Olen elänyt rankan elämän. Äitini erosi väkivaltaisesta isästäni ja sairastui alkoholismiin. Tapahtui paljon kamalia asioita,kunnes täytin 16v. ja muutin omilleni. Jatkuvasti kuitenkin vastamäkeä. Vihdoin tunsin,että elämä alkaa sujua ja kaikki menisi vihdoin hyvin. Olin niin rakastunut. Olin niin varma,että nyt löysin miehet,jonka kanssa haluan perustaa perheen ja mennä naimisiin. Ja se saatanan mies meni pettämään. En kestä tätä. Miksi juuri minulle kävi näin? Miksi:( Mies rukoili ja itki,että annan hänelle mahdollisuuden. Pakko oli kokeilla,koska välitin liikaa. Sisälläni kuitenkin hajosi jokin. En enää rakastanut häntä niinkuin ennen. Mistä se johtuu? Mitä tapahtui? Ensin rakastin koko sydämestäni ja kaksi minuuttia jälkeenpäin se tunne hävisi,mutta minne? Nyt aikaa on kulunut 7kk ja en saa tekoa mielestäni ja alamäki jatkuu. Mikään ei toimi enkä usko yhteiseen tulevaisuuteen. Tunteeni ovat haalistuneet,mutta en silti pääse irti suhteesta. Ystäväni haluavat viettää aikaa kanssani,mutta minä en halua tehdä mitään enkä nähdä ketään. Haluan olla yksin,mutta kuitenkin yksin on pahaolla. Mikään ei enää innosta ja suhde menee huonosti,koska mies ei panosta eikä yritä korjata virhettään. Haluaisin vain katsoa telkkaria ja nukkua. Nukkua ja nukkua. Mikä minulla on? Ja mitä sitten vaikka puhuisin tunteistani ystävilleni,koska ei se auta. Tuntuu,että mikään ei enää auta.
Mitä tekisin itselleni...
surota
7313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
huokuu kirjoituksestasi, on masennus. Ehkäpä sinun pitäisi ihan ensimmäisenä alkaa tehdä sille jotain?
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta ehkä olet nyt siinä vaiheessa, jossa pitäisi käydä mennyt läpi? Rakentaa itsellesi vankempi pohja henkisesti. Onnellisuus kun tulee sinusta itsestäsi, siitä että olet tyytyväinen itseesi ja teet niitä juttuja joista itse iloitset ja nautit.
Ei mikään parisuhde kestä sitä että toisen on tehtävä niin itsensä kuin toinen onnelliseksi toisen vain vastaanottaessa sitä. Ei se puoliso korjaa eikä paranna haavoja tai muuta elämää toiseksi kuin mitä se on ollut. Rakastuneena me voidaan näin ajatella, mutta se on vähän todellisuus pakoa.
Joten jos tilaisit ajan jostain esim. terapeutilta ja raahaisit itsesi niiden ystävien pariin. Masennuksesta pääset vain lähtemällä itse liikkeelle. Muista että ystävät ovat kullanarvoisia! Joku tuumasi kerran että parisuhteet tulevat ja menevät, rakastumiset tulevat ja menevät mutta ystävät jäävät.
on? Kaikki vaikuttaa kokonaisuuteen mikä olet, vanhempiesi taholta koetut vastoinkäymiset, miehesi pettämiset. Olet kasannut pahaa oloa sisällesi kykenemättä kertomaan tunteistasi ja nyt on sisuskalut tuota kuona-ainetta ääriään myöten täynnä. Onnistumisen elämykset ovat jääneet takaiskujen varjoon etkä enää kykene nauttimaan arjen pienistä iloista vaan pakenet yksinäisyyteen. Korkea aika olisi ottaa sitä päähänpotkittua minää niskasta kiinni ja nostaa katse lattiasta ylös, et sinä niin huono ihminen ole. Jos lähellä ei ole ketään ystävää jolle avautua, marssi jonkun ammattimaisen lekurin pakeille joka saa pääkoppasi ajattelemaan positiivisesti, nykyisen synkkyyden sijaan.
Mitä tekisit itsellesi ?
Et kai aio tehdä itsellesi mitään ? Jos näin synkkä on mielesi niin heti yhteys lääkääriin.
Jos pärjäät eikä oma elämäsi ole vaarassa niin lohtu tulee pikku hiljaa suremalla.
Jos paha olo pettämisestä kestää niin hae apua muualta kuten aiemmissakin
kirjoituksissa kävi ilmi.Tilanteesi jossa toit esiin myös menneet vanhempiesi ikävyydet vahvistuvat
ja tulevat mukaan tähän sinun pahaan oloon.Jos et vielä muuta jaksa pidä ainakin niihin ystäviin
yhteyttä ja lähde ystäväsi kanssa yhdessä hakemaan apua masentuneeseen oloosi ,jos tilanteesi pitkittyy.
Olit jo ajatellut perhettäkin .Mitä jos kaverisi ei ollut vielä valmis perustamaan perhettä ja näin
ollen pakeni tilanteesta toisen naisen luo ?Ovatko ajatukset perheestä ja vakiintumisesta myös
kaverisi tiedossa.Mitä asioita toivot teidän tulevaisuuteen.
Kaunko mielesi on ollut matalana ?
samat oireet kuin minulla, kesällä. Mikään ei kiinnostanut. Sama tilanne meillä, mies jäi kiinni salasuhteesta. Haluaa yrittää ja todellakin näyttää sen, katuu. Kaikki kuitenkin kaatui ja pettäminen pyöri vaan mielessä, muille ajatuksille ei jäänyt ollenkaan tilaa. Lopulta olo oli niin ahdistava, että menin lääkäriin. Lievä masennus, mielialalääkitys päälle, psykologille aika.
Eli veikkaisin, että olet masentunut, mene lääkäriin, helpommalla pääset kun menet ajoissa! Ja pyydä saada aika psykologille, auttaa kummasti, kun saa puhua!
Itsellä olo jo aika hyvä, onneksi tajusin mennä ajoissa lääkäriin!!! Apua kyllä saa ihan varmasti, kun vain itse hakee! Miksi kärsiä omaa pahaa oloa kuukausikaupalla, jos tilanne ei omin avuin parane? Sinullakin on takana rankkoja aikoja, joten nyt ne varmaan pulpahtelevat esiin kaikki. Kukaan ihminen ei ole kone, raja tulee jokaisella jossain vaiheessa vastaan. Eikä masennusta pidä hävetä, se on vain merkki siitä, että ei enää jaksa omin avuin.
Käydään myös parisuhdeterapiassa, se on ollut loistojuttu!! Pikku hiljaa elämä alkaa näyttäytymään jo valoisana :)
Terapia auttaa. Älä pelkästään hae lääkkeitä asemalta, vaan aloita vanhojen ja uusien asioiden läpi käyminen. Se ei kyllä tapahdu päivässä. Sitten lenkillä tai kävelyllä käynti auttaa vaikka lähtö tuntuis vaikealta, pysyt kunnossa ja voit sitä kautta vähän paremmin. Minulla kävi samoin kun vaimo petti ja laukaisi samalla muista syistä johtuvan masennuksen.
välillä hieman vaikeampaa, tulee turpaan sieltä sun täältä, mutta aina se vaan koittaa uusi päivä täynnä onnen ja ilon mahdollisuuksia. Se mitä sinulle on tapahtunut on historiaa ja sillä ei ole muuta arvoa huomisellesi kuin ottaa opiksi tehdyistä virheistä, omista ja kaverien, sekä välttää niitä. Itsesäälissä saat makailla maailman tappiin jos sen tien valitset. Omaa heikkouttaan vanhempasi toimivat niinkuin toimivat, miehesi huorasi ihan omasta halustaan. Turha sinun on itseäsi ruoskia muiden tekemillä virheillä.
Kampaa naamasi ja lähde kaveriesi messiin iltaa istumaan. Sata varmasti löytyy mukavia ihmisiä, sellaisia jotka sinusta välittävät. Ei sulla sen vakavampaa tautia ole kuin luulo ettet ole riittävän hyvä kellekkään. Väärä luulo, ja luulo ei ole tiedon väärtti.
Kyllä niitä hyviä hetkiä tulee ja käyn lenkillä ja teen muita normaaleja arkipäivän asioita. Kun tulee ilta niin asiat tulevat mieleen ja alkaa ahdistaa. Ahdistus on niin kova,että en pääse siitä eroon ennen kuin menen nukkumaan. Nuorempana puhuni asioista psykologeille ja muille,mutta en halua puhua asioistani ihmisille,jotka eivät ole kokeneet samaa. Ei voi ymmärtää,jos ei ole itse kokenut. Olen kyllä täynnä vastoinkäymisiä ja sisältä pirstaleina. Peitän tunteeni,koska en halua muiden huomaavan kuinka rikki olen. Eivät he ymmärtäisi kuitenkaan.
Miehen pettäminen oli yhdenillan juttu ja ei mukamas tiedä,miksi niin teki.Haluaisin unohtaa miehen kokonaan ja jatkaa elämääni,mutta enää en ole niin vahva kuin ennen. Hän kohtelee minua edelleen huonosti ja on työnarkomaani. Ei sellaisen ihmisen kanssa voisi edes perustaa perhettä saatikka suunnitella mitään tulevaisuutta. Ystävät ovat tärkeitä,mutta jos vaikka menen kylään tai pyydän kotiini ihmisiä niin en jaksa viihdyttää heitä tai jutella heidän kanssaan. Kai tämä on ainakin lievää masennusta...
Vaikka tapahtumat ovat historiaa niin ei niitä pyyhitä pois tai unohdeta sormia näpäyttämällä.