Onko realistista odottaa, että miehen kiinnostus seksiin kohenisi oikeasti pitkässä juoksussa?
Mieheni ei halua seksiä, ei nauti siitä. Joo, mutta kyllä seisoo jne, eli kyse ei ole fyysisestä kykenemättömyydestä vaan siitä ettei vaan koe seksiä kiinnostavana. Tätä on jatkunut melkein koko suhteemme ajan.
Nyt ei enää oikein jaksaisi ja tulee soimattua itseään siitä, että olenko liian hyväuskoinen kun odotan muutosta vuosi toisensa jälkeen.
Onko kenellään käynyt niin, että mies olisi aktivoitunut vielä kuitenkin ja loppu aikuinen elämä olisi tasapainoinen myös seksin osalta?
Olemme nelikymppisiä.
Mieheni ei halua seksiä, ei nauti siitä. Joo, mutta kyllä seisoo jne, eli kyse ei ole fyysisestä kykenemättömyydestä vaan siitä ettei vaan koe seksiä kiinnostavana. Tätä on jatkunut melkein koko suhteemme ajan.
Nyt ei enää oikein jaksaisi ja tulee soimattua itseään siitä, että olenko liian hyväuskoinen kun odotan muutosta vuosi toisensa jälkeen.
Onko kenellään käynyt niin, että mies olisi aktivoitunut vielä kuitenkin ja loppu aikuinen elämä olisi tasapainoinen myös seksin osalta?
Olemme nelikymppisiä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mistäänhän ei koskaan voi olla varma. Mutta jos mies on aina ollut vähemmän kiinnostunut seksistä, niin luulisi, ettei ainakaan vanhempana tilanne siitä miksikään muutu. Partnerin vaihtaminen voi muuttaa asiaa hetkeksi, mutta ei pitemmän päälle.
Nainen on monimutkaisempi otus henkiseltä puolelta, ja voin sanoa, että itse muutuin hyvinkin viriiliksi avioeron jälkeen nelikymppisenä. En usko, että uusi viriiliyteni olisi syttynyt vanhassa liitossa.
Jos kokee seksin tärkeäksi, niin minusta se on ihan kyllin hyvä syy erota. Varsinkin jos muutenkin liitto on väljähtynyt. Seksiasia on sellainen parisuhteessa, että tiettyyn pisteeseen asti voi tsempata ja yrittää, mutta kuka sitä perusluonteelleen mitään voi. Meitä on niin moneksi.
Jos kärsit kovasti, sinun kannattaa yrittää tehdä elämässäsi muutos parempaan. Nelikymppisenä ehtii nauttia vielä vaikka kuinka paljon seksistäkin. Tsemppiä sinulle!
Tuntuu hyvältä, että joku ymmärtää. Tietenkin ahdistavaa on se, ettei vastaan ole tullut vielä yhtään tapausta jossa miehen seksuaalinen perusinto olisi kohentunut.
Onneksi kuitenkin joku ynmmärtää ettei tämä ole merkityksetön ongelma.
toista. Usko huvikses et niin se vaan on.
Tuo on niin tasan totta sillä on toinen tai sitten on pihtari aseksuaali hyypiö.Jos luonteeltaan alhaisen lipidon omaava niin ei muutu vaan iän myötä pahenee.
on ihmiselle susi.
aina mene noin. Ihmisillä vain on niin erilainen libido.
Jos se on alhainen niin seksi ei vain kiinnosta.
Näin se menee....
Itse 20v avioliitossa olleena voin vakuuttaa että järjetön stressi vie halut, oli sängyssä sitten vaikka itse miss maailma.
Jos elämäsi arvoista tärkein on seksi, kannattaa varmasti harkita itsensä myymistä.
Järkevämpi ratkaisu voisi olla asiasta keskustelu ja lääkäritkin on keksitty. Seksikauppojakin on pilvin pimein.
Vaihtamalla voi parantua hetkeksi, mutta toisaalta se aika jota olette olleet yhdessä menee hukkaan. Ajattele yhteiset saavutuksen investointina minkä menettäisit seksin takia. Onko se sen arvoista? Jos on, niin ei muuta kuin baanalle.
Tuolla toisessa keskustelussa taas vannottiin ja vakuutettiin, että mies pystyy seksiin aina ja poikkeuksetta, vaikka olisi minkälaisessa koomassa tahansa. Mene ja tiedä, aika ristiriitaista palautetta täältä kyllä saa.
Saat täältä varmaan 90% teinien omien haavekuvien mukaisia vastauksia. Luotettava lähde on esimerkiksi tämä: http://www.tohtori.fi/?page=9040486&id=1113813 ... ja kyllä miehen vehjettä maassa pitävä voima on muualla kuin painovoimassa. Se on päässä! Jos pää näkee kaiken negatiivisena, esim. "punaisen herkkupalan" haisevana bakteeripesäkkeenä, niin varmasti lerpahtaa.
On pelkuruutta vaihtaa kumppania puhumatta ongelmasta. Joka parisuhteessa tulee olemaan ongelmia ja jos niistä ei voi puhua, eli valitsee aina kumppanin vaihdon, tulet vaihtamaan kumppanina loppu elämäsi.
Stressin lisäksi syitä voi olla todella monia, mutta ne eivät tule esille ilman että niistä uskaltaa puhua.
Parisuhteen eteen pitää molempien osapuolien tehdä töitä. Jos seksi on ongelma, on sinun vastuullasi tuoda asia esille ja miehesi vastuulla selvittää ongelma ...
Ymmärrettävästi tämä on vaikea asia, koska ihmisen vietit (tunteet) ohjaavat meitä toiseen suuntaan ja järki toiseen. Jos haemme tyydytystä tunteisiimme (= jatkuva paremman seksipartnerin metsästys), aloittaa joka kerran ikään kuin alusta (vrt. konkurssin). Jos taasen osaa elää suvantovaiheet ja tähtää yhteiseen tulevaisuuteen, voi palkintona olla mukavampi vanhuus (vrt. menestyvä yritys). Liitto on aina jonkinlainen yritykseen verrattava tavoitetila - sen eteen on tehtävä töitä ja jos haluaa liiton menestyvän, edellyttää se avointa toisen huomioon ottavaa keskustelua.
Oma havaintoni ihmisistä jotka ovat jatkuvasti metsästämässä parempaa kumppania on se että he ovat vanhemmalla iällä todella masentuneita ja tuntevat epäonnistuneensa elämässä (positiivisia poikkeuksia tietysti löytyy). Lapsia on monella eri sukunimellä ja lapset eivät eivät ole pakosti nähneet isäänsä koskaan. Tietysti liitot joissa on väkivaltaa tai esim. alkoholiongelmia ovat toinen puoli asiaa. Tällaisista suhteista pitää lähteä pois jos henkilö ei ole valmis tekemään muutosta liiton hyväksi.
Sitä en tosin tajua miksi monet naiset hakevat aina seuraavaa alkoholistia rinnalleen? Onko se niin että nainen jotenkin laukaisee juomisvietin miehessä, vai johtuuko se siitä että alkoholisteissa on jokin geneettinen ominaisuus joka naista viehättää (vrt. henkirikosvankien lukuisat vaimot vs. maalaismies jolle ei meinaa vaimoa löytää). Karrikoiden voisi sanoa naisen etsivän "soturia" suojakseen, eli pahista, kun taas lapsivaiheessa nainen kaipaa turvallisuutta, eli "johtajaa, vakavaraista ihmistä elättämään pesue". Tätä tukee tutkimuskin, ainakin 10% lapsista avioliitossa syntyneistä lapsista on tehty toiselle miehelle (eli sille pahikselle).
Tiedä sitten olenko tulkinnut asiat oikein, mutta olisi mielenkiintoista hakea korrelaatiota lisääntyneeseen masennukseen ja pahoinvointiin vertaamalla avioliitossa olevia ja (usein) eronneita.
Luit varmasti aloitukseni vain osittain. Haluasin aidosti tietää, onko ketään miestä jonka seksuaalinen halukkuus on kohentunut vuosien haluttomuuden jälkeen? Aloituksesta varmasti huomasit ettei kyseessä ole hetkellinen haluttomuus, vaan haluttomuus, joka on ollut havaittavissa suhteemme alusta alkaen. Ensin en havainnut sitä niin selkeästi, koska tapailimme vain viikonloppuisin. Sitten ajattelin, että josko syynä on stressi tai jokin muu halukkuuteen liittyvä asia.
Asiasta on puhuttu sekä yhdessä että ammattilaisten kanssa. Asian työstäminen ei ole vaikuttanut miehen halukkuuteen mitenkään. Jos seksiä on, se on mekaanista.
Tiedän, että on ihmisiä joille seksuaalisuus ei merkitse mitään tai merkitsee vain vähän. Minulle seksuaalisuus on kiinteä osa toimivaa parisuhdetta, ei siis pakollinen paha, jotta on saanut lapset tehtyä. Itsensä myyminen ei siis ehkä ole ratkaisu miehen haluttomuuteen, koska itsensä myyminen ei ole vastaus myöskään minun parisuhde tarpeeseeni. Seksi kuuluu parisuhteeseen.
Mieheni lupaa aina sitä ja tätä miten työstää seksuaalisia patoutumiaan. Kuitenkin kaikki tuo jää lupausten tasolle. Koska tule jatkuvasti laiminlyödyksi parisuhteessa, olen aidosti alkanut miettimään onko edes realistista toivoa/odottaa tilanteen kohenemista. Onko? Onko siis kenellään tapahtunut vuosien jälkeen muutosta? Minusta pitkä parisuhde ja yhdessä vanheneminen eivät ole arvoja, joiden takia kannattaa uhrata ihmisarvonsa ja antaa itsensä tulla loukatuksi kerta toisensa jälkeen.
Varmasti huomasit aloitustekstistäni etten ole etsimässä uutta kumppania, en siis halua vaihtaa "parempaan". Mutta haluan tietää onko kenellään kokemusta tilanteesta, jossa miehen halukkuus olisi kohentunut ja sitä kautta olisi mahdollista saada täysipainoinen parisuhde? Jos parisuhde on vajavainen eikä siihen ole odotettavissa kohennusta, on täysin tyhmää rikkoa itseään enempää ja kokea torjutuksi tulemista kerta toisensa jälkeen. Mieluummin silloin on yksin.
Tuttu tilanne myös itselleni. Kaikkea olen yrittänyt ja ollut tosi aktiivinen mutta nyt alkaa kärsivällisyys loppumaan, jatkuva vonkaaminen ja torjutukistuleminen on ihmisarvoa alentavaa. Miestä ei vaan kiinnosta seksy ja syy on tietysti minussa.
En itse jaksa enää uskoa tähän liittoon ja yhteiseen vanhuuteen.
"Varmasti huomasit aloitustekstistäni etten ole etsimässä uutta kumppania, en siis halua vaihtaa "parempaan". Mutta haluan tietää onko kenellään kokemusta tilanteesta, jossa miehen halukkuus olisi kohentunut ja sitä kautta olisi mahdollista saada täysipainoinen parisuhde?"
Enpä tuota lukenut siihen malliin enkä tosiaan osannut päätellä onko kyse viikon vai vuosien ongelmista.
Kerroin oman miehisen näkemykseni. Hieman ehkä räikeästi, mutta ytimeen paneutuen; jos elimelliset ongelmat ovat poissuljetut, kyse on psykologiasta. Jokin psyykessä estää nautinnon. Mikä se voisi olla? Jos olette terapiassakin olleet ja "Mieheni lupaa aina sitä ja tätä miten työstää seksuaalisia patoutumiaan. Kuitenkin kaikki tuo jää lupausten tasolle. " - niin jää auki se mikä tai mitkä ovat ne psykologiset asiat jotka voivat aiheuttaa moisen trauman? Sen tiedän että synnytyksen jälkeen voi halut mennä kun mies voi assosioida sinut äitiinsä tai jos olet pettänyt niin ikäänkuin "tavara on mennyt pilalle" tai muuta vastaavaa. Syitä on varmasti tuhansia. Loppujen lopuksi miehesi on pystyttävä ongelmat käsittelemään ja sinun asemasi paranemisprosessissa on olla se ymmärtävä ja keskusteleva - ei arvosteleva tai syyttelevä - osapuoli.
Onhan seksuaalisuus tärkeää suhteessa, se on selvä. Jos miehesi ei toivu, voithan ehdottaa hänelle kolmannen pyörän ottamista mukaan. Siis että saat luvan kanssa käydä vieraissa. Varmasti löytyy partnereita jolla saat varpaasi kippuraan! Tee se kuitenkin avoimesti, älä petä!
Se vaan on niin yksinkertaista, että jotkut ihmiset eivät vaan sovi yhteen fyysisesti. Henkisellä tasolla voi sopia, mutta fyysisesti ei. Tai sitten toisinpäin. Ihannetapauksessa molemmat puolet matchaavat. Eikä tarvitse olla kyse väkivaltaisuudesta, alkoholista tmv. Eikä mistään suhteen eteen tekemättömyydestä. Kahta fyysisesti/seksuaalisesti yhteensopimatonta ei mikään maailman mahti laita matchaamaan. So simple as it is.
Totta se on tuokin. Ilman kemiaa ei ole vipinää vaikka se niin primitiivistä onkin. Ihmisten soudinlaulun aikaan pitäisi selvitä sopiiko kemiat yhteen vai eivätkö sovi.
Minulla ei ole kokemusta kemian muuttumisesta ajan myötä ainakaan omalta osaltani, vaikka haaveita ja ihastumisia on päivittäin. Miehelle hallinta on vaikeaa kun pitää osata tehdä päätöksiä järjellä eikä primitiivisten vaistojen varassa. Tiedä sitten katuuko vanhana ettei saavuttanut tuhannen naisen rajaa sänkykumppanina .... tuskinpa. Omalta osaltani luku on 1, sitä ei voi edes jakaa kahdella niinkuin miesten ilmoittamat seksikumppaneiden määrät yleensä. Naisillahan ne pitää kertoa kahdella :)
Ei kohene. Ei koskaan.
Voit odottaa seuraavat 10 vuotta ja mitaan erikoista ei tule tapahtumaan.
Voit odottaa seksia ja aloitetta puolisoltasi niin kauan kuin hermosi kestavat.
Puolestasi toivon,ettet hauku ja puhu pahasti.
Sita tulet katumaan kuitenkin. Mielessasi.
Jotain se kuitenkin opettaa,miehen haluttomuus.
Itsekin sen merkityksen ymmarsin vasta vuosien jalkeen...eron.
On totta, että miksi antaa maksutta, jos siitä voisi saada rahaa miehiltä.----rddddddddddddddddddddddddddddddd
Kyllähän tuo aika masentavalta kuulostaa. Meillä on ollut tavallaan päinvastainen ongelma, miehellä olisi haluja enemmän kuin kykyä. Siihen on löytynyt osittainen ratkaisuksin, Viagra.
Teidän tilanteenne on paljon toivottomampi. Jos halua ei ole, ja ammattiapua on jo haettu ja saatukin tuloksetta, ja tilanne on jatkunut vuosikausia, niin aika epätodennäköistä on, että se siitä mihinkään kohenisi. Älä välitä tuon Lord of Life - besserwisserin löpinöistä, hänellä on oma totuutensa joka ei liity sinun tilanteeseesi.
Eikö miehelläsi ole seksuaalisia haluja lainkaan, vai kohdistuvatko ne johonkin muuhun kuin sinuun? Onko hänellä salarakas, onko hän kaappihomo, katsooko hän pornoa, masturboiko? Onko hänellä ehkä jotain pervompia haluja joista hän ei kehtaa sinulle tai lääkärille kertoa: sadomasokismi, pedofilia, eläimiinsekaantuminen,...?
Kyllä se valitettavasti voi olla niin, että voidaksesi vielä toteuttaa seksuaalisuuttasi itseäsi tyydyttävällä tavalla sinun täytyy luopua epätyydyttävästä suhteestasi. Kyllä seksi on tärkeä osa elämää, ja jos sillä alueella joutuu jatkuvasti pettymään niin kyllä se tahtoo viedä elämänilon muutenkin. Vaikea ratkaisuhan se on, jos mies on muuten kiva, mutta vaikeampaa pidemmän päälle on vain kituutella. Parempi katsoa mitä hyvää elämä vielä voi tarjota. Onnea matkaan.
*************Eikö miehelläsi ole seksuaalisia haluja lainkaan, vai kohdistuvatko ne johonkin muuhun kuin sinuun? Onko hänellä salarakas, onko hän kaappihomo, katsooko hän pornoa, masturboiko? Onko hänellä ehkä jotain pervompia haluja joista hän ei kehtaa sinulle tai lääkärille kertoa: sadomasokismi, pedofilia, eläimiinsekaantuminen,...? *******************
Tietenkän en voi tietää aukottomasti mikä on totta. Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan miestä sen suhteen, ettei seksi vain ole hänelle tärkeää. Jonkun asiantuntija tapaamisen jälkeen kokeili masturbointia. Sanoo ettei masturboi. (Miksi ihmeessä ei? Jokin painolasti menneisyydestä?)
En myöskään pidä "pervoilua" todennäköisenä, hän ei yksinkertaisesti kaipaa seksuaalista läheisyyttä. Se on aika raastavaa. Ja kyllähän tämä parisuhteen vajaus saa aikaan pikkuhiljaa sen, että ajoittain keskittyy ajatuksissaan vain puolison huonoihin puoliin. Eli kaipa henkinen irrottautumiseni on alkanut, on niin todella vaikea uskoa tilanteen kohenemiseen. Odotan edes jotain toivonkipinää, mutta turhaan.
Olen niin lopen kyllästynyt lupauksiin, joita ei lunasteta. Toisinaan tuntuu, että mies vain lupaa kaikkea ja toivoo/odottaa että seksuaalisuuteni kuihtuu tai katoaa jonnekin.
...aseksuaalisuus. Lue tästä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Aseksuaalisuus
ex miesystävä oli tälläinen. Ei voinut mitään itselleen.
Hyvä löydös. Näyttää sille että aseksuaali voi olla silti romatikko (tämähän on naisten mielessä varmaankin hieno ominaisuus), mutta ei välitä seksistä. Vaikuttaa hieman etuaivolohkon ongelmalta, tiedä sitten syntyykö ihminen aseksuaaliksi vai voiko tuollaiseksi tulla trauman seurauksena... tavallaan täydellisen tunteettomuuden vastakohta http://www.google.com/books?id=pOJtonEcDykC&lpg=PA105&ots=0n-5mU9JNx&dq=emotions trauma brain damage&lr=&hl=fi&pg=PA105#v=...
mikä aiheuttaa, synnynnäistä vai traumaperäistä. Vai onko aseksuaaleissa molempia? Miesystävä ainakaan ei osannut selittää. Viagrakaan ei auttanut yhtään, koska haluja ei ollut eikä pystynyt kiihottumaan. Aseksuaalien suomenkielinen keskustelufoorumi:
http://www.aseksuaalit.net/
parantuakin. Meille kävi niin jostakin kumman syystä, en vaan tiedä mistä. Oli vuosia ettei ollut seksiä kuin muutaman kerran vuodessa. Mieheni ei lähtenyt kanssani minnekään muualle kuin välttämättömille asioille ja esim. jos olimme vaikka messuilla niin hän ei kulkenut mukanani ja jouduin monta kertaa etsimään häntä kun olin kotiin lähdössä. Sitten tapahtui sellainen "kummajainen" että olin poissa 2 viikkoa, ei soitellut kuin muutaman kerran koko aikana ja ajattelinkin että muutan pois kotoani kunhan selvitän asiani. Kas kummaa, tuli hakemaan kotiin. Sen jälkeen ei ole ollut seksistä puutetta, on pitänyt joskus rauhoitellakin että pidetään yksi päivä väliä.
Oletko selvittänyt johtuuko haluttomuus esim lääkkeistä. Joskushan särkylääkkeet vie kaiken tunnon minimiin.
Määrittelette ongelman itsenne ulkopuolelle.
Minulla seisoisi, vaikka olisi millainen pirttihirmu vastassa. Vaan jos täytyy jatkuvasti kohdata sellaista psykologista "selvittämistä", jossa naaras koko ajan selkeästi tai piilevästi kertoo ainoan oikean totuuden, sitä ei mies kestä.
Kokeile seuraavaa: anna miehesti olla aivan rauhassa. Älä ole hänestä kiinnostunut, odota kunnes hän tekee aloitteen. Ole silloin halukas, mutta älä vaadi häntä tuntikausien esileikkeihin.
niin mene vaikka odottaisit 20 v. Jos miehellä on ajatukset nuoruuden rakastetussa jota hän ei ole omakseen saanut, niin ihan yksi lysti odottaako mitään vaikka olisi naimisissa. En itse ainakaan ole koskaan edes kerjännyt tai muutenkaan ehdotellut koska olen nähnyt että ei hän minua ajattele.
Lieneekö sitten jokin loksahtanut poissa ollessani, tiedä häntä. Enkä niitä tuntikausien esileikkejä ole milloinkaan vaatinut, eikä niitä enää tarvitakaan.
Jotenkin kummallista, että ihmisten on niin vaikea ymmärtää, ettei kaikilla ole seksihaluja lainkaan. Eikä ole koskaan ollutkaan. On ihmisiä jotka syystä tai toisesta eivät vaan halua seksiä eikä se riipu/johdu millään tavalla kumppanista. Kts.edelliset jutut aseksuaalisuudesta.
...miten a-seksuaalit eivät ole kuolleet sukupuuttoon? Aloitetaanko suhde petoksella vai onko aktiivisempi osapuoli virheellisesti kuvitellut, että seksittömyys olisi ohimenevää? Tehdäänkö ensin hampaat irvessä lapsia ja paljastetaan sen jälkeen todellinen luonne, vai miten se oikein tapahtuu?
Tällaisen ihmisen kannattaisi rehellisyyden nimissä tehdä heti alkuun selväksi millaista suhdetta hän onkaan etsimässä. Tällä voisi estää niiiiin monta ihmissuhdekatasrofia. Jos seksittömyys on sitten yhteinen valinta, niin sehän on hieno ja iloinen asia molemmille.
Useimpien mielestäni seksi ja uskollisuus ovat parisuhteen oletusarvoja. Joku voi olla erimieltä. Jos toinen puoliso päättää yksipuolisesti luopua seksistä, niin onko toisella oikeus luopua uskollisuudesta? Siis mikäli ei jostain syystä halua luopua muuten hyvästä parisuhteesta? Rehellisyys pitäisi säilyttää tässäkin asiassa, eli rehdisti kertoa toiselle mitä tästä seksittömyydestä nyt seuraa. Julmaako? Huomattavasti julmempaa on evätä toiselta oikeus mailman kauneimpaan ja herkimpään asiaan.
akka, hän ei vaan halua sinua. Naista täytyy haluta. Itsesi takia anna periksi.
sinä et kiinnosta häntä sexuaalisesti, teidän juttunne on loppu.
Hänellä voi jo olla muuta kiinnostavampaa tiedossa..
aika monta ihan hyvää vastausta.
Kerroit että olette ottaneet asiantuntijoihin yhteyttä, eli ovatko myös erilaiset perussairaudet suljettu pois?
Tiedetään että kilpirauhasen toimintahäiriöt vaikuttavat paljonkin, samoin matala testosteronitaso, piilevä diabetes... Haluttomuus on yksi masennuksen oire. Erilaiset lääkitykset tuovat sivuvaikutuksina haluttomuutta.
Koetin ottaa selvää tuosta aseksuaalisuudesta, mutta en vielä oikein löytänyt.
Aivot ovat ihmisen tärkeimmät seksielimet. Eli tarkoittaa ihan neurologiaa että sitä omaa ajatusmaailmaa. Mielihyvä kokeminen tapahtuu aivoissa. On ymmärrettävää että ellei koe oikein mitään, ei sellaista halua tehdäkään.
Erilaiset hormonien ja välittäjänaineiden häiriöt vaikuttavat kovastikin siihen, koetaanko mielihyvää vai ei. Olisiko se yksi syy tuohon aseksuaalisuuteen?
Psykoterapia ei välttämättä ratkaise pulmaa, vaikka syy löytyikin. Terapia kannattaisi olla mieluummin ratkaisukekseistä, eli löytää uusia positiivisia kokemuksia joiden kautta rakennetaan uutta mielikuvaa ja näin kohotetaan halukkuutta.
Seksuaalinen mielihyvä on siitä omituista että se tarvitsee myös paradokseja. Tarkoittaa että voimakas tunnetila voimistaa mielihyvän kokemuksia. Näitä voivat olla rakastumisen jälkeen vaikka jännityksen tunne, uhkaavan tilanteen jälkitunne, suuttumuksen jälkitila jne. Tunnetila tulee olla kuitenkin hallittavissa, ei liian uhkaava.
Onko miehesi tunneilmaisu muutoinkin ”latteaa”?
Miehesi ei ehkä koe sitä mitenkään ongelmana mutta tämä aihe teidän tulisi keskustella avoimesti. Kertoa että sinä et halua elää ilman seksiä, mitä ratkaisuksi? Onko se ulkopuolinen rakastaja vai sitten ero? Tehkää selkeä päätös.
Voihan olla että parisuhteenne perustuu enemmän kumppanuuden tunteisiin, jolloin eroottinen jännite ei tule onnistumaan. Sitä kun ei voi väkisin luoda.