Olemme lopusta lähtien olleet tauolla 6½ vuoden suhteesta. Tauolle lähtiessä totesimme, että olemme suhteemme on onnellinen ja mukava, mutta mieheltä puuttuu varmuus suhteen tulevaisuudesta.
Olemme olleet nyt paljonkin yhteyksissä, puhuneet, rakastelleet ja vain muutama päivä sitten sanottu rakastavamme toisiamme. Mutta pohjimmiltaan tilanne ei ole muuttunut.
Nyt vihdoin uskon ymmärtäneeni, miksi suhteemme on "jumissa" ja haluaisin kuulla teidän kokemuksianne ja mielipiteitänne aiheeseen liittyen.
Uskon, että jokaisessa suhteessa käydään ennen lopullista sitoutumista läpi jonkinlainen epävarmuuden aika kummankin osapuolen osalta. Aluksi tämä epävarmuus on enemmän tai vähemmän tiedostamatonta, jokin häiritsee. Eteenpäin tilanteessa pääsee vasta sitten, kun epävarmuudesta tulee tiedostettua ja sen syitä alkaa käsittelemään ja niistä keskustelee kumppanin kanssa. Silloin selviää, onko nämä epävarmuudet todellisia ja voiko niiden yli päästä.
Meidän kohdalla minä käsittelin omat epävarmuuteni rankalla tavalla suhteen alkuvuosina ja pääsin niistä yli. Miehen tukiessa minua hän ei päässyt käsittelemään omia epävarmuuksiaan. Nyt on niiden aika. Hänellä suurin epävarmuus lopullisen sitoutumisen tekemisen suhteen on epäilys siitä, että hän ryhtyi seurustelemaan kanssani yksinäisyyden vuoksi (oli ulkomaalaisena Suomessa ja juuri lopettanut suhteen). Tilanne on nyt toinen ja hänellä on paljon ystäviä, mutta tuo tunne kalvaa edelleen.. vaikka suhteemme on osoittanut meidän olevan yhteensopiva ja onnellinen pari.
Onko teillä takana tällaisia epävarmuuden aikoja suhteissanne ja millä keinoin olette päässeet niistä yli?
Olemme olleet nyt paljonkin yhteyksissä, puhuneet, rakastelleet ja vain muutama päivä sitten sanottu rakastavamme toisiamme. Mutta pohjimmiltaan tilanne ei ole muuttunut.
Nyt vihdoin uskon ymmärtäneeni, miksi suhteemme on "jumissa" ja haluaisin kuulla teidän kokemuksianne ja mielipiteitänne aiheeseen liittyen.
Uskon, että jokaisessa suhteessa käydään ennen lopullista sitoutumista läpi jonkinlainen epävarmuuden aika kummankin osapuolen osalta. Aluksi tämä epävarmuus on enemmän tai vähemmän tiedostamatonta, jokin häiritsee. Eteenpäin tilanteessa pääsee vasta sitten, kun epävarmuudesta tulee tiedostettua ja sen syitä alkaa käsittelemään ja niistä keskustelee kumppanin kanssa. Silloin selviää, onko nämä epävarmuudet todellisia ja voiko niiden yli päästä.
Meidän kohdalla minä käsittelin omat epävarmuuteni rankalla tavalla suhteen alkuvuosina ja pääsin niistä yli. Miehen tukiessa minua hän ei päässyt käsittelemään omia epävarmuuksiaan. Nyt on niiden aika. Hänellä suurin epävarmuus lopullisen sitoutumisen tekemisen suhteen on epäilys siitä, että hän ryhtyi seurustelemaan kanssani yksinäisyyden vuoksi (oli ulkomaalaisena Suomessa ja juuri lopettanut suhteen). Tilanne on nyt toinen ja hänellä on paljon ystäviä, mutta tuo tunne kalvaa edelleen.. vaikka suhteemme on osoittanut meidän olevan yhteensopiva ja onnellinen pari.
Onko teillä takana tällaisia epävarmuuden aikoja suhteissanne ja millä keinoin olette päässeet niistä yli?
Vastaukset 1
Vanhimmat
..eli toukokuun lopusta lähtien olemme olleet tauolla..