Viime viikolla tiputin avioerohakemuksen postiin ja seisoin postilaatikon vieressä odottamassa, että repeänkö. En. Olen miettinyt ja pohtinut eroa kaksi vuotta, minä halusin erota, ei mieheni. Nyt kun alahuuli alkaa hiukan väpättämään minusta tuntuu, että mitäs vollotan, kun itse tätä halusin.
Suhteessa ei ollut fyysistä väkivaltaa, mitään suuria rahahuolia, ei alkoholiongelmia. Eikä minun puolelta mitään muutakaan..
Saanko minä surra ja itkeä tätä epäonnistumista ja luovuttamista?
Suhteessa ei ollut fyysistä väkivaltaa, mitään suuria rahahuolia, ei alkoholiongelmia. Eikä minun puolelta mitään muutakaan..
Saanko minä surra ja itkeä tätä epäonnistumista ja luovuttamista?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.