aloin puoli vuotta sitten seurustelemaan erittäin ihana miehen kanssa ja haluan olla hänen kanssaan loppuelämäni.. mutta ongelmana on mieheni muutamat kaverit jotka ovat sinkkuja..
toinen on kokoaika hokemassa minulle kuinka mieheni on hänen paras kaverinsa eikä siinä tajuan tilanteen täysin ja tottakai hyväksyn sen.. ja olen itsekin tämän miehen kanssa hyvä kaveri (ollaan tunnettu jo muutama vuos)mutta kun mulle tulee joka kerta semmonen olo et kun tämä kaveri sanoo et mieheni on hänen paras kaverinsa ni et mä olisin vain tunkeutunu heidän täydellisen ystävyyden väliin ja sotkenu aivan kaiken..
no ehkä siinä mielessä olenkin sotkenut heidän ystävyyttään ettei mieheni enää niin usein halua juoda viinaa vaan olla minun kanssani (toki pitää silloin tällöin kaveri-iltoja, mutta max kerran parissa kuussa..) miestäni en ole IKINÄ estänyt lähtemästä kavereidensa kanssa keitolle... vaan päätös ollut aina miehen oma..
ehkä kuvittelen tuon asian mutta musta vaan tuntuu oikeesti erittäin pahalta että toinen kokoaika korostaa sitä kuinka ovat parhaita kavereita ja antaa samalla vaikutuksen etten kuulu todellakaan millään tavoin siihen suhteeseen... ja mikä pahinta ni tämä kaveri tahtoo että eroan miehestäni vain siksi ettei mieheni ole enää täysin kaverinsa käytettävissä..
toinen kaveri taas on tapaus sellainen ettei mua edes tervehdi saati sano sanaakaan... ja olettaa että mieheni elää edelleen sinkkuelämää ja menee kuten tahtoo.. en ole sille muuta kuin vakip*no elämässä, jota käydää vaan välillä painaa ja sit taas ollaa sinkkuja.. tää kaveri ei halua nähdä sitä faktaa että mieheni on varattu..
tahtoisin tietää onko muilla samaa tilannetta ja mitä mun pitäis tehä tässä tilanteessa?? en halua kuitenkaa luopua hyvästä miehestä jonka olen vihdoinkin elämääni löytänyt... ja ekan kerran elämässäni olen aidosti onnellinen ja erittäin rakastunut!!!!
toinen on kokoaika hokemassa minulle kuinka mieheni on hänen paras kaverinsa eikä siinä tajuan tilanteen täysin ja tottakai hyväksyn sen.. ja olen itsekin tämän miehen kanssa hyvä kaveri (ollaan tunnettu jo muutama vuos)mutta kun mulle tulee joka kerta semmonen olo et kun tämä kaveri sanoo et mieheni on hänen paras kaverinsa ni et mä olisin vain tunkeutunu heidän täydellisen ystävyyden väliin ja sotkenu aivan kaiken..
no ehkä siinä mielessä olenkin sotkenut heidän ystävyyttään ettei mieheni enää niin usein halua juoda viinaa vaan olla minun kanssani (toki pitää silloin tällöin kaveri-iltoja, mutta max kerran parissa kuussa..) miestäni en ole IKINÄ estänyt lähtemästä kavereidensa kanssa keitolle... vaan päätös ollut aina miehen oma..
ehkä kuvittelen tuon asian mutta musta vaan tuntuu oikeesti erittäin pahalta että toinen kokoaika korostaa sitä kuinka ovat parhaita kavereita ja antaa samalla vaikutuksen etten kuulu todellakaan millään tavoin siihen suhteeseen... ja mikä pahinta ni tämä kaveri tahtoo että eroan miehestäni vain siksi ettei mieheni ole enää täysin kaverinsa käytettävissä..
toinen kaveri taas on tapaus sellainen ettei mua edes tervehdi saati sano sanaakaan... ja olettaa että mieheni elää edelleen sinkkuelämää ja menee kuten tahtoo.. en ole sille muuta kuin vakip*no elämässä, jota käydää vaan välillä painaa ja sit taas ollaa sinkkuja.. tää kaveri ei halua nähdä sitä faktaa että mieheni on varattu..
tahtoisin tietää onko muilla samaa tilannetta ja mitä mun pitäis tehä tässä tilanteessa?? en halua kuitenkaa luopua hyvästä miehestä jonka olen vihdoinkin elämääni löytänyt... ja ekan kerran elämässäni olen aidosti onnellinen ja erittäin rakastunut!!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
..miehes suhtautuu näiden kavereidensa juttuihin? Oletteko puhuneet miltä susta tuntuu heidän suhtautumisensa? Tärkeetä suhtees on, et pidetään naisensa/miehensä puolta!
oletko puhunut siitä poikaystävällesi? Ei niin, että sille pitäisi sen kummemmin mitään tehdä, mutta että hän tietäsi fiiliksesi. Epäilemättä nuo kaverit ovat mustasukkaisia, kun mukavalla kaverilla on nyt muuta sisältöä elämässään kuin heidän kanssaan bilettäminen - mutta valintahan on täysin hänen: hän haluaa seurustella sinun kanssasi, eikä se ja kaverit ole toisiaan poissulkevia asioita, etenkin kun suhtaudut noin ymmärtäväisesti heihin.
Ystävälläni oli muutama vuosi sitten vastaava tilanne: itse asiassa hän tapaili nykyisen miehensä serkun kanssa ennen kuin tapasi miehensä, ja nämä kaksi olivat hyviä kavereita keskenään. Ystäväni ihmetteli, miten miehen serkku alkoi käyttäytyä suht kylmäkiskoisesti häntä kohtaan ja mm pilkkasi serkkuaan siitä, että tämä on täysin tossun alla, kun viihtyi tyttöystävänsä seurassa paremmin kuin baareissa. Ystäväni häissä sitten tämä "serkkupoika" kysyi ystävältäni, että miten tämä saattoi tehdä hänelle tällaisen tempun?! Ystäväni tiedusteli, että mistähän tempusta on kysymys - vastaus: "veit multa mun parhaan kaverin"...
olen asiasta puhunut mieheni kanssa ja olen koittanut puhua nätisti myös toisen kaverin kanssa, mutta tulos on se ettei kaveria kiinnosta mun puheet mitenkää..
mieheni taas on ymmärtäväinen kylläkin, mutta ei suostu asiasta juurikaan puhumaan..mutta on tietoinen mun tunteistani ja ymmärtää ne kun olen ne juurta jaksain selittänyt hänelle..
mutta jotenkin oudon tästä tilanteesta tekee se että mieheni kaverit ovat päälle kolmen kympin ja mieheni päälle kahenkympin... siis tässä tilanteessa mieheni on paljon fiksummin käyttäytyvä kuin nämä pari sankaria jotka omasta mielestään ovat muakin paljon aikuisempia...
on kuitenkin kunnossa - miesystäväsi tietää tilanteen, muuta et voikaan tehdä. Anna kavereiden jäädä omaan arvoonsa - tosiasia kun on, että kaikkia on mahdoton miellyttää, eivätkä ole edes yrityksen arvoisia. Pääasiahan on, että olet onnellinen miehesi kanssa, keskity siihen. Ei ikä ja fiksuus aina kulje käsikädessä.