahinkoja ja rajoitetaan niitä - mutta ei estetä tuntemista. Jos ei ole järkevää syytä miksi tunteita pitäisi rajoittaa silloin järki muuttuu työkaluksi jolla edistetään asioita tunteen mukaiseksi.

En voi kieltäytyä tunteesta mutta voin kieltäytyä edentämästä konkretiaa suuntaan joka ei ole hyvä. Tällöin olosuhdemuutos annetaan tunteen kohteelle joka joko vastaa siihen tai ei vastaa.

Esimerkki suojelevasta järjestä : Ihastun varattuun. Järkeni sanoo että minun on lähdettävä pois, tätä en ala. Se ei estä tunnetta ja voin sanoa ihastukseni kohteelle että jos hän haluaa jotain kanssani niin hankkiutuu vapaaksi ja ottaa yhteyttä. Sitten jatkan tunteineni ja haikailuineni ja aktiivistesti pidättäydyn yhteydestä jonka olosuhteet eivät ole ok. Valinta olosuhteiden muuttamisesta kun ei ole minusta kiinni.

Esimerkki edistävästä järjestä: Olen rakastunut naiseen joka asuu kaukana. Voin omalta osaltani pyrkiä järjestämään suhteelle ja tutustumiselle tilaa, jatkaa tunnetta mahdollisuuksien rajoissa ja kehittää suhdetta. Tahdon tehdä niin koska sille ei ole oikeaa merkityksellistä estettä - vain status quo joka ei ole mitenkään kovin hyvä. Myöhemmin voin alkaa järjestelemään asioita niin että voin esim. muuttaa lähemmäs tai esittää toivomuksen kumppanille. Suhteen tiellä ei ole mitään mikä estää suhdetta omalta osaltani, kyse on organisoinnista. Tällöin järki kamppailee tunteen puolella ja ratkoo välissä olevia ongelmia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


j vs. t kirjoitti:

Tälle jutulle näytti olevan oikein sivutkin, mutta kysyisin silti teiltä teidän mielipidettänne :).

Kummalla perusteella te teette valintanne ihmissuhteissa tunteella vai järjellä? Entäs jos yrität tehdä ratkaisuasi juuri ihmissuhteessa valitsemalla järjen mukaan turvallisen vaihtoehdon ja hylkäämällä sen epävarmemman vaihtoehdon, jota tunteesi kuitenkin puoltavat. Jääkö se kuitenkin kaivelemaan? Vaikuttaako valintasi kuitenkin siihen turvalliseen suhteeseesi?

Voiko järjellä aina sammuttaa tunteet?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu