Vaimoni kanssa olen elänyt yli 10v yhdessä ja meillä on lapsia, 5 ja 7v. Vaimoni ei enää 3-4 vuoteen ole osoittanut minua kohtaan läheisyyttä tai välittämistä. Hän suostuu moneen ehdottamaani asiaan esittämättä mitään kielteistä mutta sitten kun tarvitsen hänen apuaan jossakin siihen liittyvässä saan kuulla miten minä olen sitä halunnut ja hän ei.
Seksiä meillä on ollut, en valita olleeni ilman, mutta rakastelua ei. En voi kokea hänen olevan siinäkään mukana niinkuin ennen (siis vielä kuopuksen syntymän jälkeen).
Jos ehdotan mitä tahansa kodinhoitoon liittyvää niin hän tekee päinvastoin. Minä käyn töissä ja hän on ollut pitkään kotona työttömänä, silti minä osallistun kotiaskareisiin (, paitsi niihin jotka ollaan jaettu).
Haluan suhteessa läheisyyttä mutta sitä hän ei anna. Lisäksi hän tuntuu aina olevan ihan periaatteesta eri mieltä kanssani. En kestä sitä ja minulta onkin palanut pinna useasti, varsinkin kun tuntuu ettei välillämme ole enää muuta yhteistä kuin lapset.
Hän haluaa ehjän kodin lapsille, ja haluaa pitää kulissia yllä. Minä tarvitsen toimivaa parisuhdetta enkä halua hakea mitään seikkailuja. Olen vakavasti harkinnut avioeroa. Rakastan lapsiani mutten osaa olla heille hyvä isä - niin kuin vaimoni on hyvä äiti.
Minua ahdistaa olla kotona hänen kanssaan, minkä vuoksi minun on mentävä muualle usein iltaisin (en ravintolaan, mutta vaikkapa kahville tai jonkun ystävän luo).
En oikeasti kaipaa niinkään neuvoja suhteen toimimiselle, niitä on saatu ja kokeiltu. Mutta voisitteko sanoa, milloin on mielestänne oikein ottaa avioero ja milloin ei... kun suhde ei vaan toimi ja tarve jakaa elämä toisen kanssa on suuri ?
Seksiä meillä on ollut, en valita olleeni ilman, mutta rakastelua ei. En voi kokea hänen olevan siinäkään mukana niinkuin ennen (siis vielä kuopuksen syntymän jälkeen).
Jos ehdotan mitä tahansa kodinhoitoon liittyvää niin hän tekee päinvastoin. Minä käyn töissä ja hän on ollut pitkään kotona työttömänä, silti minä osallistun kotiaskareisiin (, paitsi niihin jotka ollaan jaettu).
Haluan suhteessa läheisyyttä mutta sitä hän ei anna. Lisäksi hän tuntuu aina olevan ihan periaatteesta eri mieltä kanssani. En kestä sitä ja minulta onkin palanut pinna useasti, varsinkin kun tuntuu ettei välillämme ole enää muuta yhteistä kuin lapset.
Hän haluaa ehjän kodin lapsille, ja haluaa pitää kulissia yllä. Minä tarvitsen toimivaa parisuhdetta enkä halua hakea mitään seikkailuja. Olen vakavasti harkinnut avioeroa. Rakastan lapsiani mutten osaa olla heille hyvä isä - niin kuin vaimoni on hyvä äiti.
Minua ahdistaa olla kotona hänen kanssaan, minkä vuoksi minun on mentävä muualle usein iltaisin (en ravintolaan, mutta vaikkapa kahville tai jonkun ystävän luo).
En oikeasti kaipaa niinkään neuvoja suhteen toimimiselle, niitä on saatu ja kokeiltu. Mutta voisitteko sanoa, milloin on mielestänne oikein ottaa avioero ja milloin ei... kun suhde ei vaan toimi ja tarve jakaa elämä toisen kanssa on suuri ?
Vastaukset 13
Vanhimmat
kymmenet ovat lukeneet viestini... kukaan ei ole mielipidettään vielä kertonut :(
Pliis, kertokaa oma mielipiteenne jotta saan muitakin ajatuksia kuin omani.
Kun teillä on lapsia niin olisiko mahdollista lähteä juttelemaan asioista parisuhdeteraiaan.
Jos teillä ei olisi lapsia niin sanoisin että suhteenne on vain väsähtänyt.
Lasten takia kannattaa varmasti yrittää parantaa tilannetta.
Kyllä, on mahdollista vaikka kahden toisiaan tuntemattomankin muuttaa yhteen ja teeskennellä avioliittoa, mutta siitä kyllä varmaan haluaa sitten palkan ? Perhekoti on juuri tällainen instituutio, missä hoitajien välit voivat olla mitä ovat mutta lapset hoidetaan, eikö ?
Kumpi on tärkeämpi: elää itse vielä ehkä 13v piinassa ja lapset riitojen keskellä vai se että lapsilla on kotona vain toinen ? Lapset kuitenkin ovat nähneet jo aivan tarpeeksi. Jatkuva riita ei ole hyväksi heillekään.
Missä menee raja ?
olla väsynyt siihen vaimoosi ja haluat syyn jättää se. Miksi muuten viitsit kysellä täällä, kun et halua neuvoja?
Pura sitä muutakin väsymystäs, kirjoittamallahan siitä eroon pääsee. Vaimokin on väsynyt liittoonne, kun ei jaksa edes yrittää. Lasten takiako avioon menitte? Vähän huono syy, pian se inho sieltä takaa tulee esille, ellei liiton syy ollut toisistanne välittäminen. Tai joku muu kuin pakko avioitua.
on siinä mihin sen itse asettaa! Tietenkin. Ihmissuhdehässäkät aiheutuvat juuri siitä, että toisen tai jommankumman rajoja loukataan.
Olisin itsekin muuttanut mieluummin täysin tuntemattoman kanssa parisuhteeseen - jopa ilmaiseksi ;). jos vain olisin sillä tavalla päässyt paremmin eroon exästäni. Meidän ero kesti lähes viisi vuotta, joista kaksi vuotta puhuttiin ensin kuukausittain - sitten viikottain, ja lopuksi päivittäin. Kamala piina.
Tuli mieleeni, että oletko puhunut vaimollesi juuri näsitä asioista, mitä kirjoitat?
Näytä hänelle tuo kirjoituksesi.Miltä tuntuu.
Jos halua korjata asioita, varatkaa aika perheneuvolaan tai yksityiselle terapeutille/psykologille. Tuntuu, että vaimollasi on joku tunnetyhjiö päällä. Tunteet laimenneet jne...sinun valintasi on, jatkatko tunnekylmässä liitossa jos vaimo ei halua hakea apua. ole itsellesi arvokas. olet ansainnut kaiken rakkauden ja läheisyyden.
Siinähän se vastaus tuli
"Hän haluaa ehjän kodin lapsille, ja haluaa pitää kulissia yllä. Minä tarvitsen toimivaa parisuhdetta enkä halua hakea mitään seikkailuja."
Koska tarpeenne ja odotuksenne parisuhteelta ei kohtaa, niin ero on ainoa vaihtoehto - tai kituminen epätyydyttävässä suhteessa. Vaimoasi tuo tuska ei koske: hänellä on sitä mitä haluaakin, eli kulissi. Siksi häntä ei myöskään kiinnosta muuttua tai parantaa asennettaan/tapojaan/suhtautumistaan.
Tuollaisia liittoja on satoja tai tuhansia - mutta niissä täytyy molempien haluta kulissia edes jonkin verran.
Ei tuosta tule mitään! Ota ero, koska lapset kyllä vaistoavat vanhempien viileät välit, etkä sinä ole onnellinen!
Tuskinpa sentään, mutta osin kuulostaa tutulta. Sanoisin kuitenkin, että 10 vuotta on lyhyt aika luulisin, että te voitte muuttaa vielä mitä tahansa asiaa. Lämpöä suhteeseen voidaan saada lisää, mutta se vaatii työtä ja vaatii tietysti molempien panoksen. Yksin voit tehdä sen, että lähdet terapoimaan itseäsi (suosittelen pvt:tä) jotta tutustut itseesi ja sitä kautta opit ehkä näkemään minkälaisena miehenä vaimosi sinua pitää. Oletko kiltti mies? Naiset haluavat miehen, joka on oikea mies. Kiltti ihminen on aina sisällään katkera, ja sellainen on ympäristölle todella iso rasite. Miksi vaimosi on hyvä äiti mutta sinä et hyvä mies? Lasten hyvinvointihan on ennenkaikkea ja melkeinpä pelkästään vanhempien rakkaudessa. Lue pari kirjaa: Tommy Hellstenin elämän lapsi ja Antti Pietiäisen Tunne, antitunne, perimä. Eivät ole mitään avio-oppaita, mutta parisuhde on niissä esillä ja mieti, löydätkö kirjoista kuvauksen itsestäsi.
Kannattaa tehdä työtä, sillä syy avioliiton väsähtämiseen ei ole koskaan vain toisessa osapuolessa vaan aina molemmissa. Teillä ei tunnu olevan mitään väkivaltaa tai alkoholismia, joten olen toiveikas ja ajattelen, että voitte hyvin muuttaa vaikka kaiken ihan päälaelleen.
Meillä on avioliitossa menossa samansuuntainen prosessi. Kumpikin on käynyt pvt:ssa ja tuloksiakin näkyy jo, mutta vielä on työtä tehtävänä. Samoin minäkään en tunne seksuaalista vetoa mieheeni, ja vaikka meillä on seksiä niin hänen kokemuksensa mukaan ei ole seksuaalista läheisyyttä. Syy siihen, miksi tilanteemme on ollut tämä löytyy noista kirjoista joiden nimet annoin.
Ei kerran kylmennyttä kannatta uudelleen lämmittää! Tuskin vaimosi tuosta muuttuu enään. Hyväksy se, että pääset surutyön alkuun ja etsimään itsellesi naisen, joka välittää sinusta antaa sinulle hellyyttä!
Itse tuhalsin aikaani mieheen, joka muuttui täysin kylmäksi minua kohtaan. Jaksoin uskoa että asiat muuttuisivat, mutta eivät ne muutu! Armahda itsesi ja lähde liitosta jossa kärsit!
sulle potentiaalinen...
Parasta olisi kai vaan puhua vaimollesi suoraan nämä ajatukset, jotka tuohon kirjoitit. Anna hänelle aikaa sulatteluun, ja oman kantansa esiin tuontiin. Se voi edellyttää monia keskusteluja. Malta aina mielesi äläkä hermostu vaikka hän tuntuisi olevan "periaatteesta" sinua vastaan.
Mieti myös mitä konkreettista muutosta haluaisit voidaksesi olla myös kotona iltaisin, ja nauttia perhe-elämästä. Anna hänelle jälleen aikaa miettiä. Älä kuitenkaan ota heti alkuun eroa vaihtoehdoksi, vaan nykyisten olojen parantamisen.
Yritä myös selvittää mitä sinä hänen mielestään teet väärin tai jätät tekemättä, ja miksi hän sinua kohtelee kuten kohtelee. Voit tulla häntä puolitiehen vastaan jos muutoksia tarvitaan. Yleensä ei riitä että suhteessa toinen muuttuu, vaan molempien on huomioitava toinen paremmin. Ehkä hän tuntee alemmuudentunteita kotona olostaan, vaikka ei sitä näytäkään. Kaikenlaiset väärinymmärrykset voi luoda muurin pariskunnan välille.
Jos mikään ei vie asioita eteenpäin voit aivan oikeutetusti miettiä myös eroa. Kumpikaan ei tunnu olevan onnellinen, siitä kärsivät myös lapset. Kulissi ei lapsillekaan riitä ja saavat vain väärän kuvan vanhemmuudesta ja äidin ja isän väleistä.
jos toinen osapuoli liitossa ei ole näyttänyt mitään hellyyttä (seksiä ilman tunnetta ei lueta hellyydeksi) ei ne asiat enää muutu! saatte jutella maailman tappiin asti, mutta en usko että vasimostasi tulee enää hellää ja rakastavaa vaimoa! Olen itse vääntänyt 2 vuotta miehen kanssa, jonka käytös minua kohtaan oli välipitämätöntä eikä hän osoittanut hellyyttä ja lopulta vain ajattelin, että olen liian arvokas kokemaan tälläsitä tunnevammaisuutta. Ei hän muuttunut, vaikka juttelimme asioista, kerroin kuinka hän loukkaa kun suudelmissa ei ole mitään tunnetta mukana ja yritin saada hänet välittämään itsestäni. Ei se onnistu hyvä mies eikä sinun tarvitse tyytyä rakkaudettomaan kulissi liittoon! Se on henkistä väkivaltaa sinua kohtaan!
Kerro toki tunteesi naisellesi, mutta sano, että olet ajatellut eroa ja haluat eron, äläkä muuta mieltäsi vaikka nainen kitisee että hän muuttuu (niin minun mieheniki teki) tai eron jälkeen kitisee että se oli virhe (ole kuullut senkin, mutta itse tiesin, että se oli elämäni paras päätös vaikka kirpaisikin!).
Toivotatvasti jaksta nyt pitää oman pääsi ja löydät vielä naisen joka on hyvä sinua kohtaan!