Basedowin tauti

Vumpatti

Hei kaikille,

Pahoittelen jo etukäteen kirjoitukseni pituutta, innostuin nähtävästi kirjoittamaan novellin. Toivottavasti
joku saa kirjoituksestani jotain irti ja huomaa sen auttavan tavalla tai toisella.

Olen 31 vuotias nainen ja minulla todettiin reilu kuukausi sitten Gravesin tauti (Basedowin). Suvussamme on kilpirauhasen niin liika- kuin vajaatoimintaa, joten sairastuminen ole tullut varsinaisesti yllätyksenä. Kilpirauhaseni on elänyt hyperelämää varmasti jo toista vuotta - ainakin jos lähden miettimään oireita, joiden olemassa oloon olen oppinut pikku hiljaa tottunut. Taudille tyypillisiä silmäoireita minulle ei kuitenkaan ole vielä tullut, mutta muita oireita oli vaikka kuinka paljon;

• Päälimmäisenä väsymys ja keskittymiskyvynpuute. Töissä oli vaikeata keskittyä yhteen asiaan ja pompinkin kuin superpallo tehtävästä toiseen. Innostuin monesta asiasta, mutten jaksanut viedä asioita loppuun asti. Lisäksi olen aina ollut hyvin aktiivinen, juossut jumppatunnilta toiselle, mutta nyt en vaan jaksanut. BodyAttack tunnilla jouduin lepäämään välillä pidempiäkin pätkiä kun tuntui että sydän poksahtaisi tai ainakin lounas tulisi yläkautta ulos. Lenkille lähteminen oli täysin mahdotonta. Hetken aikaa mietin, että kuntoni on vain huonontunut ja minun tarvitsee vain yrittää uudelleen.

• Muistin huonontuminen ja sanasokeus. Minusta tuntui, että tulin tyhmemmäksi ja tyhmemmäksi koko ajan. Lopulta jouduin kirjoittamaan itselleni listoja yksinkertaisimmistakin asioista, etten vain unohtaisi mitään. Myös sanoja oli välillä vaikea löytää.

• Vapina. Ensin ajattelin sen johtuvan pitkistä kävelymatkoista joita olin alkanut tehdä, mutta kun joogatunnilla en enää jaksanut vapinaltani helpoimpiakaan liikkeitä, aloin miettimään, että jotain on vialla.

• Korkea syke. Leposykkeeni oli huikeat 120. Se teki olosta tukalan ja makuulla oleminen teki pahaa. Muutamat yöt jouduin nukkumaan lähes istualtani.

• Pala kurkussa ja kaulan turpoaminen. Minulla tuntui monta viikkoa aivan siltä kuin olisi ollut pala kurkussa. Lisäksi ystäväni huomasi kaulani turvonneen, itse on en ollut moiseen kiinnittänyt huomiota.

• Hiustenlähtö. Ei ole kiva pestä hiuksia ja huomata viemärin menevän tukkoon omista hiuksista. Hiuksia lähti tasaisesti, mutta satoja päivässä. Minun normaalisti paksut ja kiiiltävät kutrit muuttuivat karheiksi, helpostikatkeileviksi ja ohuiksi. Kampaajani taisikin olla ensimmäinen jonka tautini huomasi, itse en hiusteni kunnosta vielä puoli vuotta sitten osannut huolestua.

• Jano. Saatoin juoda työpäivän aikana 2 litraa vettä ja siitä seurauksena juoksin vessassa hyvin usein.

• Hiki. Hikoilin kuin pieni sika. Kävimme mieheni kanssa Malesiassa lomamatkalla, enkä ole ikinä hikoillut auringossa niin paljoa. Pisarat vain noruivat selkärankaa pitkin. Lisäksi kotona olin onnellinen, jos sisälämpötila oli alle 20 asteen. Normaalisti olen aina ollut vilukissa ja 23 on sopiva lämpötila.

• Ripuli. Mitä ikinä söin, se tuli ulos hyvin sutjakkaasti. Minulla ei paino ole laskenut, mutta eipähän ole noussutkaan.

• Suolan käytön lisääntyminen. Muutimme kaksi vuotta sitten Australiaan ja alussa huomasimme kaikkien ruokien sisältävän todella paljon suolaa. Viimeisen puolen vuoden aikana olen jopa lisännyt suolaa ruokiin, mitkä aiemmin olivat turhan suolaisia.

• Suunnaton ruokahalu. Aluksi minun ei tehnyt mieli syödä mitään. Mikään ei kiinnostanut, mutta yht’äkkiä mikään ei olisi riittänyt. Halusin syödä sipsejä ja meetwurstia, kaikkea missä on paljon suolaa.

• Itkuisuus ja agressiivisuus. Itkin kun näin mainoksia televisiossa, itkin kun näin jonkun muun itkevän, itkin kun töissä tein pienen virheen. Samalla kaikki ihmiset, aviomieheni mukaan lukien, ärsyttivät minua. Välillä mieleni teki töniä ihmisiä kadulla ja töissä teki mieli kiljua kurkku suorana ihan vain siksi, että saisin tukahduttavan olon pois. Lisäksi kaipasin monta kertaa päivässä nyrkkeilytyynyä töissä, johon olisin voinut purkaa ärsytystäni.

• Pitkä kuukautiskierto ja mitätön vuoto. Kiertoni oli pahimmillaan 47 päivää pitkä ja vuotopäiviä vain 1,5. Nautin lyhyistä kuukautisista, mutta silti ne huolestuttivat.

Juuri tuo pitkä kuukautiskierto sai minut vihdoin lääkäriin. Gynekologi otatti melkoisen patteriston erilaisia testejä ja muutaman päivän jälkeen sainkin puhelun kotiin. Kilpirauhasarvoni olivat todella korkealla ja sain lähetteen endolle. Moni asia sai selityksen. Endo määräsi minulle 6 Neo-Mercazole (Tyrazol) tablettia päivässä ja olo alkoi hitaasti paranemaan. Jo näin neljän viikon lääkkeiden popsimisen jälkeen vapina on hävinnyt ja olen paljon energisempi, vaikken vielä pysty normaaliin tapaan liikkumaan. Syke on palautunut normaaliksi ja hiusten lähtö on hiljalleen loppumassa, mikä on mukava huomata. Ja kuukautiskierto oli viime kierrossa 30 päivää, mikä tuntuu ihanan normaalilta. Ylihikoilu on kokonaan loppunut ja agressiivinen mini-minä on hävinnyt lähes kokonaan. Vielä välillä vähän itkettää hölmöt asiat, mutta ei enää niin suuressa määrin kuin kuukausi takaperin. Tänään kävin lääkärissä ja sain kuulla, että t4 arvoni on puolittunut lähtöarvoista, t3 on lähellä viitearvoja ja TSH:kin näkyy jo, kun alussa sitä ei mitattu veressä laisinkaan. Parasta koko asiassa on kuitenkin ajatusten terävöityminen. Muistan taas paremmin kuin ennen ja jaksan keskittyä töihin. Painoa on tullut hitusesti lisää, mutta uskon senkin tasaantuvan kunhan pääsen taas normaaliin liikuntatahtiini.

Vaikka toipuminen on hyvällä mallilla, mietin eri hoitovaihtoehtoja ja niiden hyviä ja huonoja. Lääkäri antoi kolme hoitovaihtoehtoa: lääkkeet, leikkaus tai radioaktiivinen jodi. Kysymykseni onkin, kuinka nopeasti olette toipuneet pelkällä lääkehoidolla? Ja onko tauti uusinut hoidon jälkeen? Entä oletteko pystyneet liikkumaan normaaliin tapaan lääkehoidon jälkeen? Onko leikkauksesta ollut apua? Entä RAJ:sta? Entä onko kukaan tullut raskaaksi diagnoosin jälkeen ja miten mahtoi käydä?

20

14202

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • entinen ongelma

      Oireesi tuntuivat tutuilta, tosin eroavaisuuksia oli, kuten meissä yksilöinäkin on. Sain kilpirauhasen liikatoimintaani lääkehoitoa, mikä ei sopinut alkuunkan, vaan T4V senkun nousi ja TSH laski..Allergisia oireita oli runsaasti. Omituista, mutta totta.
      Jatkuvassa beetasalpaajan hoidossa päädyttiin pieneen annokseen radioaktiivista jodia, eli nielaisin pienen pillerin veden kera sädesairaalassa (heillä on tarvittavat säilytystilat lääkkeelle)
      Vakutus alkoi n. 2 kk. sisällä ja olen nyt saanut uusien kokeiden jälkeen korvaushoitona puoli taplettia kilpirauhasen vajaatoimintaan. Lääkitykse kanssa joskus kasvot punottaa ja hikoiluttaa, mutta uusinta kontroleilla veriarvot pidetään olotila huomioon ottaen kontrollissa... Olo on huomattavasti kohentunut.
      Olen jo vanhempi naishenkilö, joten lapsen saanti ei ole enään kuviossa.
      RAJ.n annon yhteydessä tulee kyllä tarkat tiedot ja vaikutus ajat mahdollista raskautta ajatellen.

    • vcy

      Oih, Niin tuttua, niin tuttua..
      Hmmm.. Mulla todettii liikatoiminta 1999 ja söin tyrazolii nelisen vuotta koska tein siinä samaan aikaan kaksi tenavaa.. Siis olin raskaana kun tauti todettiin. Eikä seuraavaakaan raskautta kielletty.
      Mutta raskaukseien jälkeen 2003 sain radiojodin, joka vihdoin tepsi ja arvot normalisoitui.
      2006 alkoi sitten silmäongelmat. Olen juossut monella erilääkärillä silmistäni kun ne ovat NIIN turvoksissa, kipeät, valonarat ja ihan kauheet. Kaikki on vaan sanonut ettei niissä ole mitään vikaa. Ja kaikille olen muistanut kertoa liikatoiminnastani.
      Nyt sitten koko syksyn 2009 tilanne on vaan pahentunut ja olen taas ollut todella ärtyisä, väsynyt ja ihan plääh. Ja marraskuussa lähti toisesta silmästä näkö ja taas vaihdoin silmälääkäriä. Tämä otti asian todesta. Verikokeet, mangneettikuva, sisätautilääkärille josta lähete endolle ja silmäklinikalle. Nyt tilanne on seuraava: Kortisonia iv:nä 12 viikko ja sit uusi arviointi. Toivon että nyt saan silmäni "normaaleiksi". Laitan keväällä lisätietoa miten on käynyt :)

      Ihanaa vuodenvaihdetta sinulle..

      • JP

        Hei mä tarvitsisin nyt keskusteluapua
        Mulla keväällä 09 kaikki alko mennä asiat aivan päin mäntyä.Jos olette lukeneet kirstin tarinat mä hölmöilin aivan varmasti triplasti.mut löydettiin jostain suunnilleen ojan pohjasta aivan tiedottomana (mä olin vähän siivonnut yöllä ad hd päällä)sitten ajoin humalassa en tiedä mihin johonkin oli kai pakko päästä ja aivan kaikkea mitä maan ja taivaan päällä voi vain tehdä tein väärin Nyt ma 11.01.2010 meen kilpirauhasten poistoon ja kyllä tässä nyt ne kauhuscenariot pukkaa päälle ,kun eihän asiat välttämättä kuitenkaan asetu heti raiteille


      • silmäoireinen liikis
        JP kirjoitti:

        Hei mä tarvitsisin nyt keskusteluapua
        Mulla keväällä 09 kaikki alko mennä asiat aivan päin mäntyä.Jos olette lukeneet kirstin tarinat mä hölmöilin aivan varmasti triplasti.mut löydettiin jostain suunnilleen ojan pohjasta aivan tiedottomana (mä olin vähän siivonnut yöllä ad hd päällä)sitten ajoin humalassa en tiedä mihin johonkin oli kai pakko päästä ja aivan kaikkea mitä maan ja taivaan päällä voi vain tehdä tein väärin Nyt ma 11.01.2010 meen kilpirauhasten poistoon ja kyllä tässä nyt ne kauhuscenariot pukkaa päälle ,kun eihän asiat välttämättä kuitenkaan asetu heti raiteille

        Mulla basedowin tauti todettin vuosia sitten.. sain radiojodi tabletin" sitten alkoivat silmäoireet (oli jo ennen hoitoa silmä oireita vuotoa ja punotusta valoarat.) Mikä on ketuttanut jälkeenpäin, kun kuulin että radiojodia ei yleensä anneta silmä oireista kärsiville. Olin täysin tietämätön eikä polilla puhuttu mitään tästä.

        Sitten tehtiin totaali poisto koko kilpparille.. no ei sekään auttanut silmä oireisiin. Silmät jäävät aina ulkoneviksi ja aroiksi, punotusta ja vuotoa, tulehtuu helposti. Mulla oli kanssa kauhea olo kun todettiin sairaus aamulla jo hiki ja niin levoton olo että en tiennyt miten olisin, hermot oli aivan riekaleina ja ihmis-suhteet kärsi.

        Töissä kävin juoksin veskissä pitkin päivää paino tippui varmaan 6 kg aika pian.. puoli vuotta meni kun pääsin sisätautipolille. Tsh oli alussa mittaamaton kun niin alhaalla. Parin kuukauden päästä radiojodi hoidosta tsh 16. . että sillen paino nousi ja jumalaton väsy koko ajan.. Tällä hetkellä arvot ovat suht ok tsh jotain 0, 38.

        Säätöä on ollut thyroksinin kanssa , koitetaan saada pysyyn jossakin hyvissä lukemissa. Jos vajaalle menee tai liika toimintaan niin vaikuttaa silmiin sekin.. Magnt. kuvat on monesti otettu silmien lihaksista, huonolta on näyttänyt, ei ihme kun ei silmät meinannu päässä pysyä.. tulehtunut silmälihas pukkaa silmiä ulospäin ja senhän nyt kaikki näkee, Ei mikään kaunis " näky.

        Kun ei kamutkaan tuntenu pahimpina aikoina, saati itse katsoa peiliin muuttunutta kuvaa. tässä mun juttu varmaan aika sekava koittakaa saada selvää, hyvät talven jatkot :)


      • Vumpatti
        silmäoireinen liikis kirjoitti:

        Mulla basedowin tauti todettin vuosia sitten.. sain radiojodi tabletin" sitten alkoivat silmäoireet (oli jo ennen hoitoa silmä oireita vuotoa ja punotusta valoarat.) Mikä on ketuttanut jälkeenpäin, kun kuulin että radiojodia ei yleensä anneta silmä oireista kärsiville. Olin täysin tietämätön eikä polilla puhuttu mitään tästä.

        Sitten tehtiin totaali poisto koko kilpparille.. no ei sekään auttanut silmä oireisiin. Silmät jäävät aina ulkoneviksi ja aroiksi, punotusta ja vuotoa, tulehtuu helposti. Mulla oli kanssa kauhea olo kun todettiin sairaus aamulla jo hiki ja niin levoton olo että en tiennyt miten olisin, hermot oli aivan riekaleina ja ihmis-suhteet kärsi.

        Töissä kävin juoksin veskissä pitkin päivää paino tippui varmaan 6 kg aika pian.. puoli vuotta meni kun pääsin sisätautipolille. Tsh oli alussa mittaamaton kun niin alhaalla. Parin kuukauden päästä radiojodi hoidosta tsh 16. . että sillen paino nousi ja jumalaton väsy koko ajan.. Tällä hetkellä arvot ovat suht ok tsh jotain 0, 38.

        Säätöä on ollut thyroksinin kanssa , koitetaan saada pysyyn jossakin hyvissä lukemissa. Jos vajaalle menee tai liika toimintaan niin vaikuttaa silmiin sekin.. Magnt. kuvat on monesti otettu silmien lihaksista, huonolta on näyttänyt, ei ihme kun ei silmät meinannu päässä pysyä.. tulehtunut silmälihas pukkaa silmiä ulospäin ja senhän nyt kaikki näkee, Ei mikään kaunis " näky.

        Kun ei kamutkaan tuntenu pahimpina aikoina, saati itse katsoa peiliin muuttunutta kuvaa. tässä mun juttu varmaan aika sekava koittakaa saada selvää, hyvät talven jatkot :)

        JP, toivottavasti leikkaus meni hyvin ja olet päässyt jo toipumaan. Kerro ihmeessä kuinka lopulta kävi. Toivon todella, että olosi helpottuu.

        Ja Silmäoireinen liikis, sinun silmätarinasi kuullostaa hyvin tutulta sekin. Omat silmäni ovat välillä ihan kunnossa, mutta välillä näyttää kuin itkisin koko ajan. Silmät punoittavat ja jotta näkisi kunnolla pitää välillä pakottaa silmät tarkentamaan. Pullistumista en ole vielä huomannut, mutta vettyneet välillä jopa kirvelevät silmät ovat ihan tarpeeksi. Viimeisen puolen vuoden aikana ei ole mennyt päivääkään ettei joku olisi tullut sanomaan että näytän väsyneeltä, ja että onko kaikki kunnossa. No, saatoin pillahtaa itkuun kesken työpäivän pienimmästäkin asiasta, joten kyselyt taisivat olla ihan aiheellisia.

        Aikamoista vuoristorataa elämä on ollut viimeiset puoli vuotta. Oma kilpparini päätti lihoa oikein kunnolla ja lääkäri jo väitti, että siitä on nyt tullut struuma. Pikku hiljaa patti kuitenkin tasaantui, nyt kaulalla enää pieni kohouma, jota ei muut sillä tavalla huomaa elleivät oikein tarkoituksella katso. Silti lääkäri antoi hoitovaihtoehdoiksi juuri joditabletin tai leikkauksen. Valitsin leikkauksen. En tiedä onko se oikea valinta. Haluaisin kuitenkin mahdollisimman pian oman elämäni takaisin. Vaikka tällä hetkellä sitä miettii mahtaako sitä ikinä parantua kunnolla...? Siksi olenkin hyvin kiinnostunut kuulemaan kuinka JP:n leikkaus onnistui, ja tuntuuko olo helpommalta sen jälkeen? Ja kuinka nopeasti/helposti oikea thyroksiinitaso löytyy? Ja kun se oikea tasapaino sitten löytyy, niin heiluuko arvot paljon vielä sen jälkeen?


    • Isotuija

      Minulla kilpparin liikatoiminta todettiin 5 vuotta sitten, jolloin se hoidettiin 2-vuotisella lääkityksellä (Tyrazol) ja Propralia tykytyksiin. 4 vuoden päästä vaiva uusiutui, ja nyt vuodenvaihteessa sain radiojodihoidon, jonka seurauksena elimistööni vapautui niin hurja määrä hormonia, että olin helvetillisessä tilassa viikkokausia, ja arvot nousivat huimiksi. Olin pois töistä 4 viikkoa ja fyysinen ja henkinen rasitus kiellettiin, koska elimistö kävi niin kovilla kierroksilla. Leposyke oli 120. Silmäoireet lääkäri tunnisti heti, vaikken itse niihin ollut kiinnittänyt huomiota. Tärinä, vapina ja alituinen hiki, lihasheikkous, hermostuminen, mielialojen vaihtelut ja pirun pieni pinna. 3 viikkoa oli voimakasta pääkipua, johon ei auttanut edes 4 x 600 mg ibuprofeenit. Kurkku turvoksissa. Radiojodihoidon jälkeen aloitettiin uudelleen Tyrazol-lääkitys tuplana aiempaan nähden, ja Propralia vetelin kaksin käsin, jotta elimistön rasitus saatiin tasattua. Nyt olen leikkausjonossa ja odotan kovasti, että elämäni alkaisi tasaantua, kun löytyy oikea tasapaino lääkityksellä.

      • Vumpatti

        Moikka,

        Isotuija, aika hurja kokemus sulla takanapäin. Toivottavasti pääset nopeasti leikkaukseen, jotta elämäsi helpottuu.

        Mulla on leikkaus nyt takana ja olen elänyt ilman kilpparia viimeiset 3 ja puoli kuukautta. Voin jo näin lyhyen ajan jälkeen sanoa että kyllä kannatti! Elämänlaatu on parantunut huimasti, jaksan paremmin, hiukset eivät enää tipu päästä, ei hikoiluta liikoja ja ajatukset liikkuvat taas jouhevammin. On kuin olisi saanut vanhan elämän takaisin. Näin ei kuitenkaan ihan ole, sillä aineenvaihdunta on hidastunut ja välillä on tuskaisen turvonnut olo. Painoa on tullut muutama kilo lisää ja lisäkilojen karistaminen tuntuu supervaikealta. Nyt olen kuitenkin ryhtynyt taas liikkumaan normaaliin tahtiin (ihanaa, kun taas jaksaa!), syön hieman järkevämmin ja juon tarpeeksi vettä, ja olo helpottuu. Mutta paino ei sillä tavalla harmita, ainakaan vielä, sillä olo muuten on niin paljon parempi kuin puoli vuotta sitten.

        Lääkityksen kohdalleen saaminen voi viedä aikaa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että muutaman kuukauden aikana olen jo aika lähellä oikeaa määrää, mutta silti viilausta kaivataan vielä.

        Heti leikkauksen jälkeen mulla oli jo parempi olo. Aluksi hyvä olo oli varmasti ihan vain psyykkistä, mutta muutaman viikon sisällä huomasin kuinka päivä päivältä tuli aina vain parempi olo. Kaula tuntui ensimmäiset kaksi kuukautta jäykältä ja nieleminen tuntui epämukavalta, mutta olo helpottui melko nopeasti, varsinkin jos muistin venytellä. Leikkaushaava on punainen viiva, toistaiseksi vielä hieman turvonnut, mutta koko ajan sekin tuntuu paranevan ja muuttuvan vaaleammaksi.

        Silmät vesittyvät vieläkin jonkin verran ja ovat herkemmät kuin aiemmin, varsinkin jos olen nukkunut hieman huonommin. Mutta kaiken kaikkiaan leikkaus on ollut ehdottomasti hyvä juttu.


      • Liikaatoimiva
        Vumpatti kirjoitti:

        Moikka,

        Isotuija, aika hurja kokemus sulla takanapäin. Toivottavasti pääset nopeasti leikkaukseen, jotta elämäsi helpottuu.

        Mulla on leikkaus nyt takana ja olen elänyt ilman kilpparia viimeiset 3 ja puoli kuukautta. Voin jo näin lyhyen ajan jälkeen sanoa että kyllä kannatti! Elämänlaatu on parantunut huimasti, jaksan paremmin, hiukset eivät enää tipu päästä, ei hikoiluta liikoja ja ajatukset liikkuvat taas jouhevammin. On kuin olisi saanut vanhan elämän takaisin. Näin ei kuitenkaan ihan ole, sillä aineenvaihdunta on hidastunut ja välillä on tuskaisen turvonnut olo. Painoa on tullut muutama kilo lisää ja lisäkilojen karistaminen tuntuu supervaikealta. Nyt olen kuitenkin ryhtynyt taas liikkumaan normaaliin tahtiin (ihanaa, kun taas jaksaa!), syön hieman järkevämmin ja juon tarpeeksi vettä, ja olo helpottuu. Mutta paino ei sillä tavalla harmita, ainakaan vielä, sillä olo muuten on niin paljon parempi kuin puoli vuotta sitten.

        Lääkityksen kohdalleen saaminen voi viedä aikaa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että muutaman kuukauden aikana olen jo aika lähellä oikeaa määrää, mutta silti viilausta kaivataan vielä.

        Heti leikkauksen jälkeen mulla oli jo parempi olo. Aluksi hyvä olo oli varmasti ihan vain psyykkistä, mutta muutaman viikon sisällä huomasin kuinka päivä päivältä tuli aina vain parempi olo. Kaula tuntui ensimmäiset kaksi kuukautta jäykältä ja nieleminen tuntui epämukavalta, mutta olo helpottui melko nopeasti, varsinkin jos muistin venytellä. Leikkaushaava on punainen viiva, toistaiseksi vielä hieman turvonnut, mutta koko ajan sekin tuntuu paranevan ja muuttuvan vaaleammaksi.

        Silmät vesittyvät vieläkin jonkin verran ja ovat herkemmät kuin aiemmin, varsinkin jos olen nukkunut hieman huonommin. Mutta kaiken kaikkiaan leikkaus on ollut ehdottomasti hyvä juttu.

        Hei kaikille kilpparikohtalotovereille.

        Olen 35v mies ja Itselläni myös takana pitkähkö liikatoiminnan poteminen ja leikkaus toi viimein avun.
        Omat oireeni alkoivat jo 2004 ja lääkäriin osasin hakeutua kymmenen kiloa laihtuneena 2005. Itselläni kyllä tuon liikatoiminnan vaikutus oli ennemminkin väsyttävä kuin piristävä, tai ehkä minulta jäi sitten se hurmosvaihe huomaamatta. Pinna oli kyllä kuin viulunkieli ja sydän pompotteli ja hikoilutti.

        Minulla hoito aloitettiin noilla tyrazol pillereillä joita popsin 1.5 vuotta ja sen jälkeen oireet olivat noin 1.5 vuotta pois kunnes tulivat takaisin. Oireiden ilmestyessä takaisin sain Radiojodihoidon, jonka kyllä olisin näin jälkiviisaana voinut olla ottamatta. Kaikille RAJ hoitoon lähetettäville BD potilaille, suosittelisin vähintäänkin vaatimaan jonkunlaisen silmätutkimuksen ennen sen syömistä. Itselläni tämä RAJ puhkaisi pahat silmäoireet noin 3 viikkoa pillerin jälkeen, joihin sitten sai kortisonia tippana suoneen"riittävästi" eli yhteensä 18 viikkoa /kerran viikossa.
        Kun silmäoireet alkoivat niihin oli lähes mahdotonta löytää lääkärin apua. Eräs terkkarilääkäri sanoi että "oletko saanut turpiisi" toinen antoi silmätulehduslääkityksen, silmäklinikalta potkitiin päivystyksestä ulos "tänne tarvitsee lähetteen" vaikka silmät olivat niin huonossa kunnossa että autolla ajo oli mahdotonta .Eli vaikuttaa siltä että lekurellakin on ongelmia tuon BD silmäoireiden diagnosoinnissa.
        Vihdoin sitten sain lähetteen endogrinologille ja hyvään hoitoon, missä oireet otettiin tosissaan ja viikottainen kortisonilääkitys aloitettiin.
        Tupakointi muuten loppui sitten siihen paikaan kun lääkäri kertoi että silmäoireiden paranemisennuste on huomattavasti parempi kun tupakointi lopetetaan.
        Leikkauksessa olin noin vuosi sitten ja nyt olo on hyvä, ja silmät palanneet lähes normaaleiksi käytettävyydeltään. silmien Ulkonäkö on myös lähes palannut ennalleen "pientä pullostusta on vielä", mutta silmien kuivuminen loppunut ja en enää tarvitse kostuttavia silmärasvojakaan.
        Leikkaus oli helppo ja kotiin pääsin toisena päivänä. kolmenviikon sairausloma napsahti, ja itse olin jo viikon kuluttua niin hyvässä kunnossa että loput kaksiviikkoa suorastaan hävetti olla pois töistä.
        Äänen menetystä jännitin, mutta taisi olla aivan turhaa.

        Oman tarinani ajattelin kirjoitella koska kun itse sairastuin, minun oli vaikea löytää järkevää tietoa ja potilaiden kertomuksia sairaudesta. Kaiken kaikkiaan jälkeenpäin olen kiitollinen siitä että sairaus jonka sain, sai minut lopettamaan tupakoinnin ja näin ehkä siis säästi minut vakavammilta sairauksilta;).
        Kaiken kaikkiaan positiivisesti ajatellen, paljon vakavempiakin sairauksia on olemassa.

        Te uudet BD sairastelijat, tsemppiä teille ja uskokaa vain, kyllä se siitä yleensä kaikilla helpottaa ennemin tai myöhemmin.


      • Wonderski
        Liikaatoimiva kirjoitti:

        Hei kaikille kilpparikohtalotovereille.

        Olen 35v mies ja Itselläni myös takana pitkähkö liikatoiminnan poteminen ja leikkaus toi viimein avun.
        Omat oireeni alkoivat jo 2004 ja lääkäriin osasin hakeutua kymmenen kiloa laihtuneena 2005. Itselläni kyllä tuon liikatoiminnan vaikutus oli ennemminkin väsyttävä kuin piristävä, tai ehkä minulta jäi sitten se hurmosvaihe huomaamatta. Pinna oli kyllä kuin viulunkieli ja sydän pompotteli ja hikoilutti.

        Minulla hoito aloitettiin noilla tyrazol pillereillä joita popsin 1.5 vuotta ja sen jälkeen oireet olivat noin 1.5 vuotta pois kunnes tulivat takaisin. Oireiden ilmestyessä takaisin sain Radiojodihoidon, jonka kyllä olisin näin jälkiviisaana voinut olla ottamatta. Kaikille RAJ hoitoon lähetettäville BD potilaille, suosittelisin vähintäänkin vaatimaan jonkunlaisen silmätutkimuksen ennen sen syömistä. Itselläni tämä RAJ puhkaisi pahat silmäoireet noin 3 viikkoa pillerin jälkeen, joihin sitten sai kortisonia tippana suoneen"riittävästi" eli yhteensä 18 viikkoa /kerran viikossa.
        Kun silmäoireet alkoivat niihin oli lähes mahdotonta löytää lääkärin apua. Eräs terkkarilääkäri sanoi että "oletko saanut turpiisi" toinen antoi silmätulehduslääkityksen, silmäklinikalta potkitiin päivystyksestä ulos "tänne tarvitsee lähetteen" vaikka silmät olivat niin huonossa kunnossa että autolla ajo oli mahdotonta .Eli vaikuttaa siltä että lekurellakin on ongelmia tuon BD silmäoireiden diagnosoinnissa.
        Vihdoin sitten sain lähetteen endogrinologille ja hyvään hoitoon, missä oireet otettiin tosissaan ja viikottainen kortisonilääkitys aloitettiin.
        Tupakointi muuten loppui sitten siihen paikaan kun lääkäri kertoi että silmäoireiden paranemisennuste on huomattavasti parempi kun tupakointi lopetetaan.
        Leikkauksessa olin noin vuosi sitten ja nyt olo on hyvä, ja silmät palanneet lähes normaaleiksi käytettävyydeltään. silmien Ulkonäkö on myös lähes palannut ennalleen "pientä pullostusta on vielä", mutta silmien kuivuminen loppunut ja en enää tarvitse kostuttavia silmärasvojakaan.
        Leikkaus oli helppo ja kotiin pääsin toisena päivänä. kolmenviikon sairausloma napsahti, ja itse olin jo viikon kuluttua niin hyvässä kunnossa että loput kaksiviikkoa suorastaan hävetti olla pois töistä.
        Äänen menetystä jännitin, mutta taisi olla aivan turhaa.

        Oman tarinani ajattelin kirjoitella koska kun itse sairastuin, minun oli vaikea löytää järkevää tietoa ja potilaiden kertomuksia sairaudesta. Kaiken kaikkiaan jälkeenpäin olen kiitollinen siitä että sairaus jonka sain, sai minut lopettamaan tupakoinnin ja näin ehkä siis säästi minut vakavammilta sairauksilta;).
        Kaiken kaikkiaan positiivisesti ajatellen, paljon vakavempiakin sairauksia on olemassa.

        Te uudet BD sairastelijat, tsemppiä teille ja uskokaa vain, kyllä se siitä yleensä kaikilla helpottaa ennemin tai myöhemmin.

        Suositusten mukaan radiojodihoito onkin kontroindikoitu eli kielletty BD-potilailta, mutta kumma kyllä kaikki lääkärit ei sitä tiedä. :( Se kuitenkin lukee ihan jokaisessa perustekstissä basedowin hoidoissa ja suosituksissa.

        Täällä on moni basedowilainen käynyt radijodihoidon. Ilmeisesti tk-lääkärien lähettämänä eikä radiojodin hoidon antajat tutki potilasta sen kummemmin? Heidänkin pitäisi tietää...


    • Sarika44

      Ihan paniikissa,eilen sain Basedow diagnoosin ja etenkin silmäoireet pelottavat.

    • Sey

      Moikka Sarika,

      pahoittelen, etta olet sairastunut Basedowiin. Se on kurja tauti, mutta ei missaan nimessa aivan mahdoton. Olet toipumisen alkutaipaleella, mutta usko pois pian laakkeet alkavat vaikuttaa ja olosi kohenee merkittavasti. Puolentoista viikon laakkeiden syomisen jalkeen tuntui kuin joku olisi nostanut harson silmien edesta. Tuntui kuin aivoni olisivat yht'akkia alkaneet taas toimimaan. Se oli aivan ihanaa! Oikean laakemaaran loytaminen vie aikansa, mutta ala panikoi, se loytyy kylla. Minun tilanteeni parani huomattavasti laakkeilla, mutta koska kilpparini pullistui struumaksi asti, paatin leikkauttaa sen kokonaan pois. Enka ole katunut. Leikkauksesta on nyt vuosi, mutta olen vielakin iloinen etta tein sen.

      Silmaoireita minulla oli jonkin verran. Vetisyytta ja punaisuutta, mutta kaikki nama oireet vahenivat huomattavasti laakityksella ja nyt silmani ovat ihan normaalit. Jos sinulla ei ole viela mitaan merkittavia silmaoireita, en usko etta niita hirmuisesti tuleekaan, olethan kuitenkin laakekuurilla ja elimistosi alkaa palautumaan normaaliin. :)

      Tsemppia vaan, tama tauti on kurja, mutta ei voittamaton. Sinnikkaasti vaan paiva kerrallaan. :)

    • Sarika44

      Hei!

      Kiitos. Helpottaa kun joku muu on selvinnyt hyvin
      Toinen silmä tuntuu isommalta kuin aiemmin, mutta menossa silmälääkäriin sen tiimoilta.Endokrinologille en vielä siitä päässyt puhumaan, ensikäynnistä sen verran vähän aikaa.
      Ihanaa, että aivot palaavat. Ajattelinkin jo sairastuneeni varhais alzheimeriin:)

    • Minullakin

      Onko kellään teistä oireet olleet kuin vajaatoiminnassa, mutta sitten onkin todettu liikatoiminta?

      Itselläni on nyt juuri tällainen tilanne. Kaikki oireet viittasivat vajaatoiminnan puolelle, jonka takia pyysinkin lääkäriltä kokeita.

      Olen esim. lihonut puolessa vuodessa 8 kg (tosin lopetin tupakan samaan aikaan, kun lihominen alkoi). Myös aineenvaihduntani on aivan pysähdyksissä, tuntuu, että vessaan tarvitsee mennä vain, jos tarkoituksella on juonut paljon (yritän laihduttaa).
      En huomaa hikoilua tai muutakaan fyysistä.
      Pinna on kyllä kireällä ja saan yhtäkkisiä räjähdyskohtauksia. Vähän kuin eläisin PMS:ää koko ajan.

      Kauhistuttaa, mitä tämä nyt vielä tuo tullessaan? Ilmeisesti ainakin niitä ei toivottuja lisäkiloja...

      • Anonyymi

        Moi. Tupakanpolton lopetettuani sain myös liikatoiminnan ,joka muuttui basedowin taudiksi ja vasen silmä pullistui hieman,sekä nyt oikea silmä kiukuttelee oikeen urakalla. Luomet molemmissa silmissä turvonneet.


    • Sarika44

      Munkin oireet viittasivat vajaatoimintaan. aina ollut hidas aineenvaihdunta.Hiukset ohenivat, väsymystä, saamattomuutta, kuulokin aleni jne. Paino tosin oli laskenut, mutta ajattelin sen johtuvan ruokavalion mutoksesta.
      Kun työterveys pyysi lisäkokeisiin olin ihan varma, että kyseessä on vajaatoiminta. Vaan eipä sitten ollut.

    • Anneli*

      Hei vaan kaikille!
      Mulla ois kolmen päivän päästä lääkärikäynti, Basedowia itse epäilen..
      Silmäoireita oli jo vuosi sitten, mutta silmälääkäri sanoi vaan, että pidä aurinkoisella kelillä kunnon laseja.

      Olen myös kärsinyt vuosia stressistä ja ajoittaisesta masennuksesta. Niiden piikkiin olen aina laittanut mielialojen vaihtelut, itkuherkkyyden, yms.

      Minulla on myös astma ja tupakoin, joten hengenahdistus ja heikko kunto, olivat mielestäni helposti selitettävissä. Lihasheikkoutta en ymmärtänyt.

      En voi myöskään syödä vehnää ja luulin vatsaoireiden johtuvan siitä, että en ole ollut ruokien tuoteselosteiden kanssa tarpeeksi tarkkana..

      Silmäoireisiin tarjottiin tippoja, kuivat silmät kuulemma.

      Nyt kun tuli vielä rytmihäiriöitä ja vapinaa mukaan kuvioihin, arvelin huvikseni googlata oireeni. Eipä tarvinnut kauan etsiä.
      Äidilläni todettiin kilpirauhasen liikatoiminta viime vuonna ja sitä on suvussani molemmilla puolilla, että eipä tämä nyt taida mikään ihme olla.
      Onneksi tajusin asian itse ja ehkä tämä tauti saadaan kuriin. Jos terveyskeskuksessa siis uskovat ja asian kunnolla tutkivat..?!

      Kiitos, että sai avautua! Hyvää kevättä kaikille! :)

      • endokrinologiin yht.

        "Jos terveyskeskuksessa siis uskovat ja asian kunnolla tutkivat", mainitstit.
        En suosittele luottamaan arvauskeskuksiin. Pyydä tehtyjen tutkimusten arvot paperiversiona sekä käy endokrinologilla. Muut lääkärit eivät tiedä mitään kilpirauhassairauksista.


    • telameevi

      Moi! Mulla todettiin kilpirauhasen liika toiminta 2kk sitten. Sain tyrazolia 5mg aluksi 6 päivässä 2viikkoa sitten 4 päivässä. Propraalia 40mg söin kun karamellejä.Siiten sain pitkävaikutteista beetasalpaajaa 2 päivässä.Olo on parantunut vähitellensuht normaaliksi.tänään kävin keskusssairaalassa.beetasalpaaja jätetään pois ja propraalia 3 päivässä. lääkäri tutki silmät ja sanoi ettei radioaktiivinen jodi tapletti ei käy..Tupakanpolton käski lopettaa,kävin heti ostamassa nikotiini laastareita ja purkkaa,sekä silmätipat jotka sain silmäoireisiin.3 viikon päästä on labrat.Arvot oli pudonneet pikkuhiljaa.sit tulee kutsu ultratutkimuksiin ja neulanäytteesee.Nyt tässä yritän elää normaalia elämää.keskussairaalan kutsua odotellen.

    • Lumikki

      Minulla liikatoiminta ja Basedowin tauti n.30vuotiaana alkoivat.Silmäoireet pahat ja painoin vain 43kiloa(olen 168 cm ja nyt painan 56kiloa.),ambulanssia tilasin itselleni useita kertoja kammottavan olotilani takia,mutta eivät tuolloin ottaneet tk:ssa edes verikokeita,jolla liikatoiminta olisi saatu selville.Lopulta tauti diagnosoitiin ja tuli radiojodihoito ja kaksi vuotta jonotin silmäleikkauksia.Eli kaksi eri kertaa leikattiin.Liikatoiminta kesti siis muutaman vuoden ja silloin oli todella kauheat olotilat ja usein luulin tulevani hulluksi.Nykyään olen 46v ja on vajaatoiminta ollut hoitojen jälkeen.Eli loppuikäni on vajaatoiminta.Sain täysin terveen lapsen,ainokaiseni,41vuotiaana.

    • Kilppariahdistus

      Hei kohtalotoverit!
      Minulla todettiin Basedowin tauti 3,5 v sitten. Kaikki alkoi jo kolme vuotta aiemmin kun hengenahdistusta tutkittiin kolmeen otteeseen astmana. Sitä ei kuitenkaan todettu ja lääkäri sanoi minulle että jos hengenahdistus ei helpota on otettava yhteyttä pääpuolen tohtoriin "nuoren naisen psyykkisen ahdistuksen" takia. Olin tuolloin 22v.

      Muutin paikkakunnalta toiselle valmistuttuani ja hengenahdistusoireet jatkuivat ja muut lisääntyivät. Leposyke oli 120, rytmihäiriötuntemuksia, hikoilutti kovasti, ylävartalolle tuli kutinaa, söin kuin hevonen lihomatta kuitenkaan, lihaskunto heikkeni runsaasta harjoittelusta huolimatta, ripulia, ja erityisesti hengenahdistus oli kova. Hermot oli myös kireällä ja ärsyynnyin herkästi. Näillä oireilla menin lääkäriin ja todettiin kilpirauhasarvojen olevan täysin pielessä, TSH mittaamattoman matala, T4V 4x normaaliarvon. Myös kilpirauhasvasta-aineita oli runsaasti. Bisoprolol ja Tyrazol auttoivat nopeasti ja pelaamalla lääkityksellä olo on ollut ihan hyvä.

      Tänä keväänä sain lopettaa Tyrazolin arvojen ollessa normaalit. Lopettamisen jälkeen ne palasivat yhtä huonoiksi kuin 3,5v sitten. Kesä on ollut hirveä. Menin naimisiinkin alkukesästä ja ajattelin että tästä tulee hyvä kesä. Mutta tuntuu että ilo ja puhti on pois eikä pysähtyä voi, sillä silloin tulee hirveä ahdistus päälle ja huomaa olon olevan muutenkin kuin kunnon krapulassa. Alkusyksystä minulle piti antaa radiojoditabletti. Sain tänään tietää lääkärissä, ettei se kannata, sillä lapset on vielä tekemättä. Harmistuin tästä hirveesti, sillä olin odottanut olon palautuvan normaaliksi RAJ-hoidon ansiosta.

      Nyt jatkan Tyrazolia hiukan isommalla annoksella ja odottelen koska ahdistus häviää. Ihana kuulla, etten ole ainoa ahdistukseni kanssa, vaikka eihän tätä kellekään soisi. Se on jokapäiväistä eikä tunnu helpottavan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      75
      5604
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      24
      2486
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      26
      1977
    4. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      57
      1718
    5. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      12
      1601
    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      5
      1388
    7. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      9
      1307
    8. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      10
      1281
    9. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      7
      1239
    10. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      14
      1193
    Aihe