Toukokuun lopussa päätimme ryhtyä tauolle 6½ vuoden suhteesta, sillä emme päässeet suhteessa eteenpäin. Mies ei varma yhteisestä tulevaisuudesta. Taukoon johtavassa keskustelussa totesimme suhteemme onnellinen ja mukava, mutta silti miehestä jotain puuttuu tunnetasolla.
Nyt 3½ kuukauden jälkeen olemme olleet jatkuvasti yhteydessä, puhuneet suhteestamme, tapailleet ja harrastaneet myös seksiä. Mies sanoo nauttivansa tapaamisistamme ja niin minäkin, mutta en voi enää jatkaa näin. Minun on revittävä itseni irti tästä tilanteesta, sillä pohjimmiltaan mikään ei ole muuttunut. Emmekä ole oikeastaan olleet edes kunnolla tauolla. Kumpikaan ei ole ketään muuta tapaillut, mutta mies ei kykene kutsumaan meidänkään tapailua seurusteluksi. Eilen sanoimme rakastavamme toisiamme ja sovimme, ettemme ensi sunnuntain tapaamisen jälkeen ole enää yhteyksissä.
Onko joku joskus ollut samassa tilanteessa?
Nyt 3½ kuukauden jälkeen olemme olleet jatkuvasti yhteydessä, puhuneet suhteestamme, tapailleet ja harrastaneet myös seksiä. Mies sanoo nauttivansa tapaamisistamme ja niin minäkin, mutta en voi enää jatkaa näin. Minun on revittävä itseni irti tästä tilanteesta, sillä pohjimmiltaan mikään ei ole muuttunut. Emmekä ole oikeastaan olleet edes kunnolla tauolla. Kumpikaan ei ole ketään muuta tapaillut, mutta mies ei kykene kutsumaan meidänkään tapailua seurusteluksi. Eilen sanoimme rakastavamme toisiamme ja sovimme, ettemme ensi sunnuntain tapaamisen jälkeen ole enää yhteyksissä.
Onko joku joskus ollut samassa tilanteessa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen ollut... kaks ja puol vuotta sitten mies oli haluamassa eroa silloin muutaman vuoden seurustelustamme (asuimme yhdessä), kun ei myöskään ollut varma mitä haluaa, sitoutua minuun ja hankkia lapsia. Sitten hän yhtäkkiä käänsi takkinsa ja koska minä en ollut hänestä irti päässyt niin jatkettiinhan sitä sitä. Tulin raskaaksi ja ostimme yhdessä talon ja kestihän sitä sitten tosiaan tää 2,5 vuotta kun luulin, että asiat on hyvin. Olin itse onnellinen ja kaikki tuntui sujuvan, mutta sitten hän ilmoitti reilu viikko sitten löytäneensä jotain parempaa ja myönsi ettei ollutkaan ollut varma meistä ja sitoutunut asiaan kun jatkettiin. Aiemmasta viestistä (hieman alempana nimimerkilläni) voit lukea tämän hetkisen tilanteen. Tavallaan toivoo nyt, että oltais vaan erottu silloin kun se olis voinu olla helpompaa. Nyt on se talo ja lapsi ja kaikki on niin paljon raskaampaa. Toisaalta en voi katua kun minulla on nyt maailman ihanin poika, mutta silti.