Työttömän arki on innostuksen, odotuksen, pettymyksen kausien ja joskus ilonkin hetkien kierrettä.
Liian moni firma tänä päivänä kuvittelee, että työhakemukseen ei kannata vastata tai että vastaaminen vaatii liikaa aikaa ja rahaa.
Vastaamattomuus johtaa pettymykseen ja samalla luo negatiivista mielikuvaa yrityksestä. Liian moni pettyminen johtaa taas firmojen näkökulmasta passiivisuuteen, kun työtön suuntaan energiansa tyhjän sijasta hänelle itselleen tuottavampiin asioihin. Työttömän katsotaan siis syrjäytyneen, mutta sanoisin, että työtön on syrjäytetty.
Moni yritys valittaa sitä, että hakemuksia tulee niin paljon, että niihin vastaaminen on mahdotonta. Kuitenkin samojen firmojen pomot valittavat televisiossa ja muussa mediassa työvoimapulaa. Eikö yhtälö ole aika järjetön?
Liian moni firma tänä päivänä kuvittelee, että työhakemukseen ei kannata vastata tai että vastaaminen vaatii liikaa aikaa ja rahaa.
Vastaamattomuus johtaa pettymykseen ja samalla luo negatiivista mielikuvaa yrityksestä. Liian moni pettyminen johtaa taas firmojen näkökulmasta passiivisuuteen, kun työtön suuntaan energiansa tyhjän sijasta hänelle itselleen tuottavampiin asioihin. Työttömän katsotaan siis syrjäytyneen, mutta sanoisin, että työtön on syrjäytetty.
Moni yritys valittaa sitä, että hakemuksia tulee niin paljon, että niihin vastaaminen on mahdotonta. Kuitenkin samojen firmojen pomot valittavat televisiossa ja muussa mediassa työvoimapulaa. Eikö yhtälö ole aika järjetön?
Vastaukset 3
Vanhimmat
noin yleisen mielipiteen mukaan. Vaan rahanvaltiaat määrää mitä mieltä ollaan kulloinkin asioista.
Vaikka sitten, että pyörä on neliönmuotoinen. Niin se on jos sulla on riittävästi rahavaltaa niin sanoa.
Ja kaikki vitun dorkat on asiasta samaa mieltä. Ja jos joku sanoo jotain poikkeavaa, niin se poistetaan kuvioista.
"Vastaamattomuus johtaa pettymykseen ja samalla luo negatiivista mielikuvaa yrityksestä"
Se kun huomaa, että ilmiö on yleinen, siis sadat paikat jättää vastaamatta hakijalle. Aivan kuin hakijaa pidettäisiin "välttämättömänä pahana", sen sijaan että hänen tarjoamaansa, yritykselle elintärkeää työpanosta arvostettaisiin asiaankuuluvalla tavalla ja vastaamalla hakuun - myönteisesti tai kieltävästi rehellisen perustelun kera.
Tätä väheksyntää kun jatkuu ja jatkuu, ei ihme jos kuka tahansa passivoituu ja lopettaa hyödyttömän lähettelyn.
Minun tapauksessa aktiivisen työnhaun lopettaminen/vähentäminen minimiin on johtanut kaiken tuon energian kohdistumiseen itseä hyödyttäviin & kehittäviin harrastuksiin, luovaan toimintaan. Sitä oikein toisinaan säpsähtää, kun postuilaatikossa yks aamu on jonkun työkkärin lähettämä lappu jostain kursseista/harjoitteluista, että mitä hittoa. Sitten kysytään työkkärissä (jos siellä joutuu käymään) että ootkos hakenut töitä, niin että joo joo vaan siihen.
Jos ei työtä kertakaikkiaan ole, niin - suosittelen - työstä vapautuva energia vaan oman itsensä kehittämiseen ja omien vahvuuksien etsimiseen omasta itsestään. Se kannattaa suuresti.
Työttömän arki on liian helppoa. Senkus vaan kouluttautuu uuteen ammattiin ja rahaa sataa ovista ja ikkunoista.