Vanha suola... Vai mikä sitten lieneekään. Alkaisin kaiken alusta jos voisin. 2½ vuotta erosta, enkä pääse irti sitten millään. Monta uutta suhdetta, mutta ei vaan tunnu samalta. En enää osaa rakastua. Helppinkivä me.
Aamusta iltaan joka helkutin päivä entinen on mielessäni. Mitäpä hän tekee juuri nyt, entäs nyt ja nyt...
Miten helkutissa saisin pois ajatuksistani. En saata, en voi vaan rakastua muihin, vaikka tarjolla olisi tuhatkertaa parempia ehdokkaita. Kait mä hulluksi tulen ajatusteni kanssa.
En tiedä hänen elämästään mitään, kun en haluakkaan tietää, mutta miksi ihmeessä joku ihminen voi toista näin kiusata. Miksi en voi vaan päästää irti ja anna sen olla? Miksi nään jatkuvasti unia hänestä ja kaipaaan aamuisin niin helkutisti? Voisikohan joku selväjärkinen antaa vastauksia, miksi näin?
Kiitos : yks itsensä kadottanut.
Aamusta iltaan joka helkutin päivä entinen on mielessäni. Mitäpä hän tekee juuri nyt, entäs nyt ja nyt...
Miten helkutissa saisin pois ajatuksistani. En saata, en voi vaan rakastua muihin, vaikka tarjolla olisi tuhatkertaa parempia ehdokkaita. Kait mä hulluksi tulen ajatusteni kanssa.
En tiedä hänen elämästään mitään, kun en haluakkaan tietää, mutta miksi ihmeessä joku ihminen voi toista näin kiusata. Miksi en voi vaan päästää irti ja anna sen olla? Miksi nään jatkuvasti unia hänestä ja kaipaaan aamuisin niin helkutisti? Voisikohan joku selväjärkinen antaa vastauksia, miksi näin?
Kiitos : yks itsensä kadottanut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Neuvoja en osaa antaa, koska itselläni on täysin samanlainen tilanne. Kukaan muu ei tunnu miltään ja entinen kummittelee parin vuoden takaa ajatuksissa joka päivä. Yhteyksiä ei olla pidetty eron jälkeen juuri nimeksikään. Enkä ole tapaillut ketään aikoihin ja ajattelin josko se olis auttanut. Mut ei niin ei. :/ Tuntuu siltä, että on tämän ihmisen vanki. Se jos mikä syö elämäniloa pahemman kerran. Vaikka kuinka yrittää hänet unohtaa ja yrittää siinä samalla kuitenki nauttia elämästään. Jotenkin sitä tässä samassa noidankehässä ollaan vieläkin.
valitettavasti :(. Ikävä on , muistan päivittäin. Treffeillä olen käynyt muitte kanssa, mikään vaan ei ole juurikaan miltään tuntunut - en ole väkisin viitsinyt jatkaa. En tiedä mikä se juttu tossa "vanhassa suolassa janottaa", joku se vaan on ...
Jos joku jotain keksii, mielelläni minäkin vinkit vastaanotan.
että kumpi on jättänyt tai muuten tehnyt jotain väärin.jos ite oot jättäjä niin ei muuta kuin soitto vaan ja katot kuinka hän vielä välittää.
Jättäjä tai jätetty. Ei se aina vaan mene niin, että soitat...
Tunteet toista kohtaan ovat voineet olla niin piinallisa, että ei siinä paljoakaan auta räpistellä. Rakastuin sellä....
Josko itse on ollut todella rakastunut ja toinen on vain leikkinyt rakastunutta. Kuiskaillut alussa kauniita asioita, jne...että on saanut itseensä "kiinni" ja sitten voikin tehdä mitä kauheimpia asioita, vedoten aina rakkauteen ja siihen kuinka sinua rakastinkaan...(Rakastaisin edelleenkin josko olisit sitä, tätä tai tuota...) Eli yritä nyt ymmärtää. Ei oikea RAKKAUS VÄISTÄ. Rakastettu ei ehkä muuttuisikaan, josko saisi kokea oikeaa rakkautta, eikä vain pelkkää fantasiaa. On ihmisä jotka ovat jumituneet omaan maailmaansa, eli rakkaus on heidän sanavarastossaan juuri vain sen hetken, kun ovat itse onnellisa suhteessa. Sitten kun se onni lopahtaa, eikä osaa kaäsitellä omia tunteitaan voikin alkaa sanoilla pieksäminen, henkinen väkivalta, ja josko sanat eivät aina tehoa, niin jopa fyysinsen pahoinpitely.