haluaisinkin nyt miehien mielipiteitä seuraavanlaisesta asiasta.. olen tässä tapaillut kohta kaksi kuukautta ihanaa miestä, mutta ei olla vielä ainakaan sovittu mitään että seurustellaan.. harvase päivä kyläillään ja ollaan yötä toisten luona ja yhteydenpito on melkein tauotonta.
tiedän sen miehestä, että harkitsee kauan tällaisia asioita, eikä hyökkää suunapäänä suhteeseen ja on sanonut että kun sen aika tulee niin siitä tavallaan "sovitaan" koska seurustellaan..
tämä johtaakin siis seuraavanlaiseen kysymykseen teille miehille, että kuinkahan kauan minun "pitää" odottaa, että tästä kehkeytyisi parisuhde.. (olen tehnyt hänelle joskus selväksi sen, että olen sen verran "vanhanaikainen" että odotan miehen tekevän tässä asiassa aloitteen)
mielenkiinnolla odotankin teidän miesten mielipiteitä ja pohdintoja kyseisestä asiasta.
tiedän sen miehestä, että harkitsee kauan tällaisia asioita, eikä hyökkää suunapäänä suhteeseen ja on sanonut että kun sen aika tulee niin siitä tavallaan "sovitaan" koska seurustellaan..
tämä johtaakin siis seuraavanlaiseen kysymykseen teille miehille, että kuinkahan kauan minun "pitää" odottaa, että tästä kehkeytyisi parisuhde.. (olen tehnyt hänelle joskus selväksi sen, että olen sen verran "vanhanaikainen" että odotan miehen tekevän tässä asiassa aloitteen)
mielenkiinnolla odotankin teidän miesten mielipiteitä ja pohdintoja kyseisestä asiasta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
se sulle (tai sille) jotenkin tärkeää, että seurustelusta pitää sopia, jos kaikki kiehnääminen jo viittaa seurusteluun? Itse ainakin ajaudun suhteeseen ilman mitään erillistä sopimista.
kyllä minä ainakin tahdon tietää että onko tämä nyt seurustelua vai mitä tämä on.. jam iten siitä muuten selkoa saa kun sopimalla.. tavallaan jos ei asiasta sovi niin mulla ainakin saattaa olla koko ajan sellainen epävarmuus asiassa, eikä tavallaan uskalla antaa itsestänsä kaikkea, ettei tule loukatuksi..
valitettavasti ole niin kovin tosissasi kanssasi, koska on oikein varta vasten katsonut asiasta erikseen mainita, että seurustelusta sitten SOVITAAN. Se oli mun mielestä hienovarainen vihjaus että te ette ainakaan seurustele. Se, miksi miehelle oli tärkeää tuo selventää sinulle jo tässä vaiheessa, voi johtua siitä, ettei hänellä ole aikomustakaan missään vaiheessa vakiinnuttaa kanssasi suhdettanne seurustelun tasolle. Voithan tietysti mieheltä itseltään kysyä asiaa suoraan. Sillä se selivää. Kuitenkin, harvemmin seurusteluaiheesta edes tarvii puhua silloin kun kumpikin ovat tosissaan liikkeellä.
Mulle on yleensä käynyt niin, että nainen haluaa olla suhdetasolla se, joka vie. Hän tekee kaikkensa alistaakseen mut omaan tahtoonsa. Eli, jos olen hieman epävarma suhteesta ja sanon vaikka olevan kiinnostunut, mutta... noin, kuin sulla on tossa miehes toiminu, niin nainen alkaa selittää, että pitäis heti tietää, mitä haluan, tai jättää ja kohta se asetelma kääntyykin jo niin, että minä olenkin ollut ilmeisesti perässäjuoksija ja suhteeseen haluava osapuoli ja nainen kokee minut ahdistelijaksi. Hetki kohta hän vaihtaa puhelinnumeronsa ja tekee minusta rikosilmoituksen kotirauhanhäirinnästä(ilmeisesti, koska olen joskus vastannut hänen puheluunsa).
nainen on alkanut ohjailemaan suhteen kehityssuuntaa mieleisekseen?
Mies saa jo kaiken haluamansa seksistä lähtien, joten hänellä ei liene mitään syytä "seurustella" kanssasi. Sinä sen sijaan olet niin vanhanaikainen, ettet vahingossakaan tee aloitetta asian suhteen. Noh, tilanne tuskin muuttuu lähiaikoina, ellei mies ala tuntemaan menettämisenpelkoa. Siinähän elät epävarmuudessa vanhanaikaisten periaatteidesi vuoksi. Ei säälipisteitä tällä kertaa.
että nyt seurustellaan. Tai ehkä silloin kun mentiin naimisiin. Mutta siis seurustelun alkuaikoina, jos ollaan ja roikkuillaan yhdessä, niin se joko on jatkunut, tai sitten ei. Ehkä mut on sen takia joskus lempattu pihalle suhteesta, mutta en mä siltikään ole mitään erikseen sopinut.
Puolustuksekseni sanon, että mä olen kyllä ollu vaan yhden kanssa kerralla, vaikka mitään ei olla sovittukaan.
Eikö tuo ala jo olla virallistamista vaille seurustelua? Huomautan kyllä minäkin, että miehen luonteesta riippuen voi olla niin, että hän saa jo kaiken, mitä tarvitseekin, eikä ihan varmasti hätäile mihinkään suuntaan - ennen kuin kenties toinen, kiinnostavampi sattuu hollille.
Jos se ei ole tuota, niin ehkä mies haluaa olla ja elellä noin, kuten te nyt teette, jotta näkee mihin suuntaan juttunne kehittyy.
Juu, varmastikin keljuttaa tuollainen tilanne ja tietynlainen epävarmuus, mutta kun noissa asioissa ei taida olla oikoteitä, jos ei sitten eroa.
Hypoteettisesti: jos sinä alat hiljalleen painostamaan miestä, ja mies sinun mieliksesi (mitä et tietenkään tiedä, että sun mieliksesi hän niin tekee, vaikka ei olekaan täysin varma haluaako sitä) suostuu sopimaan seurustelustanne, niin olisitko silloin onnellisempi ja tyytyväisempi?
dayun yhdyn sinun kans täysin tuohon.. tiedän etten voi alkaa painostamaan, eikä kuulu luonteeseeni.. enkä ole itsekkään täysin varma mitä haluan, tiedän että pidän todella paljon tästä miehestä, mutta omakin menneisyys painaa jonkin verran.. tavallaan ei halua satuttaa itseään, varmempi katsoa hissuksiin mitä tapahtuu.. koska en ole hakemassa vain hetken huumaa.. mutta toisaalta olisihan se ihan mukavaa tavallaan vakinaistaa suhde, kun kuitenkin kaikki jo melkein tietää että tapaillaan ja vanhemmatkin on jo nähty ja sellaista..