Etsin vertaistukea itselleni hankalassa elämäntilanteessa. Otsikon kysymykseen tiedän sydämessäni vastauksen, eli miehelläni on pettäjän luonto. Aikuisena naisena tähän asiaan kykenee suhtautumaan hieman ymmärtäväisemmin ja olen omalta osaltani ajanutkin häntä uskottomuuteen, koska olen ollut etäinen ja torjuva. Ja miksiköhän olen ollut etäinen ja torjuva? Meillä oli loistava seksielämä ennen seuraavia tapahtumia, joista vain lyhyesti, ilman dramatiikkaa:
1. Saatuani toisen lapsemme ja palattuani sairaalasta kotiin nyytin kanssa, kotona odotti käännetty lakana. Vietyäni sen pyykkikoriin, pyykkikorissa oli naisen meikkivoiteesta tahriutunut valkoinen pellavapaita.
2. Mies lähti baariin ja palasi seuraavana aamuna klo 11.
3. Jokaisen baari-illan jälkeen löyhkää voimakkaasti naisten hajuvedeltä.
4. Menee 3-4 kertaa viikossa "uimaan" ja viipyy reissulla 3 tuntia.
5. Laittaa säännöllisin väliajoin kännykkänumeronsa "tuntemattomaksi" ja unohtaa sitten välillä vaihtaa asetuksen takaisin. Osoittaa, että hänen salarakkaansa lienee myös varattu.
6. Tuo minulle paidan ja unohtaa samaan kassiin toiselta naiselta saaman onnittelukortin, jossa on kuvat hänestä itsestään ja tästä salarakkaasta. Tekstissä nainen kirjoittaa mm. "sinua ei voi kuin rakastaa..."
Jäikö kenelläkään epäselväksi, että mieheni pettää?
Vai että olemmeko keskustelleet näistä asioista? Emme kai ole muuta enää kuukausiin tehneetkään, mutta mies ei myönnä mitään. Olen pyytänyt häntä lähtemään, mutta hän kuulemma rakastaa minua. Eniten olen pettynyt siihen, että hänessä ei ole miestä eikä selkärankaa puhua asioista asiallisesti ja REHELLISESTI!
Kaikkein eniten loukkaa se, että valehdellaan päin naamaa. Fritsu ei ole fritsu vaikka se siltä se näyttää!
Sanomattakin on selvää, että kaikki tämä tapahtunut on tappanut tunteeni täysin ja en halua häntä lähelleni. Ero meille on tulossa, siltä ei voi välttyä millään.
Opiskelen tällä hetkellä ja minun pitäisi valmistautua tämän syksyn aikana. Lopputyötä on helvetin vaikea tehdä, kun nämä asiat painavat mielessä. Nyt pitää myydä talo, josta meillä on lähinnä velkaa 50/50. Kummallakaan ei ole varaa muuttaa pois ja maksaa sekä uuden asunnon vuokraa, että lainanlyhennystä.
Kaiken lisäksi suhteemme aikana mieheni on järjestelmällisesti halunnut hävittää minulta kaiken vanhan: astiat, huonekalut sekä painosti minua myymään autonikin, vaikka olin sitä vastaan. Uusi auto on 50/50 omistuksessa.
Eli kun lähden tästä suhteesa kahden lapsen kanssa minulla ei ole kauheasti maallista mukanani eikä yhtään rahaa. Talon myynnistä jää todennäköisesti vähän takkiinkin.
Minun piti perustaa oma yritys opintojeni päätyttyä, mutta mistä ihmeestä löydän ne voimavarat itsestäni tämän kaiken keskellä?
Sisters: onko ketään samassa veneessä? Löytyisikö life coachia?
1. Saatuani toisen lapsemme ja palattuani sairaalasta kotiin nyytin kanssa, kotona odotti käännetty lakana. Vietyäni sen pyykkikoriin, pyykkikorissa oli naisen meikkivoiteesta tahriutunut valkoinen pellavapaita.
2. Mies lähti baariin ja palasi seuraavana aamuna klo 11.
3. Jokaisen baari-illan jälkeen löyhkää voimakkaasti naisten hajuvedeltä.
4. Menee 3-4 kertaa viikossa "uimaan" ja viipyy reissulla 3 tuntia.
5. Laittaa säännöllisin väliajoin kännykkänumeronsa "tuntemattomaksi" ja unohtaa sitten välillä vaihtaa asetuksen takaisin. Osoittaa, että hänen salarakkaansa lienee myös varattu.
6. Tuo minulle paidan ja unohtaa samaan kassiin toiselta naiselta saaman onnittelukortin, jossa on kuvat hänestä itsestään ja tästä salarakkaasta. Tekstissä nainen kirjoittaa mm. "sinua ei voi kuin rakastaa..."
Jäikö kenelläkään epäselväksi, että mieheni pettää?
Vai että olemmeko keskustelleet näistä asioista? Emme kai ole muuta enää kuukausiin tehneetkään, mutta mies ei myönnä mitään. Olen pyytänyt häntä lähtemään, mutta hän kuulemma rakastaa minua. Eniten olen pettynyt siihen, että hänessä ei ole miestä eikä selkärankaa puhua asioista asiallisesti ja REHELLISESTI!
Kaikkein eniten loukkaa se, että valehdellaan päin naamaa. Fritsu ei ole fritsu vaikka se siltä se näyttää!
Sanomattakin on selvää, että kaikki tämä tapahtunut on tappanut tunteeni täysin ja en halua häntä lähelleni. Ero meille on tulossa, siltä ei voi välttyä millään.
Opiskelen tällä hetkellä ja minun pitäisi valmistautua tämän syksyn aikana. Lopputyötä on helvetin vaikea tehdä, kun nämä asiat painavat mielessä. Nyt pitää myydä talo, josta meillä on lähinnä velkaa 50/50. Kummallakaan ei ole varaa muuttaa pois ja maksaa sekä uuden asunnon vuokraa, että lainanlyhennystä.
Kaiken lisäksi suhteemme aikana mieheni on järjestelmällisesti halunnut hävittää minulta kaiken vanhan: astiat, huonekalut sekä painosti minua myymään autonikin, vaikka olin sitä vastaan. Uusi auto on 50/50 omistuksessa.
Eli kun lähden tästä suhteesa kahden lapsen kanssa minulla ei ole kauheasti maallista mukanani eikä yhtään rahaa. Talon myynnistä jää todennäköisesti vähän takkiinkin.
Minun piti perustaa oma yritys opintojeni päätyttyä, mutta mistä ihmeestä löydän ne voimavarat itsestäni tämän kaiken keskellä?
Sisters: onko ketään samassa veneessä? Löytyisikö life coachia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo tilanne on kyllä ihan hirveä. Minulla oli exä, joka yritti saada minut tuollaiseen samanlaiseen loukkuun, mutta kun en suostunut, niin meille tuli ero. Onneksi ei menty naimisiin. Tai siis exä ei halunnut edes mennä naimisiin, koska avosuhteessa oli helpompi pomputtaa ja kiristää toista. Hän vielä yritti niin, että olisin ottanut puolet lainoista nimiini, vaikkei asunnon kauppakirjoista löytynyt nimeäni. En suostunut siihen. Hän yritti pakottaa minua hävittämään omat tavarani ja kielsi niitä tuomasta meidän kotiin, vaikka siis molemmat asuimme siinä samassa asunnossa, joka oli paperilla miehen. Mitä minulle jäi suhteesta, niin rahat meni, mutta mitään omaisuutta ei jäänyt, mutta onneksi en suostunut hävittämään tavaroitani, vaan varastoin ne ja otin sitten käyttöön ne eron jälkeen, kun menin omaan asuntoon. Meille ei ehtinyt tulla lapsia onneksi, koska se olisi ollut paha tilanne lasten kannalta, jos joutuu eroamaan.
Jotenkin ymmärrän sinua ja ero on oikeutettu. Ei kenenkään pidä sietää pettämistä. Keskity itseesi ja lapsiisi ja järjestä heille hyvä elämä. Ala hankkia itselle taloustavaroita ym. pikku hiljaa. Joka kuukausi osta jotain ja ensin tietysti ne välttämättömimmät tavarat. Huonekaluja ym. voi alkuun ostaa kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksesta, jos rahat eivät riitä uusiin. Myöhemmin voi hankkia uusiakin huonekaluja, kun pääset tasapainoon uuden elämäntilanteen ja taloudenhallinnan kanssa. Jos lapset tulevat sinulle, miehen on maksettava elatusmaksuja heistä. Kai mies on tunnustanut lapset omikseen?
Onko sinulla ketään läheisiä, oma äiti, sisko, ystävättäriä jotka voisivat auttaa sinua pahimman yli.
Minusta sinun ei kannata jäädä miehen kanssa suhteeseen. Voit huonosti. Ja minusta miehesi on tökerö.
En usko että lapsille tekee hyvää elää huonossa suhteessa joten suosittelen kyllä eroa.
Jos ei miehesi käytökselle ja sen toisen naisen toiminnalle löydy mitään järkevää selitystä.