Olen totaalisen kyllästynyt yli 10 vuotta kestäneeseen suhteeseemme. Olen miettinyt eroa aina, mutta koskaan en ole saanut aikaiseksi tehdä sitä lopullista askelta. Mies on pettänyt minua suhteen alkuaikoina ja sen jälkeen sanonut että pettäminen oli minun omaa syytäni. Hän on haukkunut minua kaikilla mahdollisilla tavoilla ja yrittänyt saada itsetuntoni alas. En voi luottaa häneen raha-asioissa, koska hän on hankkinut hirvittävät velat selkäni takana ja ei pysty niitä nyt edes maksamaan. Eli on ajanut itsensä ja minut siinä samalla mahdottomaan tilanteeseen. Tosin velat ovat hänen omiaan, eivät minun.
Viimeiset pari vuotta ovat olleet parempia suhteessamme, noita rahasotkuja lukuunottamatta, mutta minä en vain pysty koskaan luottamaan tähän mieheen. Aina tulee vaan jotain uutta ikävää hänen puoleltaan. Itsekin on sanonut, että on kaiken mahdollisen p****n minulle jo tehnyt ja silti vain jaksan olla hänen kanssaan. Hän sanoo rakastavansa minua ja haluaa lapsia kanssani, mutta minä en taida rakastaa häntä, ehkä en ole koskaan rakastanutkaan. Suhde on kuitenkin pitkä, enkä oikein tiedä miten voisin erota. Tai lähinnä miten sen voisi kertoa hänelle. Olen totaalisesti poikki ja väsynyt tähän suhteeseen, enkä voi kuvitella loppuelämääni hänen kanssaan, mielummin olen vaikka yksin. En vain jaksa enää odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu, mitä hän tekee ja miten minä siitä tulen sitten kärsimään.
Olen siinä mielessä uudessa tilanteessa, että koska olemme nuorena aloittaneet seurustelun, en ole koskaan aikaisemmin eronnut vakavasta suhteesta. Meillä on yhteinen asuntolaina, mutta ei muuta yhteistä omaisuutta, eikä lapsia, eli siinä mielessä eron luulisi olevan helppo, mutta henkinen puoli onkin sitten ihan toinen juttu.
Miten siis kertoa toiselle, että haluaa erota vaikka toinen kuvittelee että suhde on vihdoin ja viimein suunnilleen kunnossa?
Viimeiset pari vuotta ovat olleet parempia suhteessamme, noita rahasotkuja lukuunottamatta, mutta minä en vain pysty koskaan luottamaan tähän mieheen. Aina tulee vaan jotain uutta ikävää hänen puoleltaan. Itsekin on sanonut, että on kaiken mahdollisen p****n minulle jo tehnyt ja silti vain jaksan olla hänen kanssaan. Hän sanoo rakastavansa minua ja haluaa lapsia kanssani, mutta minä en taida rakastaa häntä, ehkä en ole koskaan rakastanutkaan. Suhde on kuitenkin pitkä, enkä oikein tiedä miten voisin erota. Tai lähinnä miten sen voisi kertoa hänelle. Olen totaalisesti poikki ja väsynyt tähän suhteeseen, enkä voi kuvitella loppuelämääni hänen kanssaan, mielummin olen vaikka yksin. En vain jaksa enää odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu, mitä hän tekee ja miten minä siitä tulen sitten kärsimään.
Olen siinä mielessä uudessa tilanteessa, että koska olemme nuorena aloittaneet seurustelun, en ole koskaan aikaisemmin eronnut vakavasta suhteesta. Meillä on yhteinen asuntolaina, mutta ei muuta yhteistä omaisuutta, eikä lapsia, eli siinä mielessä eron luulisi olevan helppo, mutta henkinen puoli onkin sitten ihan toinen juttu.
Miten siis kertoa toiselle, että haluaa erota vaikka toinen kuvittelee että suhde on vihdoin ja viimein suunnilleen kunnossa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tästä elämästä oon oppinu niin sen, että sitä elää vain kerran ja tietääkseni itselleen. Otat asian suoraan puheeksi ja eroat. Kuulostaa tylyltä, mutta ei erosta kaunista voi koskaan tehdä. Tosielämä ei ole elokuvaa.
Itse lähdin 6v suhteesta pakkaamalla tavarat ja heittämällä ne uuteen asuntoon. Sitä siis sinunkin pitäisi nyt alkaa katsomaan. Omaa asuntoa. Eron kohdalla on oltava itsekäs ja repäistävä itsensä irti. Jos päästät säälit ym tunteet valloilleen jahkaat tuossa tilanteessa vielä on/offina vuosi tolkulla.
Voimia ja tsemppii ei se helppoa ole mutta kuukausien jälkeen se tuntuu jo menneeltä.
se näin menee. Ei ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa sanoa toiselle ne "kuollettavat" sanat... Kunkin on itse parhaaksi katsomallaan tavalla asioista puhuttava. Avoeroon kun ei liity mitään harkinta-aikoja vaan se on laaki ja vainaa-touhua, niin tuosta kämppäasiasta kannattaa lähteä eli se hoitaa valmiiksi, niin ei lähde tyhjän päälle. Sattuuhan se saamaristi itseen niin kuin siihen toiseenkin, mutta parempi lähteä kuin jäädä epätyydyttävään suhteeseen.
Miten kertoa.
En rakasta sinua enää. Haluan erota.
Suhteesi näyttää olleen melkoista vuoristorataa. Ei ihme, että olet turhautunut ja kyllästynyt. Jos olet itse muuttamassa pois, valmistele kuitenkin asumisasiat etukäteen. Varaudu siihen, että mies yrittää maksattaa sinulla kaikki mahdolliset talouteen liittyvät yhteiset laskut.
Kuulut ilmeisesti ylikiltteihin naisiin, jotka sietävät näitä röyhkeitä asioitaan sotkevia ja alistavia tyyppejä, vaikka ne tekevät vaikka mitä. Vielä ihmettelet kuinka voit kertoa. ettei mies pahastu. Avaa silmäsi ja mieti onko tämä sitä mitä haluat elämältäsi.
tilanteessa olen, tosin toisena osapuolena, jätettynä. Nainen olen.
Meillä myös on/oli yli 10 v kestänyt suhde, jonka minä kuvittelin olevan vihdoin kunnossa (tosin ei meillä ihan noin pahoja ongelmia ollut ollut, kuten velkoja tms. mutta minulla ollut masennusta ja työttömyyttä.. ja miehellä jonkinasteista alkoholiongelmaa).
Mutta viimeinen vuosi oli mielestäni parempi, ja haaveilin jo lapsesta. Ja sitä yritettiinkin jo parin kuukauden ajan.
Mutta sitten tuli pommi, mies kertoi että haluaa erota, tai ainakin muuttaa erilleen joksikin aikaa. Ja mikä kaikista pahinta, hän oli pettänyt (ollut suhde johonkin naiseen muutaman kuukauden ajan). Tuo tuntui järjettömän pahalta.
Sen neuvon sulle annan, että älä ainakaan ala pettämään, ennenkuin eroatte. Se nimittäin tekee erosta tuhat kertaa pahemman. Pitää miettiä elämä aivan uusiksi, ja sen päälle vielä kestää se tuska minkä pettäminen aiheutti. Ja varmasti se on aiheuttanut tuskaa tai ainakin omantunnontuskia myös miehelleni.
Kiitos vastauksistanne. Olen ehkä kyllä liian kiltti, koska olen jaksanut katsella mieheni touhuja ja antaa aina vaan kaiken anteeksi. Tähän on vaikuttanut myös se, että pelkään olla yksin. En nyt tarkoita sitä, että minulla pitäisi välttämättä olla joku mies vierelläni, mutta en pidä yksin olemisesta ainakaan öisin. En ole koskaan asunut yksin, vaan olen aina asunut joko kaverin tai mieheni kanssa.
Pettämään en alkaisi ikinä, minulla ei ole siihen minkäänlaista halua. Jos eroamme, en usko että olisin kenenkään toisen miehen kanssa pitkään aikaan jos koskaan. Jotenkin en juuri tällähetkellä osaa edes ajatella mitään uutta suhdetta ainakaan ja en voi kuvitella, että maailmassa voisi sellaista miestä ollakaan jonka kanssa haluaisin muka olla. Kuten sanottu, mielummin olen vaikka yksin.
Ja mitä asuntoon tulee, niin en todellakaan halua muuttaa asunnostamme pois. Tiedän, että taloudellisesti minulla tulisi todella tiukkaa joksikin aikaa, mutta tulisin kuitenkin toimeen yksinkin lainanmaksujen ym. jälkeen.
Tämän eroasian kanssa soudan ja huopaan koko ajan. Ongelmahan on se, että en rakasta, mutta välitän miehestäni kyllä ystävänä. En tunne minkäänlaista intohimoa häntä kohtaan ja seksi lähinnä ärsyttää minua. Olen sitä mieltä, että hänellekin löytyisi sellainen nainen, joka häntä rakastaisi oikein, kunhan saisi ensin omat asiansa kuntoon. Ehkä hänkin sitten olisi tyytyväinen, eikä tarvitsisi satuttaa toista erilaisilla ikävillä tempuilla, kuten minua, koska hän olisi tyytyväinen omaan naiseensa. Toisaalta, ehkä meidän pitäisi pitää vain jonkinlainen pidempi tauko (esim. vuosi) ja katsoa miltä se tuntuu, toisaalta onko sekään reilua sitten, kun minusta tuntuu että pitäisin miestäni vain varalla, että jos ei parempaa tule eteen... Joka tapauksessa meidän pitänee keskustella...
Jos et muuten pysty niin hommaa ensin oma asunto ja muutat siihen salaa ja jätät lapun pöydälle ja kerrot miksi haluat erota ja sitten teidän yhteinen asunto myyntiin jos miehesi tai sinä pysty sitä häneltä lunastamaan. Velat jotka ovat miehesi ovat miehesi ja niin edelleen ja älä vaan rupea tälläisen miehen kanssa lapsia tekemään jos on raha asiansa sotkenut niin se on hänen oma asiansa. Ei muuta kun tsemppiä yritykselle.